Sillon, kun oltiin kahella autolla vuonna 1990 keväällä, kun oltiin isolla porukalla. Ja sitten samana vuonna kävin pari kertaa ilmeisesti omalla autolla. Mutta sitte merkittävin yks niitä reissuja, mitä on tullut tehtyä, käytiin Jaskan ja Lahjan ja olikos se Susson Helvi lokakuun ensimmäinen päivä ja koko päivän sato vettä. Kierrettiin Suurensuon niityt kaikkija ne mettät sieltä, et kierrettiin siinä 10 km Jaskan kanssa kahestaan siellä mettiä ja peltoja. Ja se oli minusta ehkä niitä yks antosampia reissuja, kun muistel niitä, missä ennen ol kauraa kasvannu ja muuta. Ne oli nyt viljelyksessä, mutta ne oli ojittanu sen uuestaan ja kääntäneet kaikki sarat toisia päin ja ojat oli valtavan suuria, sellasia ehkä puoltoist kaks metriä leveitä päältä ja saman verran syvyyttä. Avo-ojissa. Löydettiin Suurensuon reissulla kaikki, mitä lähettiin hakemaan ja mettän läpi mentiin vielä sinne. Lähettiin siitä Kivikkoinmäästä suoraan suunnistammaa ja aika lähelle päästiinkiin, minne oli tarkoitus mennäkkii.
Ennen sotia kotipaikkani näkyi Vanhalle Viipurintielle, mut nythän se on pusikoitunut se Lammin ranta niin, ettei siintä näe ylitte oikeastaan mittää enää. Ja samaten on pusikoitunut se, että kun ennen meiän pellot tuli siihen navetan taa, ni nyt siinä on sellanen sata metriä pajukkoa, alkaa vasta sit se pelto. Ennen se kotipaikka on näkynyt tähän peltoaukeamalle. Se oli peltoa, viljeltiin ihan navetan ja tallin tahe saakka. Muistan vaan, kun käytiin sillon kuvaamassa siellä, ni sehän ol ihan niinku metsässä. Siin on sata metriä pajukkoa kasvanu siihen, nyt kun on sieltä tultu suoraan Alakujalta, ni siihen on aina kaivettu uus niskaoja, kun se on pusikoitunut, ni sit on taas tehty sijaa alemmaks ja se on kohta vanhoja ojia täyteen se väli siintä.
Kylämaisema
Olihan se maisema muuttunut siitä, kun sillon lähettiin jatkosodan aikana sieltä pois. Ensinnäkin lähtiessä oltiin melkein puolta pienempiä, kun lähettiin ja maisemat ol paljon suurempia sillon, kun nyt tänä päivänä. Sitte kylän maisemahan ol pienentynyt, joka puolellahan tää risukko oli tullu. Ja sitte, mikä antaa maisemalle ihan erilaisen kuvan, kun kaikki rakennukset on pois, että siinä mielessä maisema oli muuttunut paljon. Kyllä kylän tuns ja se tietysti helpotti tuntemista aika paljon, kun tiet oli paikoillaan. Sitten nää erilaiset maamerkit, kalliot, lammi ja järvi ja muut oli paikoillaan. Kaikki tiet oli entisillä paikoillaan.
Naapurit ja kyläily
Ei sitä ilmoiteltu etukäteen, eikä mitään kutsua vartuttu kylään, sitä mentiin vaan. Naisihmisillä oli sukankutominen mukana, tehtiin töitä samalla. Minullakii lähin leikkikaveri oli se Juskan Jouko, ku muissa taloissa ei ollut lapsia. Ja sitten Taavetin vanhaemäntä Helena, sehän kävi montaa kertaa viikossa meillä tuota aina kylässä.
On se nyt tuota vähentyny kylässä käynti nykyään. Minust on liikaa painottunu homma siihen, että syytä on minussa, niinku monessa muussakii, et pitäis olla niinko joku kutsu, et tulkaa, mut ei siihen aikaan taittu kuttua muuta ko häihin ja hautajaisiin.
Kutsupiiri eli pitolääni
No, sillon tietyst pienenä poikana se tuntu kauhean suurelle ja laajalle se homma. Miust tuntuu, että se kuulu sinne Oronmäelle asti, että Alatalonkii vai missä saakka ne asu, ni ne kuulu, et myö käytiin sielläkkii ja ne käi meillä. Miust tuntuu et ne käi Orollakkii, ehä mie varsinkaan pienenä poikana ollu mitenkään innokas hautajaisiin mänemään, mut kyl mie kaikenlaisis muissa tilaisuuksissa koitin rientää mukaan siinä ku kerkesin aina. Mie olen sentään aloittanu tuon käymisen, mie olin varmast joku semmonen seitsemän vuotta vanha, ko mie olin ensimmäisen kerran pankin johtokunnan kokouksessakkii. Karkasin tuota ja sain Suurenjärven jäällä Paavoin Matin ja isän kiinni, kun ne oli menossa kokoukseen Laisinkylään.
Muistellaanpa Laihajärven Martat toimintaa
No se on aika hataraa vielä sen ikäisen muisti niistä asioista, mutta ainahan niitä keskusteluja kävi meillä, kun tätini Hilja tais olla perin Säkkijärven Marttojen sihteeri ja sit näitä, eiköhän nää kuulunnu jonkunlaisena alaosastona niihin pitäjän Marttoihin nää Laihan Martat. Joka kesähän niillä oli sitte aina jonkunlainen retki. Et milloin käytiin Imatralla ja milloin käytiin Viipurissa ja milloin missäkin. Muuten en vois niinkään todistella ja perustella, mut meillä on muutama valokuva, missä ne on Imatran kosken partaalla tai vastaavassa, et kyl ne ilmeisesti siellä käyny on.
Laihajärven Martat retkellä Imatralla 1938. Takana vas. Saimi H, Helvi O, Aino J, Martta H. Edessä vas. Emma T, pj. Amanda M ja Liisa H. Kuva: Antti H albumista. |
4H-kerhoon en kuulunu, ko vasta sitten jatkosodan aikana vuosina 1942-1944, sillo ko oltiin siellä. Sillon viljeltiin kaikenlaista, sipulia ja porkkanoita ja oli tupakkaakin kasvamassa, kessua. Olkohan se Virginiaa vai mitä se ol Havannaa. Toinen ol leveälehtistä ja matalakasvuista (Virginia) ja toinen pitkä ja kapealehtinen (Havanna). Sitten venäläiset sotavangit oli puimassa siinä meiän riihellä, ni sitten ne aina kävi sieltä hakemassa niitä. Ne jauho jollakin, kun ne asu siellä Oronmäällä. Niil ol se puintihomma siel meiän riihellä, ni ne kävivät sit sielt hakemassa niitä ja ehän mie niitä millään saant kuivaks, ni ne ilmeisest siellä jossakin kuivas ne. Ei niitä märkänä voinut polttaa. En muista, kuka oli kerhoneuvoja.
Maamiesseura oli koko pitäjää käsittävä, että se ei ollu mikään Laihajärven. No, siihen kuulu lähinnä nää Taavetin Antton, Paavoin Matti ja ketä niitä oli siinä. Ei kaikki ollu. Kuka oli aktiivisempi lähtemään mukaan. Siihen aikaan ne kulkuvälineet ei ollu sitä tasoa kuin on tänä päivänä. Se oli vaikeampaa liikkua kirkolla.