Kursseja oli paljon ja retkiä tehtiin

Alli Typön muistelot jatkuu, osa 4:

1938 kevättalvella 4H-kerholaisten ompelukurssi Taavetin tuvassa. Kuva: Marjatta V.

4H-kerhotoiminta

Laihajärvellähän oli näitä erilaisia järjestöjä ja erilaisia kerhoja ja muita. Siellä oli maatalouskerho, 4H-kerho. Sitte oli martta- ja lottatoimintaa. Kerro nyt ensin tästä maatalouskerhon toiminnasta.
Maatalouskerhossa olin. Se kerhoneuvojahan oli Säkkijärvellä palkattu ja se kulki aina sitte määrättyinä viikonpäivinä. Mie en muista monta kertaa kesässä se nyt sit kävi. Kylvettii semmonen kasvimaa ja siinä viljeltii tuota juurikasvia ja tää kerhoneuvoja käi tarkistamassa sitte. Anto sitte pisteet niistä, että kuinka se oli hyvin tai huonosti hoidettu. Sitte syksyllä oli ruuanlaittokursseja. Kerran meillä kotona. Mie muistan, jotain punajuuripihvejä siellä tehtiin. Mitä siellä nyt tehtiin, mut kasviksista. Mut ne punajuuripihvit on jääny mieleen.

Tääkii ol sitä kerhotoimintaa?
Tää ol sitä kerhotoimintaa. Kesällä oli retkiä ja kerran oltii polkupyöräretkellä tuolla Tervajoella. Siellä leiriydyttiin sinne meren rantaan. Oltiin yks yö ja toisena päivänä tultii takasiin.

Oliks tässä vaan nämä Laihajärven kerholaiset?
No kyl siin oli niinku koko pitäjästä. Mie en nyt osaa sanoa, et oliks koko pitäjä. Kyl meitä oli enemmän kuin laihajärveläiset. Kerran käytii sit retkellä yhtenä kesänä ni Vahvialassa. Siel oli joku juhla, kerholaisten juhla. Sitte näitä marttojen retkiähän mä muistan. Kerran ollaan kerholaisten retkellä oltu Harjussa, siellä maatalouskoulussa käytii ja Reitkallin puutarhalla. Mut sit marttojen retkellä olen käyny molemmissa ja ainakii kerran.

1930-luvulla 4H-kerholaisia Taavetin maitohuoneen ovella. Kuva: Marjatta V.

Laihajärven martat

Täs marttatoiminnassahan ol varmaan paljon näitä kursseja ja retkiä tehtiin?
Niin siinä oli kursseja paljon. Kyl melkein joka vuos ol jonkinlaista kurssia. Syksyl oli säilömiskurssi kerran Peltolassa, Iivarilla. Yhtenä syksynä kerholaisten kurssi oli kerran Taavetilla, Santerilla ja Liisalla. Ja meillä oli Marttojen vuodevaatekurssi, mikä on se kronikkakii tuolla, Hyypiän Gretan kätköistä löytyny.

Terveydenhoidosta ol toinen marttojen kurssi. Mä muistan, tään pitäjänä oli Marjatta Pätiälä tuolta Viipurista. En muista minkä sairaalan sairaanhoitaja hää oli, mut nimi on jääny mieleen.

Terveydenhoitokurssi. Laihajärven martat. Kuva: Päivi H.

Oliks teitä paljon aina osanottajia ja oliks ne vaan laihajärveläisiä?
Ne ol laihajärveläisiä. Kyllä oli, nää jotka oli innokkaampia marttoja, ni kyllä nää oli kursseilla aina mukana. Tää Amanda Ollikka ja tyttäret etenkin. Tään Kaisan mä muistan tyttäristä, nii hää ol hyvin innokas olemaan mukana. Ol kotona viimeseks, ni hää ol, vanhemmat ol jo pois sitte. Melkein kaikista taloista oli.

Niin tää ol sitä marttatoimintaa. Oliko siellä kudontakursseja?
Kudontakursseja mie en muista yhtään. Mie oon kotona sen alun saanu. Äitihän ol käyny Säkkijärven Naiskotiteollisuuskoulun.

1910-luvulla Emma Typpö ja kutomakoulukaverit.
Emma alarivissä, toinen vasemmalta. Kuva: Marjatta V.

Oliko siellä karjanhoitokursseja? Kuka niitä järjesti? Oliko se marttojen toimintaa?
Se voi olla tarkastuskarjakon siltä puolelta vai mikä yhdistyskö siellä oli. Mie en osaa sanoa. Mie en oo ollu sellaisella kurssilla.

Marttatoiminnassa ol tärkeänä osana myös puutarhanhoito, oliko?
No kyl jonkun verran, mut ei miust oikee.

Oliko se tätä maatalouskerhotoimintaa?
Niin ei se marttoissa niin paljo ollu esillä. Siel ol enemmän tää kodinhoito ja ruoanlaitto ja terveydenhoito.

Se on iso asia, mitä kaikkia näitä kursseja on ollu. Aika paljon on saatu tietoa.
Onhan se ollu. Se on ollu kyl kylälle semmonen yhteenkokoava ja sit siel oli näitä ulkopuolisia ohjaajia, sitte neuvojia. Oma marttaneuvojahan oli pitäjässä ja sieltä kautta myytiin näitä juurikasvien siemeniä. Kyl se on ollu iso asia kylälle marttatoiminta.

Siellähän oli se Marttatalo, siellä kirkon seudulla, Kosensillalla.
Niin se Marttatalo oli ja siellä oli niinku kerholaisilla näyttely. Sinne vietiin sitte näitä kasvia, kuka oli suurempaa ja komeempaa saanu kasvatettua. Muistan siel oli isoja kurpitsoita ja kaikkia. Se oli semmonen syksyn tapahtuma sit kerholaisille. Se ol ympär pitäjää sitte.

Muistatko, kuka siellä olis saanu ensimmäisen palkinnon?
En mie muista, enkä muista et oisko meiän kyllään tullu.

Martoillahan on nyt nykyisin oma puku. Oliko se silloin samanlainen, sininen? Oliko Kaikilla se marttapuku?
Kyllä se kaikilla meiän kylän martoilla oli. Miulla ei ollu vielä silloin, mut äitillä oli. Mie oon vasta teettänyt nyt täällä. Se oli ihan samanlainen kuin nykyään ja se on niinku jakkupuku. Se pusero on vielä siit samasta kankaasta.

Oliks se sillo yksosainen?
Se ol silla yksosanen ja ruudullinen tai semmost raidallista.

Ja sit ol se marttamerkki?
Nii marttamerkki oli. Sen sai ostaa jokainen sit.

Mentiiks sinne kokoukseen tää puku päällä vai pidettiinkö sitä vain jossain tärkeimmissä tilaisuuksissa?
No vähemmän sinne puku päällä mentiin sinne joka toinen viikko niihin kokousiltoihin. Mentiin omissa tavallisissa vaatteissa. Mut jos oli jotain juhlaa, niin sit enemmän pidettiin marttapukua. Saattohan siellä jollakii olla marttapukukii. Sitähän sai pitää.

Laihajärven martat. Kuva: Antti H. 

Oliks siel kylässä mitään yhteist astiastoa esim. martoilla, mitä sai lainata, ku siel taloissa pidettii hautajaisii ja häitä? Vai lainattiinko vaan naapurista?
Mie en muista, että oliks siellä martoilla astiastoa. Kyl niitä enemmin naapurista lainattii, jos mitä oli. Mut ku meil ei olt oikee, ei miul oo jäänyt tuo sil viisi mieleen, kun ei ollu mitään suuria. Mä en Saima-tädin häistä muista mittään.

Lotat

Siehä kuuluit myös lottiin.
Joo, mut se ol aika pientä mitä mie lotissa olin, mut olin mie liittyny. Miul ei olt vielä lottapukua, ku silla ei saanu enää sitä kangasta.

Oliko lotilla kokouksia ja miten ne toimivat?
Lotilla oli kokouksia ja Monnon Mirjamhan siinä oli yhdyshenkilönä ja tää Kerttu Laihajärveltä, Husun Kerttu. Kyllähän niillä, jotka kauemmin olivat olleet mukana oli enemmän toimintaa, mut mie en osaa siihen sanoa mittää. Siihenhän varmaan joka talosta kuului nainen, niiku tää Martta ja Aino ja Paavoin tytöt. 

Nuorisoseura

Olitko sie nuorisoseuran toiminnassa mukana?
No mää olin sen verran, kyl mie muistan, et mää olin yhess näytelmässä mukana. Talvel ol aina juhlat koululla, nuorisoseuran juhlat. Kerran mää olen ollu näytelmässä. Laulukuoroon kuuluin, se esiinty kaikissa juhlissa. Koulu tuli käytyä, nii sit opettaja vei mukaan sinne laulukuoroon.

Mikä siun osa oli siinä näytelmässä? Mikä se oli nimeltään?
En mie muista ees näytelmän nimiä, vielä vähemmän osaa.

Kuka sitä näytelmää ohjas?
No sitä ohjas tää Ahonpään Anttoon ja opettaja avusti siellä ja Ahonpään Antton oli semmonen nuorisoseuran napamiehiä tai vetäjiä, miten sitä nyt sit sanoo.

Laulukuoro

Oliko laulukuorolla esiintymisiä usein?
No mitä oli kylässä juhlia, ni laulukuoro esiinty aina äitienpäivillä ja mitä nyt oli kylässä juhlia.

Esiintykö se myöskin hautajaisissa?
Ei miust se hautajaisissa esiintyny. En muista kyllä yhtään. 

Ompeluseurat

Oliko siel ompeluseuroja muuta mitä martat pitivät?
No martat pitivät ompeluseuroja talossa vuorotellen, kuka milloinkin otti sitte.

Oliks se joka viikko vai harvemmin?
Se oli niiku kahden viikon välein, ei se joka viikko ollu.

Tehtiinkö siellä omaa käsityötä vai mitä?
No siellä tehtii omaa käsityötäkii. Mut tehtiin, kerättiin noita villoja ja tehtiin sitte niin kuin yhdistykselle. Amanda kehräs paljon ja sitte niitä lankoja jaettiin jäsenille, neulottiin ja sit pidettiin keväällä myyjäiset.

Miten nämä varat sitten käytettiin?
No niitä käytettiin retkiin, kun tehtiin kesällä retkiä, niin siihen. Ainahan kerättiin se kahvikolehti, että varmaan jäsenmaksu meni sitte yhdistykselle. Martat teki varmaan joka kesä retken. Mie en monella marttojen retkellä ollu vielä mukana. Kyl ne teki joka kesä ja se oli Kolholan ja Laisniemen martat sitte samassa.

Alli ja muita laihajärveläisiä nuoria vuonna 1938 kerholaisten leirillä Viipurin mlk:n Karppilassa. Kuva: Marjatta V.

(Laihajärven kylätoimikunta. Haastattelu: Orimattilassa 30.3.1995).

Hapanlohot, hakkoopiirakka, paistettu maito, marjarieska ...

Typön Allin haastattelu jatkuu, osa 3: 

Puhutaan näistä sota-ajan ruuista. 

Silloinhan ei saanu kaikkia ruokia, ei esim kahvia ja perunajauhoistakii oli pulaa. Tehtiinkö teillä näitä?

Sikuria (teollisesti tuotettua). Kuva: Mervi T.

Kyl sikuria kasvatettiin ja ruista paahdettiin uunissa ja jauhettiin ja tehtiin kahvia, samoin kuin sit sikuria viljeltiin. Mut nää jäivät sit, ko siel loppuaikoja oltiin, että eihä niitä enää. Kyl sitä kahvia varmaan sen verran saatiin jo. Saihan sitä jonkun verran kortilla ja sitä ku jonkin verran jatkettiin, niin ei sitä silviisii. No perunajauhoja tehtiin, mut ei nyt nii kauheest se suurustettiin sillä vilja-aineella sitte vehnäjauhoilla. Sit alko olla jo loppuaikoina.

Miten tehtiin perunajauhoa? 
Peruna pilkottiin pieneks ja sitte peruna jauhettiin perunajauhomyllyn kanssa. Meil ei ollu sitä myllyä, sehän ol jossakin se mylly, et sen myllyn kanssa jauhettiin. No sit otettiin sitä tärkkelystä. Aina esimerkiksi ko tehtiin lohkopiirakkaa, niin siintä sitte, ku perunat huuhdottii, otettii kyl aina talteen. Ku sitä huuhdottii tarpeeks monta kertaa, nii siitä tuli ihan valkosta. Se kuivattii sitte, laitettii purkkii ja perunajauhoa käytettiin tarpeen vaatiessa.

Perunajauhomylly. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Mitenkä ennen talvisotaa ruoka-ajat olivat? Mitä oli ruoat, oliko arki- ja pyhäruoat erikseen? Silloinhan syötiin useamaan kerran päivässä.
Silloin syötiin 3 kertaa päivässä. Aamulla oli jotain. Aamullahan oli jo ruoka. Kyl se oli kahdeksan maissa tai sillä viisiin. Navetasta tulon jälkeen hetihän se ruoka piti laittaa.

Kyl se ol välillä perunoitakii, mutta kyl tuota puuroa oli. Mie muistan, ku heinäpellollakii, ku mänivät miehet sinne jo aikaisemmn niittämään, niin sitte vietiin sinne puuroa. Siihen tehtiin voisilmä keskelle, peitettiin koriin ja oli lämmintä, ku vietiin sinne Kilkkilään ja Hengolle saakka miehille aina. Silloin oli puuro aamuruoka. Päivällä syötiin taas perunoita ja kastiketta ja iltapäivällä ol jotain keittoa, ku ol ne eläinten ruokkimiset ja hoitamiset. Sit oli se lihakeitto. Iltaruoka oli navetasta tulon jälkeen. Navettaan mentiin, oisko se ollu kolmen maissa, kyl se kolmen maissa varmaan oli ja aamulla kuudelta.

Laihajärveläisiä heinäpellolla.

Tehtiinkö teillä paistettua maitoa?
Tehtiin paistettua maitoa uunissa aina, ku uuni lämpis. Paistettu maito ku piimitettiin kuorittua maitoa, separoitua maitoa. Se oli rasvatonta. Piimitettiin niissä savikupeissa ja niissä sitte paistettiin uunissa. Se viillettiin aina päältä, enneku laitettiin uuniin. Paistettiin sen verran, et pysy hyvästi koossa, ol mukavaa. Nytkii saa maitorahkaa, ni vähän samanlaista. Hera valutettiin pois. Sitte se syötiin kokomaidon kanssa. Se oli hyvin tärkeä ruoka. Se oli hyvää.

Jos sit ajattelee mitä erikoisia ruokia oli Säkkijärvellä ja Laihajärvellä, ni eikös ne ollu hapanlohot?
Hapanlohot keitettiin aina hapanleipätaikinan juuresta. Se juuri otettiin aina ennen, ku taikinaa alettiin alustamaan.

Taikinan juurta taikinatiinussa. Kuva: Mervi T.

Tehtiinkö teillä nyt sitte säkkijärveläistä vai virolahtelaista?
No meillä tehtiin sekä että.

Mikä niissä on ero?
Säkkijärveläiseen laitettiin perunoita, mut virolahtelaiseen herneitä.

Hapanlohkoa. Kuva: Mervi T.

Sittenhän ol toinen ruoka hakkoopiirakka. Tehtiinkö teillä sitä? Miten sitä tehdään?
Tehtiin hakkoopiirakkaakii. Leipätaikinasta otettiin aina sit se kuori, jätettiin. Perunat kuorittiin, hakattiin. Sit ol tehty semmonen puukaukalo ja siinä hakattiin sitä varten teetetyllä kirveellä. Hakattiin ne pieniks, huuhdottiin ja sit se kuori leivottiin matalaks, niinku kuori tehdään piirakkaan. Siihen laitettiin sitte perunoita ja sianlihaa, läskiä väliin ja päälle ja sipulia samalla tavalla.

Pantiinko teillä sipulia?
Pantiin sipuliakii, mut ei aina.
Se oli umpinainen?
Nii se oli umpinainen.

Kuinka usein teillä tehtiin hakkoopiirakka?
Kyl sitä tehtiin aika usein, mut sehän ol sellaista aikaa viepää, ettei kesällä työaikana, mut talvipuolella tehtii aika usein, melkein joka viikko.

Aino Koso valmistaa lohko- eli hakkoopiirakkaa. Kuva: Päivi H.

Mitä muita tällaisia säkkijärveläisiä ruokia oli? Oliko marjarieska?
No marjarieskahan oli. Sitä tehtiin talvipuolella aika usein, kun uuni lämpis joka päivä, kun se lämmönlähde oli. Marjoja ja ruisjauhoja. Ruisjauhoja veteen ja marjoja siihen ja vuoka uuniin.

Tehtiinkö tätä myös niin, että laitettiin vanhoja leipiä?
Joo, mut tää keitettiin padassa hellalla, mikä vanhasta leivästä tehtiin. Se mikä tehtiin uunissa oli marjarieskaa ja toinen oli leipäressua.

Sitte oli pihkamaito. Miten sitä käytettiin ja mitä on pihkamaito?
Pihkamaito on, kun lehmä lypsetään poikimisen jälkeen ensimmäisiä kertoja, niin kauan ku se maito hyytyy ilman hapattamatta uuniin, ku laitetaan paistumaan. Sitä syödään maidon kanssa. Se on tavallaan niinku paistettua maitoa, mut se ei ole kokkelipiimää.

Sit muistuu mieleen paistikkaat, eiks neki ollu aika hyviä?
Ne oli hyviä, ku uuni lämmitettiin, ni uuniin laitettiin pestyjä perunoita. Pidettiin niin kauan, et ne oli pehmeitä ja kypsiä.

Oliks sielt otettu hiilet pois, ku ne laitettiin?
No joskus, jos leivottii, ni hiilet oli pois, mut kyl ne välillä saatto jäädä sinne, jos ei oikein paljon lämmitetty, ni hiilet jäivät sinne ja paistikkaita paistettiin siin suupuolella.
Eiks ne ollu vähän kurttusia?
Ne oli kurttusia, se kuori män semmoseks. Sit ku ne otettii uunista pois, ni ne laitettiin johonkin pottiin hautumaan. Pyyheliina päälle ja jotain, et se kuori pehmeni ja irtos hyväst niistä.

Eikö paistikkaita tehty myös ulkona, ku kokkoa poltettiin?
Niin tehtiin sielläkii paistikkaita, laitettiin siihen tuhkaan perunoita, mut harvemmin tehtiin. Sehä ol sellaista perunankaivuuajan herkkua, sanotaan sillä viisiin. Mut meillä harvoin kyl tehtiin. Mie en muista kyl sitä aikaa. Ku koneella kaivettiin, ni se män kyl aika nopeasti.

Tehtiinkö paistikkaita muista juurikkaista kuin perunasta?
Lantusta tehtiin uunissa.
Entä muista juurikkaista?
No meil ei kasvatettu ku naurista joskus, mut en mie muista et ois paistikkaita tehty.

Jos vielä ajatellaan näitä taloushommia. Kalastettiinko teillä?
No hyvin vähän meillä kalastettiin. Voi sanoa, ettei enää miun aikan niiku ensinkään.

Millä välineillä?
No onkipelillä, jos huvikseen käi. Mut mie en muista et isä ois käyny. On ehkä joskus ollu verkkoja, siel oli sellanen rantatupa vai verkkovaja siellä rannassa, et on joskus vissii ollu. Nää Harjulan Anton ja Aino ku käi siellä, mut ei meillä käyty.

Teillä ostettiin kalat?
Kalat ostettiin, ku niitä käi niitä hailikauppiaita. Ne kulki talvipuolella siellä kylällä. Keväällä ku oli näitä, jotka kalastivat, ni ostettii haukia ja matia.

Minkä verran teiltä oli matkaa sinne järven rantaan? Missä työ kävitte uimassa?
Myö käytii uimassa Haapaniemellä, siellä niemen käressä. Siellähän sitä juostiin monta kertaa päivässä. Puolisen kilometriä peltojen syrjää ku mäntii ja metsän poikki. Kilvattii kuka useammin kerkis käymään, ku vielä pääs. Välillä piti, ku oli isompi, ni juosta varkain, ku ei ois töiltä joutant.

1927 Typön perhe heinäpellolla. Kuva: Marjatta V.

Mitä paikannimiä muistat Laihajärveltä ja missä ne olivat?
Mie en nyt paikannimiä sen paremmin muista, kun nää meiän pellot, mit nää nyt on nimeltään. Ens TÄSSÄ kotona ol Haapaniemen rinne. SE rajottuu Haapaniemeen.

Rainion luona ol tää Parran pelto, siin ol yksi pelto.

Sit ol tuota Reiman pelto siellä Koson ja Rantalan lähellä. Alko siitä Koson riihen takaa ja Rantalan ikkunan alta ja sieltä meni Peltolan Iivarin maihin saakka sieltä alapäästä.

Sit on tää Kilkkilä pelto. Yläpäätä on vaihtaneet sit tään Kuuselan kanssa ja on saatu varmaan sitä Reiman pellon maata siinä sitte tilalle.

Sitte Hengon pelto, niityt ja Tihhein niitty. Nii tää palsta, joka alkaa tästä Rahikan maasta, se ei ylety ihan tähän järveen saakka. Se on Kilkkilän palsta ni aiit on sit väliltä pois se yläpää peltoa on Kuuselan. Mut mie en tiedä sitä metsää, olis se Kuuselan vai ei. Mut sit taas siit, ku oli se Kolholan tie, ni siintä alkaa ne Hengon niityt. Sit se on yhtäpäätä sinne Tihheille ja Suuniitty. Ja mikä se on se metsäpalsta, mihinkä saakka se ylettyy, sie sanoit äsken sen?

Se menee Suurpäälän kylään saakka Koson pellot kartan mukaan.
Mut Suurpäälän kylähän on täällä oikealla kädellä, eiks se oo niinku Tolppalan maihin täällä vasemmalla puolella tietä?

Siinä kartassa on, et ne menee Suurpäälän kylään, mut toisessa kartassa on Kirkonkylä.
Missäs myö käytii marjassa? Missä työ käittä?

Pitkissäsiltoissa.
Nii sinne Pitkiisiltoi saakka ylettyy varmaan se, joka lähti siintä Kolholan tiestä, se palsta.

Sie Puhuit Tihheistä, mikä se oli?
Se ol Tihhein niitty. Ensin ol Hengon niitty, sit ol metsämaata välillä ja sit ol Tihhein niitty.

Oliks siellä oikein niitty?
Oikein niitty, viljeltyä peltoa. 

Oliks siellä muillakii taloilla?
Oli Kuuselalla, höillä se ulottu sinne ja sit ol kolholaisiin maata. Ei ollu enää Kosolla eikä Väärällämäällä. Ne loppu siihen Hengolle. Sit meil ol vielä Suuniitty siellä aidattu, et sielläkii loppuaikoina pidettii lampaita. Mut se ol enemmänkii sellaista niittyä. Siel ei ollu mitään viljeltyä maata, se ol metsämaata, kuitenkii vähän sellaista kosteikkoa, et siellä kasvo heinää.

1942 Alli Typpö Haapaniemessä. Kuva: Marjatta V.

(Laihajärven kylätoimikunta, haastattelu: 30.3.1995)

Muistakkii Sylvi, että nurkat pittää ja siivota

Alatalon Sylvi, osa 3.

Lähimmät naapurit

Kaik lähin naapuri oli Kantola, Eino ja Hanna, Matti ja Vappu el ennenvanhaan ja Olka. Sitte ol Kuuselan Simo ja Eeva-Liisa ja niitten lapset. Niien kans ol paljon yhteistyötä. Puimassa oltiin yhessä ja perunapellolla oltiin yhessä. Maat oli vierekkäin, rajanaapureita oltiin. 

Heinäpellolla työt sujuivat joutuisasti yhdessä naapureiden kanssa.
Hyypiän talkoissa. Laihajärvi, Säkkijärvi. Kuva: Terttu H.

Kantolan Hanna opetti minnuu leipomaan ja siivoamaan
Sillon kun äiti kuol, ni myöhä oltiin sillo pieniä, ni ei myö mitään osattu leipoa eikä muutakaan. Hanna käi aina opettamassa. Joka aamu se, ku sai omat askareet tehtyä, ni se tul kattomaan, et mitäs nyt on tehty. Siivon ja kaiken se opetti Hanna miulle. Hanna katto aina ja sano, et ”muistakkii Sylvi, että nurkat pittää ja siivota, ettei vaan keskeltä lattiaa laasta lattioita”. Ja leipomaan, aina se käi alustamaskii taikinan, mut sit se sano, et kyl sie saat opetella itekkii. Sit se käi tarkastamas, miten se ol alustettu, et olks siel hiirenpesiä, et jos jäi jauhoja kasalle, ni sit se sano aina, että "nyt on hiirenpesiä". Ja uunin ja kaiken, täytyhä se opettaa, et kui paljo sit täyty lämmittää ja luutia. Kyl se ajan kans sit alko onnistuakkii kaikki, leipomiset ja. Nyt mänee jo kaikki. Mie kävin koulua samaan aikaan ja jouduin tekemään työt.

Sylvi toinen oikealta alarivissä. Kuva: Terttu H.

Naapuris käytiin kylässä. Myö oltiin Reiskan kans kovia siihen aikaan, kun toiset ol navetassa vielä, ni myö lähettii sillo ja istumaan tupaan, et saatas sitte jotain hyvää, ja Vappu tulee navetalta ja kysyy, että ”no kenes lapsia täällä on”, ni Reiska sano miulle, että "Tano, tano Tylppä kennen tyttö" (Sano, sano Sylppä kennen tyttö) ja heti tul puurot aamulla. Siellähän myö istuttiin nenät lotillaan jo kun toiset tulivat navetasta aamulla, ku äiti ol kuollu ni isä ja Eila män siihen aikaan navettaan ja olhan meil se piikakii sit sen yhen talven. Et kyl meil oli hirveen hyvät naapurit. Kummi tek miulle aina tonne kuusjuhliin ja kevätjuhliin hameen ja omista tarpeistaan. Tää kummi ol Kantolan Olka. 

Hiihtokilpailut
Koulussa ol koulujen välisiä, Kolholan, Laisinkylän ja tään Laihan hiihtokilpailuja. Mie hiihdin kilpaa. Kaikhan siel hiihdettiin, ei se nyt pakko olt, mut että intokii ol. Meil ol sitte jo siteetkii sillo ihan viimeisil luokil. Mie en muista, mitkä ne sitein nimet oli. Sellaset mis ol tässä sellanen nauha, mikä veettii kiinni. En muista, kyl ol Voitto-siteitäkkii siihen aikaa jo ja kiihtokengätkii ol, mut hiihtohousui ei olt, villasukat ol. 

Mie pärjäsin aika hyvin hiihtokilpailuissa. Matka, olisko olt 3 km ja 5 km. Sitä mie en muista kuinka monta kertaa voitin, mut kyl mie etupäässä olin siel alkupäässä. Eila ol hyvä hiihtämään. Eila hiihti sitte jo isommassa porukassa. Eila ol jo vanhempkii. Se hiihti sitte jo seurojen välisissä kilpailuissa ja sit se oli jo siellä Säkkijärven kirkollakkii hiihtämässä.
Siellähän oli pääseura Säkkijärven Ahjo ja sit Laisniemen ja Laihajärven oli tää Jäntevä. Eila hiihti sit jo Kolholaskii. Ol siellä jäällä, et se hiihti useammas. 

Sylvi Laihajärvellä 1930-luvulla. Kuva: Terttu H.

Pitääkö paikkansa, et Eila ois jäniksiä hiihtänt kiinni? 
Eila hiihti yhen jäniksen kiinni. Se ol kuullu, et joku ol hiihtäny jäniksen kiinni, nii se läksi kokeilee ja sai jäniksen kiinni hiihtämällä. Se sano, että siinä män pari tuntia. Jänis kiers nii ja sit se tuolta Kilkkilän pellolt sai sen kiinni viimeseltään. Sit se jäi niinko siihen. Se väsy. Väsyttämällä hiihti. Pan reppuun ja toi kotia. Se ol valkia jänis. 

Laihajärven nuoria hiihtämässä. Jouko L, Lahja M ja Veikko L. Kuva: Terttu H.

Kortinpeluupaikat 
Siel ol Latakankangas, siel ol se lava, ni siel ne pyhäsittäin pelasivat ja sit ol toi osuuskaupan kangas, samaten sit Pöngän Viljon vatapäätä, siinäkii ol kuiva kangas sellain hiekkakuoppa. Siellä kokoontuvat sen puolen miehet varmaan. 
Ne peläsivat rahapeliä ja turakkaa. Turakka ol sellainen yleinen peli. Mut miehet melkein pelas rahapeliä. Eihän siihen aikaan isoja rahoja varmaan kelläkää ollu. Ei siel taloja pelattu. Pientä se ol, ajanvietettä. 

Siellä kävi pelaamas Hengon Otto, Hämäläisen Aulis ja sit toi Kivelän Jussi ja Kantolan Eino. Kyl siel varmaan ol muitakii, kyl siel enemmän ol, mutten mie muita muista. Ei Pöngän Ville olt, enkä mie Uskin Jussia nähnt pelaamas. Tää ol sunnuntaipäivisin, ei kai arki-iltoina pelattu. Siihen aikaan tehtiin pitkää päivää töitä. Rahapelihän on ollut kautta-aikojen kielletty, mut kyl ne melkein rauhassa sai pelata, ei siel poliisia näkynyt. Kyl varmaan joskus, jos ne pelasivat sille ko ol iltamat, sitte voi olla. Tuskin siel poliisit kävi. Ei kyläläiset kannellu. 

Lehdet, joulukortit, kirjat
Maakansa ja sit Yhteishyvä tul Osuuskaupan kautta. Joululehtiä tilattii joka joulu. Opettaja otti ylös, kuka mitäkii lehtiä tilas. Ne sai ennen joulua sillo kuusjuhlilla. Siel ol lasten lehtiä erikseen ja aikuisten lehtiä. En muista niit nimiä, joku Koti se ol, mut en muista olko siin jotain jatkoa vai oliko se vaan Koti. Ne ol kuvitettu ja ol niissä sellasii pieniä kirjotuksiikii. 

Koululla ainakii lähetettii joulukortteja, mut mie en muista lähetettiinkö niitä mihinkään kauemmaks kellekkään. Kaupassa oli myytävänä kortteja, mut en mie lehtiä muista. Voi siel olla lehtiikii, mut en muista yhtää lehtii, et olis ollu. 

Kirjoja meillä ei luettu eikä meillä kirjoja ollu. Koululla ol kirjasto, mut myö oltii laiskoja lukemaa. Hyvä ku tui vaa läksyt tehtyy. Se riitti meille.

Kalastus 
Käytiin ongella lapsena ja sit kalastettiin muutenkin. Meil ol katiskoita. Ol meillä sellanen ruuhi. Lammessa käytiin kalassa Se ol siellä Monnon rannassa meiän ruuhi. Ei meillä Rahikan rannassa ruuhia olt, muuta ko mitä käytettiin sit. Se ol siellä kalastuspaikalla. 
Kyl siel ol aika paljon niit ruuhia melkein. Ol siel nyt veneitäkkii, mut ne veneet oli enemmän niiku tällä järven puolella. Se ol niin matala se lammi, ni siel ol ruuhet. 

Ruuhi on sellanen matala, tasapohjanen ja ne reunat ol niinku kaksikymment senttiä, kolmekymment senttiä suurin piirtein. Keskeltä se ol niinku sellanen kupera, et siit voi olla kolmekymment senttiä. Voi olla vaan kymmenen senttiä se toinen pää. Tasaset päät oli ruuhessa. Toises pääs ol vähäsen sellaist niinku kokkaa, mut ei sellaist niinku nyt on veneen kokka. Pohja ol vähän kupera, molemmat päät niinku ylempänä. Kyl siihen neljä, viis sopi. Sitä soudettiin. Airon paikat ol keskellä ja päissä ol sit ne istuinpenkit ja keskel ol istuinpenkki. Et se ol niinku vene, mut tasapohjanen. 

Nuorisoa soutelemassa Laihajärvellä. Kuva: Terttu H.

Kelkkamäki
Kelkoilla ei laskettu muuta ku siitä omasta mäestä ja Oronmäestä. Ol meillä potkukelkka sekä sit ol sellasia pieniä kelkkoja. Isä ol tehny sellaset kippurakärkiset, niinku veskelkat, puusta tehtyjä. Hankikelillä pääs suksilla ja potkurillakkii. 

Ropakot
Kävin itse ja käi meilläkii ropakoita. Se ropakoiminenhan ol sille aina niinko Loppiaisena. Käytiin ripakoimassa ja pantiin päälle kaiken näköist. Tehtiin ite naamarit ja mitä hullumpaa vaatetta löyty ni. Silloha myö käytiin sota-ajan jälkeen (jatkosota) oikeen hevosella iso lauma. Kierrettii ympär kylää. Käytii niin pitkältä, ku taloja riitti. Se tapahtu illalla, tai illan suussa. Koko porukka män taloon juu ja rymisteltii ja laulettii kaikennäkösii lauluja. Missään muualla meit ei hätistelty ku Rainiossa. Ne ei tykänneet ropakoista. Kyl ne päästivät sisään, ko myö mentii vaan, ko ne ei tienny, mut ei ne tykänneet ropakoista. 
Kylhä ne jotain aina anto, jos niil ol jotain antamista, mut sinne mentiin muuten vaan. Se ol vaan niinko sellain huvi. Siin män yks ilta hyvin, iltapäivä jo, ku valmisteli. 
Talonväki yritti tunnistaa, että kuka on. Kepit käsissä meillä ol. Hätisteltiin niitä, että ei saa tulla lähelle. Se ol vähän niinko noloa, jos ne tunnisti, ettei osannut naamioitua. Äänestä ja kaikesta pit yrittää niinko ääntäkii muuttaa, ettei ne vaan tuntis. Kyl myö joskus onnistuttiin. Käytiin vaan oman kylän alueella. 

12.4.1942 Laihan nuoria Anttilan pihalla, Venäläisen mäellä. Kuva: Ossi T.

Lopuksi muutamia kysymyksiä:

Pidettiinkö myriäisiä vai möriäisiä? 
- Myriäisiä 

Kun mentiin hartaustilaisuuteen, mentiinkö saarnoihin vai saarnaan? 
- Saarnoihin lähettiin. 

Kävikö morsian kerjuulla vai kerruulla? 
- Ehkä ne ennen sano kerruulla.

Mikä on ahinlauta riihessä? 
- No se on se sellain, minkä päälle laitetaan näitä lyhteitä, sinne ylös, ko riihtä ahdetaan. 

Missä on "Hyytin kivi" niminen uimapaikka? 
- En tiiä. 

Laihanlammella, Monnonmäen kohdalla.

Missä on Turppaan suo? 
- Eiks se ollu siellä Äijänkankaalla, Latakan takana.

(Laihajärven kylätoimikunta. Sylvin haastattelu Artjärvellä 21.2.1996) 

  

Ruokapöyäs ei saanu puhua

Jatketaanpa Alatalon Sylvian muisteloilla. Osa 2.

Seittemän vuotiaana varmaan läksin kouluun, sinne Laihajärven kansakouluun, Oronmäelle. Meil tais olla syksyllä kaks viikkoa ja kevväällä kaks viikko alakouluu. Opettajana ol Alma Vilamaa. Koulu alko syyskuussa. Aamulla mentiin yheksään. Omat eväät piti olla mukana. Sit jo ko mie olin kansakoulussa, saatiin ruoka koululta. En muista, kuka sitä laitto. Kouluun kuljettiin jalkasiin ja sit talvella suksiilla. Matkaa ol 300-400 metriä. 

Opettaja ol hyvä meillä, hirveen hyvä. Se ol hyvin rauhallinen ja sellain määrätietoinen, et se kun katto ni kyl sit täyty totella. Koskaan se ei tarvinu huutaa eikä korottaa ääntä, et se ol tällainen. 

Opettaja Alma Vilamaa ja iloiset 1930-luvun alkupuolen koululaiset. Kuva: Terttu H.

Lapsuuden leikkejä
Talosillaan sanottiin siihen aikaan, nuket ol ja. Sit kotia leikittiin. Ja vanhat kahvikupin palaset, jos löyskin oikein komian, mis ol ruusukuva, ni se olkii arvokas. Sit mitä ite tehtiin noista kävyistä lehmiä ja laitettiin niille tikuist jalkoja.

Nuket ol räsynukkeja. Äiti ol miulle tehnt nuken. En mie muista, olk miulla muuta ensinkään. Sit kummi, Kantolan Olka, tek miulle, ku äiti ol kuollu. Se tais tehä. Niis ol naama jotain sellaista, mitähän se ois olt. Ei se kumia olt, kyl se sillai niinko kopis. Sit ol pellavatukka ja.

Hyvin vähän saatiin karamelliä. Laamapaitaa ja aluspöksyä, sellaista saatiin pukilta. Olhan tietyst sellasia niinko kuusenkaramelliä. Ne saatiin joulun jälkeen jakaa. Kuuses ol sellaisia isoja oikein. Ei sit osant oikein toivoa pukilta mitään. Se toi aina minkä toi.

Paljon käytiin kylässä kyl Venäläisenmäällä ja Oronmäällä. Siel ol ne leikkipaikat. Leikkikavereita siel ol Kokon Tuovi ja Anttilan Aini ja sit ol Helka ja Sirkka ol taas Oronmäällä ja Sivin Lahja ja Eeva.

Isossa porukassa leikittiin melkein karttua ja näppiä. Karttu ol sellaista niinko nykyään on se saappaanheitto taikka kyykkä, että sellain pitkä karttu ol ja sit pantiin sellaisia pölkkyjä riviin ja sit aina kartulla heitettiin, et kuka sai enemmän ni se voitti. Matkaakii ol ehkä viis metrii tai olisko ehkä kymmenen metrii. Riviin tui aina ne pölkyt sellaset, puupölkyt. Vähän saman tyylistä ko kyykkä, mut karttu sen nimi ol. Ja neljäämaalia ja piilosillaan.

Näppi ol sellaista, että siinä seisottiin ringissä. Lapset kaikki niinko ringissä ja sit luettiin aina sellainen loruja sitte kuka jäi viimeseks, niin siitä jäi se näppi enstäin. Sit kaikki toiset karkuun. Ja josta jäi se näppi, ni se alko sitte ottaa toisia kiinni ja kenet se sai kiinni, ni siitä tui seuraava näppi. Ja aina siitä jatku sillai seuraava ja seuraava, kenet sai kiinni. Samalla lailla luettiin sellaista lorua, kun oltiin piilosilla ja katottiin, kuka jää ensin pitämään.

Mites kenoveevaa mentiin?
No kenoveeva ol sellaista, et piettiin toista käestä kiin ja pyörittiin ja siinä lens toinen taikka toinen. Sellaista ol se kenoveeva. Siin ol kaks, enemmän tyttäparissa, ol tietyst poikiakkii. 

Pihalla leikittiin. Välillä ol viis, kuus ja välillä kymmenen ja toistakymmentäkii lasta ja koulun pihallakkii leikittiin välitunnilla.

Kurinpito
No piiskaa annettiin, jos pahaa tek tai jotain piiskalla annettiin ain ja tukistettiin niin. No isä meitä piiskas enemmän kyl ku äiti. Kyl ne tukasta kiinni otti, jos jotain sano, kiros tai jotain ruokapöydässä, ni sillo ol vitta kyl hyvin lähellä, et tukkapöllyy sai kyl usiast.

Jos kaivolle men kurkkimaan, ni sitte kaivoukko olis nykässy, ja mitä sit nyt sit muuta. Se ol ja, et jos ol tuhma tai kiros tai jotain ruokapöyässä, ni Jumala puottaa suuren kiven päähän ja jääp sen alle. Ruokapöyäs ei saanu puhua, kyl se pit syyä se ruoka ja sit kiittää ja lähtä pois. Ei siin saat puhua. 

Kurittaminen ol siihen aikaan yleistä. Kyl sit myökiin oltiin niin villiä, ni kyl myö varmaan saatiin ansion mukaan, et ei meitä liikaa piiskattu. Enemmänkii ois saant antaa. Ei aiheetta saatu. Oikeudenmukaista kurinpitoa.
Sit ol kotityöt miun harteilla, ku evakosta tultiin kotia. Sitä ennen meil ol sitte palvelija, sillo sen yhen talven, ko äiti ol kuollu. Sit Eilan täyty ruveta tekemään ja miekii täydyn siin sit pestä separaattiasteita ja. 

Kiusaaminen
Kyl sit sen verran oli niinko nykyäänkii, et kyl siel kiusattiinkii. Nimittelivät ja tyrkkivät ja laittavat jalkaa eteen, ko juoks ja sellaista pientä kiusaa, ei siel mitään isompaa. 

Oliks eri puolilla kylää sellaista kiusaamista, et kiusattii toiselta puolelta kylää olevaa, vai mitenkä? 
Ei se silleen aikeen olt se kiusaaminen, ko käytiin samas koulussa. Myöhä oltiin kaveria kaikki keskenään, ni ei siel toisen puolen kylää ja toisen puolen kylää ainakaan siihen aikaan, ko myö oltiin, ei olt mitään. Se ol sellaist harmitonta jokanen joutu vuorollaan. Pestiin naamaa lumella ja sen sellaista. 

Uimapaikat
Uimassa käytiin Rahikan rannassa ja Pilkkaniemellä. Se ol meiän puolen uimapaikat ja joskus käytiin sieltä Kankaanrannasta ni tuolla Kilkkilän rannassa, mut harvemmin, et melkein käytiin Pilkkaniemellä. lte opin uimaan alta kouluikäisenä. Aina oltiin järvellä, ni siellä oppi jokanen itte uimaan, ei kukaan opettanut ketään. No tää Rahikan ranta ol oikein sellanen matala ja hiekkanen ja kallio sit ol siinä, mut siel ol vähän enemmän sit kiviä ja syvempi, sit se Pilkkaniemi. Siel ei olt mitään hiekkarantaa. Siel pit osata uida sit jo, ku men sinne sit. Ja olhan se Kilkinojakii. Uitiinhan myö siin Kilkinojassakii, räpiköitiin. Siel ol kova pohja. Sopivasti vettä, että napa kastu, kylmää hirveen kylmää. Se tuli sieltä suolta, virtaava vesi ja kylmää. 
Olen uinu Pilkkaniemeltä Haapaniemeen, niin päin justiin, et lähettiin Pilkkaniemeltä. Maita myöten tultiin takasiin. Ei uskaltanut enää lähtä. Matka on suurin piirtein puol kilometriä, nyt kun aattelee ja kattelee sitä näin aikuisenkii silmin. 

Jotkut on kertoneet, että siinä Pilkkaniemen ja Haapaniemen välillä olis järvessä sellainen matalikko tai kivi, missä voi välillä levätä ja huilia. Oliko siinä? 
Sitä mie en usko, mut meil ol kyl vene siin, ol soutajat, et jos olis jotain tapahtunut, ni olis päässy veneeseen, et meil ol kyl vene. Kulki siinä sivussa. Mie en usko, et siel mitään sellaista matalikkoa ol, mut syvä hirveän syvä ol siellä Haapaniemen rannassa. Siel ol ja hiekkapohja, mut siel ol sellanen jyrkkä ja syvä. 

Rippikouluikä
Miekii kävin rippikoulun siel Säkkijärvellä, pyöril käytiin. Siin ol se uus pappila tehty siihen, mikä nyt on siin Kosensillalta vähän sinne kirkolle päin. Siihen tehtiin pappila ja siin ol sit se kirkkokii samassa. Kaks viikkoa ol se rippikoulu. Se ol keväällä, ko myö päästii. Pojat ja tytöt yhtaikaa ja niit ol niinko kahenkii vuoen, ku ol jäänt evakkoreissulla käymättä. Tää ol sotien välillä (jatkosodan aikana). Pojilla ol puvut ja puserot toisiilla, ku ei kaikil olt pukuja. Mie sain sitte Eilan vihkipuvun ja miul ol valkia puku, mut usiammal ol ihan tavallinen, minkä sai sillon. Mustia suurin osa, et tais olla vaan kaks valkiaa, sillan ku mie pääsin ripille. 

Sylvi kivellä. Kuva: Terttu H.

Nurkkatanssit

Siihen aikaan ei olt oikee muuta ku nurkkatanssia. Siellä käytiin melkein aina ol Anttilassa. Siellä Kivelän Jussi soitti rammaria ja siel piettiin nurkkatansseja. Siihen aikaan ei olt tansseja eikä olt muutakaan. Kokoonnuttii, välillä oltiin Sivillä nuoriso ja sitten Anttilassa iltasin, mitä nyt käytiin. Ei siel joka kerta tanssittu, mut aika usiast sentään ol nurkkatanssii. Kyl tul Kolholastkii porukkaa ja sitte ko vähän tul niinko tietoon. Ei myö käyty Kolholan puolella, ei siel olt tansseja. Väkeä ol aika paljon, kaik kylän nuoret sinne sit kokoontu. 

Grammari ja Veikko L. Kuva: Terttu H.

(Laihjärven kylätoimikunta: Sylvin haastattelu Artjärvellä 21.2.1996)