Harjulan Ainon muistelot, osa 3
 |
| 1927 Matti ja Hilja Mutrun häät. Vasemmalta: hääpari, tuntematon, Viljo Hyypiä, Aino Sjögren, Hugo Jarva, Hilma Monto, Simo Hovi, tuntematon, Toivo Hyypiä, tuntematon, Vilho Jarva, tuntematon. Kuva: Antti H. |
En joutant kylässä käymään. Mie kun ompelin, niin ihmiset sanovat, että nyt sie tulet kerran meille sovittammaan näitä hammeita ja tulet meille kyllään. Sitä varten mie käin siit pyhhiinnä kylässä, mut arki-illat mänit siinnä, et mie tein kotonna kästöitä. Siit mie tein vielä siiheen aikaan morsiammille kapioita merkkaamalla ja koruompelulla.
Miksi sanottiin illanistumisaikaa ennen valojen sytyttämistä?
Myriäisiähän ne olit ennen vanhaan. Kyl mie muistan sen, kun ne sähköt tulivat. Mut siint ei kerint nauttia kauan
Löytyikö nuorten aviopuoliso omalta kylältä?
No miul ol ainakii naapurkylästä ja naapurpitäjästäkii, Virolahen puolelta Ylä-Urpalasta.
Tulivatko miniät, vävypojat ja anopit hyvin toimeen keskenään?
Kuka tul, kuka ei. Eikhän sekkii olt perhekohtasta ja henkilökohtasta.
Miten kihlat ostettiin?
Myö käytiin Viipurissa yhessä ostamassa. Pyöriillä lähettiin. Kirkolle ol 12 km ja 6 km kirkolta Vilajoelle. Siintä läks laiva Viipuriin. Laivarantaan ajettiin pyöriillä. Kun ajettiin Vilajoella, laiva huus lähtiäkseen laivarannassa. Mie sanon, et ”kyl se sille on, et mie en ainakaan jaksa niin kovast aijaa tätä matkaa laivarantaan”. Miun sulhanen läks ajamaan ja se ajo, minkä säärestä käänty sinne laivarantaan. Laiva ol just irtaantunt, kun hään kerkis sinne rantaan. Hään selitti sille rantavahille, että meit ois olt kaks ja ois tultu laivaan mut toinen ei kerkiä. Se on viel tulemata. Vahti selitti sen laivalle ja se laiva peruutettiin rantaan ja vartuttiin kun mie ehin siihen laivarantaan. Vartija sano et jättäkää pyörät siiheen, kyl mie hoian ne. Niin myö mäntiin laivaan ja kihlanostoon Viipuriin.
 |
| Harjulan Väinön ja Sjögrenin Ainon kihlakuva. Kuva: Antti H. |
Miten morsian valmistautui häitä varten?
Yleensä morsian valmisti vaatteet ja koruompelutavarat etukätteen. Morsiamella piti olla vielä rekipeitto. Niitäkiin mie jouvuin tekemään vuorillisesta verasta. Siihen tehtiin kolmet suuret kukkaset villalangasta ja kolme suurta tupsua alareunaan punotun nauhan kans. Erittäinkin sellaisille, kuka vietiin maatalloon miniäks.
Kävikö morsian kaason kanssa keräämässä kylällä?
Kyl ne käi kerräämässä, kun ensimmäisen kerran kuulutettiin ja kalassiissa ol siit saavi, mihin tanssin aikana pantiin rahhaa. Pojat tekivä koiruutta ja vetivät saavin oven suuhuun ja morsiamen pit käyä sieltä ottamassa se raha sieltä saavista. Ja siit sillon maanantaina kaaso ja morsian läks kiertämään ympär kyllää ja kerräämään.
Mitä morsiamelle annettiin?
Morsiamelle annettiin pellavia, kangasta, rahhaa ja kaikenlaista.
Kun kuulutukset oli tehty, miten häihin valmistauduttiin?
Kaikki ei pitäneet läksiäisiä morsiamen kotonna. Siellä ol vierasjoukko eri ihmisiä. Taas häät piettiin sulhasen kotonna ja siel ol taas eri yleisö.
Missä vihkiminen tapahtui?
En muista, että miun tietoin mukkaan ois kirkossa kukkan käynt vihillä. Yleensä suuriin osa käivät pappilassa tai siit vihittiin sulhasen tai morsiamen kotona.
Oliko morsiuspoikia tai -tyttöjä?
Kyllä oli suurin piirtein neljä tai viis. Ne valikoitiin sukulaisista tai tuttavista. Mie kun ompelin morsiusleningin, niin ne pyysivät aina kukkastytöks. Mie aina sanon, jotta paremp kun otatte naapurin tyttöjä, ettei niitä harmita. Mie olen vieras.
Mitä kukkastytöt ja -pojat tekivät häiden aikaan?
No, oikeastaan niillä ei siellä tanssipaikalla ja hääpaikalla niinkun mittään tekemistä. Mie muistan sen, kun miun enon tytärtä Hilja Hyypiää, Mutrun Hiljaa, vihittiin. Häntä kun käytiin myö siit reisattiin pappilassa vihkimässä. Pappi ensin seiso tuolla ja vastapäätä morsianta ja sulhasta. Rivissä toisella puolella olit sulhaspojat ja sit kukkastytöt olit rivissä toisella puolella.
Tuotiinko hääparille mitään lahjoja häätilaisuuteen?
Ei miun tietoin mukkaan.
Tansittiinko siellä? Kuka oli soittamassa? Mitä siellä tarjoiltiin häävieraille?
Yleensä ol hernekeitto ja jottain jälkiruokaa. Kun mie olin vähä nuoremp, se oli siinä samassa tanssituvassa, siihen laitettiin se ruoka ja lopetettiin se tanssi. Ennen vanhaan se ol istumapöytä. Eihän ne kaikki voineetkaan samalla aikaa ruokailla. Taas korjattii ruoat pois ja jatkettiin taas tanssimista. Se ol oikeen ennenvanhasta.
Kuka ruokia valmisteli?
Kellä ol läheisiä tuttavia, ne ol talonväkiä auttamassa. Enimmäkseen se ol ite talon väki päähommiissa ruoka-asioissa.
Oliko kylällä pitokokkeja, jotka leipoivat ja tekivät muuta ruokaa?
Ei miun tietoin mukkaan.
Tansittiinko siellä? Kuka oli soittamassa? Mitä siellä tarjoiltiin häävieraille?
Yleensä ol hernekeitto ja jottain jälkiruokaa. Kun mie olin vähä nuoremp, se oli siinä samassa tanssituvassa, siihen laitettiin se ruoka ja lopetettiin se tanssi. Ennen vanhaan se ol istumapöytä. Eihän ne kaikki voineetkaan samalla aikaa ruokailla. Taas korjattii ruoat pois ja jatkettiin taas tanssimista. Se ol oikeen ennenvanhasta.
Kuka ruokia valmisteli?
Kellä ol läheisiä tuttavia, ne ol talonväkiä auttamassa. Enimmäkseen se ol ite talon väki päähommiissa ruoka-asioissa.
Oliko kylällä pitokokkeja, jotka leipoivat ja tekivät muuta ruokaa?
En mie muista yhtään sellaisia.
Kävikö häissä kuokkavieraita? Miten niihin suhtauduttiin?
Käi kuokkavieraita. Ja muistan meien naapurissakin, ku ol häät ja tuota mie olin laps ja äiti ol emännöimässä häissä, siinä Typön talossa, ni äiti sano jotta ku hää alko laittaa sitä ruokaa ni hään siit sano jot ”jos kuokkavieraat ois hyvät ja poistusit niin kauaks, kun myö syötetään näitä kutsuvieraita”.
Ei siin olt mittään. Kyl ne poistuvat. Jälkeenpäin mie oon ihmetelt sitä itekseen, että eipä mänis nykyaikanna, kun se hernekeittokin keitettin siellä saunan eteisessä, siellä isossa paassa. Se ol siellä omineen. Ei siel olt kukkaan vahtimassa yhtämittaa sitä ruokapattaa. Eipä se mänis ennää nykyaikanna. Johan se olis vaikka mitä täyteen se pata.
Onko omakohtaisia kokemuksia oljamissa olemisesta?
Ei, kun en ole olt miniännä. Olen olt kaks kessää vieraalla piikanna. Mänin 16-vuotiaana Jokikyllään piiaks ja olin siellä kesän. Vielä sanovat, kun mie olin niin nuor, jotta mitehän siun kans käyp, kun tulloo syksy ja pitäs ruveta ahtamaan riihtä. Mie sano, että ”senhän nyt siit näkköö”, ja mie muistan sen kun ahettiin ensimmäisen kerran sitä riihtä, niin ne ihmettelit kun mie olin ahtamassa, kun mie pyysin lissää, että ”tuokaa vaan kyl tänne männöö lyhteitä”. Ne sanovat, että ”kuhan sitä rupiaa lämmittämmää ni sitä ei saa kuivumaan se on märkää”. Sit ku se riihi kuivatettiin seuraavanna päivännä, kyl ne ihmettelit, että kyl sie ihmeitä teit. Hyö luuli, et sie et ossaa ahtaakkaa sitä riihtä ja se riihi ol niin kuiva. Mut ku siiheennii ol miut äiti opettant lapsenna, ni miä osasin.
Kysyisin hautajaisista, häistä ja ristiäisistä sekä kylänluvuista. Oliko kylällä ns. kutsuläänit?
Kutsualue ol numeroittai. Meijän puoleen kuulu Laisiinkylästäkkii Mäkelänmäki. Et se ol aikoinaan silleen jaettu se pitoväki. Ni mie en muista, mie en muista yhtää ennää niit. Täst ei oo kauvan, kun mie muistin niit numeroita, mut nyt en muista ennään.
No muistuuko mieleen, oliko pitoläänejä useampia siellä kylän alueella?
Kävikö häissä kuokkavieraita? Miten niihin suhtauduttiin?
Käi kuokkavieraita. Ja muistan meien naapurissakin, ku ol häät ja tuota mie olin laps ja äiti ol emännöimässä häissä, siinä Typön talossa, ni äiti sano jotta ku hää alko laittaa sitä ruokaa ni hään siit sano jot ”jos kuokkavieraat ois hyvät ja poistusit niin kauaks, kun myö syötetään näitä kutsuvieraita”.
Ei siin olt mittään. Kyl ne poistuvat. Jälkeenpäin mie oon ihmetelt sitä itekseen, että eipä mänis nykyaikanna, kun se hernekeittokin keitettin siellä saunan eteisessä, siellä isossa paassa. Se ol siellä omineen. Ei siel olt kukkaan vahtimassa yhtämittaa sitä ruokapattaa. Eipä se mänis ennää nykyaikanna. Johan se olis vaikka mitä täyteen se pata.
Onko omakohtaisia kokemuksia oljamissa olemisesta?
Ei, kun en ole olt miniännä. Olen olt kaks kessää vieraalla piikanna. Mänin 16-vuotiaana Jokikyllään piiaks ja olin siellä kesän. Vielä sanovat, kun mie olin niin nuor, jotta mitehän siun kans käyp, kun tulloo syksy ja pitäs ruveta ahtamaan riihtä. Mie sano, että ”senhän nyt siit näkköö”, ja mie muistan sen kun ahettiin ensimmäisen kerran sitä riihtä, niin ne ihmettelit kun mie olin ahtamassa, kun mie pyysin lissää, että ”tuokaa vaan kyl tänne männöö lyhteitä”. Ne sanovat, että ”kuhan sitä rupiaa lämmittämmää ni sitä ei saa kuivumaan se on märkää”. Sit ku se riihi kuivatettiin seuraavanna päivännä, kyl ne ihmettelit, että kyl sie ihmeitä teit. Hyö luuli, et sie et ossaa ahtaakkaa sitä riihtä ja se riihi ol niin kuiva. Mut ku siiheennii ol miut äiti opettant lapsenna, ni miä osasin.
Kysyisin hautajaisista, häistä ja ristiäisistä sekä kylänluvuista. Oliko kylällä ns. kutsuläänit?
Kutsualue ol numeroittai. Meijän puoleen kuulu Laisiinkylästäkkii Mäkelänmäki. Et se ol aikoinaan silleen jaettu se pitoväki. Ni mie en muista, mie en muista yhtää ennää niit. Täst ei oo kauvan, kun mie muistin niit numeroita, mut nyt en muista ennään.
No muistuuko mieleen, oliko pitoläänejä useampia siellä kylän alueella?
Ol eri pitolääniä.
No sitten näistä kyläluvuista, niistä on varmaan monenlaista muistoa. Kerroit tuossa aikaisemmin, että kyläluvuissa kuulusteltiin, oli lapsia ja rippikouluun pyrkijöitä ja tällaisia.
Niin, rippikouluun pyrkijöiden piti osata muistaakseen... katkismus pit osata kannesta kanteen, mut sitä mie en muista, et tarviks se raamatunhistoria olla, sekä uus että vanha testamentti sillon ensimmäisen kerran vai oliks se vasta sitten kun oli jo rippikoulu alussa, sitä en muista. Mut katkismus pit osata ihan kannesta kanteen tai siitä sai muistutuksen. Se olkii oikein tiukka se meiän lukkar, se Tenkanen. Se jos sattu kuulustelemaan ni sen kans olkii ihmeessä.
No sitä varmaan jännitti sitten etukäteen, että nyt on kyläluvut tulossa?
No tietyst, vaikka miekii osasin nii hyväst katkismuksen kannesta kanteen, muistan kun sillon mänin ensimmäistä kertaa siitten sinne rippikouluun pyrkimään ni tuota niin kovast jännitti, jotten tahtontkaan muistaa sitä kysymystä, minkä se kysy mut tuota kyl se sit tul mieleen ku miä oikein hättäilin.
No kuulusteliko lukkari ihmisten kuullen vai mentiinkö eri huoneeseen?
Kun lapset otettiin esille, niin aikuiset jäivät siihen pirttiin, ihan siihen talon tuppaan ja tuota siit jos talossa ei riittänt niin montaa kammaria, ett ois näillen kaikkiille erikseen ni siit vaikka naapurista lainattiin sit jollenniin näille jotka saivat kysellä näitä rippikoululaisia.
Lukkariko kyseli näiltä pienemmiltä sitten vai luettiko se niitä pieniä?
Se ol muistaakseen suntio, kun luetti niitä pieniä ja kysel niiltä.
Kerroit että opit lukemaan jo niin aikaisin niin ja sait todistuksen siitä, niin tapahtuiko se täällä kyläluvuissa?
En mie lukemisesta niin aikaseen saant, en mie saant ennen kun vasta kouluun kun mänin. En miä lukemisesta saant, mut miä sain, kun papit laulattiit miua niin mie sain totistuksen siitten, sen ensimmäisen.
Kerrotko vielä tästä että miten se tapahtui se laulaminen ja muistuuko mieleen se laulu?
En muista. Joku hengellinen lauluhan se ol. Johan mie kaikki hengelliset laulut osasin, kun sellainen hengellisen laulun kirjakin ol siihen aikaan. Jos kerran äiti mitä laulo ni kaikkihan miä opin. Kaikki jäi miun korvaan.
Minkäslainen oli se todistus?
Sitä en muista ennään. Niissä ol vaan sellaisia pieniä viirun pätkiä, ei niis olt numeroita.
Kerroit aikaisemmin, että se olisi ollut jonkun toisen todistus, mistä kirjoitettiin sinulle se todistus.
Siihen ei merkitty mittään muuta, kun että mie olin laulant. Kun mie olin kolme vuotta vanha, tietyst se oli hyvä mieli, kun miul ol todistus niinkun muillakin lapsilla.
Pyhäkoulusta olisin kysellyt. Siellä oli ilmeisesti kahdet pyhäkoulut: Hiekan puolen ja Pukin puolen. Onko omakohtaisia muistoja pyhäkoulukäynnistä?
En mie oikeastaan siit pyhäkoulusta muista.
Sitten huvitilaisuuksista. Siellä oli lava vanhan urheilukentän luona ja Latakankankaan uudella urheilukentän sivulla oli lava. Minkälaisia tansseja pidettiin ja onko omakohtaisia kokemuksia tanssipaikoista?
No kyllä on tästä, mikä oli ommaa kotia lähellä. Siiheen aikaan, kun mie olin ihan pien ol tapanna, jotta ne tanssit pidettiin pyhännä iltapäivällä. Sillonhan tarvi nuoren naisväenkin mennä kottiin iltatöihin ja lypsylle. Karja tul kottiin. Niitä tarvi männä sillon ottamaan vastaan ja lypsämään, niin ne tanssit olit aina iltapäivällä.
Siinä ol penkkiä siit siinnä kentällä lavan ympäristön läheisyyessä. Ja siellä istu niitä. Eihän ne nyt pitemmästä matkasta tulleet, mut siellä istu vanhoja ihmisiä, miehiä sekä naisia. Ne istut ja kattot niillä penkkiillä, kun nuoret tanssit siinnä ja myö pikkaraiset raakit, myö istuttiin siinnä lavan lattian reunalla ja katottiin kun tanssivat. Mie muistan sen vieläkin, kun mie oli lapsenna, pienennä neljä vuotta vanhanna osasin samalla viisiin kun nytkiin. Ne aikuiset tytöt, kun ne tiesit et mie ossaan tanssia, kun peli alko soia, raahasiit siintä reunalta miua tanssimaan. Ku se ol oikein karkia se lattian raakki ni siintä män tikkujakkii jalkapohjii, mut ehän mie mihin pääst, ku ne raahasit siint tanssimaan.
Siellä ei ollut mitään liukastusaineita siihen aikaan?
Se lattia ol sellanen, jo aikoinaan tehty sellaseks. En tiiä olkse kuinkaan siljaks ensinkään alunperinkään höylätty. Siin eil olt kattoa päällä. Se kesän talven ol siinnä ilman alla, ilman pieksämännä, ni se alko jo sillo ennenko se vaihettiin sinne toiseen päähän kyllää. Se ol jo niin huono, et siin ol palojakkii pois. Se ol jo niin huono loppuvaiheessa.
Kuka oli yleensä soittamassa tansseissa?
Kun mie olin ihan nuor, sillon siel ol tuo Hyypiän Santer ja Hyypiän Israel. Israelil ol viulu ja Santeril ol haitar. Siit myöhemmällä ajalla ol ne Jarvan veljekset Antti ja Eino.
Vielä tanssitilaisuuksista. Muistuuko mieleen niitä henkilöitä, joita kylällä pidettiin hyvinä tanssijoina?
Hyypiän Lauri ol oikeen hyvä tanssija, ja siit jos männään vanhempaan polveen ni Hailin Iivar, niin sanottu Vääränmään Iivar. Jos kerran ol tanssipaikat missä ol tää Iivar, ni yhtään kertaa Iivar ei jättänt miua hakemata. Tämä ol nii erikoisen hyvä tää Iivar tanssimaan ja olhan siellä siit aika paljon muitakii – Koson Matti ol aika hyvä ja kun en mie nyt muista niitä.
Muistuistuuko mieleen minkälaisia eri tansseja siellä tanssittiin?
Siellä tanssittiin polkkaa, valssia, jenkkaa ja nyt siit jo kun mie olin aikaihminen yli 20-vuotias, aika paljon yli, sit tuli jatsi. Sitä ei moni kerint opiakkaan kun se män pois. Mut se ol miusta valssin rinnalla ihan yhtä hyvä.
Missä yleensä opeteltiin tanssimaan? Kuka opetti? Ja kuinka nuorena sitä opeteltiin?
No sitä mie en tiiä, kuka missäin oppi, mut mie osasin neljävuotiaana samalviisii kun nytkin. Muita mie en tiiä.
Miten laskiainen, juhannus ja pääsiäinen? Oliko silloin erityistä kokoontumispaikkaa? Miten niitä vietettiin?
Juhannuskokko tehtiin joka kesä siiheen keskiurheilulaanille meien lähelle, jos ol oikeen kuiva kesä, niin poliisit antoivat kokon polttamiseen silleen luvan, että jos myö likinaapurit annetaan lupa sen kokon polttamiseen, ni sit sen saa polttaa, mut jos ei naapurit anna, siit sitä ei saant polttaa. Se ol siin lähel se juhannuskokko ja toiset tanssiit lavalla ja toiset olit kokon äärellä.
Pääsiäinen taas ol sellanen et kiikuthan ol jokaisel. Miun kotonna ol silleen, että keittiön puolla ol semmonen ors tuolla katon rajassa. Sieltä ol narut alas ja lauta. Siinnä keittiön ja kammarin välis kynnyksen päällä mie sillon pienennä kiikun. Mut toisiilla ol sillon issoissa maalaistalloissa tuvassa toisiilla ol ulkona katoksessa. Kyl ne kiikut piti pääsiäisennä olla.
No kävitkö laskiaisena mäkeä laskemassa?
Myö käytiin aina miun enon, sen Hyypiän Antin, talvitiessä äkkijyrkässä määssä joka laskiainen laskemassa. Vielä mänen siihen pääsiäiseen. Miulla kun ol ja ainainen päänkivistys lapsenna ni miä välillä oksensin ja taas piti kiikkua, mut kun se ol pääsiäinen ni se ol kiikuttava, vaik ol kuin paha olla.
Minkälaista ruokaa pääsiäisenä syötiin?
Ainakiin niitä kananmunia pääsiäisenä ol ja mämmiä. Nytkiin mämmit myö ite tehhää ei meille kelpaa ostettu.
Miten mämmi tehtiin?
Meillä tehhään sellaista, kun ennen Karjalassa tehtiin. Meillä laitettiin siihen jonkuun verran marjaa sekä sokeria, mut tuota tässä ostetussa ei ole muuta kun jauhoa ja siit se johonnii märkyyteen tehty.
Oliko ennen tuohiroppeet?
Juu. Se paistettiin ennen. Joka kesähän niitä pit tehä tuohiroppeita. Pithän se tuohirove osata jokaisen tehä. Eikä se missään ookkaan niin hyvvää kun tuohiroppeessa.
Se antoi ilmeisesti jotakin makua siihen?
Nii en tiiä, voi olla.
Vielä pääsiäiseen. Harrastettiinko siellä virpomista?
No sitten näistä kyläluvuista, niistä on varmaan monenlaista muistoa. Kerroit tuossa aikaisemmin, että kyläluvuissa kuulusteltiin, oli lapsia ja rippikouluun pyrkijöitä ja tällaisia.
Niin, rippikouluun pyrkijöiden piti osata muistaakseen... katkismus pit osata kannesta kanteen, mut sitä mie en muista, et tarviks se raamatunhistoria olla, sekä uus että vanha testamentti sillon ensimmäisen kerran vai oliks se vasta sitten kun oli jo rippikoulu alussa, sitä en muista. Mut katkismus pit osata ihan kannesta kanteen tai siitä sai muistutuksen. Se olkii oikein tiukka se meiän lukkar, se Tenkanen. Se jos sattu kuulustelemaan ni sen kans olkii ihmeessä.
No sitä varmaan jännitti sitten etukäteen, että nyt on kyläluvut tulossa?
No tietyst, vaikka miekii osasin nii hyväst katkismuksen kannesta kanteen, muistan kun sillon mänin ensimmäistä kertaa siitten sinne rippikouluun pyrkimään ni tuota niin kovast jännitti, jotten tahtontkaan muistaa sitä kysymystä, minkä se kysy mut tuota kyl se sit tul mieleen ku miä oikein hättäilin.
No kuulusteliko lukkari ihmisten kuullen vai mentiinkö eri huoneeseen?
Kun lapset otettiin esille, niin aikuiset jäivät siihen pirttiin, ihan siihen talon tuppaan ja tuota siit jos talossa ei riittänt niin montaa kammaria, ett ois näillen kaikkiille erikseen ni siit vaikka naapurista lainattiin sit jollenniin näille jotka saivat kysellä näitä rippikoululaisia.
Lukkariko kyseli näiltä pienemmiltä sitten vai luettiko se niitä pieniä?
Se ol muistaakseen suntio, kun luetti niitä pieniä ja kysel niiltä.
Kerroit että opit lukemaan jo niin aikaisin niin ja sait todistuksen siitä, niin tapahtuiko se täällä kyläluvuissa?
En mie lukemisesta niin aikaseen saant, en mie saant ennen kun vasta kouluun kun mänin. En miä lukemisesta saant, mut miä sain, kun papit laulattiit miua niin mie sain totistuksen siitten, sen ensimmäisen.
Kerrotko vielä tästä että miten se tapahtui se laulaminen ja muistuuko mieleen se laulu?
En muista. Joku hengellinen lauluhan se ol. Johan mie kaikki hengelliset laulut osasin, kun sellainen hengellisen laulun kirjakin ol siihen aikaan. Jos kerran äiti mitä laulo ni kaikkihan miä opin. Kaikki jäi miun korvaan.
Minkäslainen oli se todistus?
Sitä en muista ennään. Niissä ol vaan sellaisia pieniä viirun pätkiä, ei niis olt numeroita.
Kerroit aikaisemmin, että se olisi ollut jonkun toisen todistus, mistä kirjoitettiin sinulle se todistus.
Siihen ei merkitty mittään muuta, kun että mie olin laulant. Kun mie olin kolme vuotta vanha, tietyst se oli hyvä mieli, kun miul ol todistus niinkun muillakin lapsilla.
Pyhäkoulusta olisin kysellyt. Siellä oli ilmeisesti kahdet pyhäkoulut: Hiekan puolen ja Pukin puolen. Onko omakohtaisia muistoja pyhäkoulukäynnistä?
En mie oikeastaan siit pyhäkoulusta muista.
Sitten huvitilaisuuksista. Siellä oli lava vanhan urheilukentän luona ja Latakankankaan uudella urheilukentän sivulla oli lava. Minkälaisia tansseja pidettiin ja onko omakohtaisia kokemuksia tanssipaikoista?
No kyllä on tästä, mikä oli ommaa kotia lähellä. Siiheen aikaan, kun mie olin ihan pien ol tapanna, jotta ne tanssit pidettiin pyhännä iltapäivällä. Sillonhan tarvi nuoren naisväenkin mennä kottiin iltatöihin ja lypsylle. Karja tul kottiin. Niitä tarvi männä sillon ottamaan vastaan ja lypsämään, niin ne tanssit olit aina iltapäivällä.
Siinä ol penkkiä siit siinnä kentällä lavan ympäristön läheisyyessä. Ja siellä istu niitä. Eihän ne nyt pitemmästä matkasta tulleet, mut siellä istu vanhoja ihmisiä, miehiä sekä naisia. Ne istut ja kattot niillä penkkiillä, kun nuoret tanssit siinnä ja myö pikkaraiset raakit, myö istuttiin siinnä lavan lattian reunalla ja katottiin kun tanssivat. Mie muistan sen vieläkin, kun mie oli lapsenna, pienennä neljä vuotta vanhanna osasin samalla viisiin kun nytkiin. Ne aikuiset tytöt, kun ne tiesit et mie ossaan tanssia, kun peli alko soia, raahasiit siintä reunalta miua tanssimaan. Ku se ol oikein karkia se lattian raakki ni siintä män tikkujakkii jalkapohjii, mut ehän mie mihin pääst, ku ne raahasit siint tanssimaan.
Siellä ei ollut mitään liukastusaineita siihen aikaan?
Se lattia ol sellanen, jo aikoinaan tehty sellaseks. En tiiä olkse kuinkaan siljaks ensinkään alunperinkään höylätty. Siin eil olt kattoa päällä. Se kesän talven ol siinnä ilman alla, ilman pieksämännä, ni se alko jo sillo ennenko se vaihettiin sinne toiseen päähän kyllää. Se ol jo niin huono, et siin ol palojakkii pois. Se ol jo niin huono loppuvaiheessa.
Kuka oli yleensä soittamassa tansseissa?
Kun mie olin ihan nuor, sillon siel ol tuo Hyypiän Santer ja Hyypiän Israel. Israelil ol viulu ja Santeril ol haitar. Siit myöhemmällä ajalla ol ne Jarvan veljekset Antti ja Eino.
Vielä tanssitilaisuuksista. Muistuuko mieleen niitä henkilöitä, joita kylällä pidettiin hyvinä tanssijoina?
Hyypiän Lauri ol oikeen hyvä tanssija, ja siit jos männään vanhempaan polveen ni Hailin Iivar, niin sanottu Vääränmään Iivar. Jos kerran ol tanssipaikat missä ol tää Iivar, ni yhtään kertaa Iivar ei jättänt miua hakemata. Tämä ol nii erikoisen hyvä tää Iivar tanssimaan ja olhan siellä siit aika paljon muitakii – Koson Matti ol aika hyvä ja kun en mie nyt muista niitä.
Muistuistuuko mieleen minkälaisia eri tansseja siellä tanssittiin?
Siellä tanssittiin polkkaa, valssia, jenkkaa ja nyt siit jo kun mie olin aikaihminen yli 20-vuotias, aika paljon yli, sit tuli jatsi. Sitä ei moni kerint opiakkaan kun se män pois. Mut se ol miusta valssin rinnalla ihan yhtä hyvä.
Missä yleensä opeteltiin tanssimaan? Kuka opetti? Ja kuinka nuorena sitä opeteltiin?
No sitä mie en tiiä, kuka missäin oppi, mut mie osasin neljävuotiaana samalviisii kun nytkin. Muita mie en tiiä.
Miten laskiainen, juhannus ja pääsiäinen? Oliko silloin erityistä kokoontumispaikkaa? Miten niitä vietettiin?
Juhannuskokko tehtiin joka kesä siiheen keskiurheilulaanille meien lähelle, jos ol oikeen kuiva kesä, niin poliisit antoivat kokon polttamiseen silleen luvan, että jos myö likinaapurit annetaan lupa sen kokon polttamiseen, ni sit sen saa polttaa, mut jos ei naapurit anna, siit sitä ei saant polttaa. Se ol siin lähel se juhannuskokko ja toiset tanssiit lavalla ja toiset olit kokon äärellä.
Pääsiäinen taas ol sellanen et kiikuthan ol jokaisel. Miun kotonna ol silleen, että keittiön puolla ol semmonen ors tuolla katon rajassa. Sieltä ol narut alas ja lauta. Siinnä keittiön ja kammarin välis kynnyksen päällä mie sillon pienennä kiikun. Mut toisiilla ol sillon issoissa maalaistalloissa tuvassa toisiilla ol ulkona katoksessa. Kyl ne kiikut piti pääsiäisennä olla.
No kävitkö laskiaisena mäkeä laskemassa?
Myö käytiin aina miun enon, sen Hyypiän Antin, talvitiessä äkkijyrkässä määssä joka laskiainen laskemassa. Vielä mänen siihen pääsiäiseen. Miulla kun ol ja ainainen päänkivistys lapsenna ni miä välillä oksensin ja taas piti kiikkua, mut kun se ol pääsiäinen ni se ol kiikuttava, vaik ol kuin paha olla.
Minkälaista ruokaa pääsiäisenä syötiin?
Ainakiin niitä kananmunia pääsiäisenä ol ja mämmiä. Nytkiin mämmit myö ite tehhää ei meille kelpaa ostettu.
Miten mämmi tehtiin?
Meillä tehhään sellaista, kun ennen Karjalassa tehtiin. Meillä laitettiin siihen jonkuun verran marjaa sekä sokeria, mut tuota tässä ostetussa ei ole muuta kun jauhoa ja siit se johonnii märkyyteen tehty.
Oliko ennen tuohiroppeet?
Juu. Se paistettiin ennen. Joka kesähän niitä pit tehä tuohiroppeita. Pithän se tuohirove osata jokaisen tehä. Eikä se missään ookkaan niin hyvvää kun tuohiroppeessa.
Se antoi ilmeisesti jotakin makua siihen?
Nii en tiiä, voi olla.
Vielä pääsiäiseen. Harrastettiinko siellä virpomista?
En muista sitä.
Ropakoimisesta. Tuliko käytyä ropakoimassa, kävikö siellä ropakoita siellä puolella kylää?
Jonkun kerran muistan kun tuota miun serkut –ne Monnon, Paavoin tytöt– ja siit ne Ollikan tytöt. Ne käivät, mut en mie muuta muista.
Ropakoimisesta. Tuliko käytyä ropakoimassa, kävikö siellä ropakoita siellä puolella kylää?
Jonkun kerran muistan kun tuota miun serkut –ne Monnon, Paavoin tytöt– ja siit ne Ollikan tytöt. Ne käivät, mut en mie muuta muista.
(Laihajärven kylätoimikunta. Aino Harjulan haastattelu 23.2.1995)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti