Muhulahden veneturma 1920 "muistan sen, ku myö oltiin siinä kunniakujassa ja sen arkkurivin"


18.5.1920 Muhulahden veneturmassa kuolleiden koululaisten hautajaiset 
helluntaina 23.5.1920 Säkkijärven kirkolla. Kuva: Malla T.

Harjulan Ainon muistelot, osa 4


Jos palattas vielä kouluaikaan ja siihen kun Muhulahdella kävi se onnettomuus, missä ne koululaiset hukku, niin kerroit, et olit sillon siellä kirkolla Laihajärven koululaisten mukana. 
Niitä hauattiin niitä Muhulahen hukkuneita ni, siit meitä ol, sitä mie en muista, kuin monelta koululta, mutta ainakiin meiän koululta ol. 
Vissiinhän meitä lapsia sit ol jollain kyyillä viety kuormittain sinne kirkolle. Ni sit myö mäntiin sinne kirkolle ja tuota niitä ol siihen Junnolan Rikun ja Outisen kaupan etteen, ne ol tuotu kaikki ne arkut. Ne ol rivissään siinä kirkonmäällä kaikki ja sit meistä, sitä mie en muista, et vissiinhän siinä jottain siit ol, ku mie olin, mie en muista, et oliks mie ensimmäistä vai toista vuotta sillon koulussa. Mie olin aika pien ja kova päänsärky vielä ja tuota siit ne alkovat kantaa niitä hautaan, ni meitä ol sit siinä kahen puolen meitä ol kunniakuja, ni sieltä ihan sieltä allaalta kirkonmään alareunasta, ni meit ol siit siihe haualle ast kaks riviä, et meist ol tehty kansakoululaisist siit kunniakuja sinne haualle ast, mut sitä en ennää muista siit sitä hautaamista, kun miul ol niin kauhia päänsärky ja oksensin aina välillä. Ni sen muistan sen, ku myö oltiin siinä kunniakujassa ja sen arkkurivin. 

Montaks niitä oli niitä lapsia hukkunut?
Yli kolmenkymmenen niit oli, olk niitä nyt kolmekymmentyks vai kaks ja sit opettaja. Yli kolmenkymmenen niit oli (Säkkijärvi kautta aikojen -kirjan mukaan 30 oppilasta, opettaja ja opettajan apulainen). Vene kaatu, niil ol ylilastia, ylikuormitus. Ne ol muistaakseen niinko jollennii huviretkelle mänössä. Se ol ylikuormitettu. Siihen tietys pit saaha mänemään kaikki, sopimaan siihen. Siit tulkii ylikuormitus. Kyl se niin kauhialt vaan tuntu, vaikka lapsen mielestäkkii.


Sitte voitais jutella, miten talot oli siellä sisustettu ja lähinnä teillä? Oliko teillä hirsitalo?
Oli hirsitalo. Meil ol justiin samallalailla, kun Matin Simon tupa, ol tuvan puol. Näinikkää ol alaosa, lauta ja paneli, pystypaneli ja pahvista ol yläosa. Se ol maalattu. Lautakatto luulisin.

Entäs lattiat, oliko maalattu puulattia?
Tottakai nyt meil oli maalattu.

Entäs ikkunapuitteet, oliko ne maalatut, valkoset? 
Oliko ikkunalaudat sisäpuolella ja niissä kukkasia?
Kyllä ol (valkoset). Ei (ikkunalautoja). Siin ol kammarissa vissiin jonkuunlainen sellainen lauta laitettu toiseen ikkunaan, missä sai pittää kukkasia. Se ei kuulunt oikeen niinku joka ikkunaan. Ei meillä keittiös voint olla, kun meil ei muut olt keitiön puolella, kun meil ol vaan lastuja lattia täyteen kaiket päivät. 
Ol siellä täys sisustus. Ol siellä sohva ja tuolit ja pöytä, mut sit kun meil ol tuota sellainen pikkunen tehty sellaiseks, niinku ruokakomeroks siihen, että niinkun täs ois keittiön uuni ja hella ja sit tuota. Tuosta läks ovi sit siintä hellan eestä, ni tuos ol sellain pikkunen kammar siihen mikä männöö se katto näin. Ni tuota siihen ol tehty sellain kammar, et siel ol ruokahuusholli kaikki ja separaatit ja kaikki, ni meil ei tarvint olla siit astiapuolta eikä ruokapuolta miltään siinä keittiössä. Ne ol kaikki siinnä.

Montas huonetta teillä oli siinä?
Ei meillä olt, ku se ol vaan kolmas siinä se semmonen pikkunen ruoka, kammari ja keittiö. Ei meillä sen enempää.
Se ol se keittiö niinko tupakeittiö, siin ol tupa samassa, yks makuukammari ja toinen oli se, missä oli sulanti.
Niin, mut siin ol ikkuna ja siel ol sit iso sellainen kaappi, mikä ol ylläältä katosta lattiaan ast. Siinä sai olla sit kaik ruokahuusholli ja sit separaatti ol yhes nurkassa ja siel ol ja siit pöytä ja myö usiast siel syötiinkii.

Missäs vaatetavaraa säilytettiin? Oliko ne aitassa vai oliko kaappia tai komeroa?
Meil ei muuta komeroa olt ku tuota meil ol silleen, et niinku tää pystyuuni tällainen pystyuuni meil ol siinä kammarissa, mut se ei olt nurkassa. Se ol näin paljon nurkasta niinkun tässä (metrin verran), ni sit tuossa meil ol sellainen vaatekomero uunin ja seinän välissä. Meil ol sit eteisen vieressä ol sellainen, no sitä sanottiin et se ol sulani. Siel ol sit niinku työvaatteil ja sellaisil. Tää ol niinku parempiille sisävaatteille vaan tää komero. 

Siel oli sitte uunia: keittiös oli se hella tai liitta, miks sitä sanottiin, leipäuuni ja sitte kammarissa peltinen pystyuuni.

Niin ja tuossa nurkas oli vielä siit, tää kysy yhtenä päivänä nyt, jotta mikäs se ol se suur lasipallo, mikä siin ol. Ni mie kun käin Uuraassa miun serkulla, ni miul ol sit tuossa nurkassa se ni se ol näin iso sellainen tummanvihreä lasipallo. En mie tiiä, mikä se ol, mut sielt Uuraasta mie sen toin, ku niil ol niitä ja ne sanovat, et tää on miinoista, merimiinoista tää kotosin tää pallo. Se ol muuten pyöriä, mut sit siin ol yhellä kantilla, ol näinikkää sellainen, et se ol niinku hiukan näin korkiammalla, että tällainen rengas ja sit täs oll siit taas sellain kuoppa tässä keskessä, sellanen pien kuoppa sen renkaan keskellä. Muuten ihan silja ja kiiltävä.

Mites niitä siivottiin? Lakastiinko lattioita joka aamu tai kerran viikossa?
Kuule kun meikäläista ei voint verrata kehenkään. No mie nyt vaan kerron omasta, että meil joka ilta joutu siivoammaan, kun siintä vietiin ensin suur korillinen niitä höylän lastuja kukkura korillinen se vietiin ensin pois ja siit ne tähet pienemmät lastut mitä siinä ol, ni ne illalla lakastiin aina sit siihen höyläpenkin alle. Höyläpenkki ol siinä, ku tuppaan mäntiin, ni heti oven suussa. Se meil ol kaiken talvia. Kaiken talvia meil siinä tuvan puol nikkaroitiin, vaik ol pienet huoneet, kun isä tek siinä rekiä ja huonekaluja ja mitä vaan.

Mites näitä lattioita pestiin? Käytettiinkö mitään pesuaineita? 
Oliko se vaan mäntysuopaa, saippuaa vai pestiinkö hiekalla?
Eihä hiekalla voi pestä maalattua lattiaa. Jokasel ol maalattu lattia. Kyl se miun muistain ainakiin ol. Mitä mie näin, ni joka paikas ol maalattu lattia. En mie maalaamatont lattiaa ossaa sannoo yhtäkään.

Käytettiinkö siinä veden seassa mitään pesuainetta?
Mitä se nyt taas olkaan. No se Lysol ol vaan sitä vasten, kun mäntiin sillan ryssiin jäleltä, ni tuota mie sitä vasten pesin, jottei sielt tarttus mittään, ni sieltä mie sain sellasen, käi sen verran rikki käs yhestä paikkaa, et tuota mie sain, mius ol seittemän paisetta yhtaikaa. Ol sekkiin oloa.

Oliks teillä siinä tuvan lattiassa sellaista luukkua? Oliko siellä mitään säilytystilaa?
Ei. Meil ol aittoja niin paljon. Siit meil ol kesän aikanna ol maitotaloutta varten, ni ol tuota siinnä Laisiinkylän, mistä männöö Laisiinkyllään tie, ni siellä päässä ulkorakennusta, ni siin ol tehty lautoista sellainen aika iso huone, että siel ol vaatetavaraa seiniillä ja tuota sit meil ol kaik maitohuushollli ja sellain kesällä siellä, kun siihen ei paistant millonkaan aurinko. Se ol niin kylmä. Siel länspuolla ol mettä ja siit taas se muu ulkorakennus ol kaikki sen päivänajan täällä auringon puolla, ni se ol niin hyvä siinnä. Sit ol vaatehuone ol siit siinä kammarin kohalla siinnä läävässä.

Muistatko oliko Laihajärvellä näissä taloissa lipputankoja?
Ei. Koululla oli. En muista missään muualla.

Oliko kauppojen pihoilla?
No en muista, et jos en mie sit vissiin niissä kauppoissa päin käynt. Ei liputettu liputuspäivinä. Se ol niin vanhanaikasta viel miun aikanna kuule, ettei sitä olt.

Vietettiinkö siellä itsenäisyyspäivää? Oliko koululla jotain juhlia itsenäisyyspäivinä?
Kylhä meillä vissiin ol. Kaikkihan myö noihen suurmiehiin kaikkiin Agricolan ja kaikkiin niihen päiväthä myö juhlittiin. Olhan meillä koululla juhlia yhtenään.

Sen mie muistan yhen äitienpäivän, kun opettaja esitti siit siellä, soitti sitä urkuharmoonia ja tuota laulo siit siellä ja siellä käivät siit kaik kylän nuoret miehet ja kaik siellä äitienpäiviillä, kaikki siel ol, ni sen mie muistan kun tuota Typön livar sano siit, et "tuota, tuotahan ois kuunnelt vaikka loppuikä", kun se opettaja lopetti sen laulun.

Muistuuko mieleen siitä vuonna 1918, kun oli se kansalaissota, miten se siellä Laihajärvellä näkyi?
No myökiin oltiin yks yö jossain, mut missäs myö nyt siit oltiin. Oltiink myö nyt siit Laisiinkylässä Uustalossa, että sen verran mäntiin etteenpäin vai missä myö oltiin, mut jossain myö oltiin yks yö. Sit myö tultiin taas kottiin takasiin.

Siellä ne ei Laihajärvellä käyneet taisteluja? Mut niitä liikku kuitenkii siellä punakaartilaisia ja valkokaartilaisia?
Ei käyneet. Kyllä liikku.

Minkä takia ne siellä liikku?
No en mie ossaa sanoa, mutta yhtä ainakiin mie neuvoin.

Olks se punakaartilainen?
Ol, se ol tesantti. Tesantti tui yhen kerran meille ja tuota se sano, mie olin yksin kotona ja se sano, et kun miun pitäs päästä ja hyvin äkkiään tuonne Virolahen puolle, jotta käiskö tästä mistään suoraa tietä, että voisittak työ neuvoa. Mie ensin aattelin, että mie tien, mut sit mie aattelin, jot tuota kyl se taitaa olla parasta, jotta mie neuvon, ei se miun apu auttas tässä kuitenkaan, vaikka mie en tuota neuvoskaan. Mie neuvoin niin perusteelliset sen, jotta tuota siintä Jalmarin luonta mänemää sitä suoraa tietä Urpalaan. Mie sanoin, että siit ei kauan mäne Urpalaan. Siintä pääsee. Seuraavanna päivänä mie olin rneiän kammarissa ja jotennii miulle käi silmään, jotta kukas siinä nyt männöö tuossa tietä myöten. Mie käin kattomaan, ni se sama mies männöö takasiin ja aiko se vilkutti miullen, ku se män takasiin. Mie vilkutin ja. Selvä kaikki.

Mites ne sitte tunnisti siellä, että ketkä oli valkosia ja ketkä punasia, kun ne liikkuvat?
No oikeastaan ei niitä niin paljon olt, et siin ois voint oikeen minkäänlaist raijaa vettää, mut tuota vaisto.
Ne ei ite esitelly, et ne on punasia taikka valkosia.

Oliks ne sotamiehen puvut päällä vai oliko ne vaan siviilivaatteissa? Oliko niillä aseita?
Ei esitelly. Siviilivaatteissa. En mie sitä tiiä, ei ainakaan näkyvissä, minkä mie näin.

Kyl meillä käi. Yhen kerran sit taas mie muistan, ku meillä käi, meil ol kotona äiti sekä isä ja tuota mie ja olkos niitä siit kaks miestä, kun tul meille ja ne ol muistaakseen jonkinlaisessa sotilaspuvussa. Ne alkot siit taas kysellä Laisiinkyllään päin tietä. Myö sanottiin, et "kyl täst pääsöö. Tästä männöö tie sinne ja hyvä tie onnii". Ja neuvottii ihan Laisiinkyllään ast ne ja myö sanottii, jot tuota "sitä myö ei tiietä yhtään, mut tässä kuuluvat kertoneen, et siellä kun on aika leviä joki, ni siint on säretty silta. Ni sitä myö ei tiietä sanoa, et pääsettäk työ sen sillan yli vai ettäk työ pääse. Kyl täst tietä myöten sinne pääsee. Se on sit teiän asia, mänkää sit joen yli tai tehkää mitä tahotta". Ehän myö tietty, et siel ol silta säretty. Myö valeheltii.



Lue lisää tästä ikävästä onnettomuudesta: Muhulahden kouluturma 18.5.1920 Genissä.

(Laihajärven kylätoimikunta. Aino Harjulan haastattelu)


 

Kommentit

Suositut tekstit