Jos nuoremp ois tietyst, vois vaikka aatellakkii

Aino Venäläinen ja vanhin poika Pauli. Kuva: Antti H.

Venäläisen Sylvin muisteloita osa 2

Ruoanlaitto ja leipominen suurperheessä

Minkälaiset ruoka-ajat teillä oli kotona?
No murkina syötiin aamulla. Sit ol päivällä ruoka ja mie muistan, et iltapäivälläkkii ol jonkinlainen ruoka, ettei se mikään voileipä ollu. Siinä aamulla kaheksan maissa ol perunaa ja kastiketta. Kahviaikoja mie en muista, et oliks ne niin säännölliset. Puolenpäivän aikaan ol millon mitäkin, millon rokkaa, millon kaalia ja perunasoppaa. Sit aina, jos jäi, ni sit lämmitettiin seuraavallakii kerralla. Sitä mie en muista, et mihinkä aikaan se iltanen sit ol, vai söik jokanen sillo, millo ol nälkä. Leipäähä siin tietyst män tällaisella porukalla niinku meilläkii oli.

Kuka teillä leipo?
Äiti leipo. No meillä kun ol iso porukka, ni kylhä siinnä sai varmast joka viikko leipoa. Sit lauantaina ol piirakan teko, hyllypiirakkaa ja hakkoopiirakkaa. Aina sit niinku välillä pantiin ruukkuun lihaa. Se ol vissiin niinko karjalanpaistin tapaista. Meillä aina piettiin sikaa, et silviisii omasta puolesta ol niinko sianlihaa. Läskipala pantiin uuniin. Sai leivän päälle. 

Leivottiinko siihen aikaan kahvileipää, pullaa?
Kyl meiän äiti pullaa leipo, mut eihä miltään muita sit oikeastaan ollu niinko jokapäiväsessä oloissa. Ei meiän lapsiin syntymäpäiviä vissiin pietty, eikä muienkaa. Nimipäivillä meiän äiti käi aina Kujalassa ja meiän sit taas Ainon päivillä käi.

Minkälaista ruokaa valmistettiin juhlapyhinä, niin kuin jouluna ja pääsiäisenä? 

Oliko juhlavampaa ruokaa? Tehtiinkö mämmiä?
Ei mämmiä ainakaan ollu meiän ruokavaliossa. En mie niit jouluruokiakkaa silviisii muista. Tietysthän lihaa paistettiin, mut ei se mitenkään, et oikein joulukinkku olis pitäny olla pöyässä. Tietyst noit laatikkoruokia, lanttulaatikkoa ja tuollaista tehtiin.

Mihinkä aikaan marjarieskaa tehtiin ja miten sitä tehtiin?
No sitä tehtiin aina millon sattu. Se laitettiin vettä ja puolukoita ja ruisjauhoja pataan. Se laitettiin hellan päälle ja imellöitettiin. Sitko se ol imeltyny, ni se pantiin ruukkuun ja uuniin.

Tehtiinks teillä jamakkaa ja mitenkä sitä tehtiin?
Tehtiin. Jamakka ol piimää. Se piimetettiin, mut sit tehtiin sellaista, et aina niinko piimitettiin se maito, ni sit se paistettiin uunissa. Sit se ol paistettuu maitoo. Siihe ku tul se hera, ni se kaaettiin pois. Pantiin lautaselle ja sit maitoa päälle. Se syötiin niinku puuroa. Paistettiin uunissa saviruukussa.

Tehtiinkö teillä paistikkaita? 

Tehtiin, tehtiin.

Teillä tehtiin hakkoopiirakkaa perunasta. Tehtiinkö lanttupiirakkaa samalla tavalla? 

Laitettiinko siihen lihaa?
Tehtiin hakkoopiirakkaa. Lanttupiirakkaa tehtiin niin, et siihen laitettiin voita. Toiset laitto kyl sianlihaakiin, et ne tek sianlihan kanssa, mut myö tehtiin silviisiin. Hakkoopiirakka tehtiin sianlihasta ja perunasta. Kylhä se ainakii pari tuntia uunissa sai olla. Sit se voieltiin sellasel, mihin pantiin voita ja vettä. Sit voieltiin ja sit pantiin pyyheliina ja peitto päälle, et se hautu sit vähän aikaa. Se vet niinko sit pehmiäks.

Oliko nää hyllypiirakat ja hakkoopiirakka viikonlopun ruokaa? 

Syötiinkö niitä viikonloppuna tai pyhäpäivänä?
Mie muistan, et niinko hyllypiirakkaa, kun meillä tehtiin ni, äiti tek niinku lauantaina, ni sit syötiin pyhännä, niinku ruokana. Sit jos ol jotain karjalanpaistia vielä tai jotain muuta kastiketta ni sit siellä kastettiin ja sit syötiin. Hyvää oli.

Mites näiden puurojen kanssa? 

Keitettiinkö teillä riisipuuroo, tattaripuuroo, hersryynipuuroo?
Meillä taittiin tehä, vähemmin kyl tehtiin riisryynipuuroo. Se ol niin harvinaista, mut ruisjauhopuuroo ainakii tehtiin ja ohrajauhopuuroo. Eihä niitä riisiä siellä sillon niin paljon käytetty siihen aikaan.

Oliko rusinoita kaupassa myytävänä? Oliko rusinasoppaa?
En muista. Saatto olla, mut ei miul oo niinko silviisii jääny mieleen, et rusinasoppaa ois syöty. Mustikkasoppaa syötiin. Kyl meillä marjoja laitettiin talveks aina mustikkaa sekä puolukoita. Mustikkamaa ol ainakiin siinnä Paskolinnanmäki, mikä oli, siinä rinteessä. Siinä ku ol se mettä, siin ol hyvät mustikkamaat. Puolukkamaat ol täällä päin, mistä Suurellesuolle mäntiin. Siellä mettässä myö käytiin puolukassa. Ei miun mieleen ainakaan karpalot jääneet. Sieniä keitettiin, ryöpäytettiin ja suolattiin. Ne piettiin sellases paikas talvella, ettei ne jäätyny. Kangassieniä, haapasieniä ja karvarouskuja, sellasia tavallisia. En mie ainakaan muista, et ois tattia käytetty?

Elma Monto ja Sylvi Venäläinen. Kuva: Pirjo M.

Kalaa Laihalammesta

Kyllä meillä kalaa syötiin ja jonkun verran ittekii kalastettiin siinä Laihalammessa. No katiskoilla ja ongella, särkiä ja pieniä ahvenia ja kiiskiä saatiin. Ei syöty kiiskiä, vaikka ennen sanottiin, että siitä tulis kakkein paras soppa, mut ei meilläkään koskaan niitä. Ne ol niin pieniä ja piikkisiä. Ei meillä omaa ruuhia ollu, mut se ol varmast Vuorelan, jos en mie nyt väärin muista.

Miul on sellanen mielikuva, että miekiin oon ollu siellä mukana niittämässä kortetta Laihalammesta. Se sieltä niitettiin ja sit se haravilla vai millä vehkeillä tuotiin tänne rannallen kuivamaan. Se kuivatettiin maassa siinä.

Eiks siinä ollu semmonen niinku tavallaan rimoista, laudoista tehty semmonen niinku reki, mikä vedettiin sinne ja siihen nostettiin ja sillä vedettiin rantaan se?
Voi olla, mut mie olin niin pien sillo, et mie en muista.

Siellä niittomies käveli pohjaa myöten ja niitti. 

Oliks se korte niinku lehmien vai lampaiden ruokaa? 

Lehmille meiän varmaankin.

Sitte ku se kuivu maassa, ni sitte se vietiin latoon. Meillä tehtiin nyt jatkosodan aikaan siellä Valkosen Hugon kohdalla siellä rannassa, oisko se ollu Valkosen vesialuetta. Meil olja, mie en muista kenenkä se oli se reki. Siinä oli pitkä vaijeri. Se reki vedettiin sinne veteen ja siellä nostettiin hankojen ja haravien kanssa kortteet siihen reen päälle ja hevonen veti sen sitte pois sieltä ja sit se levitettiin kuivumaan siihen.
No mie en sitä rekihommaa muista, mut varmasthan jonkuunlainen vehe on täytyny olla, millä se tuotiin.

Siinä oli laudasta tehty jalakset ja sit semmonen lava vaan siinä päällä, et se ol oikein köykänen. Siihen lastattiin se ja muistan vielä senkiin, kun äitin kanssa oltiin siellä niittämässä, ni se vielä kaatu monta kertaa. Ne oli liukkaita ne kortteet. Sitä sitä sai monta kertaa nostella sitten, ennen kun se tuli rantaan. Sitte kun se kuivu, ni sit ne oli köykäsiä.

Urheiliko teillä kukaan?
Ei urheillu ihan aktiivisesti, mitä sit peliä pelattiin sit vaan harrastuksena kouluaikana. Neljää maalia pelattiin, kuurunpiiloa, hiihdettiin ja mäkiä laskettiin Lamminniemessä, Haanvuorella ja Paskolinnassa, että ne ol ne meiän mäkipaikat. Koulun kilpailuissa aina hiiheltiin ja sit laisniemisiin kanskiin mie muistan, et kerran oltiin koulujen väliseet ni.

Muistatko ketkä siellä olivat parhaita hiihtäjiä?
En mie sitä muista. Mie ainakiin olin kerran toinen. Sen mie muistan. Saksit sain palkinnoksi. En mie sit matkaa muista.

Muistatko, osallistuvatko sinun vanhempasi nuorisoseuratoimintaan? 

Itse olit varmaan vielä niin nuori, ettet osallistunut.
En mie ollu, eikä minun vanhemmatkaan osallistunu. Mie en ollu, ku lottatytöissä. No en mie oikein silviisiin niinko tarkkaan muista. Myöhä käytiin siellä, missä kouluakkii piettiin täällä Herra-Iivarin talossa. Siellä aina kokoonnuttiin. En mie muista, et minkä ikäinen mie olin. Se ol ennen talvisotaa, ehkä siinä kymmenen paikkeilla. No siellä meille puhuttiin ja sit myö laulettiin, ettei mitään sellaista erikoisempaa. Sitä mie en muista, et oliks se Vilamaan Kerttu vai toi Alma Vilamaa. Sitä en muista ihan tarkkaan. En mie muistakkaa, ketä muita siel oli. Se jäi niin hämäräks minullekkii, mut sen mie muistan, et mie kuuluin niihin lottiin. Ei ollu lottapukuja, myö oltiin niin aloittelevia. Sota-aikana en osallistunu. Se jäi siihen. 

Muistatko kuuluks teiän vanhemmat maamiesseuraan, metsästys- tai raittiusseuraan tai marttoihin? 

Ei oo nää meiän vanhemmat kuulunu minun tietääkseen.

Oliks siellä teiän kulmilla sellaista paikkaa, missä nää aikamiehet kokoontu joskus pyhäsin pelaamaan korttia? Pelasko ne siellä taloissa, tai kokoontuko ne muuten iltaa istumaan?
En mie ainakaan muista sellaista paikkaa, että ne ois kokoontunu pelaamaan. Kylhän naapurissa käytiin paljon, aika paljonkin silviisiin. Se ol vaan, että tultiin kylään naapurin kans haastelemmaa. Ei mitään kutsua laitettu. Nyt täytyy aina ilmoittaa, jos meinaa tulla. No, ku ei olt televisioo, eikä sellaista, nin ihmiset jouti naapuriin.

Oliko isäsi talvisodassa ja missä päin muistatko?
Oli. No Viipurissa oli ainakiin, mut ei isä rintamalla ollu, se oli täällä päin. Mie muistan, et se ol Viipurissa ja siellä päin jossain. Mie en muista, et mihin se kuulu. Sit nää meiän pojat ol rintamalla kaikki nää Pauli ja Arvi ja Onni. Onni nyt lähti sillon, ettei ollu ku 17 kun lähti sotaan. Pauli ol Uhtuan suunnalla ja Arvi ol Syvärillä ja olks se Onnikii siellä Syvärillä. Sit se ol vielä siellä saksalaisiakii joutu ajamaan pohjosesta. 

Pauli Venäläinen ja Arvi Jarva. Kuva: Pirjo M.

Sillon talvisodan aikana Laihajärvelle oli tullut evakoita. Vähän ennen lähtöä meilläkin yöpyi koivistolaisia. Makasivat tuvan lattialla yhden yön. Muistatko oliko siellä teillä päin?
En mie muista, et meiän kulmil ois tult. Saatto olla, mut ei minul oo mieleen jääny.

Kun tulitte talvisodan jälkeen takaisin sinne, niin oliko teidän talo ehjänä? 

Minkälaisessa kunnossa se oli?
Oli ehjänä. Kyl se ol ihan hyvässä kunnossa. Sanomalehtiä ol vähän seiniille liimailtu, mut muuten ol ihan, ettei siin muuta ku asumaan. lkkunat ol ehjänä. Sähköä ei ollu. Öljylamppu meillä oli.

Meil oli alkuun, ni vanhaisä teki päreitä ja päreen valossa oltiin alkuun. Ja jostain aina sai puolen litran pullon lamppuöljyä. En tiiä kuka sitä kylällä möi. Sit saatiin sitä. Sitte tehtiin karbiidilamppuja.

Kyl miekiin sen karbiidilampun muistan sellasen, et on saattant olla meilläkiin. Meillähän tehtiin ensimmäiset lamput semmoseen ehkä noin 6-7 cm korkeaan peltipurkkiin. Pohjaan reikä. Siihen laitettiin kiväärin hylsy, mistä oli se nalli lyöty naulalla pois. Se sitte saippuan kans liimattiin sisältä päin työnnettiin niin kun ulospäin. Ulkoreunasta se sauma saumattiin saippualla. Sitte oli ostettu polttimo. Se taas laitettiin siihen hylsyn yläpäähän. Sit laitettiin sen jälkeen karbiidia sinne sisään ja pohjaan naulalla muutama reikä ja sitte laitettiin lautaselle vettä. Sit kun sen laitto siihen, ni se pohjareiästä sai sitä kosteutta sinne ja sit se oli kirkas valo. Mut sit tuli se karsta aina siihen. Polttimossa oli kaks reikää. Se piti aina pyyhkästä pois. Sit ol semmonen neula, millä aukastiin, kun se meni tukkoon. 

Erilaisia tehdasvalmisteisia karbidilamppuja. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Nyt on käyty siellä kotiseutumatkoilla. Oletko sinä monta kertaa käynyt?
Kaks kertaa. No ensimmäisellä kertaa kun menin, ni se ol kyllä aika mielenkiintonen, kun ei yhtään tienny, et mitä siellä on. Vaikka ties, et se ol poltettu, ettei siellä taloja ole, mut et minkälainen se on muuten, et tunteeks sielt enään paikkoja tällaista. Kyl sielt nyt suurinpiirtein löys ne ja sit mis ol kivijalkoja jälellä, ni ne nyt sit vielä paremmast tuns. Tiet ol sillä paikkoilla, mis ne ol sillonkii ollu, et sit niitä ku läks seuraamaan, ties suurinpiirtein mistä aina lähtee mihinkii.

Tuntuko se kylä nyt yhtään isommalta tai pienemmältä mitä se ol ollu lapsena, nuorena ollessa?
No en mie osaa sanoa, kyl minust niinko saman suuruinen kylä olko silloinkiin.
Jotkut on sanonu ja minullekin tuli se mieleen, että se näytti ennen isommalta. Nyt se tuntu pienemmältä se kylä, et ihmettelee mitenkä se talomäärä on sopinut siihen kylään. En mie osannu, eikä tullu mieleen.

Aino ja Väinö Venäläinen Myllykoskella 1960-luvun puolivälissä. Kuva: Antti H.

No onko tullu mieleen, että jos se vielä joskus olisi Suomen, ni tulisko mieleen ajatus muuttaa sinne? 
Ei nyt meikäläinen enää. Sit on jo kotiutunu tänne, ettei sit nyt enää. Jos nuoremp ois tietyst, vois vaikka aatellakkii.

(Laihajärven kylätoimikunta: Sylvi Raussin haastattelu Anjalankoskella 14.3.1996)

Koulumatkat myö käveltiin niin sovinnossa

Väinö ja Aino Venäläisen pesuetta sekä Annin Eeva ja Helle.
Sylvi äitinsä edessä oikealla. Kuva: Pirjo M.

Venäläisen Sylvin muisteloita osa 1

Mitenkä Laihajärvellä hoidettiin vanhuksia? Hoidettiinko heitä kotona vai kunnalliskodissa?
No minun muistin mukaan ni kyl ol niinko kotonna. No sit jos oikein huonokuntoseks tietyst tul, et ol pakko viiä. Mut vanhuksetha ol aina niinko perheen yhteyessä. Et ainahan perheet ol niinko yhessä sillon ja vanhukset ol siin mukana ja osallistuvat talon töihin niin kauan kun jaksovat. Nuoremmat ihmiset ko ol töissä, ni vanhemmat ihmiset katto lapsia ja tek taloustöitäkii vointinsa mukaan.

Olks Laihajärvellä ns. kunnan "elättejä", että kunta makso hoitomaksun talolle?
En mie ainakaan muista sellaista. Saatto ehkä olla, mut ettei minun muistissa ole.

Oliko kylällä orpolapsia? Mikä tällaisten lasten kohtalo oli?
En mie muista ainakaa, et siel meiän puolella ois olt ketään sellasia.

Oliko kylällä kätilöä? Kuka hoiti niitä hommia, vai haettiinko kätilö kauempaa?
No en mie tiiä. Ei meiän kylällä vissiin kätilöä olt, mut sit ol sellasia vanhempia ihmisiä, mitkä autto. Meillä ainakiin on kaikki kotona synnytetty. Uutelan täti, Hailin Vappu, ol meiän lapset vissiin kaikki päästäny paitsi tuon Antin. Antil ol Amanda, Ollikan Amanda.

Teitä oli kahdeksan lasta, 

niin sanoppa nyt kaikki vanhemmasta nuorempaa, nimet ja iät tai syntymävuodet. 

Pauli -20 syntynny, Arvi -23 syntynny, Onni -25 syntynny, Eino -27 syntynny, mie (Sylvi) -29, Irja -31, Esko -34 ja Antti -37.

Montako huonetta teillä oli siellä kotona?
Eihä meillä ollu ko iso tupa ja sit kammari ja toinen kammari sellanen pienempä. Sit vinttiin ol tehty sellanen kesäkammari. Missä sit kesällä sai nukkua, mut se ei ollu mikään lämmin.

Minkälaisia leikkejä leikitte lapsena, ennen kouluun menoa?
Neljää maalia ainakin pelattiin ja sit tota seinäpalloa ja sit kittilää, sit kinkattiin sellasta mitä nykyäänkiin pelataan vielä. Sitähän tul paljon potkittua ja hypittyä. Heiteltiin kumipalloa seinälle ja siin ol omat liikkeet sit selän takanta ja jalan alta ja ympär pyörittiin. Pallo heitettiin seinään ja sit se pit saaha aina kiinni se pallo. Sit jos se putos maahan se pallo, ni sit vuoro vaihtu. Seuraava alotti taas alusta. Se joka sai kaik vaiheet tehtyä, ni sit se ol voittaja. Liikkeitä ja vuoroja ol aika paljon ja siin ol ihan omat säännöt. 

Evakkoajan kuva Porin seudulta 10v Sylvistä. Kuva: Pirjo M. 

Kun piilosilla ollessa luettiin sellaisia loruja, kuka jää pitämään, niin muistatko näitä?
"Enttel, tenttel, teelika menttel" ol yks ja sit "Maalari maalaa taloa, sinistä ja punasta. Illan tullen sanoo hän, minä lähden pois". En mie muita muista. Olhan niitä tietyst muitakii, mut ne on vaan unohtunu.

Oliks teillä nukkeja sillon lapsena?
Oli meillä joitain. No omatekosia ol melkein. Iivar-setä, Herra-Iivar, toi meille sekä Irjalle että miulle sellasen ostetun nuken Helsingistä kerran. Se ol aika ihmeellinen, kun sai sellasen. Meil ol sellasia, mis ol ostettu pää ja sit ol seIlasia mis ol pääkiin tehty itte. Ei ne tehny mitään temppuja, ei aukassu silmiä. Nythän ne tekee kaikkia.

Ketäs lapsia oli kavereina leikkimässä?
No Jarvan Jaakko ja Vuorelan Senja ja tää Jarvan Kerttu ja Kiiskin tytöt. No siinä ne melkein olivat ne lähimmät. Ulkonahan myö leikittiin kesän aikana ja kenen kotona aina milloinkii. Piilosillaan oltiin välillä.

Uimapaikasta
Meilt ol aika pitkä matka sinne, mut kyl myö siellä Haapaniemen rannassa käytiin. Jalkasiin aina käveltiin sinne. Usiamman kerran kesässä. Kyl myö mäntiin ihan omineen. Porukalla aina lähettiin. Kerkis hiki tulla jo ennen kuin kotona takasiin ol. No sen verran ku nyt osaa, ni oppi uimaan. Sillo ko mie olin Rahikalla, ni sillon sinä kesänä mie kävin siellä Pilkkaniemen rannassa. Mie olin sellasena vaan kesätyttönä. Ku meiän Pauli oli sillon siellä niin kun renkinnä, ni Eero ja Olka halus minut, et jos viihdyn, niin saan tulla sinne ja olla. Ol se Eero ol aika mukava mies. Sit ko se tul jostain reissusta ain, ni sit se toi miulle karamellipussin.

Luettiinko teillä ja oliko kotona kirjoja? Tuliko teille sanomalehtiä ja minkä nimisiä?
Ei meillä koton ollu silviisii kirjoja mut lainastost otettiin kirjoja, koululta. En mie muista niitä, että mitä ne ol. Oliks se Karjala vai mikä se oli. Eiks se tullu sinne joka paikkaan. Tuliha Yhteishyvä, missä Tommi Typykkä oli sarjakuva. Ei meille muistaakseen tullu mitään kuvalehteä. Joululehteä tul melkein aina sit ko koululta annettiin se Joulutonttuja, oliks siellä vielä jotain muitakiin niit.

Lähetettiinkö ja saatiinko joulukortteja sillon?
No jonkun verran, mut aika vähän, että miulle ei oo jäänt mieleen, et niit ois lähetetty niinko nykyään lähetetään isot pinkat

Ketkä teillä olivat lähimmät naapurit Laihajärvellä?
No Jarvat, sit ol Anttoon Jarva ja Mutrun Simo ja Helena ja Vuorelat (Anton Vuorela).

Minkälaista toimintaa oli naapureiden kesken? Käytiinkö auttamassa töissä, heinänteossa, viljanleikkuussa ja tämmösessä?
Kyl myö niinko Vuorelassa meiän käytiin. En mie muista, että muissa naapureissa olis silviisii, mut se ku tietyst ol niin läheinen ja sukulainen, ni siellä tuli käytyä niin lapset sekä aikuiset. Kyllähän kylässä käytiin naapurissa ja niinko nimipäivillä meiän äitikii käi aina.

Lapsenpiikana mie olin sillon sotien välillä (jatkosodan aikana). Olink mie sillo sit 15, ko myö lähettiin - 44. Sillon ko siel Iivar-setän talol ol näät se koulu. Ni siellä mie olin sillo sit sen Kertun poikaa kattomas, opettajan poikaa. Ku se Kerttu pit koulua, missäs se pit Laisniemessä vai missä.

Sylvi ensimmäinen tummamekkoinen tyttö vasemmalta ylhäällä.
Ripille Sylvi pääsi Artjärven kirkossa v.1944. Kuva: Pirjo M.

Kerttu pit koulua Peltolassa, Iivar Hyypiällä. Siellä aloitettiin ja sit se ol Kuntulla. 

No se olkii Peltolassa sillo, ko meiän Esko ol koulussa ja se istu vielä näien kolmosiin vieressä jonkuu, olkha se Kirstin vai ja sit se ol Kuntulla. En mie muistantkaa, et se ol Peltolassa. 

Kiusasivatko koululaiset siellä koulutiellä toisiaan? 
En mie ainakaan, minun mieleen ei jääny yhtään, et ois kettään kiusattu erikoisest oikein. Koulumatkat myö käveltiin niin sovinnossa Lamminrantaa myöten aina. Myö oikastiin mäntiin Lamminrantaa myöten aina siihen Valkosen Hugon luo ja siintä sit tielle. Kyl siintä kaks kilometriä ainakiin tuli, entiselle Laihan koululle. Voi tulla vähän ylikin. Talvella sit mäntiin suksiilla jään yli. Sit se oikaskii vielä enemmän. 

Sylvi koulussa Laihajärvellä (etupulpetissa, toinen oikealta). 

Peloteltiinko?
Ei meit oo ainakaan peloteltu koskaan. Mut kaivoukost kyl sanottiin, et sinne ei saa kurkkia. Siel on ukko, mikä voip vaikka viiä mennessään. Mut ei muita mitään sellasia pelotuskonsteja olt. Ei ukkosta peloteltu. Toiset pelkäs ja toiset ei. Ja kylhä se nyt vähä sentäs pelkäs jokanen. Meiän äiti ol niin rohkea silviisii itte, et se ei näyttäny lapsillekkaa sit pelkoa. Sota-aikanakkaa, sillo ko pommikonneitakkii män, ni ei se koskaan niinko näyttäny, et pelottaa. 

Oliks nää kaikki lapset sillon vielä kotona? 
Kyl ne ol silviisiin niinko kotona asuvat, mut jos sit kuka ol missä töissä tai silviisii, niinko nyt olivat, meiän pojistakkii, olivat paimenpoikiinna, et ol sit aina välillä pois. Mut omaan kodin ruokakuntaan kuuluvat kuitenkin. Meiän Eino ol Vilamaalla, Pauli ol Rahikalla ja Onni ol Rantalassa sellasena paimenpoikana. 

Entäs sitten, kun takaisin menitte -41, oliks kaikki lapset sitten taas kotona? 
No muut olivat, mutta Pauli oli sit menny naimisiin ja se jäi Artjärvelle, mut nää toiset oli. 

Oliko sinun isäsi vieraan työssä? 
Meil oli sit sotien välillä, nää tek niitä tiiliä, nää meiän porukka. Meil ol siellä vanhan lavan luona siellä Hieteenkankaalla sellanen tiiliverstas. Sementtitiiliä tekivät. Siel ol nää meiän pojat ja sit isä ja Uutelan Viljokii viel ol niillä siellä. Uutelan Valpur oli isän täti. 

Kävikö äitisi vieraan työssä? 
Ei, paitsi sit jos kenen pellolla käi ko sillo sirpillä ennen vanhaa, ennen sotia leikattiin, ni se ol Vuorelassakkii leikkaamassa.

(Sylvin (os. Venäläinen) haastattelu Anjalankoskella 14.3.1996 / Laihajärven kylätoimikunta)

Venäläinen Irja ja Sylvi. Kuva: Pirjo M.

Mie jäin omin lupineen Siville yöks

Laihajärvi, Säkkijärvi. Koulukuva 1930-luvun alusta. Kuva: Marjatta V.

Typön Allin muistelot 30.3.1995 jatkuu, osa 2:

No sitte kouluun, mänitkö sie 7-vuotiaana?

Mie menin kiertokouluun varmaan, meninköhän jo 6-vuotiaana. Sitte kato ko se oli ensin ja sit alko se alakoulu. Se kiertokouluhan oli Orolla syksystä. Sitte kevätpuolella käytiin siellä Kokolla, Venäläisenmäellä.

Oliks silloinkin vielä sitten, että kaikkea koulua ei käytykään siellä koululla, vaan käytiin Orolla?

Oli se ensimmäinen talvi sillä viisiin. Mie muistan sitte, että kevättalvella, ku siellä Kokolla oltiin, niin mie jäin omin lupineen Siville yöks. Isä tullee sitte illalla myöhään ettimään, että ”et sie meinaa ensinkään kottii tulla.” Mie mänen piiloon sit vielä siellä ja muistan, että se on jääny syömisestä mieleen, et oli sitä leipäressua tai sitä puolukkapuuroa uunissa haudutettua. Se maistu hyvälle. Tietyst ainahan sitä oli kotonakin, mut kuitenkin se kylässä syöminen on jäänyt vielä enemmän niikun mieleen.

Mitäs siellä kiertokoulussa opetettiin?
No siellä opetettiin niitä kirjaimia ja kirjoittamaan ja laskemaan ja lukemista.

Oliks teitä paljon silloin siellä Orolla?
Mä en tuota muista, että paljoks meitä oli, lukumäärää en muista,

Oliks silloin jo kirja?
Kyl sillo jonkinlainen aapinen oli, olihan se aapinen silloin. Siintähän se alkoi.

Uusi Aapinen, Aukusti Salo, Kustannusosakeyhtiö Otava 1919.
Kuvauspaikka: Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Oliks siellä jatkuu pulpetit, vai missä työ istuitte? Pöydän vieressä.

Kaikki sopi siihen ison pöydän viereen? Niin.

Kuka siellä oli opettaja silloin?
Nimiä mie en muista, Lahjan kanssa on ollu joskus puhetta. Hää muistaa kyl nää opettajien nimetkin, mut mie en kyl muista nimiä.

Sitte seuraavana vuonna keväällä työ olitte siellä kansakoululla?

Siellä oli alakoulunopettaja.

Mut tää kiertokoulu, oliks tää syksyllä Orolla ja oliks se sitte vielä keväällä Kokolla?
Joo kevättalvella oli Kokolla.

Kuis kauan se kesti kerrallaan?
Sitä en muista, että mihin aikaan se alko ja mihin aikaan se loppu.

Oliks sielläkin välitunti?
Siellä oli välitunti, niin ku koulussa on välitunti. Ei se ollu yhtäpäätä se.

No talonväki pysytteli pois sitte sinä aikana.
Niin, molemmissahan oli se keittiö erikseen, niinku Orolla ja Kokollakkii, niin talonväki oli siellä. Ja molemmissa taloissa se opettaja asu siinä yhessä huoneessa. Kokolla nyt oli pienempi pere, mu Orollahan oli perettä enemmän. Mut olihan se tupa sit käytössä.

Laihajärven koululaisia v.1933. Alli Typpö ylärivissä keskellä.  Kuva: Marjatta V.

Entäs sitte ku sie menit alakouluun. Kuinka kauan se kesti? Oliko se samanaikaisesti kuin yläkoulu?
Se oli samanaikaisesti. Alakoulussa oli oma opettaja ja tämä opettaja asui siinä toisessa päässä. Siinä oli tehtynä huoneet, kaksi huonetta toisee päähän niinku siihen tien puolen päähän. Se ku oli tälläne vinkkelimallinen. Siihen oli tehty alakoulunopettajalle asunto ja käsityöluokassa pidettiin ne tunnit samanaikaisesti, kun oli se Vilamaan Alman koulu siinä toisella puolella, koulun puolella. Sitä käytiin kaks vuotta, kahtena talvena. Lahja muistaa kyl tään opettajan nimenkin.

Sit olitte yläkoulussa?
Sit oltii yläkoulussa se neljä vuotta. Mä kävin sit vielä sitä jatkokoulua kahtena talvena aina iltasella.

Olik se pakollinen kaikille, se iltakoulu?
Kyl se ol niiko pakollinen, koska siellä kaikki kävi. 

Oliko siellä ja Alma Vilamaa opettajana?
Kyllä hää opetti sitä jatkokoulua vielä illalla, ku hänel ol kansakoulu loppunu. Hänel ol vielä se alakoulu siinä sivussa. Siinä saa sanoa, että opettajalla ol iso urakka. Mis välis siinä kerkes korjata ne koulutehtävät, vihot tarkastaa, vaikka se olikin supistettu koulu, ettei olt niin paljon niitä oppilaita.

Poikkesko nämä jatkokoulun aineet paljon kansakoulun aineista? Oliks siellä jotain uusia aineita?
Siel ol enemmän tämmöistä yleistietoa, ettei samaa ollu maantietoa ja historiaa niinku kansakoulun puolella.

Niin tästä koulusta vielä, kävitkö sie pyhäkoulua?
Kyllä mie käin pyhäkouluakkii ja Rainion Lempi piti meijän puolella ja Taavetin Liisa piti sitte. Hyö piti niinku vuoropyhinä. Mut enemmän tää ol niinku Lempin huolena, että Liisa ei niin paljo, ku Rainiossa ol useampi henki ja Liisa oli yksinään naisia kotona. Lempi piti kyl paljon ja Ilmarkii ol sitte apuna, ku hää sielt opistost tuli. Joskus piti meille pyhäkoulua ja siellähän käytii joka pyhä ja taloissa vuoron perään jokaisen kotona. 

1910-luvulla Emma Mäkelä oli Laisinkylän toisena
pyhäkouluopettajana. Kuva: Marjatta V. 

Laisinkylän pyhäkoululaisia ja -opettajat 1910-luvulla. Kuva: Marjatta V. 

Puhutaas vähän rippikoulusta. Sie oot käyny vuonna 1938 rippikoulun.
Niin 37 syksyllä ja 38 keväällä. Se ol sillo kaks viikkoa syksyllä ja 2 viikkoa keväällä.

Miten se tapahtu se rippikouluun meno?
Kylässä oli kylänluvut. Siellä sitte pappi kuulusteli tai lukkari. Katkesmustahan ol luvettu ja raamatunhistoriaa koulussa ja siltä pohjalta sitte. Eihän siellä kukaan ehtoja saanu. Jokainen pääs rippikouluun, joka oli pyrkimässä ja.

Oliko Laihalta silloin monta, kun sinä olit?
Meitä ei tyttöjä ollut kuin Anttilan Aini ja mie. Meijän luokalla ei ollut muita tyttöjä. Sitte ol tää Kujalan Veikko oli tää Jorma seki tais olla Eilan luokalla. En muista oliks ketään muita poikia.

Miten sinne kirkolle kuljettiin? Se oli sentään 10 km se matka.
Mää olin syksyllä, kun Roope-setä perheineen asu ihan siinä kirkolla 1 km päässä keskustasta, niin mie asuin siellä. Mut keväällä mä kulin pyörällä. Kun koulu päätty toukokuun lopussa, niin sit ol rippikoulua 2 viikkoa. Mä kulin pyörällä, mul oli jo oma pyörä sillo.

Entäs silloin syksyllä, kauanko se silloin kesti ja missä kuussa?
Kaks viikkoa.

Missä kuussa se oli?
Se oli ennen koulun alkua, et se oli varmaan elokuuss sitten, täytyy olla miun mielestäin.

Mitenkä nämä kenellä ei ollut sukulaisia siellä, missä he asuivat syksyllä?
Mie en osaa tuohon sanoa. Pyöriä jo oli, mutta oliko monellakaan vielä.

Oliks silloin tytöt ja pojat erikseen? Vai oliko kaikille yhtäaikaa?
Kaikille oli yhtäaikaa,

Teit oli varmaan aika paljon?
Oli aika paljon, mut en muista lukumäärää, koko pitäjän lapset. Kyllä se oli iso ryhmä.

Säkkijärven rippikoululaiset v.1938. Kuva: Marjatta V. 

Kaikki oli yhtäaikaa?
Kaikki oli yhtäaikaa. Kirkossa oltiin. Kunnantuvalla oli se rippikoulu ja kirkossa oltii sitte ehtoollisella.

Mitenkä sitte tää päätöspäivä, konfirmaatio? Kerropa siitä.
Aamulla mentiin kirkkon niinku tavallisesti. Ei se miun mielestä poikennut siitä, mitä meiän lapset on käyny rippikoulua ja kirkossa ja ehtoollisella.

Se oli jumalanpalveluksen yhteydessä.
Se oli jumalanpalveluksen yhteydessä niinku meiänkin lapsiin aikana.

Oliko siun vanhemmat siellä?
Vanhemmat oli niin, ja silloin mentiin hevosella kirkkoon.

Oliko teillä kotona mitään juhlaa, niinkuin nykyisin pidetään?
Oliko sukulaisia ja kummeja?
Ei meillä ainakaan mitään suurempaa ollu, ei miun oo jääny mieleen.

Niin siihen aikaan ei ehkä ollut tapana.

Ja valokuvassa kävitte.
Valokuvan on ottanut tää Herra Iivari, Hyypiän Iivari, ku heillä ol kamera. Hää on ottant valokuvan siellä heiän pihalla. Silloin kukki ruusut. Olen siinä ruusun oksa kädessä, ruusun kukkia.

Alli Typpö rippipäivänä v.1938. Raili ja Ilona.
Valokuvaaja: Herra Iivari. Kuva: Marjatta V.

Minkälainen oli puku silloin valkoinen vai musta?

Valkonen.

Oliko kaikilla valkonen?
Niin, tää oli tää Harjulan Aino tehny sen. Ku hää ol ompelija siinä naapurissa, nii hää teki kaikki vaattet. Äitikii olis pystyny, mut ei hänellä ollu aikaa.

(Laihajärven kylätoimikunta. Haastattelu 30.3.1995)

Alli Typpö rippikuva v.1938. 
Valokuvaajana Herra Iivari. Kuva: Marjatta V.

Meil ol palvelija aina kesällä, mut talvel ei ollu

Typön Allin muistelot, 30.3.1995

Niin, myö on nyt puhuttu tässä Laihajärven asioista ja muisteltu niitä. Kerropa, mitä sie muistat nyt ihan siint varhaislapsuudesta ja sieltä Typön mäeltä? Kuin paljon sie muistat?

Niin mie muistan tään, et myö oltiin mie ja Urho vaan. Siitä mie alan muistamaan. Ja sit ol Eila, ol samanikäinen ja Koson Mikko. Meillä oltiin paljon. Meillä leikittiin sakiltaan ja kun alettiin nyt semmoseks tulla et kulettiin jo kylällä.

Alli, Raili, Ilona ja Urho v.1934. Kuva: Marjatta V.

Minkälaisia leikkiä työ leikitte?
No Eila ku ol enemmän niiku miun ikäinen, niin nukkeilla leikittiin ja kesällä leikittiin ulkona ja oltiin Haapaniemellä. Siellä oli kiva maasto ja semmosta, miks sitä nyt sanotaan. Kävyistä tehtiin lehmiä. Tikuilla tehtiin talon rajat ja siel ol navetat ja tikuista ol ihmisetkin.

Oliks kaikki leikkikalut kotona tehtyjä, oliks mitään ostettuja?
No nuken päät ol ostettu, mut kyl niille vartalot ja vaattet ol tehty. En mie muista ostettuja leikkikaluja.

Oliks nää sellaisia roolileikkejä, et joku oli isä ja joku oli äiti ja lapsia?
No justiin semmosia ja tietyst ne meni niihin aikuisten askareihin ne leikit sitten, niinkun niitä peilas.

Sul oli niitä sukulaislapsia siinä naapurissa?
Niin, ku Eila oli serkku ja Mikko oli serkku. Hää nyt sit vanhempana alko vast käymään, kun Urhokin sit oli. Hyö on syntynyt toine on syntyny 25 ja toinen 26, niin aika paljo samanikäisiä sitte. Eila ol vuotta nuoremp miua, niin myö sit oltiin. Eila ol paljon meillä, ku hää ol yksinää ja meit ol sentää jo neljä. Meil ol iso tupa, missä juostii.

No entä sitten ko nää sisarukset synty? Muistat sie Urhon syntymää?
En mie Urhon syntymää muista, mut Railin syntymän mä muistan jo. Hää on syntyny kotona ja kätilö kävi ja ristiäiset oli. Mut Railin kummia mää en muista, kuka se oli. Mut Urhon kummi, sen mä on kuullu, enhän mie sitä muista, tää Harjulan Aino.

Montako kummia oli?
Sitäkään en muista, mut Ilonan kummi on ollu toi. 

Meil ol palvelija, joku Amalia, se ol jostain tuolta Ala-Urpalasta varmaan. Se oli hänen kummi sitte. Kaikki oli kastettu kotona.
Niin kaikki on kastettu kotona. Ja sen mie muistan, kun Ilonaa on kastettu. Tää Lahti pappi oli kastamassa ja hää pyys miua sit vielä et jos mie, Säkkijärven Yhteiskouluu perustettiin ja siel ol vähän oppilaita. Hää tahto, et jos mie alkasin, tulisin Yhteiskouluun, mut miul ei ollu semmosia haluja. Eikä ois ollu varmaan edelletyksiäkään. En mä ole semmonen lukutoukka ensinkään.

Urho ja Alli v.1927. Kuva: Marjatta V.

Miten oli ennen lapsen syntymää, kerrottiinko siitä, että nyt meille odotetaan vauvaa?
Ei kerrottu kyllä. Se oli kyllä ihan yllätys.

Entäs sitte kun näitä rotinoita tuotiin? Kuinkas pian niitä tuotiin? Kuka niitä toi?
No ei meillä oikein tuotu niinku rotinoitakaan, niin että miulle ei se oo jääny ainakaan mieleen. En mie aikaisemmin tiedä, mutta ei ainakaan Railille eikä Ilonalle, en ainakaan muista sitä. Sillo kun laps synty, niin vietiin rotinoita, leivottiin iso rinkeli, pyöreä letitetty rinkeli. Kuka leipo sitte piirakoita, mut rinkel ol usein kuitenkin. Silloin vielä vähemmän leivottiin kakkuja, saattoi joku viedä. Tiedäks sä mitä siun äiti on saanu?
En, en tiedä. Eikös se ollut lähinnä sen takia, että kun mentiin katsomaan sitä lasta ja tää äiti ei vielä ehkä itse pystynyt tekemään ja leipomaan, niin vietiin tuliaisia. Niin kyllä.

Niin sie kerroit, että teitä on ollut kuusi lasta, myö luultiin, että teitä on vaan neljä. 

Kerropa nyt näistä kahdesta.
No tää Helvi-sisko on. Mie oon päässy siihen käsitykseen, et hää on kakskymmentä syntynyt ja hää on kuollu kyllä, että Urho ei oo vielä syntynyt. Miul ei oo niinko minkäänlaista kuvaa siintä. Tuolta kuvista näkee sen, ku hää on arkussa pihalla. Urho on syntyny sen jälkeen, Onk hää sit ollu muutaman vuoden vanha. Enkä sitäkään muista, kyl äiti on varmaan puhunut, et mikä hänellä oli ku hää kuoli. Mut tää Jaakko-veli tää on syntynyt 34 tai 5. Hää on kuollu ihan muutaman kuukauden ikäisenä, ihan pienenä.

Helvi v.1925. Kuva: Marjatta V.

Tiedätkö mikä sairaus tää oli?
Sitäkää en muista kyl. Onko siitäkää ollu koskaan mitään puhetta. Sen mie muistan, että tää Sjögrenin Anton, Ainon isä hää teki arkun, ku hää oli sellainen puumies. Oli varmaan tää Helvi-siskon arkkukii hänen tekemä, mul on ihan sellanen käsitys.

Missä tätä vainajaa säilytettiin ennen hautajaisia?
Aitassa, aitassa säilytettiin. Hautajaiset oli kotona, se muistotilaisuus. Hevosellahan sitä siihen aikaan vietiin arkku kotonta. Hautajaissaatto oli, mutta sitä tilaisuutta en muista kyllä yhtään. Jaakko veljenkään ei meillä ollut, jos ne naapurit olivat, mutta ei sellaista saattoväkeä ollut kuin vanhemmilla ihmisillä oli, jos tuota oli.

Oliko hänet haudattu Kokkomäkeen?
Helvi-sisko on haudattu sinne kirkon luokse, siel on hänen hauta. Äidin isä on haudattu Kokkomäkeen, hän eli viimeiset vuodet meillä.

Milloin hän kuoli?
Raili oli kaksi-kolmevuotias, kun hän kuoli. Vanhaisä leikki paljon Railin kanssa ja tuli hänelle niinkuin tutummaksi kuin oma isä, kun hän oli päivät aina tuolla töissä pellolla. Vanhaisä oli aina siinä pihassa ja hän tykkäs lapsista.

Urho oli syntynyt 1926, entä Raili?
Raili on syntyny 1929.

Milloin Ilona on syntynyt?
1933.

Teitä oli neljä lasta. Mitenkä tää lastenhoito oli järjestetty silloin, kun sie et vielä pystynyt?
Meil oli aina joku nuori tyttö. Tään mie muistan tään, sanottiin Amannan Kaisaksi, Kaisa Ollikka. Sen mie muistan, että hää ol meillä lapsenlikkana ja kesäaikaan varmaan oli paimenena sitten. Meiltä oli pitkä matka lehmiä kulettaa sinne toiselle puolelle kylää, niin sitte samalla oli.

Silloin ei ollu vielä äitiyspakkausta. Mites nää lapsen vaatteet, muistatko minkälaisia ne oli, ihan sellaisen pienen vauvan?
No, ne oli tehty. Äiti ol näppärä käsistään, hää oli ommellu ne paidat ja semmoset housut itte pumpulikankaasta ja ihan ne vauvan räsyiks sanottiin, nehän oli kaikesta vanhasta, jotka ol pehmeetä, miesten paidan helmoja tommosia. Oliko sitte viimeisinä aikoina jo sideharsoa.

Niin, silloin ei ollut vaippojakaan.
Ei silloin ollut vaippojakaan, mutta jonkinlaista tarvittiin kuitenkin. Silloin ei mitään tällaista, nykyään on helppoa sekin.

Eiks siihen aikaan kääritty vielä kapalot ihan tiukalle. Ol napavyö, vai mikä se oli sellainen, mikä käärittiin navan ympärille.
Sitä mie muistan, että se ois ollu jo sideharsoa. Se on varmaan Jaakon aikana ollu sit. Sitte ol jotakin villasta, johonka talven aikana laitettiin kapaloon. Sehän oli sidottu tiukalle, et mihinkään ei päässy liikkumaan. Sehän täyty olla vähän isompi sitte, että niinkö nuo päähuivit, tommoset liinat. Niin, se oli tosiaan ihan käät ja kaikki oli siinä kapalossa. Niin kaikki. Kyl mie muistan hyvin, ko se ol sidottu siihen nyyttiin.

Niin ja sitten tää lapsen vuode tai sänky, mikä se oli?
Se oli se kehto, heija, siinä heijattiin. Talvella, kun äitikin teki käsitöitä, niin sitte jalalla kiikutti sitä. Sitte ku oli muita hommia, niin sitte myö vanhemmat tehtiin sitä hommaa.

Vanha nukke Rajalan kotimuseossa. Kuva. Mervi T.

Niin myö puhuttiin niistä leikeistä, mutta mites se työnteko sillon lapsena? Mitenkäs se alko?
Sitä piti olla siellä aikuisten mukana. Ja sit ku alko jotakii jaksamaa ja pystymää tekemää, niin sit oli pieni harava. Niinku heinäpellollakii oltii haravoimassa ja nappuloita laittamassa seipäille. Siellähän sitä kulettiin mukana. Ainahan sitä oltii kesällä työssä mukana siellä heinäpellolla ja viljapellolla. Sänki pisteli vielä jalkoihin.

Niin, eiks sitä pitänyt siellä kuorman päälläkin olla tallomassa?
Tallomassa piti olla ku heiniä ajettiin sisälle ja se ei aina ollu mukaa, ku ne oli oikein kovia, kuivia ne heinät, ne raapi.

Niin, sitte lypsyaikana mitäs silloin lapset tekikää?
Talvella ei nyt sillä viisiin oltu mukana siellä vielä, mut kesällä piti ku kärpäsiä oli, niin hoteloimassa. Koivun tai lepän oksia oli monta kertaa tuonu paimen tullessaan. Sillä sitte, se ei olt mitenkään mielenkiintoista hommaa, ku se ol vähän pakon edestä.

Siinä kärpäset varmaan pyöri?
Nii kärpäset pyöri kovasti, ku lypsyä varten tehdyssä tarhassa olivat lehmät, niin siinähän oli kärpäsiä paljon kesäaikaan.

Minkä ikäisenä sie sait alkaa opetella lypsämään?
No, mää olin siinä toisilla kymmenillä vähäsen. 1938, 1939 mie jäin ihan yksin sitte. 39 ihan yksin sitte lypsin kesällä. En muista, oliks se äiti jossain sairaalassa, vai miten se oli. Meil ei ollu silloin enää palvelijaa. Meil ol palvelija aina kesällä, mut talvel ei ollu. Äiti hoiti ja isä oli tietyst ruokkimassa siellä hänen kanssa. Mut kesällä sitte mie olin apuna äitin kanssa lypsämässä ennen jo rippikoulua joskus 36 tai 7. Kyl mie aika nuorena olin, että niiku Railinkaa ei oo tarvinu niin nuorena olla mukana sitte. Täähä siihe sit tuli tää sota-aikakii väliin, et seki sit helpotti sitä hommaa, kun ei ollut karjaa silviisii.

 

(Laihajärven kylätoimikunta. Haastattelu 30.3.1995).