Jos nuoremp ois tietyst, vois vaikka aatellakkii

Aino Venäläinen ja vanhin poika Pauli. Kuva: Antti H.

Venäläisen Sylvin muisteloita osa 2

Ruoanlaitto ja leipominen suurperheessä

Minkälaiset ruoka-ajat teillä oli kotona?
No murkina syötiin aamulla. Sit ol päivällä ruoka ja mie muistan, et iltapäivälläkkii ol jonkinlainen ruoka, ettei se mikään voileipä ollu. Siinä aamulla kaheksan maissa ol perunaa ja kastiketta. Kahviaikoja mie en muista, et oliks ne niin säännölliset. Puolenpäivän aikaan ol millon mitäkin, millon rokkaa, millon kaalia ja perunasoppaa. Sit aina, jos jäi, ni sit lämmitettiin seuraavallakii kerralla. Sitä mie en muista, et mihinkä aikaan se iltanen sit ol, vai söik jokanen sillo, millo ol nälkä. Leipäähä siin tietyst män tällaisella porukalla niinku meilläkii oli.

Kuka teillä leipo?
Äiti leipo. No meillä kun ol iso porukka, ni kylhä siinnä sai varmast joka viikko leipoa. Sit lauantaina ol piirakan teko, hyllypiirakkaa ja hakkoopiirakkaa. Aina sit niinku välillä pantiin ruukkuun lihaa. Se ol vissiin niinko karjalanpaistin tapaista. Meillä aina piettiin sikaa, et silviisii omasta puolesta ol niinko sianlihaa. Läskipala pantiin uuniin. Sai leivän päälle. 

Leivottiinko siihen aikaan kahvileipää, pullaa?
Kyl meiän äiti pullaa leipo, mut eihä miltään muita sit oikeastaan ollu niinko jokapäiväsessä oloissa. Ei meiän lapsiin syntymäpäiviä vissiin pietty, eikä muienkaa. Nimipäivillä meiän äiti käi aina Kujalassa ja meiän sit taas Ainon päivillä käi.

Minkälaista ruokaa valmistettiin juhlapyhinä, niin kuin jouluna ja pääsiäisenä? 

Oliko juhlavampaa ruokaa? Tehtiinkö mämmiä?
Ei mämmiä ainakaan ollu meiän ruokavaliossa. En mie niit jouluruokiakkaa silviisii muista. Tietysthän lihaa paistettiin, mut ei se mitenkään, et oikein joulukinkku olis pitäny olla pöyässä. Tietyst noit laatikkoruokia, lanttulaatikkoa ja tuollaista tehtiin.

Mihinkä aikaan marjarieskaa tehtiin ja miten sitä tehtiin?
No sitä tehtiin aina millon sattu. Se laitettiin vettä ja puolukoita ja ruisjauhoja pataan. Se laitettiin hellan päälle ja imellöitettiin. Sitko se ol imeltyny, ni se pantiin ruukkuun ja uuniin.

Tehtiinks teillä jamakkaa ja mitenkä sitä tehtiin?
Tehtiin. Jamakka ol piimää. Se piimetettiin, mut sit tehtiin sellaista, et aina niinko piimitettiin se maito, ni sit se paistettiin uunissa. Sit se ol paistettuu maitoo. Siihe ku tul se hera, ni se kaaettiin pois. Pantiin lautaselle ja sit maitoa päälle. Se syötiin niinku puuroa. Paistettiin uunissa saviruukussa.

Tehtiinkö teillä paistikkaita? 

Tehtiin, tehtiin.

Teillä tehtiin hakkoopiirakkaa perunasta. Tehtiinkö lanttupiirakkaa samalla tavalla? 

Laitettiinko siihen lihaa?
Tehtiin hakkoopiirakkaa. Lanttupiirakkaa tehtiin niin, et siihen laitettiin voita. Toiset laitto kyl sianlihaakiin, et ne tek sianlihan kanssa, mut myö tehtiin silviisiin. Hakkoopiirakka tehtiin sianlihasta ja perunasta. Kylhä se ainakii pari tuntia uunissa sai olla. Sit se voieltiin sellasel, mihin pantiin voita ja vettä. Sit voieltiin ja sit pantiin pyyheliina ja peitto päälle, et se hautu sit vähän aikaa. Se vet niinko sit pehmiäks.

Oliko nää hyllypiirakat ja hakkoopiirakka viikonlopun ruokaa? 

Syötiinkö niitä viikonloppuna tai pyhäpäivänä?
Mie muistan, et niinko hyllypiirakkaa, kun meillä tehtiin ni, äiti tek niinku lauantaina, ni sit syötiin pyhännä, niinku ruokana. Sit jos ol jotain karjalanpaistia vielä tai jotain muuta kastiketta ni sit siellä kastettiin ja sit syötiin. Hyvää oli.

Mites näiden puurojen kanssa? 

Keitettiinkö teillä riisipuuroo, tattaripuuroo, hersryynipuuroo?
Meillä taittiin tehä, vähemmin kyl tehtiin riisryynipuuroo. Se ol niin harvinaista, mut ruisjauhopuuroo ainakii tehtiin ja ohrajauhopuuroo. Eihä niitä riisiä siellä sillon niin paljon käytetty siihen aikaan.

Oliko rusinoita kaupassa myytävänä? Oliko rusinasoppaa?
En muista. Saatto olla, mut ei miul oo niinko silviisii jääny mieleen, et rusinasoppaa ois syöty. Mustikkasoppaa syötiin. Kyl meillä marjoja laitettiin talveks aina mustikkaa sekä puolukoita. Mustikkamaa ol ainakiin siinnä Paskolinnanmäki, mikä oli, siinä rinteessä. Siinä ku ol se mettä, siin ol hyvät mustikkamaat. Puolukkamaat ol täällä päin, mistä Suurellesuolle mäntiin. Siellä mettässä myö käytiin puolukassa. Ei miun mieleen ainakaan karpalot jääneet. Sieniä keitettiin, ryöpäytettiin ja suolattiin. Ne piettiin sellases paikas talvella, ettei ne jäätyny. Kangassieniä, haapasieniä ja karvarouskuja, sellasia tavallisia. En mie ainakaan muista, et ois tattia käytetty?

Elma Monto ja Sylvi Venäläinen. Kuva: Pirjo M.

Kalaa Laihalammesta

Kyllä meillä kalaa syötiin ja jonkun verran ittekii kalastettiin siinä Laihalammessa. No katiskoilla ja ongella, särkiä ja pieniä ahvenia ja kiiskiä saatiin. Ei syöty kiiskiä, vaikka ennen sanottiin, että siitä tulis kakkein paras soppa, mut ei meilläkään koskaan niitä. Ne ol niin pieniä ja piikkisiä. Ei meillä omaa ruuhia ollu, mut se ol varmast Vuorelan, jos en mie nyt väärin muista.

Miul on sellanen mielikuva, että miekiin oon ollu siellä mukana niittämässä kortetta Laihalammesta. Se sieltä niitettiin ja sit se haravilla vai millä vehkeillä tuotiin tänne rannallen kuivamaan. Se kuivatettiin maassa siinä.

Eiks siinä ollu semmonen niinku tavallaan rimoista, laudoista tehty semmonen niinku reki, mikä vedettiin sinne ja siihen nostettiin ja sillä vedettiin rantaan se?
Voi olla, mut mie olin niin pien sillo, et mie en muista.

Siellä niittomies käveli pohjaa myöten ja niitti. 

Oliks se korte niinku lehmien vai lampaiden ruokaa? 

Lehmille meiän varmaankin.

Sitte ku se kuivu maassa, ni sitte se vietiin latoon. Meillä tehtiin nyt jatkosodan aikaan siellä Valkosen Hugon kohdalla siellä rannassa, oisko se ollu Valkosen vesialuetta. Meil olja, mie en muista kenenkä se oli se reki. Siinä oli pitkä vaijeri. Se reki vedettiin sinne veteen ja siellä nostettiin hankojen ja haravien kanssa kortteet siihen reen päälle ja hevonen veti sen sitte pois sieltä ja sit se levitettiin kuivumaan siihen.
No mie en sitä rekihommaa muista, mut varmasthan jonkuunlainen vehe on täytyny olla, millä se tuotiin.

Siinä oli laudasta tehty jalakset ja sit semmonen lava vaan siinä päällä, et se ol oikein köykänen. Siihen lastattiin se ja muistan vielä senkiin, kun äitin kanssa oltiin siellä niittämässä, ni se vielä kaatu monta kertaa. Ne oli liukkaita ne kortteet. Sitä sitä sai monta kertaa nostella sitten, ennen kun se tuli rantaan. Sitte kun se kuivu, ni sit ne oli köykäsiä.

Urheiliko teillä kukaan?
Ei urheillu ihan aktiivisesti, mitä sit peliä pelattiin sit vaan harrastuksena kouluaikana. Neljää maalia pelattiin, kuurunpiiloa, hiihdettiin ja mäkiä laskettiin Lamminniemessä, Haanvuorella ja Paskolinnassa, että ne ol ne meiän mäkipaikat. Koulun kilpailuissa aina hiiheltiin ja sit laisniemisiin kanskiin mie muistan, et kerran oltiin koulujen väliseet ni.

Muistatko ketkä siellä olivat parhaita hiihtäjiä?
En mie sitä muista. Mie ainakiin olin kerran toinen. Sen mie muistan. Saksit sain palkinnoksi. En mie sit matkaa muista.

Muistatko, osallistuvatko sinun vanhempasi nuorisoseuratoimintaan? 

Itse olit varmaan vielä niin nuori, ettet osallistunut.
En mie ollu, eikä minun vanhemmatkaan osallistunu. Mie en ollu, ku lottatytöissä. No en mie oikein silviisiin niinko tarkkaan muista. Myöhä käytiin siellä, missä kouluakkii piettiin täällä Herra-Iivarin talossa. Siellä aina kokoonnuttiin. En mie muista, et minkä ikäinen mie olin. Se ol ennen talvisotaa, ehkä siinä kymmenen paikkeilla. No siellä meille puhuttiin ja sit myö laulettiin, ettei mitään sellaista erikoisempaa. Sitä mie en muista, et oliks se Vilamaan Kerttu vai toi Alma Vilamaa. Sitä en muista ihan tarkkaan. En mie muistakkaa, ketä muita siel oli. Se jäi niin hämäräks minullekkii, mut sen mie muistan, et mie kuuluin niihin lottiin. Ei ollu lottapukuja, myö oltiin niin aloittelevia. Sota-aikana en osallistunu. Se jäi siihen. 

Muistatko kuuluks teiän vanhemmat maamiesseuraan, metsästys- tai raittiusseuraan tai marttoihin? 

Ei oo nää meiän vanhemmat kuulunu minun tietääkseen.

Oliks siellä teiän kulmilla sellaista paikkaa, missä nää aikamiehet kokoontu joskus pyhäsin pelaamaan korttia? Pelasko ne siellä taloissa, tai kokoontuko ne muuten iltaa istumaan?
En mie ainakaan muista sellaista paikkaa, että ne ois kokoontunu pelaamaan. Kylhän naapurissa käytiin paljon, aika paljonkin silviisiin. Se ol vaan, että tultiin kylään naapurin kans haastelemmaa. Ei mitään kutsua laitettu. Nyt täytyy aina ilmoittaa, jos meinaa tulla. No, ku ei olt televisioo, eikä sellaista, nin ihmiset jouti naapuriin.

Oliko isäsi talvisodassa ja missä päin muistatko?
Oli. No Viipurissa oli ainakiin, mut ei isä rintamalla ollu, se oli täällä päin. Mie muistan, et se ol Viipurissa ja siellä päin jossain. Mie en muista, et mihin se kuulu. Sit nää meiän pojat ol rintamalla kaikki nää Pauli ja Arvi ja Onni. Onni nyt lähti sillon, ettei ollu ku 17 kun lähti sotaan. Pauli ol Uhtuan suunnalla ja Arvi ol Syvärillä ja olks se Onnikii siellä Syvärillä. Sit se ol vielä siellä saksalaisiakii joutu ajamaan pohjosesta. 

Pauli Venäläinen ja Arvi Jarva. Kuva: Pirjo M.

Sillon talvisodan aikana Laihajärvelle oli tullut evakoita. Vähän ennen lähtöä meilläkin yöpyi koivistolaisia. Makasivat tuvan lattialla yhden yön. Muistatko oliko siellä teillä päin?
En mie muista, et meiän kulmil ois tult. Saatto olla, mut ei minul oo mieleen jääny.

Kun tulitte talvisodan jälkeen takaisin sinne, niin oliko teidän talo ehjänä? 

Minkälaisessa kunnossa se oli?
Oli ehjänä. Kyl se ol ihan hyvässä kunnossa. Sanomalehtiä ol vähän seiniille liimailtu, mut muuten ol ihan, ettei siin muuta ku asumaan. lkkunat ol ehjänä. Sähköä ei ollu. Öljylamppu meillä oli.

Meil oli alkuun, ni vanhaisä teki päreitä ja päreen valossa oltiin alkuun. Ja jostain aina sai puolen litran pullon lamppuöljyä. En tiiä kuka sitä kylällä möi. Sit saatiin sitä. Sitte tehtiin karbiidilamppuja.

Kyl miekiin sen karbiidilampun muistan sellasen, et on saattant olla meilläkiin. Meillähän tehtiin ensimmäiset lamput semmoseen ehkä noin 6-7 cm korkeaan peltipurkkiin. Pohjaan reikä. Siihen laitettiin kiväärin hylsy, mistä oli se nalli lyöty naulalla pois. Se sitte saippuan kans liimattiin sisältä päin työnnettiin niin kun ulospäin. Ulkoreunasta se sauma saumattiin saippualla. Sitte oli ostettu polttimo. Se taas laitettiin siihen hylsyn yläpäähän. Sit laitettiin sen jälkeen karbiidia sinne sisään ja pohjaan naulalla muutama reikä ja sitte laitettiin lautaselle vettä. Sit kun sen laitto siihen, ni se pohjareiästä sai sitä kosteutta sinne ja sit se oli kirkas valo. Mut sit tuli se karsta aina siihen. Polttimossa oli kaks reikää. Se piti aina pyyhkästä pois. Sit ol semmonen neula, millä aukastiin, kun se meni tukkoon. 

Erilaisia tehdasvalmisteisia karbidilamppuja. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Nyt on käyty siellä kotiseutumatkoilla. Oletko sinä monta kertaa käynyt?
Kaks kertaa. No ensimmäisellä kertaa kun menin, ni se ol kyllä aika mielenkiintonen, kun ei yhtään tienny, et mitä siellä on. Vaikka ties, et se ol poltettu, ettei siellä taloja ole, mut et minkälainen se on muuten, et tunteeks sielt enään paikkoja tällaista. Kyl sielt nyt suurinpiirtein löys ne ja sit mis ol kivijalkoja jälellä, ni ne nyt sit vielä paremmast tuns. Tiet ol sillä paikkoilla, mis ne ol sillonkii ollu, et sit niitä ku läks seuraamaan, ties suurinpiirtein mistä aina lähtee mihinkii.

Tuntuko se kylä nyt yhtään isommalta tai pienemmältä mitä se ol ollu lapsena, nuorena ollessa?
No en mie osaa sanoa, kyl minust niinko saman suuruinen kylä olko silloinkiin.
Jotkut on sanonu ja minullekin tuli se mieleen, että se näytti ennen isommalta. Nyt se tuntu pienemmältä se kylä, et ihmettelee mitenkä se talomäärä on sopinut siihen kylään. En mie osannu, eikä tullu mieleen.

Aino ja Väinö Venäläinen Myllykoskella 1960-luvun puolivälissä. Kuva: Antti H.

No onko tullu mieleen, että jos se vielä joskus olisi Suomen, ni tulisko mieleen ajatus muuttaa sinne? 
Ei nyt meikäläinen enää. Sit on jo kotiutunu tänne, ettei sit nyt enää. Jos nuoremp ois tietyst, vois vaikka aatellakkii.

(Laihajärven kylätoimikunta: Sylvi Raussin haastattelu Anjalankoskella 14.3.1996)