Kantovat selässä sellaista, mitä tavarataloksi sanottiin

Hevosen suokengät, valmistanut Paavo Tommiska. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Mikko ja Pekka Koson muistelot, osa 2:

Kävikö teillä siellä kylällä kulkukauppiaita ja mitä ne kauppas?
Mikko: Kyllähän niitä kävi. Kantovat selässä sellaista, mitä tavarataloksi sanottiin. Siinä ol monessa kerroksessa pieniä matalia laatikoita ja niissä semmoista pientä rihkamaa. En osaa oikein luetella mitä siinä ol, mut jotain nappia, solkia ja nepparia, mitä lie.

Sitte ol semmonen Kapiaisen Ville, mikä ajo hevosella. Siinähän oli sit jo tavaraa vähän enemmänkin vaatetavaraa ja muuta. Kyyrölän miehet kävi kauppaamassa pottia.

Oliko kylänluvuissa rinkelikauppiaita?
Joo Paavilaisen Simohan oli pullan kaupalla sellaisissa kylän lukutilaisuuksissa.

Kävikö porsaskauppiaita?
Porsaskauppias kävi. En muista muita, mut Pellinen kävi. 

Jos Pelliselle sano, et porsas on jo ostettu, niin Pellinen sano et ”ja se syö ja kasvaa”.

Mitenkä porsas valittiin? Oliko ne kuinka isoja?
Mikko: En mie oikein siitä valitsemisesta muista, mitenkä se tapahtu, mut ne ei ollu ku ehkä kaheksan kilosia.

Oliko ne porsaat jo niin sanottu salvettu, enne ku ne ostettiin, vai kuka siellä kylällä kävi salvamassa?
Ei tainnu salvettuja olla. Kyllähän siellä kylällä tais usempkii sen homman osata ja meillä se tapahtu kotona. 

Isähä se otti ne tärkeimmät pois sieltä. 

Kuinka monta sikaa teillä yleensä vuodessa kasvatettiin? 

No kaks. En muista sitä nyt oikein sen tarkemmin.

Kuinka kauan sitä kasvatettiin? Siihen aikaan ilmeisesti läski piti olla läskiä verrattuna nykyajan sianlihaan?
Kyllä niin, eihän nää nykyajan siat siihen aikaan ois olleet sikojakkaa. 

Johonkin tuohon 80 - 100 kiloonhan vissiin taisivat olla.

Miten teurastaminen tapahtu? Kuka teillä kävi teurastamassa? Olitko mukana ja miten se tapahtu?
No kyl sekkii tapahtu kotona, isähän sen toimitti.
No kyl mie sitte ku olin sen ikänen, et aloin kykenee siihen, ni häiläsin siinä mukana. 

Sellaisesta säästyin, kun jossain kuuluvat pienillä miehillä ”saparoveiviä” haettannee. Siltä mie säästyin. 

Karjakeittiön paassa kuumennettiin se ves, millä se karva saatiin irtoavaan kuntoon.

Miten se tainnuttaminen tapahtu, käytettiinkö ampuma-asetta vai muuten?
Kyllä se ampumalla tais tapahtua. Se ol sellanen pieni pistooli.
Kyllähän veri talteen otettiin, se ol se apumiehen homma, veren sekottaminen. Ei verestä muuta tehty, ku verilettuja. Suolet sitte puhastettiin ja puhkottiin ja sitä saippuatavaraahan ne oli.

Muistuuks mieleen, miten saippuan valmistus tapahtu?
En minä oikein siitä. Paassahan se keitettiin ja jotain lipeäkiveähän siihen vissiin laitettiin sekaan, mitä lie ollu.

Teurastettiinko teillä muita eläimiä, nautaeläimiä?
Kyllähän niitäkin teurastettiin. Se ol siihen aikaan se paha tapa, että syksyllä teurastettiin useampia ja sitko sitä suolasta lihhaa piti syödä. Vasikka, sika ja saatto olla vielä jotain lampaitakkii, mitä laittovat pyttyyn.

Sit olisin vielä kysellyt mustalaisista. Kulkiko niitä kylällä ja muistuuko nimiä mieleen? Kävikö teillä?
Kyllähän meillä kävi, jos sattuvat kerkiämmää sisään, ettei taata huomannut, mut jos taata huomas, ni sit meil ei käyny.

Laittoiko taata ovet kiinni?
Kyllä vaan, ei tuntunu oikein tykkäävän.

Lapsiahan peloiteltiin ennen mustalaisilla. Pelolteltiinko teitä?
Mikko: En ainakaan muista.
Pekka: En ainakaan muista, ei ne pelotellu.

Muistuuko mustalaisten nimiä mieleen?
Mikko: En minä juur niitä muista, muuta ku sen mitä sanovat Polle Matti ja eiköhän ne sen perettä ja sukua suurimmalta osalta lie, mitä siinä kierteli. Kyl niillä hevonen oli vissiin aina, millä ne kulki.

Minkälaisia käsitöitä teillä tehtiin? Tekikö miesväki puutöitä ja naiset näitä kutomisia ja semmosia?
En minä nyt oikein paljon niistä muista, mut kylhä se isä tais reen kasaan saaha ja äiti neulo ja kuto ja tais paiankin tehä.

Minkälaisia rekiä teillä käytettiin? Missä tapahtu reen raudotus?
Oli kirkkoreki, mut ei sitä kotona tehty, parireet ja sit sellainen pitkä reki.

No siellähän oli kylässä kaks seppää, Iivar Monto ja Väinö Hyypiä, jotka ne hommat hoitivat.

Entä puuastiat, tiinut ja sellaiset, ostettiinko ne, tehtiinkö nekin kotona?
Ei tehty kotona, tietettiin Venäläisen Väinöllä, taikka sitten voi olla et jostain ostettiinkii.

Kuka teki suutarin työt? Kävikö suutari kotona vai oliko kylällä suutari, jolla teetettiin?
Kyllähän siellä kylässä ol sellanen suutar Mikko. Se tais meillä olla sellanen, millä teetettiin. 

Suutarin lestit. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T

Mites sitte naisväen työt?
Kyllähän äiti kankaita kuto, lattiamattoja ja muita, pyyheliinakangasta ja tais kutoa sellaisenkii kankaan, mistä Kujalan Antti puvun tek. Kylhä kangaspuut ol vissiin joka talossa, mut en minä osaa selittää, miten kangasta kudottiin.

Missä hevosien kengittäminen tapahtu?
Kyllähän se tais olla enemmän sepän hommaa, mut kyl isäkii sen homman sai aikaan.

Teillähän oli Suurellasuolla peltoa. Oliko teillä hevosilla suokengät? Minkälaiset ne olivat?
Kyllähän suokengät oli ja se ol sellainen lankunkappale, mikä ol sit sellaisten rautalenkkien kanssa kiristettiin siihen hevosen jalkaan. 

Ne ei tainnu olla muuta ku takajalkoissa. Voi olla, että ihan pehmiällä, mut ei niitä käytetty ku etujaloissa. 

Teiän talo oli järven rannass Ja varmaan kalastitte siintä? Muistuuko Pekalle mieleen, minkälaisia pyydyksiä teillä oli?
Siellä oli pääasiassa, katiskoihan siellä oli ja kyl siellä saunan vintillä ol vanhoja verkkojakkii, mut en minä niitä nähny järvessä koskaan olevan. Kyl se pääasiassa katiska ol se niin ja hauenkoukku tietyst se oli sitte myöhemmin. Mut keväällä ol hauenkutuaikaan ni sillon katiskalla pyydettiin kalaa ja aika hyvin haukia tulikin.

Missä päin järvee oli parhaat kalapaikat?
Ihan siinä kotorannassa, kyl ne siinä oli niin. Hauenkoukut oli Toukoniemen kahen puolen, siinä kaislikon takana ol hauenkoukut. Katiska ol sitte siellä keväällä kaislikon ja rannan välissä.

Pyydettiinkö talvella mitään kaloja?
Ei, en mä kuult et siellä kukaan ois talvella mitään pyydystä pitäny järvessä. Se oli vaan kesäaikaan, ku pyydettiin.

Mitä kalaa siellä järvessä oli eniten?
No kyllähän se vissiin se särki ol sellanen kutuaikana, et sitä tuli kaik eniten ko katiskat ol sellaisen murron ympärillä. 

Mut kai siinä sit oli sitä haukia ja ol kuulemma lahnaakii, se tais olla aika pientä piikkistä, ettei sillä oikein käyttöä ollu sillä tavalla.

Oliks teillä vene vai ruuhi, millä liikuitte järvellä?
Se ol ruuhi. Ei siellä miun muistaakseen montaa venettä taint olla siellä Laihankylän puolella ainakaa, ne ol pääasiassa ruuhia, millä siellä liikuttiin. 

Laihan nuoria. Kuva: Terttu H.

Muistuuko mieleen kalastuksesta puheenollen kalakauppiaat, kävikö niitä siellä kylällä?
Eiköhän siellä käyny hailin kauppiaat sieltä Satamasta ja ehkä Jokikylästä, sieltä rantakylistä. Niitä kai siellä kävi. Mut en tiiä, et muuta kalaa, ku hailia ois käyty kaupan.

Milläs lailla se kauppias ilmoitti tulostaan talonväelle?
En minä sitä muista, että millä tavalla, oliks siinä mitään erikoista muuta kun pysähtyivät pihalle ja huuteliko ne mitään. En sitä muista, että miten ne ilmas ittiesä sitte. Oliko se vaan ihan niin, et ku näki ikkunasta, et kalakauppias tuli.

Ne jossain päin huus hirveen kovaa, et ”tuoretta silakkaa” jo enneku ne tuli lähelle taloa.
Ei tollasta.

Muistuuko kummalle mieleen, mitä teillä valmistettiin näistä kaloista, hauesta ja lahnasta?
Eiköhän se vaan hauki paistettu ja soppaa ja taisivat laittaa suolaankii.

Mites haili, ostettiinko sitä enemmän niinko talvenajaksi?
Eiköhän se sellaisissa puupyttyissähän se oli se suolakala. 

Kyl mää muistan, et joka syksyhän ne osti sen suolakalan; talven kalan, sen hailin.

Entä lahnaa, laitettiinko sitä talveks?
Ei, ei meillä ainakaan. En mie muista, et sitä ois tehneet koskaan.

Sit mie oisin Mikolta kysynyt. Teillä oli peltoa, ni minkälaista viljaa teillä kasvatettiin? Oliks siellä nykyaikaan verrattuna sarat isompia vai pienempiä?
Kyllähän se ruista oli ja kauraa ja ohraa. Kylhä se sit rupes olemaa jo vehnääkii.
Eiköhän ne pienemmäks jääny. En osaa siitä sen enemmän sanoa. Luulisin, että pienempiä ne oli. 

Oliks teiän pellot kivisiä vai minkälaista se maaperä ol siellä? Mites teillä maat muokattiin kylvö- ja kasvukuntoon?
Ei ne nyt pahemmin kivisiä ollu, mutta sellaisia multamaita ja jonkin verran niitä suomaita, mutamaita.

No nehän kynnettiin enstäin. Vilamaan Simon kanssa meillä ol hevonen parissa, ku molempiil ol yks hevonen ja sit sillä yhen hevosen äkkeellä vaan sitte keväällä pehmitettiin.

Muistatko kyntöauran merkkiä?
Eiköhän se Viskarssi vissiin oli, en sen paremmin muista. 

Nehän oli niinku numeroitu muistaaksein ne aurat, oliko niitä kymppi ja? 

Oliko se isoin se kymppi? 

No niin se tais ollakkii, että sillä sellainen numero ol.

Mites sitten kylväminen tapahtu? Oliko kylvökone vai kylvettiinkö käsin?
Ei ollu kylvökonetta, kyl se käsin kylvettiin.

Muistuuko mieleen, että paljonk sitä jyvää laitettiin hehtaarille tai aaria kohti?
En minä sitä osaa sanoa.

Oliks heinä luonnon heinää vai kylvöheinää?
Kylhän se rupes kylvöheinää jo olemaan. 

Jossain niityllä tais olla vielä luonnon heinääkii, enimmäkseen kuitenkii kylvöheinää.

Entä kasvatettiinko teillä pellavaa?
Kyllä sitäkin kasvatettiin.

Missä teillä käytiin myllyssä?
Kyllähän se Muurikkalassa Lavosen mylly ol, missä pääasiassa käytiin, mut joskus saatto olla Rikkolassa ja.

Oliko nää maat hallanarkoja?
No eihän ne pahemmin olleet, ihan ne tietyst ne suomaat oli arempia, mut ei ne peltomaat niin arkoja ollu. Järvikin voi vaikuttaa siihen. En mie muista ainakaan, et siel ois hallanvahinkoja pahemmin tullu.

Käytettiinkö teillä apulantoja vai karjan lantaa tai jotain muuta maanparannusainetta pelloilla?
Kyllähän se tais pääasiassa karjanlantaa olla.

Ettei mitään mutaa tai muuta sellaista maat tarvinnu?
No ei niitä ainakaan taiettu ajaa.

Sitte näistä metsätöistä. Oliko teillä metsät lähellä? 

Myytiinkö sieltä tukkia tai puutavaraa vai käytettiinkö se vain kotitarpeisiin?
No eihän ne nyt ihan lähelläkkää ollu ja kylhän sieltä myytiin. Silla kun olin ihan pieni poika, ni sillo ajoivat halkoja Ala-Urpalaan ja sit ko rupes tienvarresta kelpaamaan, niin sit se korjas asiaa aika paljon.

Entä sitten tällaista puutavaraa, mitä uitettiin Laihajärveltä, ni myytiinkö teiltä sellaista pylvästä tai propsia?
En nyt aikeen muista tuohon, et oisko sitä. No kyl sitä saatto sentään olla, et rantaankiin uitettavakskii meni joskus jotain.

Oliks Laihajärven puolella, täällä teiän puolella semmosta laania, vai oliks se Kilkkilän ranta, mihin ajettiin uitettava tavara? Olitko itse koskaan tukinuitossa?
Kilkkilän rantahan se oli. En ollut minkäänlaisessa uitossa. Halkokauppa tapahtu niin että mettästä ajettiin rankoina Hiekan luokse, siin ol laanipaikka ja siinä tuota sahasivat, en muista, että oliko se 40 senttiä vai 35, mikä pituus lie olt, halkoiks ja siinä sitte talven päälle Ala-Urpalaan. Siellä ol taas laanin paikka. Maat sulivat, ni siellä sitte pinottiin. Siel sit vastaanottaja mittas. Mie olin sellanen, et toisten vastuksina kuljeskelin siellä.

Kuka siellä osti tätä puutavaraa?
Sitä mie en muista, et kuka se ois ollu.

(Laihajärven kylätoimikunta. Mikon ja Pekan haastattelu Vehkalahdella 27.3.1995.)

Monta paikkaa oli niinku hävinny mielestä, mut sit muistu mieleen, kun näki sen paikan

Maisema Laihajärvellä 1990-luvun alussa, Kosonmäeltä Oronmäelle. Kuva: Pirkko K.

Koson Mikon ja Pekan muistelot, osa 1

Sota-ajasta olisin kysynyt. Kun sota oli syttynyt, niin miten teillä valmistauduttiin siihen, 

tehtiinkö lumipukuja tai kaasunaamareita?
Pekka: Kyllä niitä lumipukuja tekivät ja sit sellaisia hiilipusseja. En muista tekikö ne meillä niitä tai naapurissa. Sellaisia hiilipusseja, kangaspussiin hiiliä ja kun se, oliko huhua vai mitä, mut sellainen kaasun käyttövaara oli kuulemma, että tällaista.

Muistatko, joutuiko niitä käyttämään koskaan tositilanteessa?
Pekka: Ei ainakaan niitä kaasupusseja joutunu käyttämään. Enkä mä muista oisko lumipukujakaan tarvinu käyttää. Sitähä mäntii lentokonneita piiloon johonkin latoon tai minne nyt sit katon alle.

Jouduitko itse menemään piiloon lentokoneita?
Jouduin, jouduin. Tultiin Peltolan Taunon kanssa Muurikkalasta, Osuuskaupasta ja Suurensaaren kupeella oltii suksilla tulossa, ni sieltä tuli kylästä päin, oliko niitä nyt kaks vai kolme hävittäjää. Ni ne tuli pitkin jäätä siintä ja ei kai ne meitä nähny. Myö oltii siellä kiven sivussa piilossa ja ne ampu siellä jäällä konekiväärillä, mut tuota en mie tiiä ketä ne halus ampua siin. Ei ne varmast meitä nähny.

Pimennettiinkö teillä ikkunat talvisodan aikan, mites Mikko?
Kyllä ne pimennettiin. Ulkopuolelle jotain vanhaa täkkiä tai muuta.

Muistuuko mieleen pommituksia ja tuliko teidän lähelle?
Pekka: No kerran oltiin siellä Hyypiällä, ni siihen tuli sillon niihen pellolle navetan taakse ja Typön pellolleks se tuli toinen ja Einar-enon saunan viereen. Saunahan meni rikki siinä ja siintä mäni siitä Pukilta,  lasieteisestä mäni ikkunat rikki. Sisäeteisessä oltii siellä ryömillään lattialla.

Otettiinko teiltä hevosta tai hevosia talvisodan aikan armeijan käyttöön? Muistatko Mikko?
Kyl hevonen otettiin. Isä ei ois antanu sitä, ku ol kantava hevonen, mut tuota ne kävi useamman kerran ja sit veivät.

Palautettiinko se vai jäikö se sille tielle?
Ei palautettu. Ne osti sen, maksoivat jotain siintä.

Paljonko siihen aikaan hevosesta maksettiin?
En sitä muista. Niitä oli ehkä kolme miestä, mitkä kävi arvioimassa.

Mites sitte lehmille ja muulle karjalle tapahtu, ku lähdettiin evakkoo?
Ne vietiin enstäin Muurikkalaan ja minä jäin lehmiin kans sinne. Rainion Salme ne lypsi. Isä tul iltayöstä sinne ja haki ne takasii. Ja sit siel oltii vielä jonkun aikaa. Sit lähettii uuestaa.

Sit olisin näist sodan jälkeen Laihajärvellä käynneistä kysynyt vaik ensin Pekalta. 

Miltä siellä nyt näyttää?
Onhan siellä tullu käytyä. Ei siellä oo ku kivijalkojahan siellä vaan on näkyvissä, mut hyvihän tuo paikka löyty sieltä. Mut en mä nyt niistä tuntemuksista osaa oikein sanoa, et oisko siinä olt mitään sen kummempaa tuntemusta muuta ku ihmetteli, että tään näköine paikkako tää nyt sit oli. 

1990-luvun alussa maisema Kosonmäeltä katsottuna. Kuva: Pirkko K.

Siitä oli melkein 50 vuotta väliä, uskoitko, että sinne koskaan pääsee käymään entisillä paikoilla?
No ei sitä sillo aikoinaan ehkä uskonu, mut nythä siellä tuli käytyä ja.

Mie oisin kysyny Mikolta, et nyt ku olet käyny siellä kotipaikalla, ni minkälaiset oli tunnelmat, ku sillo ensimmäisen kerran menit sillo sodan jälkeen?
No eihän se mukavalta näyttäny, mut ei siinä nyt itkeäkään tarvinu.

Uskoitko, et sinne pääsee joskus käymään?
No en, meinasin että on niin paljon lähellä rajaa, ettei ne laske sinne.

No miltä se kylä näytti, tuliko vanhoja muistoja mieleen?
No kyllähän siellä sellaista oli, niitä paikkoja, missä lapsena ja nuorena tul pyörittyä. 

Joku on kertonut ja itsellekii on tullu mieleen, et monta paikkaa oli niinku hävinny mielestä, mut sit muistu mieleen, kun näki sen paikan. 

Ilmeisesti tällaista on tapahtunut?
Pekka: Onhan sitä semmosta tietysti tapahtunut, mut ne mittasuhteet, ne vähäse tuntu sillo, et ne on paljon isommat, mut nyt ne onkin pienet.

Sit olisin kysellyt muistoja kylän elämästä. Miten itse vietitte vapaa-aikaa?
Missä siihen aikaan nuoret kokoontuivat vapaa-ajanviettoon kylällä? Mites Mikko?
No eihä sitä ihan kotona, ainahan sitä jossain päin tul siellä porukoissa pyörittyä. Talvella suksilla ja kesällä pyörällä liikkessä.

Käytiinkö naapurikylissä?
Vähemmän naapurikylissä, mutta välillä jatku ne pyöräretket vähän pitempäänkii.

Kävikö naapurikyläiset Laihajärven puolella ja oliko kylätappeluita?
Pekka: Ei suinkaa ollu, en minä ainakaan muista, et siel ois kylätappelua poikien porukassa ollu. Mie nyt olin vielä niin paljon nuoremp sillo ennen sotia, mut ei niistä kuulunu mitään. Ei niit tainnu olla vanhemmillakaan.

Missäpäin Laihajärven nuoriso kokoontu?
Mikko: No ei nyt oikein osaa sanoa. Siellähän se Typön luonahan se tais olla se meiän puolen kokoontumispaikka.

Eikö kylän nuoret kokoontuneet yhdessä samoilla paikoilla?
No tuntus niin, että ne oli vähän omalla puolellaan joka puolella, vähemmän ainakin yhdessä. 

1940 Ystävykset Typpö Eila, Koso Mikko, Typpö Urho ja Typpö Eila  Laihajärvellä

Muistuuko Mikko mieleen pyhäkoulusta mitään? 

Mitä siellä luettiin? Kuka oli opettaja ja missä käytiin?
Kyllähän pyhäkoulussa tuli käytyä. Taavetin Liisi ja Rainion Lempihän sitä pitivät jotenkin vuorotellen sen puolen lähitaloissa. Ei siinä tainnu mitään vakinaista paikkaa olla.

Pidettiinkö sitä pyhäaamuna, mihin aikaan? Mitä siellä opetettiin ja oliko läksyä?
Kyllä se pyhäaamuna tai aamupäivällä oli. Ei muistaakseen läksyä ollu.

Eiköhän siellä opettaja selittänyt Raamatusta, raamatunhistoriasta ja vissii veisattiinkii, sikäli ku osattiin.

Siellähän oli kylällä hartaushetkiä. Kävikö siellä kylällä kiertäviä saarnamiehiä? Kävitkö niissä?
Ei tainnu tulla käytyä. En muista oliko saarnamiehiä.

Onko Pekalla mahdollisesti muistoja joulukirkkoreissuista?
En minä oikein muista niistä kirkkoreissuista, kyl kai sitä käytyä tuli, mut en muista.

Missä kävitte rippikoulun, mites Mikko?
Syksypuolen kävin Hausjärvellä ja kevätpuolen Miehikkälässä ja siellä sitte tapahtu se rippijuhla, konfirmaatio.

Säkkijärvellä ei kumpikaan käynyt rippikoulua.

Laihajärven nuoria ja "rammari". Kuva: Terttu H. 

Sitte mennää vähän kevyempään aiheeseen. Huvitilaisuuksista olisin kysellyt teiltä molemmilta. Tuliko käytyä lavatansseissa Laihajärvellä?
Mikko: No ei ennen sotaa tainneet antaa siihen luppaa, mutta kyllähän sotien välillä niitä nurkkatansseja pidettiin. Anttilassa ja Kolholan lavalla, oiskohan niit olt sit Laihan lavallakkii.

Eiks sillo sodan aikana ollu tanssiminen kielletty? Tuliko mitään hankaluuksia, kun näitä nurkkatansseja pidettiin?
Kyllähän se kiellettyä oli ja kylhä ne poliisit pari kertaa ahistelivat. Kerran Anttilassa ja toisen kerran Kolholan lavalla.

Miten siitä selvis virkavallan kanssa, kun poliisit kävivät hajottamassa?
No Anttilassa talonväki kuuluu saaneen pienet sakot, mut ei siellä toisille mitään. Kolholassa ne ei tainnu saaha montakaa kiinni.

Ne hävis sinne männikköön sit tanssijat? Kukas siellä järjesti näitä nurkkatansseja ja kuka oli soittamassa?
Se porukkahan se touhus sen ja soittaja ol, kuka millon saatiin. Rammarilla ja ol niitä haitaristejakin - nimeltä mainitsematta.

Muistuuko mieleen laskiaisen, juhannuksen tai pääsiäisen vietosta mitään juttuja?
Pekka: Pääsiäisenä ainakii käytiin Typöllä kiikkumassa. Kelläkähän siellä oli, oliko se Kauton Taunolla uus puku päällä, ku se lensi kiikuista sinne lehmän jätöksiin. Uus puku tietyst meni vähän niinkun pilalle, mut eihä se mitä sen lystin rinnalla.

Sellainen muistikuva on, et herättelivät aamulla laskiaisena aikaisin ja veskelkalla siintä meiän mäen kalliolta sit alas. Vanhemmat jo navettaan mennessä tai takasiin tullessa ajoivat ylös laskiaista laskemaan.

Mites Mikko juhannusta vietettiin Laihajärvellä, oliko kokkoja missä?
En minä oikein muistakkaa siintä, mut eiköhän sitä järven rannalla kokkoja ollut.

No muistatko, kävitkö ropakoimassa itse ja missä päin kylällä? 

Kyl niitä kävi jo ropakoita sillon siellä, mutta en tainnu käyä. En ainakaa muista.

Muistaako Pekka?
Kyl niitä kai kävi sillon, oisko sotien välillä käyny, mut en mää sitä muista, et ketä niitä oli, mut ei meikäläinen siellä mukana ollu.

Sit kysyisin teiltä molemmilta, missä aloititte koulunkäynnin Laihajärvellä ja minä vuonna?
Mikko: Kun seitsemän vuotiaana menin alakouluun, niin eiköhän se sitte 1932 ollu, en mie sitä sen tarkemmin muuten muista.

Osasitko lukea yhtään, kun menit kouluun?
En tuota muista, mut ehkä mie jonkun kirjaimen tunsin jo sillon.

Teiltähän ei ollut pitkä matka koululle?
Eihä siitä pitkältä ollu, oisko ollu arviolta parisataa metriä tai vähemmän.

Entä Pekka aloitko samassa koulussa ku Mikko?
Pekka: Kyllä juu, se ol -37 vuonna vissii tai-38. Sithä se -39 kai joku viikko käytiin koulua sitte.

Muistuuko vielä mieleen sen aikaisia koulukavereita, jotka olivat sillan, kun se koulu alko?
Tyttöjä oli 4 kappaletta ja mie olin ainoa poika sillä luokalla. Vuorelan Senjahan siinä oli, Kujalan Kerttu ja oliko Vääränmäen Elli. Ja ketähän muita siinä oli, niin Monnon Elma oli joo, Kiiskin Helvi. Siinähän ne olikii sitte viis, ku jätetään se Vääränmäen Elli pois.

Entä Mikko, muistatko ketä oli sinun luokalla, kun aloitit koulun?
Kyllähän niitä oli, Niemelän Onni, pitäs sanoa vissiin sukunimeltä, eikä talonnimeltä. Kokon Oiva, Kauton Tauno ja tytöt viimeisenä oli Kokon Tuovi ja Pöngän Ilmi.

Alma Vilamaahan siellä 25 vuotta tais olla, koska se ol vanhemmilla sekä sit se ol meilläkii.

Se ol sit teillä molemmilla opettajana?
Kyllä juu.

Minkälaisia olivat koulunkäynti ajat, sillo ku se syksyllä alko?
Oliks se supistettu koulu? Mitenkä siellä käytiin?
Kyllä se niin sanottu supistettu koulu oli. En nyt tarkkaan muista, mut oisko se ollu ne kaks alakoululuokkaa. Kuukaus ehkä oli, syksyllä ja keväällä. Muu aika oli sitte ne neljä luokkaa, ku vaan yks opettaja oli.

Oliks alakoulu, kaks ensimmäistä luokkaa, vaan näin lyhyt aika?
Se ol ilmeisesti vaan sillo. En nyt ihan tarkkaan muista, mut kuukaus tai oliko sit toista kuukautta. Mut ne ali kuitenkii syksyllä ja keväällä sen muun koulun jälkeen keväällä.

Mihinkä aikaan mentiin ja kuinka pitkiä koulupäivät oli?
Kyllä se yhdeksältä oli, mut se kai vaihteli se pois pääsy sitte sieltä. En mie sitä muista, mut kyl se yheksältä alko. Oisko sitte ollu yhteen tai kahteen saakka.

Oliks sillo kuuspäiväinen kouluviikko?
Oli, sillo ol lauantainakii koulua.

Muistatko Mikko minkälaisia aineita siellä koulussa opiskeltiin? Mikä sinulle ol kaikkein mieluisin aine?
- No välitunti (naurua)
Pekka: No kyllähän se välitunti tietyst paras ol, mut maantieto ol sellanen, mistä mie eniten tykkäsin.

(Laihajärven kylätoimikunta. Mikon ja Pekan haastattelu Vehkalahdella 27.3.1995.)

Käsmielein pit essiä portinloukas, mistä voi lähtiä ajamaan

Mirjami kävi Säkkijärvellä kutomakoulun 1930-luvun alussa. Kuva: Eija M.

Mäkelän Mirjamin muistelot: KOLARI

Tää on taas niitä nuoruusajan muistoja tapahtummiista, mitä isse kullekkii ol sillon alle 20 iässä sattunt. Tää tapahtuma sattu kujanpolvessa, punaselta laavolta vähän matkaa maantielle päin pimiännä lokakuun iltanna.

Mie olin sillon 17-kesänen ja tulin pyörällä koulusta. Kutomakoulu ol kyl loppunt oikialla ajalla, mut kun miun tek miel männä kassomaan Toisiin tyttöjä, lapsuusajan naapureita, niin lierahin niihin portista sissään. Siinä se aika huraht mukavast. Se ol jo ihan pimiä, kun läksin ajamaan pyörällä kylätietä kottiin. Pyörässä ei olt valova, vaan käsmielein pit essiä portinloukas, mistä voi lähtiä ajamaan. Lokakuun ilta on pimiä, kun sattuu kuuton aika ja pilvinen ilma. Mietin, jos ajjaa keskitietä, ei ainakkaan törmää tienvierusaitoihin.

Yht'äkkiä käi muksaus ja siinä sitä oltiin syrjällään varoseipäihen välissä. Kun enin pöpperöityminen ol hälvent, näin jottai vaaliaa samalla puolella tietä ja arvasin, jotta Aulishan se siinä makkaa vaalia tukka miuhun päin - niiku olkii. Aulis ol lähtent Rantalasta Iivarin pyörällä iltakyllään, Venäläisen mään poikiin parveen. Siinä sit kohhoiltiin yllää. Miulta ol lentänt kenkä pois toisesta jalasta, sitä pit essiä. Samoin kaikki kirjat ja tavarat tarakasta pitkin tietä. Kun sitte kaikki kaaveet ol saatu haalituks kokkoo, tarkasteltiin pyöriä. Miun ei olt käynt paljon mitenkään, mutt Iipon pyörästä ol männeet sarvet kaatuissaan linkkuun ja muutenkii niin köykkyyn, jotta etupyörä ei mahtunt pyörimään. Ei siinä muu auttant, ku ruveta oikomaan pyörää. Mie pein kiinni ja Aulis tersi. Vähä kerrassaan se oiken, jotta pyörä sopi liikkumaan. Ei ennää pelottant, jotta mitä se Iippo sannoo.

Lopuks ruvettiin sit riitelemmään, kump ol ajant väärin. Nähtäväst se liikennevalistus ol sillonnii jo opettant ajopuolet. Auliksella ol tikut taskussa ja niihii valossa piettiin tiellä syyniä. Lopputulos ol se, jotta kumpkii ol ajant keskitietä. Riita loppu siiheen. En muista, valittik Aulis mihinkää koskenneen, mutt miul ol oikia olkapää nii kipiä, jotten kolmeen päivään saant takkia naulaan sillä käällä. Kyl se hyvä on, ku vaa laittaa valolaitteet pyöriin ja ne pittää olla kunnossa.

(Laihajärven kylätoimikunta. Mirjam Mäkelän muistelot).

Läksiäiset ol morsiammen kotona ja siellä syötettiin ja juotettiin

Hääpari, kukkaistytöt ja -pojat 13.10.1932 Salmelan talon pihalla Kavalalla Muurikkalan Miehikkälässä. 

Morsian on Salmelan talon tytär Toini ja sulhanen Eino Lavonen Virolahdelta Yläurpalasta. 

Kukkaistyttöjä ja -poikia ei ole tunnistettu. Kuva: Merja T.

Hailin Ailin muistelot, osa 3: 

Missäs teillä häät pidettiin siellä?
Läksiäiset ol miun kotonna, jotta mie muistan tään, mikä on täällä tää Kycklingin Väinö, onk tunnettu, entinen Vaalimaan myymälänhoitaja, työ että tunne sitä. Se on toista vuotta vaijaa sata vuotta. Ni se tuns miut syksyllä tuolla sairaalassa, ni se sano, se muistaa aina sano, et ko siun läksiäiset oli ni heit oli Ylä-Urpalasta kututtu sinne ja sano ett Aapraham oli miun isän nimi. Sano et Aapon kans myö tanssittiin häävalssi. 

Ni siinä miun kotitalossa, siellä ku ol iso tupa, ni siellä tanssivat läksiäisiä ja sit häät olivat, että Muurikkalan vapaapalokunnan talolla sit tanssivat häitä. Ensin mäntiin häätalloon sinne ja siellä syötiin ja juotiin ja sit illalla mäntiin sinne. 

Miehikkälän pappilassa, kansliassa meiät vihittiin. Ne ol kukkatytöt ja kukkapojat sit mukana siellä ja ol puhemiehetkii. Siihen aikaan ei ennää mänty hevosiilla. Sielt Laihalt olkii matkaa Miehikkälän kirkolle, että muu sakki män kuorma-autolla siit. No ehä sillo pieniä autoja olt niin paljon, mut meil ol sit pikkuauto, millä sulhaspari män.

No ketä yleensä kutsuttiin häihin? Oliko siellä sellainen kutsulääni?
No pitolääni ol. Niiku Laihallakkii ni Oronojaan myöten ol raja. Se Pukin puol ol meiän lääniä sit. Eikä meil siellä sukulaisia siel oltkaa muita ku miun veljen emäntä, mikä ol sit Matin (Hyypiän) Simon tytär Venäläisen määltä. Ei siellä muita sukulaisia olt, ko miun isän sisaret ol kuolleet tyttöinä ollessaan ja yks veli ol kotona vanhapoika, toine läks Amerikkaan, ni niitä ei oikein oltkaan sitä isän sukua. No äitin sukua ol Virolahella paljon. Niitä ol seittemän sisarusta ja kaks veljeä.

Niitä pitolääniä ol Laihalla kaks, että Oron puolen lääni ja Pukin puolen lääni. Se Oronoja sit erotti sen. Se ol niinku pyhäkoulupiirinäkkii, et Kotolan emäntä pit siellä Venäläisenmään puolla ja sit Hyypiän Liisa pit, sit myöhemmin Ilmar Koso varmast teille tunnettu hän ol myöhemmin sit ja hänen siskoskii Lempi olivat myöhemmin opettajia, mut miun aikan ol Hyypiän Santerin emäntä.

Kutsuttiinko häihin suusanallisesti, ettei kutsuja lähetetty?
Suusanallisesti, ei olt sillo kutsuja vielä.

Tuotiinko lahjoja sillon häihin?
No mie muistan. Pukin Aappo ko sit läks Sussoon pittoin, ni myö mäntiin Pukin Aapon kautta. Se ol viimene päivä huhtikuuta, ni Aappo sano, et ”nyt saap männä viel peltoin yli suoraan, huomenna ei ennää saa männä”. Ni Aappo otti leipäsäkin selkään, sil ol leipä ja lampaan peräke ja voita ja mitä kaikkia sil ol siellä. Se vei niin paljon, mut mie en muista, et mitä meil ois olt. Mut kyl se melkein ol, et leipää sitä vietiin ja sit myöhemmäl alko olla pullapitko ja sit alko olla jo, joku toi pienen kuivan kakun, ku miun läksiäiset olivat 1931 sillo, et sit ne alko niinku hiljalleen muuttua.

Lahjat tuotiin sit läksiäisiin, ettei hääpaikalle?
Kumpaanniin, niin että ne ol melkein eri lääniä sit ne läksiäisissä sekä häissä. Meilläkiin Muurikkalassa siel ol oma lääni, jotta niitä montaakaan ei sit, no joitakii nuoria tul sit sinne Muurikkallaan häihin, mut ei yleensä, että kummassakkii ol oma lääni. 

Läksiäiset ol morsiammen kotona ja siellä syötettiin ja juotettiin ja sit seurojen talolla tanssivat. Se tapahtu samana päivänä. 

Muistan vielä, Taavetil ol se Emilia, se vietiin Taikinalle. Ni ne läksiäiset oli vielä yöläksiäiset, että mie olin sellanen tytön raakki sillon. Mut sit ne loppuvat ne yöläksiäiset. Ne olivat aamusta ne läksiäiset ja sit niinkun yleensä ol tuolla niinku kolmen paikkeilla iltapäivällä se vihkiminen, jotta sit kerkis vielä päivännäköäkkii sen syöttämisen tehä niinko valosampana aikana. Siellä tanssivat sit niinko kahteentoista saakka yöllä. Saman vuorokaden aikan se loppu sit.

Kävikö siellä sitte kutsumattomia vieraita?
Kyl siellä kävi kutsumattomiakkii aina. Mie muistan sit. Mie olin kukkatyttönä miun serkulla. Se ol Salajärveltä Kivelän Sylvi ja se vietiin sinne Kärppiin, ni mie olin sit kukkatyttönä ja miun pit seuraavaks aamuks keritä kotia aamutöihin. Muurikkalan pojat tulivat sitä varten, et sit mie pääsen niien kans pois, ni kuokkavieraat laitettiin pois ja mie jouuin hätää kärsimään. No mie sit niiltä isäntäväeltä sanoin, et eik ne saa vähän aikaa olla, et mie vähän aikaa olen häissä, että kyl miun on lähettävä, yksinään mie en näin pitkästä matkasta mäne täältä Salajärveltä saakka Laihalle. Ni miun täyty sit ko seuraavaks päiväks miun täyty joutua jo aamupäivälypsylle, ko sit Ylä-Urpalas ol sit taas läksiäiset, ni sit mie kerkesin iltapäiväks sinne. Ol peltotyön aika toukokuuta, ni se täyty männä aamulla töihin. Kiirettä oli. Ei sillo olt vapaata niinko nykyään on.

Miten nää yleensä valittiin nää kukkaistytöt ja -pojat? Kumpi se valitsi?
Omat ystävät. No morsian valits ite ja poika valitsi taas omat. No yleensä ol niinko viis ja kuus paria, mut ei meillä niin montaa ollu. Niinko enemmästä päästä kolme.

Oliks nää valittu jo läksiäisiin, silloko nää valittiin?
Sillo, et ne tiesivät sit läksiäisiin tullessan, et hyö ovat.

Mitä nää tekivät sitte nää kukkaispojat ja tytöt?
No ei ne muuta, sit ne otettiin sillo, et niille laitettiin sit kukat, tytöt laitto poikiille kukat rintaan ja sit olit parit keskenää ja sit läksiäisissäkkii ne sit tanssivat jo ja ne olivat siit ja jotkut rupesivat seurustelemmaakkii. Nykyään on ihan toisenlaista. 

Hailin Ailin kukkaistyttö Pöngän Rauni ja Impi Laisniemestä. Kuva: Arja ja Keijo S.

Ketä teillä oli kukkaistyttönä ja kukkaispoikana?
No miul tuota papan tuota sotamieskaver tuolta Kymistä Rikan Lauri, ni se ol morsiammes kans sit, jotta meillä parina. Sit ol Laisinkylästä ol Pöngän Rauni, ol miulla kukkatyttönä ja kukas miulla sit ois vielä olt yks. Mut sit ol kuorma-autokuski, se olkii yksinnää, ni sit mie otin, nyt se on kuollunnunnaa, tuo Niemelän Hilja täält Virojoelt, entinen Kankaan Hilja, ni sen mie otin siit, et se ol meiän papan pikkuserkku, ni otin sen sieltä läksiäisistä mukkaan, ni jotta ne ol sen verran vaan meillä, ettei meillä sen enempää olt. 

Ailin kukkaistyttö hänkin eli Kankaan Hilja Virojoelta. Kuva: Arja ja Keijo S.

Mie muistan miun serkun häät, ku olivat Ylä-Urpalassa. Tuon Koson Martan läksiäiset ja sit vietiin Niemistölle, ni Martta anto eeltäpäin määräyksen, että kukkatyttöil pit olla jokasella valkonen leninki. Mut sit yks kukkatyttö ole sellanen, et hän ei pysty hommaamaa valkosta, ku hää ei sillä mittää tee. Toisiil ol sit valkonen… Jotta ei siinä mittää olt vaate-eroa sen kummempaa.

Mie muistan, ku Laihal ol tuo Hyypiän Väinön -sehän ol invaliiti aikanaan- Harjulan Väinö, ni sen morsiammella mie olin ja kukkatyttönä ja ku ol oikein kova sae, ja Laihalta ku mäntiin Säkkijärven kirkolla käytiin vihillä hevosen kans kiesiillä, jotta se ol sellaista ryttäämistä sillon.

No pidettiinkö ne häät kotona, et siel ol soittajat ja tanssittiin?
No ei niin ku oikeen missään ei olt kotonna tanssipaikkaa, et ne ol seurojen talolla. Sillo ol jo seurojentaloja, niinku Muurikkalassakkii ol vapaapalokunnan talo. No Laihalla ei olt vissiin, jotta kyl ne tais siellä jonkuu verran, mut vähemminhän talviaikan häitä piettiinkii. Ne ol enemmän kesällä, jotta lavalla sit tanssittiin, Hieteenaho. Ni kylhä se tunnettu paikka ol.

Kukas siellä soitti siihen aikaan?
Ne ne ol siihen aikaan, ku mie nyt olin vielä, jotten olt naimisissa, Jarvan veljekset. Antti viulua, Eino haitaria ja Vilho pimppurautaa, mut sitä pimppurautaa soitti sit, kuka milloinkin.

Onks selvillä minkälainen se on?
Kolmikulma, jotta ne ol ihan. Mie muistan ensimmäisen kerran Eino ko ol haitarin ostannu, ni siit ol miun kotonna, ku se ol vissiin kymmenen kertaa kymmenen, ni siel ol suojeluskunnan pikkujoulu siit ja Eino ol siellä soittamassa. Ja siellä tanssivat sit. Se ol ensimmäinen soitto Einolla siit, oikeen yleisösoitto. 

Pukin Arvo (Hyypiä) ja Kujalan Eino (Jarva) musisoivat sotaväessä Viipurissa. Kuva albumista Jarva Jaakko.

Muistuuko mieleen oma häävalssi?
Ei, en muista. Sit ol niin hurmiossa sillon, jot ehän sitä muista mittään. Sen mie muistan, et Muurikkalan talolle ku mäntiin, ni sit enstäin tuota. Ei se olt vissiin ko yks kerta ympär taloa sit marssittiin se sulhassakki siinnä ja sit alko se valssi.

Oliko ne häät arkipäivänä vai pyhäpäivänä?
Perjantai ol pitopäivä, mut meil ol sit maanantaina, et se ol harvinaista. Äitienpäiväsunnuntai ol viel sillo sunnuntaina ja sit meil ol seuraavana päivänä. Meil ol Viipuristakkii sit vieraita, et kävivät Laihalla sit äitienpäivänä. Perjantaipäivä se ol aina ihan yleinen.

Mitäs ne tarjos siellä läksiäisissä ruokaa?
No mie en muista, et oisko sitä olt oikeen sen kummenpaa ko hernerokkaa. Eihä sitä siihe aikaa ko mie olin pien tyttö. Mie muistan Väärässämäässä ja kun olivat miun veljen häät, olivat ensimmäiset häät. Ni tuota, sillo myö sit pienet tytöt mäntiin ku miehet seisovat pöyän ympärillä, ku ol pitkä pöytä tuvassa ja söivät pottiista rokkaa. Myö mäntii sit meil ol lusikat ja myö koukattii välillä sitä rokkaa Rainion Lempin kans.

Eik ne ollu Pukilta haettu ne lusikat, kylän häälusikat?
Ol, siel ol Pukin Aapolla, olks se Iivar sit niitä hommat vai oliks se Aappo sit hommat ne. Siintä sit haattiin aina ne pitolusikat. Ei siellä vissiin muita asteita ollu. No Väärässämäässä ol, miun äiti ol niin kova ostamaan astioita. Kyl siellä sit ol myöhemmällä. Ku tään (Ellin) äitin ja isän häät olivat, ni kyl siel jo omat astiat ol kaikki, ettei tarvint mistään hakia. Sitä mie en muista, et olk lusikoita haettu sit sieltä Pukilta.

Siel ei ollu sit vielä martoilla astiastoo?
Ei ollu, mie olin Muurikkalassa ollunnaa vissiin likemmä kymmenen vuotta, ennen ku Muurikkallaan ensimmäinen astiasto ostettiin. En mie tiiä, että mistä ne lie keksineet minut sit siellä aina pittoin kahvinkeittoon ja emäntöimään. Miul ol annettunnaa miun miniälle ja pojalle neljän litran kuparkattila, ni se miul ol aina mukana. Mie sain Viipurista sen häälahjaa. Sillä mie keitin sitä ja sota-aikanakkii sillo, ni korviketta keitin ja nii joivat, ettei mittää, vaikkei olt kahvia yhtään siihen. Sitä mie en muista niitä kuppeja, että minkälaiset ne siit olivat, et olik niit kuppia niin paljon nii jotta. Eihän sitä ennen sotia ni ei varmast monessakkaa maatalossa kahvia ostettu, et kyl ne sikurvettä sitä juotiin, niijotta viljaa paahtovat, jotta kyl se niin puutteellista oli. 

Ai ai, jos työ eläisittä sellaisen elämän, ku mie oon eläny nuorena. 

Kaisa-kahvinvastiketta juotiin 1930-40-luvuilla. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Ei sitä nykyajan nuoret ymmärräkkään.
Ei ymmärtäs. Mie oon sanont aina, et nyt nykyään valitettaan puutetta, valitettaan puutetta. Nyt on kaikkea kyl. On sentään rahattomiakkii, mut on rahaa ihmisillä, millä ostaa. Että kyl se niin tiukkaa aikaa sillon ol että oikein. Ehän sitä, mie niinkun muistasin, että ne sillon panivat nyt kun miun veljen Aholan Väinön (synt. Haili) häät olivat niinku ne ois vieneet kokonaisen leivän pöytään ja siitä siit miehet leikkasivat puukon kans. Et kyl se sellaista elämää ol ennen.

Oliks Väinö setän häät ennempää ku isän ensimmäiset häät?
Teiän (Elli Hailin) isä ol sotaväessä sillon. Väinö-setästä tehtiin raakki ja siun isä ol armeijassa sillon. Se ol sillon, olks se 18 kk vai miten se ol. Se ol armeijassa sillon, et mie en nyt muista, et mikä vuos se ois olt. Ku se ol -94 syntynt ja ne ol, oliks se 21 vuotta vanhana, ku ne ol. Se ol ensimmäinen syyni sillon, tään isä ku joutu armeijaan. 

Haili Iivari, Ellin isä. Kuva: Antti A.

Elli: Isähän (Iivar Haili) ol 9 vuotta ollu leskenä. Mie rupesin siitä laskemaan, että ne on 20-luvun alussa ollu ne häät. 

Ne on voinu Väinö-setän häät olla, sehän meni nuorena naimisiin. Mamma aina sano, et paimenpojan raakille Saima tul. Että justiin pikkusen päälle 20 vuotta vanha. 

Mie muistan, ku mie tulin sit tutkinnosta kottiin, ni se Lyyli (Iivar Hailin 1.vaimo) ol sit kuollunnaa. Se ol sänkyllä vielä siellä loikomassa. Ivar vei sit miua kattomaa. Kylhä se ol katkera pala, vasta verski rakkaus.

(Laihajärven kylätoimikunta. Hailin Ailin haastattelu Virolahdella 14.3.1996, mukana haastattelussa myös Hailin Elli)

Ajatuksistamme ei sammu heidän muistonsa

Säkkijärven seurakunnan kirkkoherra Hannes Lahti pitämässä puhetta 
Säkkijärven hautausmaan sankarihaudoilla jatkosodan aikana. Kuva: Malla T.

Kun vuosittain vietetään Säkkijärvi-juhlia, on päivän alkajaisiksi aina tapana käydä sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden muistopatsaalla, jossa lausutaan seppelettä laskettaessa saatesanat. 

Vuonna 1978 oli Mäkelän Mirjamin vuoro lausua nuo sanat:

"Hyvät juhlavieraat. Olemme kokoontuneet tänne Jumalan puistoon, tuodaksemme kiitoksemme ja kunnioituksemme menneiden sukupolvien muistolle. Me tarvitsemme tällaisen tilaisuuden, eivät menneiden sukupolvien työt jouda unhoon. Me olemme äkisti kiskaistu juuriltamme uusille olinpaikoille, mutta me tunnemme juuremme ja muistamme kotiseutumme perinteineen. 

Silloin jälleenrakennusvuosien aikana tervehti Viipurin hiippakunnan piispa Ilmari Salomies hiippakuntansa karjalaisia sanoen mm. 

"Pitäkää edelleen kunniassa kotiseutunne parhaat muistot ja perinteet. 

Pyrkikää eteenpäin, noudattakaa omalta osaltanne pyhän kirjan kehoitusta etsiä sen paikkakunnan parasta, johon Jumala on teidät maanpakolaisena johdattanut." 

Ajatuksemme lennähtävät Säkkijärven maille ja muistelomme viivähtävät lapsuus- ja miehuusvuosien tantereilla. Me tahdomme nyt tässä kunnioittaa esi-isiämme, työnsukupolvia, jotka ovat ahertaneet kovia kokeneilla kotiseuduillamme. Raivanneet peltonsa ja jättäneet meille henkisen perintönsä sekä rakkauden tähän maahan, jota meidän tulee vaalia. 

Ne lait, jotka ohjaavat kansakuntien elämää, ovat ankarat ja kovat. Siitä kertovat kymmenet tuhannet sankarivainajien muistopaadet maamme kirkkotarhoissa. Me kunnioitamme heitä - taistelujen sukupolvia - heidän yhtenäisyytensä ansiosta meillä on vapaa isänmaa. 

Minkään kansakunnan vapaus ei voi säilyä ilman uhreja. Tänään muistelemme rakkaita omaisiamme, jotka nukkuvat siellä Säkkijärven nurmen alla. Emme enää muistele niin syvästi surren, vaan kaihoten ja kaipuuta tuntien. Mieliimme tulevat monet rakkaat muistot. Ajatuksistamme ei sammu heidän muistonsa, vaikka emme voi heidän hautakumpujaan vaalia. Meidän on puhuttava lapsillemme isien kärsimysteistä muistaen, että isänmaan menestys on meidän kaikkien menestys. Olkoon rukous meidän jokapäiväinen matkasauvamme, Jumala synnyinmaata siunatkoon."

Rauhallista pyhäinpäivää 

(Laihajärven kylätoimikunta. Mirjam Mäkelän puhe Säkkijärvi-juhlassa kesäkuussa 1978).

Tahottas naimisiin männä ja kihlan ostoon lähtiä

Laihajärven tyttöjä: vas. Haili Aili, Hyypiä Martta, Sjögren Aino, Monto Aino,
tunnistamaton ja Monto Hilma. Kuva: Antti H.

Hailin Ailin muistelot, osa 2:

Sitten kun koulu ja rippikoulu oli käyty ja naimalupa saatu, niin mitenkä nää nuoret tytöt ja pojat siellä seurustelivat ja missä tapailivat toisiaan?
Sillon pitivät nurkkatanssia, jotta ne sitte hatun kanssa keräsivät rahhaa siellä tanssipaikalla. Anttilassa pitivät ja joskus Sussossa. Ni tuota yhen kerran ja Anttilassa, ku ol tanssit, ni siin ol päässä sit iso kammar ja mie aloin ettii ommaa takkia ko lähettii sielt tansseista, ni se ol mustalaisiin pään alla. Niin et siin ol mustalaisii sit makkaamassa siel isossa kammarissa, mut siellä pitivät sit tanssia. Sit käivät Kolholan pojatkii käivät siel Laihalla ja tanssittivat meitä. Ja siel ol aika hauskaa. Ja Muurikkalast astikkakkii sit tul miun mieskii kerran naapurin pojan kans tulivat sinne ja siellä myö tavattiin ensimmäisen kerran siit. 

Muurikkalan poikia vuonna 1940. Kuva: Malla T.

Kuinkas kauan sillon seurusteltiin, ennen kuin uskals viedä kotiin vävy- tai muuta ehdokasta?

Ehän sitä kotiin uskaltant tuua.

Kävikö ne ennen kihloihin menoa näyttäytymässä? Rukin paikkaa kattomassa?
Ei, mut sulhanen kävi sit ennen kihlanostoon lähtöä -käi kysymässä luppaa niin jotta saapko hään. 

No se kysy sillä laiIla, jotta ”tahottas naimisiin männä ja kihlan ostoon lähtiä”. No miun ja isä enstäi kiels, ko mie olin 20-vuotta vanha, ettei näin nuorena viellä, mut mie sanoin, että mäntävä on sillo ku on sulhanen.

Sitä piti vähän niinko suostutella?
Vähän ja siihen aikaan ol mie ko oon niin isosta maatalosta kotosin ja miun mies ol tuota pienemmästä talosta, jotta siin ol neljä lehmääk siinä ol vaan, noinikkää pienemp talo, mutta hään ol ammatiltaan maakylän seppä. Kylhä sillä rahhaa ol, et en mie köyhälle miehelle mänt, mut kuitennii, et vähän niinku aliarvioivat.

Nyt kun on Laihajärven sukuja selvitetty, niin näyttää, että ne on aika paljon niinkun keskenään männy kylällä naimisiin.
On, jotta harvemmin sitä naapurkylliin ja erikoisesti naapurpitäjäänkään harvoin, jotta miun sulhanen ja ni. Hänel ol sit polkupyörä jo sillon, niin ne naapurin pojan kans tulivat tanssiin sillon ja sillä lailla myö tavattiin ja jo mullakiin ol sillo pyörä.

Etittiinkö sitä toista puolisoa sit niinko vähän samanarvoisesta talosta?
No se ol sillä lailla, että isot talolliset ne vähän aliarvioivat sit. Niin ko nykyjään ei ole sitä luokkaraijaa, mut ennen oli, etteihän se pienen talon poika mikkään olt. Niinko Muurikkalas ol miun eno ja, ni se vei sit konttia tuota miun isälle Säkjärven puolelle, jotta ei se, et se on laiskakii. Se ei kehtaa tehä työtä ja se nyt tek niin pitkää työpäivää. Ihme, et niinnii kauan eli, et 73-vuotiseks.

Oliks sinun aikaan vielä puhemiehiä mukana, kun lähettiin pyytämään lupaa?
Ol hääsaattueessa, mut yksinään se käi sillo luppaa pyytämässä, mut kylhä ne käivät puhemiehenkii kanssa jotkut vielä, mut se alko siihen aikaan olla sit jo pois muoista, jotta tuota omineen ne vaan mänivät sit sitä luppaa pyytämään

No veikö sulhanen mitään tulevalle appiukolle, kun se meni kysymään? 

Kummalta se pyydettiin se lupa?
Ei, ei ainakaan miun sulhanen tuont mittää. No siin olliit vanhemmat molemmat paikalla.

No oliko tuleva morsian paikalla, sillo ku sulhanen kävi? Oliko morsian jännäämässä?
Oli paikalla, niin pit olla paikalla.

Siiten kun oli lupa saatu ja kihlat ostettu, mentiinkö sitten katsomaan anoppia?
No, en mie männy sillon, se ol siihen aikaan ol 17. päivä marraskuuta miun nimipäivä Ailin päivä, ni jouluna mie ensimmäisen kerran kävin sit anoppilassa.

Kuinka kauan nuoret sillon yleensä oli kihloissa?
No se oli hyvin vaihtelevaa, jotta kellä mitenkii. Myö mäntiin marraskuussa kihloihin ja sit toukokuun 11. päivä ol meiän häät. Jotta myö ei ois sit, mie en ois vielä kapioita kaikkia kunnolla kerint, mut sit pit höyryllä pistää kaik mänemään, ku miun veli sano, sillo ol niin myöhänen kevät, et 11. päivä toukokuuta ei viellä olt toukoa oltu tehty. Ni sano, et sit ko aika touon teko, ni sit männee kessään ihan. Ja sit meil ol kiire päästä naimisiin, jotta ku kevät tul 11. päivä toukokuuta ol. Mie muistan, sillo ol niin myöhänen kevät, jotta sieltä Laihalta ku tultiin sieltä Uustalon (Laisiinkylässä) luota -teille ei oo tuttuja ne paikat- siinä ku ol pellon rinne, et pellon rinteessä käi se tie, ni siin ol vielä jäätä ja lunta sillon tuota se ol 9. päivä toukokuuta, ku sit miun sulhanen kävi tavarakuorman hakemassa.

Vielä vois vähän kertoa riiuulla käymisestä. 

Oliks se siellä nurkkatansseissa, kun tavattiin ja se alko sieltä?
No siellä tavattiin ja sit kylhä ne pojat sieltä saattel sit kotia. Ja tehtiinhän sitä sit jonkun verran miun aikan trefiäkkii.

Kävikö siellä niinko salaa pojat kotona?
No ei sitä kottiin uskaltant tuua. Yhen kerran mie sit toin kottiin ja mamma tulkiin, miun äiti luuraamaan ja se tapaskii meiät. Mie suuressa kammarissa nukuin, ni tapas meiät sieltä. Se käi luuraamassa. No sit tuli lähtö.

Kun oli puhe puhemiehistä, niin oliko siellä kylällä semmosia, joita käytettiin niinku useimmin, niinku vakituisesti puhemiehenä?
Kyllä siellä vissiin muutamia ol sellasia, mutta mie muistan, että miun miehellä oli ja hänen vanhempa veli. Se ol jo naimisissa. Se ol puhemiehenä ja sit hänen tätinsä mies tuolta Pihlajasta, Raajan Konsta, oikein se ol niinku siinä suvussa oikein vaimon suvussa puhemiehenä yleisest, ku se ol hyvä laulumies.

Minkä puoleen sitä puhemiestä pidettiin?
Oliko sulhaskanditaatti niinko ujo, et se oli vähän tukena ja turvana siinä?
En tiiä, se ol vissiin vaan ihan yleinen tapa. Sit ol usiast aina niin, et ol kolme puhemiestä, et kaks ol parina ja sit yhellä puhemiehel ol morsiammen sisko ol sit kaasona. Mut miun siskolla, kun ol pien laps sillo, ni se ei pääst sit kaasoks.

Ai et siin ol isomp porukka sit ku tulivat?
Ol iso porukka sit.

Kukas se aloitti sen puheen sit kun mentiin kättä pyytämään, oliks se puhemies?
No mie en tiiä ku miun sulhasel ei ollu puhemiestä mukan, jotta se tui yksinnää.

Annettiinko kihlajaislahjaa?
Ei, ei ainakaan meille. Se osti vaan sormuksen.

No ostiko morsian sitte sulhaselle sormuksen?
Sitä mie en muista, et oisink mie ostant sulhaselle, mut sulhanen osti mulle. 

Laihajärven tyttöjä n. 1920-luvun lopulla. Kuva: Raimo K. albumista.

Minkäslaisia kapioita sillon tehtiin?
No sitä tehtiin niin paljon et oikein. Sit ko olivat häät, ni sit ko ol vaateaitta, ni kyllä muijia ol kattomassa orsikkoilla sit, et mitä siel ol. Mul ol viis toppatäkkiäkkii. lte olin kutont ne päälliset. Sit ostetut olivat ne vuorpuolet. Hanna, miun sisko Vuorelasta, se ol miun kanssa tikkaamassa.

Niin ol paitojakkii, miul ol vaikka kuin paljon, ne ol sit sil lailla tehty, et näinikkää täl lailla tasanen tästä ja olkaimet ja niis ol sit nauhat sivussa ja niis ol sit nuo pitsit sit niissä olkaimiissa sivvuissa. Paitoja ol tehtynnää ja kaikenlaista, tyynyliinaa ja lakanoita, pitsilakanoita. Miul on tuolla vielä nytkii yks pitsilakana, morsiusaikasia.

Oliks ne sulhaselle ne paidat tehty?
Ne ol naisiin paitoja. Mut sitä ko mie en muista, et olk miulla kuin paljon niitä luukkupöksyjä tehty, sillo ko ol luukkupoksyt vielä. Sillo ei olt vielä kuminauhan kans housuja naisiilla.

Mitäs sulhanen teki ennen häitä? Valmistiks se ennen häitä mitään?
No sulhanen ol sit, jotta sit myö käytiin jo tammikuussa ostamassa Viipurissa huonekalut. Sulhanen osti sängyn ja sillo on nuo tuolit ostettu, mitä siinnä ja on, et siint on 70 vuotta aikaa. Pastor Vuollo sano, ”säilytä nuo tuolit, ne on niin vahvaa tekoa ne tuolit”. Niis ol puol pehmuste. Ne ol ostettunnaa ja sit pöytä ol ostettu, ni hän osti sit sängyn. Mut morsian osti piirongin.

Tekikö ne sulhaset yleensä itse huonekaluja, vai oliko ne ostettuja?
No harvemmin tekivät, semmosia puumiehiä ol harvemmin, mut sit Säkkijärvel ol puuseppä siellä kirkolla, ni sillä tiettivät. Ja sit miun vanhemp sisko ko män naimisiin. Sille miun isä tietti sit sillä puusepällä piirongin, mut se ei sille sulhaselle kelvantkaa. Ni se sulhanen tietti sit morsiammelle piirongin. Sellasen, että näinikkää alas se ensimmäinen lauta ja sit iso soikia peili näinikkää. Sulhaselle ei kelvant se, olks se nyt Hovi vai mikä se ol siellä. Ni siellä sit tiettivät niitä niinko piironkia.

Eikös sillo tehty kapioina myös rekipeite?
Rekipeite tehtiin sillon, et siihen merkkaukset, mut toiset tekivät siit, jotta ne tekivät niinko ryijyn kuvat sinne taakse, että kutovat, mut miul ol sitte ommeltunnaa kukkaset ja niinko kukkasen varret siihen rekipeittoon sinne perrään. Se ol mustaa sarkaa se rekipeitto. 

Kantolan Hannan kutoma rekipeite on nykyään tyttärellä. Kuva: Mervi T.

Entäs kudottiinko matot ja verhot?
Matot kuottiin ja. Verhot mie ostin. Mul on vielä tuolla entistä verhoakkiin niin, että nyt ei oo ennää tuossa. Mäntiin tuonne Viipuriin Sööberkin liikkeeseen, mie ylläällä hyllyssä näin. Se ol tällaista näin kapiaa. Mie aattelin, et tuota jos rahalla saap, ni mie ostan. Siintä mie ostin sit hääverhot, mut sit toista ostin halvempaa sellaist pumpulista, jotta sit niinko kesäverhoiks. Jotta verhot ostettiin, että en mie kutonu. Toiset sit alkoivat jo kutoa, mut ehän sillo niinku sota-aikankii ja sovan jälkeen, eihän sillo olt mistä kutoa.

Veikö morsian anopille mitään tuliaisia?
No ko mie sitä tässä reknasin, et mitä kummaa mie vein sillo, jotta mitä sitä vietiin kalassipyhänä, sillo ku kuuloitettiin. Mut siit ol, et häihin vietiin toppatäkki, satiintäkki miul ol ostettunnaa ja musta ripsiä pukukangas, mut en muista, et olk miulla sit paita, mut sit jos ol morsiammen veljiä, ni niille vietiin paiat ja siskoille esliinat. Jotta niin paljo sitä vietiin sillo siit tuliaisia häihin. No ehän niitä varmast jokaisella olt niin paljon, mut tuot kuitenkii tapa oli se, jotta mie ostin. Siit ittelle ostin morsiussänkyyn satinpeitteen sekä ostin siit anopille.

Kävikö siihen aikaan morsian kylällä kapioita varten kerjuussa?
No ol kävivät, mie muistan ko Rainiossa ol ja Ennin läksiäiset, ni siel ol kalassit, mie en muista kuka siel ol sit kaasona, ni siel ol saavi, saaviin sit viskasivat. Ni pienet pojat narrasivat nappiillakkii, viskasivat nappia. Ne veivät toiselle puolelle huonetta sen. Morsian istu perällä kaason kans ja morsiammen pit aina juosta hakemassa sit, ko ne viskas. Viskashan ne rahaa sinne, mut viskovat nappiakkii sinne. Juoksettivat morsianta, mut sit kalassiin jälkeen. Ei meillä kalassia pietty.

No eikös siellä johonkiin aikaan morsian kulkenut siellä kylällä kaason kanssa kerjuulla? Ne saivat taloista villoja ja pellavia ja mitä kaikkia.
En mie käynny. Meil ol lampaita niin paljon kotonakkii, jotta ol villaa tarpeeks. Sit ol sota-aikan, sit ol tiukkaa, mie muistan Muurikkalas ja yks morsian käi kerroossa. Miul ol sit oma talous jo, ni mie annoin sille pellavassormanteita sit, jot eihä sitä muuten kapioita sit sillo saant, ku ei kangast olt missään saatavanna.

Kolme kertaa sillon kuuloitettiin vielä, ni sit käi vielä sillailla ko myö käytiin pappilassa, ni ol pikkusen aukki miun ikä 21:stä vuoesta. Ni siel ol tää Leikkonen ol sillo virkaatekevänä pappina, Rautajärvi ol lomalla. Leikonen otti sen ja hyväksy sen kuuloituksen. 

Lauantai-iltana tulkii meiän naapur ku ajo postia kirkolle, ni pappi ol laittant sanaa, jotta pittää tuua vanhempiilta valtakirja, että ilman ei kuuloitettu. Myö muuta ku valtakirjan tekkoon ja pyhäaamuna se posti vei sit valtakirjan pappilaan, jotta sit meiät kuuloitettiin. 

1920-luvulla Laihajärven kylän nuoria. Alhaalla vasemmalla Kantola Eino, Tommiska Oskar, Monto Iivari.
Ylhäällä vasemmalla Tommiska Hanna, Mäkipää Hanna, muut tuntemattomia. Kuva: Raimo K.

(Laihajärven kylätoimikunta. Hailin Ailin haastattelu Virolahdella 14.3.1996)