Joulunviettoa laihajärveläisittäin, osa 2

Jouluaatto ja joulupukki
Lapset odottivat innoissaan joulua, joulupukkia ja -lahjoja, kuten nykyäänkin. Toivelappusia kirjoitettiin joulupukille ja vanhemmat neuvoivat, mihin pukille osoitettu kirje piti toimittaa. Viisi erilaista joulumuistoa.

1. ”Joulupukille kirjotettiin kirjeitä ja sit meil ol sellasia salaliittojakkii. Kerran mie sitte isältä pyysin, että tuota osta jotakii, minkä mie annan äitille joululahjaa. Se toi sellasen komian ruusukupin, kahvikupin, mut tuota sitko miul olkii ongelma jouluaattonna, et mitä varten se joulupukki ol sit osant ostaa viis samanlaista ja sit se ol kuues se miun ostama lahjakuppi”.

2. ”Kovast vartuttiin joulua. Sen muistan, ku olin sellainen pien tyttö, ku eno ol tehnynnään miulle räsynuken. Se ol vielä, vaik oltiin evakossa ja oli omat lapset jo, ni viel oli jälellä. Se oli niin säilynt se räsynukke. Meien joulupukki ol sellainen, että sil ol vanha takki nurippäin ja harmaat hiukset ol veettynnään tähän etteen ja koivistolainen ol päässä ja naru vyöllä. Se tais olla meien vanha mamma. Siintä mie siit hoksasin, että ei se voi olla mikkään pukki, ku mamma sano, että hään lähtee hakemaan muka kaivolta vettä ja miusta tuntu, että nyt on jotain hämärää. Sit mie hoksasin, jot nyt on petetty, ei tää ookkaan ku meien mamma”.

Leluauto ja vanha kirjapaketti. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

3. ”Pittää olla kiltti, että tontut kattoo ikkunasta. Ja jos ei ole kiltti, ei ne tuo lahjoja. Ei ne siiheen aikaan ne lahjat mittään erikoisia olleet mut aika hyviä ol, ku sai sukat ja lapaset ja esliinan tai jotain muuta. Eno toi vielä Uuraasta punasia rinkeleitä, mistä ne nyt lie tehty, ei ne ainakaan tavallisia olleet. Ja vielä oikeen komioita punasia omenia, ni voi se ol, ku joulu ainakiin. Se osti miulle joka toinen vuos jouluks töppöset tai siit osti pieksut”.

4. ”Tietyst joulu on semmonen, jota vartuttiin kovasti ja joulupukille kirjoitettiin kirjelappusia, lahjatoivomukset siihe sitte. Tytöil se ol nukkeja, mut vaatteitahan ne etupääs ol, mitä joululahjaa saatiin. Ennen olvat tarviskappaleita, eikä niiku nykyään lapsilla on ihan kauheesti sitä krääsää, mut eihä sitä ennen”.

5. ”No nuket ol räsynukkeja. Äiti ol miulle tehnt nuken. En mie muista, olk miulla muuta ensinkään. Sit kummi tek miulle, ku äiti ol kuolt. Se tais tehä. Niis ol naama jotain sellaist, mitähän se ois olt. Ei se kumia olt, kyl se sillai niinko kopis. Sil ol pellavatukka ja. Hyvin vähän saatiin karamelliä. Olhan tietyst sellasia niinko kuusenkaramelliä. Ne saatiin joulun jälkeen jakaa. Kuuses ol sellaisia isoja, oikein makeita. Pukkia vartuttiin kovast ja oveen kun kolkutti ni sit säkki jäi sinne oven taakse, et pukkia mie en koskaan nähnt lapsena. Isä läks aina talliin ja sit oveen koputti ja kolkutti kovast ja sit säkki jäi. Laamapaitaa ja aluspöksyä, sellaista saatiin pukilta”.

Kuusenkaramellejä. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Joulupukille laulettiin ”No onkos tullut kesä" ja "Joulupuu on rakennettu" ja "Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien, eikä rasita koulu" -sitä leikittiin koulun joulukuusellakkii.

Joulupukki muistelee
”Mie käin joulupukkina lapsiilla siin naapurissa. Se harmitti ain, ett kun mie ensin käin saunas ja sit pit laittaa pellavatappuroista tukka ja parta ja viikset ja kaik. Ja ol jo saunassa käynynnää. Se miua ain kyllöitti, et sit ol kaikk sen näkköisessä tuhruskaissa.
Sillon ku ol taas tuon tytön isä ol pois sillo sota-aikanna, sillon viimisenä jouluna, kun myö sit jou'uttiin kotonta pois, ni siit se Herra Iivar käi tällä meiän tytöl joulupukkinna, kun tuota ei olt issää sit kotona ja myö oltiin vaan papan kans. Siit mie muistan sen, kun tuon tytön isä ol jo aikoinaan tehnynnää siit kesän aikanna sellasen, niinku nukkein reki tokkia varten. Nii tuota, sit se toi sen ja siit siin ol sillä tavaroita siinä kelkas, siin rees. No ku se pukki tul ja tää pelkäs niin mahottomast sitä pukkia, ku se ol nii hyväst laitettu. Ni tuota tää pelkäs sitä nii kovvaa. No se sano siit tälle, jotta no nyt täs ois siul näit tavaroit ja tää rek ja se antel siit tälle niit tavaroit ja se sano, että no jos et sie siit tätä rekkii huolikkaa, ni mie vien tään pois, ni kylläpäs rohkeutta tul. Kyllä se tul kiireest hakemaa ja otti siint sevakosta kiinni”.

Jouluruoka
”Jouluruoka ol joulupäivän ja aattoiltan ol puuro. Aamul ol kahvi ja sit vasta, ku tultii kirkolt, sit syötii. Pullaakaa ei joka lauantai tehty. Sit jouluks tehtiin kyll aina ja sit jos ol syntymäpäivii, niinko Annan päivät. Kun pojantyttärel on vanhin tytär Anna, ni miul ain muistuu mieleen ko miun äiti tek … Se tuoksu miul on viel nenässä.”

”No sillon ol kinkkua ja silliä ostettii. Ne ol kaik niinko juhlaruokii, ku silakat ostettii, iso saavillinen suolattii. Silakoita syötii koko talvi, mut sitte jouluks ostettii silliä ja paistettii uunissa kinkkua.
Kuivia kakkuja tehtii joskus, ei täytekakkuja. Ei ne olt muotia, ku mie oon olt kakara, mut sit ko mie oon isommaks tullu, ni kyl niit sit jo tehtii”.

Vanha joulukortti. Kuva: Merja T.

Joulupäivän vietto
Joulupäivänä ei käyty kylässä, vaan päivä vietettiin kotona.

”Joulupäivän koton oltii ja leikittii siin kuusen ympäril. Joulukirkko ol tietyst jouluaamuna. Ussein käytii isän kans hevosella. Äiti jäi hoitamaa lehmii. Myö lapset oltii isän kans joulukirkos ja ko se mein setä asu siin lähel, ni hyö mont kertaa tahto, sit heille poikettii. Millo ei poikettu heil, ni sit tultii kottii ja kottiitulo ol maantiellä niinku kilpa-ajoa, ku koitettii et kene hevone ol paras ja pääsee ensimmäiseks kottii”.

”Pukki kävi joka jouluaatto ja jouluaamuna mäntiin kirkkoon hevosella. Kerrankii ol ihan sula maa aatton ja sit yöllä sato lunta, niin sit miun veli tul kammarin ikkunan alle naputtammaa, että lähetkö joulukirkkoon. Mie sanoin, etten lähe kärriin kans, niin hän sano, et siel on sen verran lunta, että päästää reellä. Ja reellä myö sit mäntiin. Toiset ol kärriillä.”

Joulukirkossa joulukortti. Kuva: Merja T.

Tapaninpäivä eli tahvana
Tapaninpäivänä käytiin hevosajelulla.

”Käytii Tahvanan ajoissa, hevosen kans ajettiin. Isä ol kova ajamaa ja kysymää, jotta onko Tahvana kotonna jo neljän aikaan aamulla. Se meinas, jotta hään on Tahvanana syntynt, mut eihän se olt ku joulupäivänä syntynt. En tiiä mitä missäkii sille vieraalle tarjottiin. Vai veikö Tahvana ite omat tarjouksesa männessään. Oisko usiammassa paikassa käynt, en tiiä. ”

Uusi vuosi
Uutta vuotta Laihajärvellä ei otettu erikoisemmin vastaan. 

Ennen sanottiin, että ”jos on usva uunna vuonna, silloin halla heinäkuussa, talvi keskelle keseä. Jos uuvenjoulun yönä ol tähtinen taivas, niin sitten tul hyvä marjavuos”.

Ropakoiminen
oli tullut Laihajärvelle 1930-luvulla, kirkon puolla sitä oli harrastettu jo pidempään.

”No se ropakoiminenhan ol sillee aina niinko loppiaisena. Käytiin ropakoimassa ja pantii päälle kaiken näköist. Tehtii ite naamarit ja mitä hullumpaa vaatetta löyty ni. Silloha myö käytii sota-ajan jälkee (jatkosota) oikee hevosella iso lauma. Kierrettii ympär kyllää. Käytii niin pitkäl, ku taloja riitti. Se tapahtu illalla, tai illan suussa. Koko porukka män taloon juu ja rymisteltii ja laulettii kaikennäkösii lauluja”. 

Joulukuusenkynttilöiden kannattamia. 

Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T. 

Jutussa käytetty materiaali:
Laihajärven kylätoimikunnan arkistot.
Vanhat joululehdet, -kortit ja -koristeet laihajärveläisten kotiarkistoista. 

Museoesineet ja lelut, Rajalan kotimuseo.

Vanhat valokuvat laihajärveläisten kotiarkistoista.