Sit siel oli sireeniaita ja mamman keisarinkruunut ja tarhaukonhatut

Kyllikki Hyypiä-Lehtosen ja Kaija Jekusen muistelot osa 2

Sitten jos jutellaan tästä karjataloudesta, ni kun katsotaan tuota valokuvaa, teillä on ollu iso navetta. Muistatko että minkälaista karjaa teillä pidettiin?
Tuolla navetan puolella, siellä oli siis lehmiä ja Olli, se sonni, joka oli ovenpielessä, ku mentiin ensin sisään. Ja sikäli mikäli minä muistan, niitä oli joku 13-14 lehmää. Sitten siinä oli vasikoille karsina myöskin navetan puolella. Sitten oli erikseen lampaat ja sikala. Ne oli niinko jatkona tosta navetasta tuonne. Talli oli sitten ihan viimesenä samassa rakennuksessa, mutta erikseen. Siellä oli vielä sen tallin jälkeen sellanen katos, missä oli ainakin lantala siellä takana, siinä edessä oli ajoneuvoja, kärriä ja sellaista ja oli siinä jotakin pahnaa ja purua ja tuollaista, kuivikkeita. Niitä oli myöskin vintillä ja siellä oli heinät ja oli siellä olkiakin. Navetan tällä puolella oli kaksi sellaista pientä komeroa ja niistä, oli niinku katot, katosta laskettiin luukuista heinät alas, toisesta olkia ja toisesta heiniä.

Oliks nää luukut sijoitettu lehmien syöttöpöydän kohdalle, et ne putos suoraan siihen?
Ei, ei ihan, lehmät oli käytävän kahta puolta. Siinä oli keskellä kulki se sellainen käytävä ja lehmät oli näin, ni se oli niinko tään käytävän päässä. Siin ol betonilattia ja siinä oli nää sontakourut oli erikseen. Sit oli betonista myöskin tehty se syöttöpuoli ja siinä oli sit ne aitaukset tai pilttuut. Käytävän päähän tuli sit kaks, niis oli oikein ovet ja ne ovet sit avattiin, sitte sen jälkeen kun sinne oli pudotettu se heinä. Sieltä sit kannettiin niinkuin komerosta. Se on sen takia jäänyt mieleen, kun sitte ko ne heinät oli pudotettu tarpeeks, ni me saatiin sit hypätä sieltä vintiltä niiden heinien päälle.

Tämä rakennushan oli harmaa sementtitiili rakennus. Ajosiltaa myöten ajettiin hevosilla yläkertaan ja siellä oli sitte heinää varastoitu ja pehkuja. Sitte siellä oli varmaan karjakeittiö, koska on savupiippu tuossa?
Joo siinähän oli. Kun mentiin navetan ovesta sisälle ni vasemmalla puolella oli sellanen karjakeittiö, missä äiti teki voita esimerkiks. Sitten oli erikseen se, mihin pumpattiin se vesi ja siinä oli separaattori ja kirnu. Siellä oli iso pata ja sitten siellä oli vesipumppu, millä pumputtiin vettä altaaseen, missä vesi piti olla määrätyllä korkeudella. Siihen laitettiin aina se kerma, kun se separaattorista tuli jäähtymään sit ennen kun se laitettiin siihen kirnuun. Sehän oli sähkökäyttöinen se kirnu sit loppuaikoina. Sittenhän siellä oli lehmille ne vesikupit, mihin pumpattiin se vesi, sitä ei viety erikseen sitä vettä. Se tuli siitä säiliöstä. Se oli tavallaan jo niin kuin automatisoitu.

Tuliko teille vesi asuinrakennukseen, vai pitikö se kantaa ämpärillä? 

Se kannettiin ämpärillä. Ei ollut vesijohtoa

Muistatko näistä vesijohdoista, oliko teillä kaivo kuinka kaukana tästä navetasta?
Tää oli vanha kaivo, jota ei enää käytetty, joka on tässä täällä toisessa päässä, ni ei siihen kaivoon kyllä ollu tästä päädystä, ku oisko ollu 15 metriä. Se oli hyvin lähellä sellanen vinttikaivo, joka siinä oli. Se oli hyvin syvä, siintä tuli putket navettaan. Käsipumpulla pumpattiin sitä.

Tää navetta on kuvasta päätellen ollut aika iso. Muistuuko yhtään noin suurinpiirtein mittoja mieleen? 

Se on ainakin puoltoista kertaa pitempi kuin asuinrakennus.
On mie sanoisin, että tämä osa on kokonaan pitempää kuin mitä tää asuinrakennus, että tämä tiiliosa on suurin piirtein saman suuruinen kuin tuo asuinrakennus on ollu, mutta leveämpi kuitenkin.

Paljonko teillä oli lehmiä?
Mie sanoisin että noin toistakymmentä, 12-14 en muista ihan varmasti enää. Lampaita oli kans, varmaasti alta kymmen tai siinä. Niin mammahan kehräs ja kuto itse, et se oli kaikki omasta villasta, et hän ei ostanu koskaan. Karitsoita oli sekä sianporsaita. Hevosia oli ainakin 2. Sitten oli myös kanoja.

Missä teillä sauna oli?
Se oli tuolla navetan päässä niinkun erillisenä, et siin oli kaivo välissä. Siinä oli sellanen pesutupa ja saunaosa ennen sotia. Ei ollu sisäänlämpiävä, savupiipun kanssa. Mul on sellanen mielikuva, et se oli hirsisauna, mut en mene vannomaan. Ennen sotia se sauna oli niinkun kahteen osaan jaettu, että siinä edessä sellanen, missä oli ns. myyrypata ja sit siitä mentiin saunaan. Siel oli lauteet ja siellä myöskin pestiin. Siellä oli miun käsityksen mukaan öljylamppu.

Miten kävitte saunassa, koko perhe, vai miehet ja naiset erikseen?
Saunassa ensin käytettiin lapset. Se oli äiti tai mamma, joka saunotti meidät ja isä haki pois. Mä isompana kai kävelin, mutta Kaija usemmiten sitte kannettiin sieltä. Sitte äiti ja isä kävi yhdessä. Ja sitten pappa ja mamma kävivät erikseen. Lauantai oli saunapäivä, joka lauantai.

Minkälainen oli tämä pihapiiri? Mitä muita rakennuksia siellä oli?
Siellä oli aittarivi, joka oli, kun katsotaan tuota pihapiiriä sieltä niinkun tuvan ikkunasta pihalle päin. Niin vasemmalla oli aittarivi, jossa oli ensimmäisenä liha-aitta, ehkä kaksikin. missä oli myös muita ruokatarvikkeita, sitten oli toi vilja-aitta ja sitten oli ainakin vaateaitta. Se oli punaiseksi maalattua hirttä.

Sitten siinä pihapiirissä oli vielä toinen rakennus, missä oli isän autotalli. Siinä oli puuliiteri toisessa päässä ja sit oli semmonen varasto, et se autotalli oli niinkun keskellä sitä rakennusta. Sitten oli vielä leikkimökki, joka oli niinkun tämän rakennuksen pikkusen takana. Siinä oli iso koivu ja se oli siellä Kokon puolella. Se rakennettiin se leikkimökki joskus siinä -37, ennen Tertun syntymää. Puusee oli navettarakennuksessa tallin vieressä. Rakennuksia oli vielä riihi ja viljankuivaaja sekä maakellari. 

Talon isäntä Lauri Hyypiä ja tytär Kaija.

Kuuluitteko siihen puintiosuuskuntaan?
Kuuluttiin siihen, mikä tuli vuorotellen aina sitten ja oli se puimapäivä. Ei meillä omaa ollu. 

Oliko teillä lipputanko?
Oli lipputanko tuossa kohtaa. Se oli keskellä pihaa. Tässä oli kaks pihlajaa tässä aittojen edessä, joista toinen oli luonnonpihlaja, toisen pappa oli aikoinaan paimenpoikana ollessaan tuont paimenesta ja istuttanu siihen. Siinä välillä oli tuollanen riuku, missä oli joka viikko matot tuulettumassa. Siinä ne piiskattiin.

Puutarha oli täällä talon takana ja siellä oli omenapuita ja marjapensaita. Omenapuita oli muistaakseen 3-4 kappaletta. Sit siel oli sireeniaita ja mamman keisarinkruunut ja tarhaukonhatut. Siel oli mustia ja punaisia viinimarjoja sekä karviaismarjoja.

Oliko talossa vierasta työvoimaa, piikoja, renkejä?
Niin kauan kun mä muistan niin ympäri vuoden oli yks piika ja kesäaikana niitä oli kaks ja sitte toi renkejä oli kesäaikana muistaakseen pari kappaletta, mut et meillä olis asunu yhtään renkiä, ni sitä mä en muista, koska se niitä Kivelän pojista, jotka asuvat siinä pellolla, niistä oli hyvin usein auttamassa taikka sitte Anttilan Vilkka oli meillä aika usein, myöskin sitten mun enonihan Alkka oli myöskin sillon tällön auttamassa. Paimenpoikia oli kesällä tietysti sitten.

Kyllikin ja Kaijan eno "Alkka" Aarne Junnola
kävi auttamassa talon töissä. Kuva: Mervi T

Aikaisemmin oli puhetta, että teillä oli salaojitettu peltoja siellä. Kerrotko niistä? 

Juu Suomen Salaojayhdistyksen kirjoittamassa paperissa Helsingissä helmikuun 16. päivänä 1938 on tällainen salaojitussuunnitelma tehty. Ja tässä todetaan, että koko viljelty pinta-ala on 28 ha, josta salaojitukselle on suunniteltu 6.48 ha. Ja tää on yksityiskohtainen selostus siitä. mitä se on sitten. Ja tässä on mm puutarha mainittu, että ilmeisesti sekin oli tarkoitus laittaa salaojille, mutta mun muistin mukaan sitä puutarhaa ei millään tavalla salaojitettu, mutta että siinä sen Hiekan kujan tai Laihajärven kujan alapuolella oleva pelto, ni se salaojitettiin ja sitte navetan takana olevaa aluetta salaojitettiin. Sitä en osaa sanoa tarkalleen, että onks tää kokonaan tää 6,48 ha, niin luultavasti se on sitte salaojitettu kokonaan koko alue. 

Tilan saalaojitukselle 6.48 hehtaarin peltoalueella on 

suunnitelman mukaan ollut avo-ojaa 5775 metriä. 

Tässä on paperi työselvityksestä ja putkitarveluettelo ja tässä on hinta. Se on 28.000 mk sen aikaista rahaa. Kustannusarvio, mitä kaikkia se piitää sisällään. Siinä on tarvikkeista koko kustannusarvio ja sit tässä on tällainen kuin kokooja ojaluettelo, putkiluettelo. Nämä on kaikki selvitetty. Tää on tämän yhdistyksen tekemä. Tässä on jopa rautatierahdit sun muut. 

Onko sinulla muistissa, että millä tavalla se tehtiin? 

Silloinhan ei koneita käytetty kaivamassa ojaa vaan se oli käsipelillä. Ei se ollu pelkästään käsin, vaan siinä oli joku semmonen hevosvetonen apuvehje, niinkun auran tyyppinen. Se tehtiin tavattoman kapea se oja. Siinä laskemisessa oli sitte sellaiset koukut, millä ne laskivat. 

Jos sie muistat, että siinä jotain apuvälinettä käytettiin, niin ehkä siinä ojan peittämisessä käytettiin sitä, mut kyl se yleinen käytäntö oli siihen aikaan, et se lapiopelillä kaivettiin. Sehän oli sellaista, ehkä noin 30-40 cm leveätä ojaa korkeintaan. Sehän oli aika syvä, et se oli 1,5 m yläpuolella se syvyys.

Ne oli poltettuja tiiliputkia?
Niin ne oli semmosia tiilen värisiä ja pyöreitä putkia.

Tää oli varmaan vieraalla työvoimalla teetetty?
Niin miun muistin mukaan on. 

Salaojasuunnitelma osalle Mäkelän tilan viljelysmaita tehty vuonna 1938. 

Suomen Salaojitusyhdistys r.y. 

Muistuuko mieleen, mitä teillä viljeltiin?
Mun muistin mukaan oli ruista, vehnää, ohraa, kauraa. Sitten oli pellavaa ja sitte tietysti näitä juurikasveja ja perunaa tietysti.

Viljeltiinkö sitä myyntiin vai vain kotitarpeiksi ja eläimille?
Kyllä miul on sellanen mielikuva, että sitä myytiin, koska mä muistan nähneeni noista papereista jostakin, että siinä vaiheessa, kun oltiin jo lähdetty evakkoon, ni sitte tuli jostakin viljan myynnistä tuli rahaa. Kyllä sitä myytiin ja voitahan meiltä myytiin aika paljonkin, miun käsityksen mukaan. Muistan, kun äiti teki. Siinä oli erityinen sellanen muotti. Hää sano sitä voiformuks ja se oli kilon formu. Ja se vietiin aina kauppaan ja Uskin Jussi aina ties minä päivänä meiltä se voilasti tuli.

Oliks teillä niitä merkittyjä voipapereita, missä oli numero, että ne sillä kontrolloi, mistä talosta se tuli?
Mul on sellainen mielikuva, että ihan voipaperiin, mutta en osaa sanoa, olisko niissä ollu mitään numeroita

Tyttäret Kyllikki, Terttu ja Kaija.

Laihajärven kylätoimikunta / Kyllikki Hyypiä-Lehtosen ja Kaija Jekusen haastattelu Lahdessa 6.3.1996.

Kuvitus: Tuula Jekunen

Talo oli Venäläisenmäen korkeimmalla kohalla

Lauri Hyypiän talo Säkkijärven Laihajärvellä

Kyllikki Hyypiä-Lehtosen ja Kaija Jekusen muistelot, osa 1

Jos lähdetään alkuun teidän kotitalosta. Minkälainen se oli ja missä se sijaitsi?

Niin meiän talo oli Venäläisenmäen korkeimmalla kohalla. Sen korkeimpaa kohtaa siinä Venäläisenmäessä ei ole. Se oli valkonen talo. Se oli hirsistä rakennettu ja siinä oli laudat päällä valkoiseksi maalattu. Siinä oli kaksi kuistia. Oli kuisti, mistä mäntiin tupaan, joka oli tavallisempi, siis se ei ollu sillä tavalla koristeltu ja sitte oli suuren kammarin kuisti, joka oli sitten koristeellisempi. Siinä oli pitsikoristeinen puuleikkaus. Siinä oli kivijalkaa talossa niin, että sinne mahtu. Ainakin toisesta päästä mahtu sellaisista aukoista ryömimään sisäänkin, minne me ei koskaan Kaijan kanssa saatu mennä, mut paimenpoika meni joskus piiloonkin sinne. Kyllä siellä oli jonkinlainen kellari siellä maan alla, mut isompi kellari oli sitte se sellainen maakellari, joka oli siellä pihapiirissä. Kyllä niitä oli, et talvel esimerkiks ni ne käyttöperunat sun muut juurikaasvit, ni ne ol haettu sinne, mut oliks se siitä tuvan lattiasta vai keittiön lattiasta se käynti. 

Kyllikki, Airi ja Kaija Hyypiä kodin rappusilla.

Muistatko sen rakennuksen ulkomitat, kuinka pitkä ja leveä se oli?
Mää oon kauhean huono arvioimaan, mut olisko se ollu noin 15m pitkä ja noin 9 -10 m leveä.

Minkälaiset ikkunat tässä oli?
Tupa, joka oli talon länsipäädyssä, niin siinä oli pihan puolella yks ikkuna, päädyssä kaks ikkunaa ja sitte siellä puutarhan puolella oli yks ikkuna. Ikkunat oli kuusruutusia ja tästä (valokuvasta) tosiaan näkyy yks ikkuna tuossa kaks tuossa ja sitte tuolla taakse. Nää oli kaikki tupaa ja siinä kuistien välissä oli keittiö ja siinä oli ikkuna. Kuistista mentiin tupaan ja tuvasta mentiin keittiöön ja sen keittiön takana oli sitte isovanhempien makuuhuone. Tämä oli vähän niinku pienempi syvyydeltään kuin keittiö ja se isovanhempien huone oli taas vähän suurempi. Ja sitte sen jälkeen oli toinen eteinen, tampuuri. Ja siitä tampuurista mentiin niin sanottuun suureen kammariin, saliin. Siin oli huoneita 5 ja äidin ja isän makuuhuone oli täällä kulmassa. Tässä vieraskuistin, ni siitä ku tultiin sisään, ni sen mä muistan, että siinä oli vaatenaulakko, mitä tuvassa taas ei ollu, ku seinässä oli sellasia tappeja tai mitä ne oli, mihin sit laitettiin vaatteita ja alempana oli sit myös tappeja, mihin myö lapset saatiin ripustaa meiän omia takkeja.

No kerroppa miten se tupa oli sisustettu, oliko siellä hirsiseinät näkyvissä, oliko se paneloitu alapuolelta?
Paneloitu oli alapuolelta, mut yläpuolella oli tapetit tai maalattu pahvi. Lattia oli ruskea lankkulattia. Tupaa kiers kahdella seinustalla penkki, että heti kun tultiin ovesta sisään, ni siinä alko penkki ja sit se meni myöskin sinne päätyseinälle jonkin matkaa, kahden ikkunan väliin. Siihen se penkki loppu. Sitten siellä toisessa nurkassa, mihin se penkki loppu, ni sit siel oli kangaspuut ja talvella siellä oli myöskin sänky. Sillon kun meillä oli palvelija, ni palvelija nukku talvella siinä tuvan sängyssä. Meillä oli siinä tuvassa sellanen pitkä pöytä, joka oli siinä missä oli nää pitkät penkit, niin siinä kulmauksessa oli hyvin paksulautainen pitkä pöytä ja sit toisella puolella oli penkki siinä kanssa. Tuvan puolella oli leivinuuni ja se oli valkoisilla kaakeleilla päällystetty ja sinne pääs uunin päällekkii, et siellä oli erittäin hyvää tilaa. Isä kun sairasti aikoinaan, siihen aikaan, kun Kaija synty vuonna -33, ni toi isä oli melkein koko sen vuoden uunin päällä. Siellä poti ja parans itseensä. Varsinainen hella oli keittiön puolella, mut kyl siinä oli hella myöskin tuvan puolella.

Usein sanotaan, että meillä on niin ja niin monen leivän uuni. Osaatko sanoa kuinka monen leivän uuni teillä oli?
En osaa sanoa tarkalleen. Oisko se uunin suuruus ollu joku semmonen puoltoist metriä, tai jotain semmoista. Se oli melko lailla neliskanttinen siinä tuvan nurkassa koko uuni, et kuinka paljon sitä sisustaa siinä sit oli, ni sitä minä en osaa sanoa.

Käytettiinkö mattoja lattialla?
Juu käytettiin, meil oli kesämatot erikseen ja talvimatot erikseen. Ne oli räsymattoja, koska mamma itse kuto kaikki nää matot, et sehän oli kai vähän kunnia-asia, et ne oli itse kudottuja. Sitä paitsi miun isoäiti hän oli erittäin taitava kutoja muutenkin. Hänhän kuto miesten pukukankaat kaikki ja niitä oli meillä täällä joitakin vielä, sekä sitten paitakankaitakin oli sen tyyppisiä ku Marimekolla, mut vähän kapeampi raitasta.

Muistatko minkälaiset ikkunaverhot teillä oli tuvan puolella?
Ne oli myöskin kotikutoset aivan suorat, mut sitä mie en muista kun et oisko se ollu sellanen niinko pyöreä pulikka, jossa oli sellanen niinko sorvattu pää, verhotanko siellä ylhäällä. Siitä sit vaan ihan sellanen suora verho ja ne oli vaaleat ja sit semmosia kapeita tummempia raitoja.
Väriä en osaa sanoa, mutta ehkä tumman ruskea taikka sitte harmaa. Tuvassa ei ollu salusiinia, mutta keittiössä oli.

Mitä muita huonekaluja tuvassa oli?
Kiikkutuoli oli ja lasten leikkikehä siellä oli sillonkun toi, mul on sellanen mielikuva, et mie muistasin sen jopa Kaijan ajalta, mut tää nyt voi olla sellaista puhuttua mielikuvaa, mut Tertun ajalta sen mä muista erittäin hyvin, et lasten leikkikehä siellä oli ja sitte rukki siellä oli sillon kun kehrättiin. Sithän siellä oli tietysti vesisaavilla paikka ja sitten oli myöskin siinä hellan vieressä siinä oli kyllä joku tiskipöytä, semmonen komotti jonkinlainen kaappi, missä pidettiin pulaämpäriä, mihin pantiin ruoat, mitkä vietiin eläimille. Väriltään se oli vähän tummempi kuin lattia. Seinässä oli astiakaappi. 

Tekikö teillä kukaan puutöitä? Oliko höyläpenkkiä koskaan tuvan puolella?
Ei, sitä ei ollu. Kamunen kävi koria tekemässä. Tuliks se kerran vuodessa vai koska se tuli koreja tekemään, mut meil ei ollu koskaan höyläpenkkiä sisällä.

Tuvassa oli sitten vielä wieniläismallisia tuoleja, missä oli niinkun reijitetty vanerinen päällinen ja rottinkia. Kaija muistaa, että kun isä laittoi tähden joulukuusen latvaan ja nosti sitä varten tuolin pöydälle, isä nousi sille ja meni vanerin läpi.

Jos mennään keittiön puolelle, niin minkälainen kalustus siellä oli ja minkälainen hella, oliko se muurattu vai Kastor?
Mul on sellanen mielikuva, et se oli muurattu. Se niinkun jatku tuvan uunista, että se hormi oli siinä niinko tavallaan keittiön puolella. Siin oli vaan niinko se hella nurkassa ja se keittiö ei ollu niin kovin iso. Siihen mahtu sellanen ruokapöytä siihen ikkunan alle. Ja se toinen reuna siitä ruokapöydästä oli siinä seinässä kiinni. Siinä oli niinkun kolme sivua, missä voitiin istua ja syödä. Ja mul on sellanen mielikuva, että esimerkiks me lapset aamulla ko ilmeisesti noustiin myöhemmin, ni me aamulla syötiin siinnä. Ainoastaan sillon, kun oli jotakin heinäväkeä tai muuta tällaista muuten oli enemmän väkeä, sillon syötiin tuvassa, et muuten syötiin siinä keittiön pöyän ääressä, mamma hellan kulmalla. 

Keittiön hella oli tiiliä ja mul on seIlanen mielikuva, että se oli valkoseks maalattu se osa siellä tuvan puolella, mikä ei ollu sitä kaakeliosaa, se oli kalkittu ilmeisesti, valkonen mielikuva minulla siitä on. Mut mul on sellanen mielikuva, et siel ei ois kaakelia käytetty, vaan, että se olis maalattu, millä se sitte oli maalattu, valkoseks saatu, sitä en osaa sanoa. Siinä oli ihan tyypilliset hellan renkaat ja siitä edestä lämmitettiin. Siitä hellan vierestä meni ovi sinne mun isovanhempien makuuhuoneeseen, ni sitte siinä toisella puolella oli siinä seinällä toi semmonen isompi tiskipöytä ja siinä kaappia seinällä. Puulaatikko oli muuten tuvassa sekä oli siinä pieni puulaatikko siinä keittiössäkiin. Se oli siinä, kun tultiin ovesta tuvasta, ni se oli heti siinä oikealla hellan vieressä. 

Hyypiä Kaija nukkumassa Liisa-nuken kanssa. 

Jos mennään kamarin puolelle, niin minkälaisia huonekaluja siellä oli?
Isovanhempien makuuhuoneessa, jossa minä (Kyllikki) nukuin ihan suurin piirtein vauvasta lähtien, koska he halusivat lapsen sinne, ni saivat heti kohta. Siellä oli isovanhempien semmonen leveä kahden nukuttava sänky, rautasänky, missä oli sellaset koristeelliset rautapäädyt. Uuni oli heti siinä kulmassa. Se oli samaa hormia tuvan ja keittiön kanssa. Se oli valkonen kaakeliuuni. Sit siin oli pöytä, tuoli ja sit semmonen niinkun semmonen vetolaatikoilla oleva piironki ja sit oli semmonen rautasänky, missä minä nukuin. Se oli kapeampi ja se oli kuulemma isällä ollu aikoinaan, kun isä oli pieni poika. Oli pesukomotti ja siinä oli päällä semmonen iso pesuvati, mikä oli vajanssia ja sit semmonen kannu, mis oli siniset kuviot, jota me ei saatu pelastettua, jonka Aippi (palvelija) särki lähteissään lattialle ja siihen kuulu sit vielä pissapotta sekä saippuarasia samaa sarjaa. Pesukomotin kohdalla ei ollu peiliä, mutta piirongissa oli peili ja sit semmoset pienet laatikot kahtapuolta, joissa oli sellaset lasiovet semmoset rypykäiset vihreät muistaakseen, jossa toisella puolella pappa säilytti rahojaan.

Äsken oli puhetta pulaämpäristä, mikä se oli?
No pulaämpäri, minä ainakin ymmärsin, et siihen pantiin ne tähteet, jotka jäivät niinkun aterialta ja se meni joko sialle tai lampaille, eläimille kuitenkin. Siihen laitettiin varmaan myös tiskivedet, koska siellä jotain vettä oli ja eläimille vietäessä laitettiin sekaan jauhoja ja keitettyä perunaa. Se oli niinkun ruoan tähteille ja likaämpäri oli erikseen.

Mitenkä tämä sali, iso kamari oli sisustettu?
Ennen äitin ja isän häitä, ni toi isän serkku Sunin Viljo oli tehny kaluston ja se oli punanen. Tuoleissa ol päällinen myöskin ja niitä oli kahta sorttia tuoleja, että toiset on nyt vielä tosiaan, missä äsken istuit (Raimo, haastattelija), ni oli ne kapeammat ja sit siinä oli niinkun kehyksenä kahta puolen sitä puuta, joka oli punaseks maalattu. Keskellä oli vihreä semmonen mamman itsekutoma kangas siinä ja sit se oli tommoset koristeelliset kuparinauhat, joilla tää kangas oli naulattu kiinni ja siinä oli tollanen meriheinä sisusta, että se niin kun kohos jonkin verran se keskusta. Sitten oli myöskin karmituolit, jotka oli samalla tavalla istuimet oli niihin laitettu. Mul on sellanen mielikuva, et näitä pikkutuolia oli kuus ja niitä karmituolia oli neljä tai kuus. En muista tarkalleen. Sitten oli samaan tyyliin pöytä ja sitten oli piironki ja sitten oli semmoset matalat rahit, jotka oli niinkun mammalle kukkia varten. Siihen kuului myöskin kahden tai kolmen istuttava sohva, jotka oli Artjärvelläkkii vielä meillä. Siinä oli samalla tavalla pinnat ympärillä kuin näissä tuoleissakin. Ne on vieläkin ne naulat olemassa. Niitä tuoleja ei ole enää kuin kaksi jäljellä. Tässä kamarissa oli karvalankamatot, niit oli kaks kappaletta ja toisen äiti oli varmaan tuonut sillon morsiammenna, et se oli hyvinkin koristeellinen se matto, siihen oli kuvioitu tietynlaisia kuvioita. Se oli varmaan äidin siskon, sen Mailan kutoma. Ne oli kooltaan ehkä 2 x 1,5 m ja niitä oli kaks siinä salissa talviaikaan. Kesäaikaan siellä oli tavalliset räsymatot, normaaleja 70-80 cm leveitä. Ne meni siintä ovelta siihen toiseen kulmaan, poikkisuuntaan. Siin oli kaakeliuuni, joka oli hyvin koristeellinen ja siin oli uunin ranssi ja sitten oli semmoset erittäin kauniit semmoset pellin narut, mitkä oli käsin solmittu ja se naruosa oli niinkuin kudottu sentin levyistä, semmosta niinko pirtanauhaa, erittäin koristeelliset. Näillä vedettiin pellit kiinni ja auki. Mie (Kaija) muistan, et se salin uuni, ne kaakelit oli hyvin kauniit, koristellut, niinkuin muissa uuneissa ne oli vaan kaakelit. Uunin ranssi on sellainen niinko hylly siinä, ulkoneva hylly kaakelista tehty ja se oli koriste-esineitä varten.

Verhot oli ylhäältä alas asti ja ne oli pikkusen leveämmät miun muistin mukaan kuin mitä oli tuvassa. Mamma oli itse kutonut ne ja mul on sellanen mielikuva, et niis oli vielä ohkasempi raita kun mitä oli niissä tuvan verhoissa ja että ne oli niinkun ilmavammat ja ne oli niinko raskaampaa tekoa, että oisko ne sitte ollu jostakin hyvin hienosta pellavasta taikka hyvin hienosta villasta, mistä ne sitten olikin.

Meillä kotona sanottiin niitä semmosia verhoja, jotka puolesta vedettiin eteen, et ne oli karteenit. Ni oliks teillä näissä makuuhuoneissa tai keittiön puolella semmoset?
Keittiön puolella oli ja mulla on sellanen mielikuva, et myöskin makuuhuoneissa oli, mutta salissa ja tuvassa ei ollut niitä.

Karteeni kulki narussa, semmonen valkonen kangas, mitä se sitten olikin. Olisko siinä ollut sit sellaset niinkun luusta tehdyt renkaat, missä se karteeni kulki siinä. Pimeen aikaan, kun valo tuli, ne vedettiin eteen.

Minkälainen valaistus teillä oli siellä sisällä?
Sähkövalo, tuvassa oli keskellä katossa lamppu. Katossa oli joka paikassa ja salissa oli kattokruunu, mikä minulla (Kyllikki) on tällä hetkellä Tapiolassa.

Minkälainen katto oli siellä sisällä näissä huoneissa? Oliko se pahvikatto vai lautakatto?
Miust tuntuu, et se oli panelia, et se oli valkosta panelia tai oliks se lautaa, en miä tiedä näit, mut joka tapauksessa se oli puuta, paitsi tuvassa. Tuvassa oli muuten hirret näkyvissä, koska muistan sen siitä, kun meille pääsiäisennä aina isä teki kiikun tupaan ja se kiikku laitettiin sen tuvan orren yli siitä.

Kuinka usein näitä talven aikaan lämmitettiin näitä uunia. 

Tarviko lämmittää joka päivä? Lämmitettiinkö esimerkiksi sitä leivinuunia joka päivä?
Ei varmasti sitä en muista, mutta sen muistan, että sitä salia taikka suurta kammaria ei talvella lämmitetty kovin usein, koska se oli semmonen viileämpi paikka.

Muistuuko mieleen, oliko nämä huoneet koskaan semmosia kylmiä tai viileitä verrattuna nyt näihin nykyisiin keskuslämmityshuoneisiin?
Lämpösiä, ihanan lämpösiä, ainoa mikä oli vähän viileämpi, oli sali, koska sitähän ei asuttu joka päivä. Sehän oli niinkun vieraita varten. Sitä lämmitettiin niin, ettei siellä koskaan pakkasta ollu. Sinne saliin meni kaksoisovet ja jossa oli oviverhot.

Oliko ikkunoilla sisäpuolella kukkalaudat? Pidettiinkö kukkasia?
Oli, mun isoäidillähän oli valtavan paljon kukkasia. Hänhän oli todella kukkaihminen ja hän kasvatti niitä. Oli pelakuita ja kaktuksia ja oleanteri oli yksi. 

Kyllikki Hyypiä 1v6kk istuu lasten keinutuolissa.

Niin nämä huonekalut oli ostettuja ja teetettyjä, oli tehdasvalmisteisia? 

Niin se salin kalusto oli isän serkun tekemä ja sitten äidin ja isän makuuhuoneen kalusto, josta tosiaan tossa on yks kaappi tuo tuossa. Se oli pesukomotti, että tuosta on otettu pois se semmonen yläpuolella oleva niinko saippuaa varten oleva lauta, ni se oli ostettu, niissä on vielä tehtaan merkkikin sisäpuolella.

Laihajärven kylätoimikunta  /Kyllikki Hyypiä-Lehtosen ja Kaija Jekusen haastattelu Lahdessa 6.3.1996 

Kuvitus: Tuula Jekunen

Oikeenk sie uskalsit männä Lammin jäälle?

Rainion Lempin muisteloja

Sottii jälkee, ku mentiin kottiin, ni eihän siin ollu tyynyjä, eikä mittään. Kaikkia ol vähäsen, kun ol kaikki hävinnynnää. Ja se ol sitt syksyä – se ol toinen syksy, ku isä - se ol kevät, ku isä ol nääs loukkaitunt evakosta tullessa. Eihä se sillo syksyä olt, ku kottii mäntii, ku se ol jalka kipsissä, ni eihän se miten pääst mihinkään.

Mut sit tul kevät ja isä pääsöö liikkeeseen ja se män kauppaa - sinne ol parisen kilometriä matkaa ja siinä kun nääs ol se lammi keskellä järveä, ni se Paavoin Matti on olt siellä kaupassa ja ja se ol mänt lammin ylitte siit. 

Rainion talo Laihajärvellä. Kuva: Sylvi Koso

Isä tul kottii ja sano, ett ”Paavoin Matti ol kaupas äsken ja sano tulleen jo lammin ylitte, et siel ol jää”. Mut se ol syksy kuite - se ol toista vuotta siintä, ku myö mäntiin kottiin. Paavoin Matti siit ol tult kauppaan lammin ylitte ja isä oli jo niin kykenevä ett, että kykeni jo kauppaan. Isä tul kottiin ja sano että "Paavoin Matti on kaupassa" ni äiti sano niinikkää, että ”no mäne nyt sie hakemaa kuremiekkoja sieltä järven jäältä, että nythä niitä ei oo toiset kerinneet viiä”.

Niistä kurenmiekoista tul nii hyviä pehmeitä tyynyjä, ku ne sai siel suuria nuppuja ol ja ku vet pois ja nehän pöyhysivät ja niist tul pehmeitä tyynyjä. "Mää nyt hakemaa, ennek toiset kerkiäät viiä". 

Osmankäämien (Typhaceae) höytyvällä on täytetty entisaikaan tyynyjä.
Lempi kutsuu osmankäämiä kurenmiekaks. Kuva: Mervi T.

No ei maa olt vielä lunta paljo, et siin ol vähä härmää, mut otiha mie kelkan, kulkihan siintä kelkka nurmella ja mie peltoja myöten mänin sit sinnen lammin jäälle - tulloo puoltoist kilometriä vissiin sinne matkaa miss asti mie sit käin. Mie mänin, mut eihä siel oikein olt niitä kurenmiekkoja. Mut sit mie näin että tuolla toisella puolla lammia, siinä Suurensuon ojan, mihin oja tul - ni siel on nin kurenmiekkoja - mie oli potkukelkotelt siellä lammin jäällä ja mie viimeseltään löysin siit niitä. Ku mie mänin sinne ojansuuhu ja likkelin niitä kurenmiekkoja - sillon mie upposin. Sillon se jää petti ja mie mänin, jotta takapuoletkin kastuvat siinä, ku mie niin syvvää mänin. Mut miul ol vahvast potkurissa jal.. kenkään pantu se potkurin rauta, millä hyväst pääs sit jäällä kulkemmaan - sekkiin läks, mut jäi nilkasta kiinni, jottei se sinne järveen tipahtant ja mie aina nostin sit kelkkaa niikun juuriin, ku siel ol heinänjuuria - sinne juuriin päälle ja mie näin et Aapon Mikon Lyyti lakasoo rappusia. Mie attelin, et hyvänen aika, ku tuo Lyyti ei näkis jotta ku mie pulikoin täällä järves. Mut ku mie en pääst sieltä veestä pois, ni mie aattelin, että hyvä ku mie saan huutaa apua, jossen mie pääse täältä pois. Kyl mie viimiseltään sit pääsin sielt pois ja ehän mie kerent kurenmiekkoja saaha, ja ihan ilmaha mie kurenmiekkoista jäin, ku mie kastuin märäks. 

Kottiiha mie läksin ja se tie kulki ihan Susson läävän eistä - ihan niiku tuosta meijän läävän eestä kulkis tie - nin tuolt Vallin pellolta tänne tielle päin. Siinä kun sen kelkan kans tulin, justiin Tilta tul sit läävästä - mitähä lie käynt, kananmunia hakemassa tai mitä, että se päiväll ol lääväs. 

Se kyssyy niinikkää: "Oikeinks se Lempi uskals männä jäälle?" 

Mie sanon niinikkää, että "uskalsin mie männä ylittekkii" ja ves virtas takihelmoosta. Mie aattelin niinikkää, jotta nyt se näkköö, että mie oon märkänä, mutt en mie virkkant mittää, että mie upposin mie sinne. 

Tilta ol mänt tuppaa ja sanont: "Ottiks se Rainion Lempi pilkaks, vai mitä", että ku hiän kysy jotta "oikeenk sie uskalsit männä Lammin jäälle", ni se sano vaan "uskalsin mie männä ylikii jään". Ei siinä sen enempää olt.

Sit kerran oltii Mitikan Minkalla postissa ja se tul jäihiin uppoaminen ja puhe sellaisiista. Siel ol sitte Susson Helvi, sen Tiltan tytär. 

Se sano niinikkää: "Ilmankos meijän äiti syksyllä tul tuppaan ja sano niinikkään, ottiks se Lempi pilkaks, ku hään kysy - uskalsit sie männä järven jäälle, jotta kun tää tul siintä Lammin jäältä". Ni sill lailla Tilta sit sai tietää, että upposinha mie. Eihä siinä muuta, ku palttoon helmoistakkii ves sen kun virtas ja mie olin niin märkännä alapuolt, mut enhä mie sinne hukkunt ku siin ei olt nii syvältä vettä, ku siihe ol oja tuont sitä liejua. Ni sen puolest tietys olkii lämmintä, ku se ol virtaavan ojan suu, ett se ei oltkaan jäätynt ja siinä ku ol niit heiniä -ni se ei olt nii jäätynt - ku mie sinne mänin. Mut niin mie jäin ilman kurenmiekkoja.

(Laihajärven kylätoimikunnan arkisto. Sylvi Koson 1970-luvulla nauhoittamaa aineistoa, kertojana Lempi Koso.)

Hyvää pääsiäistä

Vanhoja pääsiäiskortteja. Kuvat: Merja T.

Hyvää pääsiäistä

toivottaa

Laihajärven kylätoimikunta

Ihan taivaallinen voima

Rainion Lempin muistelot

Kun oltiin kotonna sottiin välillä -42 tai -43, mikä kesä lie olt. 

Ku ol sota-aika, ni miehet ei saaneet tupakkaa. Mie en muista mist mie sain tupaka siemeniä. Venäläiset ko ol asuneet meillä - enstäin ne ol tehneet siihen pihaan iteleen hyvän kasvimaan, ett siin ol oikein pöyhiä multa. Mie kylvin siihen tupakkaa kevväillä ja hyvästhä ne tupakat kasvotkii. Ne tahto männä ne lehetkii jo kaupaks, miehet tahtot ostaa jonkuu lehenkii vaan, kun miehet ol tupakan tuskassa.

Se ol syksykessää, kun ne tupakat ol hyväst kasvaneet ja ol kastetta jo maassa. Yhtenä pyhäyönä - pyhän ja maantain välisenä yönä - ne hävisiitkin ne tupakat siintä. Ne ol katkottu maata myöten poikki ne tupakat. Ei ne kaikki olt viety, mut sen minkä pyörässä sai mänemään, se ol viety. 

Artjärvellä, Kinttulan kartanossa viljeltyä piipputupakkaa.
Kuva Rajalan kotimuseosta.

 
Tupakka ol sillon kysyttyä tavaraa ja tupakal ol ihan taivaallinen voima sillon. Ilmar kun ol sotaväässä sillon ja siel sai 3 paperossia päiväs valtion puolest, ni se säästi kaikki tupakat, ite ku ei tupakoint. Aina toi kottiin, niillä sai jotakin aikaan.

Suurelle suolle ol tehty ruista sillon etellisenä vuon, että ruis ol korjattavvaa. Ilmar ol siellä sotahommiissa ja isä, vanha ukko, ol kotonna. Oisha meil olt yks hevonen, mut eihän se isä saant yksinnään ruista sieltä, ko se ol 5 - 6 kilometrin päässä se ruispelto. llmar toi tupakoita ja mie läksin siit sukulaismiehiin luokse sit sanomaa, ”ett aski tupakkaa - kuorma viljaa kottii, ni sillä lailla saatte tupakkaa”. Samanna iltanna ol viljat kotonna, ku mie Lyijysen Simolle, Monnon Eevellen ja Kantolan Einolle käin sanomas. Jokainen toi kuorman viljaa, ku sai tupakkaa.

Meil ei olt saippuaa ja eno sit ties, ett Kärkelän Väinöllä on saippuaa. Väinö ol sellainen vanhapoika ja eno pit huolta sen talouvesta, ni eno ties. Mie mänin sit Kärkelää, ohan sinnekkii vissiin kolmisen kilometriä, se ol kesällä mansikanpoimimis aika vissiin. Toimitin Väinölle sit asiaa, että onk hällä saippuaa, että mie antasin tupakkaa, jos häll ois saippuaa antaa. Sillon Väinö toi sellaisen puulaatikon miun vierellein ja sano, että siin on miun saippuat. Vaikka joka ainoan saippuapalan saat ottaa, että hään saap tupakkaa. Vaikka mie ite ommii paitoja hankaan kiven kans puhtaaks, muusta mie en välitä, jos mie saan tupakkaa. Enhä mie voint Väinön kaikkia saippuoit ottaa, että mie 2-3 pallaa siint otin, että jätin vielä Väinöllen. Ja niin Väinö sai tupakkaa.

(Laihajärven kylätoimikunnan arkisto. Sylvi Koson 1970-luvulla nauhoittamaa aineistoa, kertojana Lempi Koso.)

Hännänveivi - aprillia

Mirjam Mäkelän muistot: Aprillia 

Aprillipäivänä, kun pikku Kalle aamulla kerkes naapuriin, ol Jussi-isäntä lahtaamassa vasikkaa. Jussi valitti Kallelle: "Ei tästä mittään tule, jos et mäne naapurin Matilta hakemaa hännänveiviä". Kalle läks hilpasemmaa puolen kilometrin päähän seuraavaan naapuriin.  

Siellä Matti-isäntä (Monto) asiasta kuultuaan muistuttel sitten, jotta "se hännänveivi taitaa olla lainassa tuolla Juonaksen talossa". Taas Kalle hilpasemmaan eelleenpäin. 

Juonas (Oro) kurkistel aitan nurkkiin, mutt ei näht mittään käänkuvallista, mitä poika ois jaksant kantaa. Raapas korvallistaa ja sano, jotta "myöhään vietiinkii se lainattu kapine takasiin". 

 

Taas Kalle takasiin Matin luo, mikäs siinä autto - muuta ku lähe essimään veiviä. Liiteriin parsiista löyty vanha teleskan aisa, se ol kuiva ja keviä kantaa. Kalle sovittel olkapäälle ja vei sen Jussille. Eikä Jussi hennontkaa sanoa pojalle, että "narrootaha tää ol", vaan kiittel kovast ja käski muullonkii nii rapaskast toimia, mitä käsketää. Kalle läks hyvällä mielin telkkuittammaa valkia harjastukka hulmuten kivistä huikkua kotiin päin.