Oikeenk sie uskalsit männä Lammin jäälle?

Rainion Lempin muisteloja

Sottii jälkee, ku mentiin kottiin, ni eihän siin ollu tyynyjä, eikä mittään. Kaikkia ol vähäsen, kun ol kaikki hävinnynnää. Ja se ol sitt syksyä – se ol toinen syksy, ku isä - se ol kevät, ku isä ol nääs loukkaitunt evakosta tullessa. Eihä se sillo syksyä olt, ku kottii mäntii, ku se ol jalka kipsissä, ni eihän se miten pääst mihinkään.

Mut sit tul kevät ja isä pääsöö liikkeeseen ja se män kauppaa - sinne ol parisen kilometriä matkaa ja siinä kun nääs ol se lammi keskellä järveä, ni se Paavoin Matti on olt siellä kaupassa ja ja se ol mänt lammin ylitte siit. 

Rainion talo Laihajärvellä. Kuva: Sylvi Koso

Isä tul kottii ja sano, ett ”Paavoin Matti ol kaupas äsken ja sano tulleen jo lammin ylitte, et siel ol jää”. Mut se ol syksy kuite - se ol toista vuotta siintä, ku myö mäntiin kottiin. Paavoin Matti siit ol tult kauppaan lammin ylitte ja isä oli jo niin kykenevä ett, että kykeni jo kauppaan. Isä tul kottiin ja sano että "Paavoin Matti on kaupassa" ni äiti sano niinikkää, että ”no mäne nyt sie hakemaa kuremiekkoja sieltä järven jäältä, että nythä niitä ei oo toiset kerinneet viiä”.

Niistä kurenmiekoista tul nii hyviä pehmeitä tyynyjä, ku ne sai siel suuria nuppuja ol ja ku vet pois ja nehän pöyhysivät ja niist tul pehmeitä tyynyjä. "Mää nyt hakemaa, ennek toiset kerkiäät viiä". 

Osmankäämien (Typhaceae) höytyvällä on täytetty entisaikaan tyynyjä.
Lempi kutsuu osmankäämiä kurenmiekaks. Kuva: Mervi T.

No ei maa olt vielä lunta paljo, et siin ol vähä härmää, mut otiha mie kelkan, kulkihan siintä kelkka nurmella ja mie peltoja myöten mänin sit sinnen lammin jäälle - tulloo puoltoist kilometriä vissiin sinne matkaa miss asti mie sit käin. Mie mänin, mut eihä siel oikein olt niitä kurenmiekkoja. Mut sit mie näin että tuolla toisella puolla lammia, siinä Suurensuon ojan, mihin oja tul - ni siel on nin kurenmiekkoja - mie oli potkukelkotelt siellä lammin jäällä ja mie viimeseltään löysin siit niitä. Ku mie mänin sinne ojansuuhu ja likkelin niitä kurenmiekkoja - sillon mie upposin. Sillon se jää petti ja mie mänin, jotta takapuoletkin kastuvat siinä, ku mie niin syvvää mänin. Mut miul ol vahvast potkurissa jal.. kenkään pantu se potkurin rauta, millä hyväst pääs sit jäällä kulkemmaan - sekkiin läks, mut jäi nilkasta kiinni, jottei se sinne järveen tipahtant ja mie aina nostin sit kelkkaa niikun juuriin, ku siel ol heinänjuuria - sinne juuriin päälle ja mie näin et Aapon Mikon Lyyti lakasoo rappusia. Mie attelin, et hyvänen aika, ku tuo Lyyti ei näkis jotta ku mie pulikoin täällä järves. Mut ku mie en pääst sieltä veestä pois, ni mie aattelin, että hyvä ku mie saan huutaa apua, jossen mie pääse täältä pois. Kyl mie viimiseltään sit pääsin sielt pois ja ehän mie kerent kurenmiekkoja saaha, ja ihan ilmaha mie kurenmiekkoista jäin, ku mie kastuin märäks. 

Kottiiha mie läksin ja se tie kulki ihan Susson läävän eistä - ihan niiku tuosta meijän läävän eestä kulkis tie - nin tuolt Vallin pellolta tänne tielle päin. Siinä kun sen kelkan kans tulin, justiin Tilta tul sit läävästä - mitähä lie käynt, kananmunia hakemassa tai mitä, että se päiväll ol lääväs. 

Se kyssyy niinikkää: "Oikeinks se Lempi uskals männä jäälle?" 

Mie sanon niinikkää, että "uskalsin mie männä ylittekkii" ja ves virtas takihelmoosta. Mie aattelin niinikkää, jotta nyt se näkköö, että mie oon märkänä, mutt en mie virkkant mittää, että mie upposin mie sinne. 

Tilta ol mänt tuppaa ja sanont: "Ottiks se Rainion Lempi pilkaks, vai mitä", että ku hiän kysy jotta "oikeenk sie uskalsit männä Lammin jäälle", ni se sano vaan "uskalsin mie männä ylikii jään". Ei siinä sen enempää olt.

Sit kerran oltii Mitikan Minkalla postissa ja se tul jäihiin uppoaminen ja puhe sellaisiista. Siel ol sitte Susson Helvi, sen Tiltan tytär. 

Se sano niinikkää: "Ilmankos meijän äiti syksyllä tul tuppaan ja sano niinikkään, ottiks se Lempi pilkaks, ku hään kysy - uskalsit sie männä järven jäälle, jotta kun tää tul siintä Lammin jäältä". Ni sill lailla Tilta sit sai tietää, että upposinha mie. Eihä siinä muuta, ku palttoon helmoistakkii ves sen kun virtas ja mie olin niin märkännä alapuolt, mut enhä mie sinne hukkunt ku siin ei olt nii syvältä vettä, ku siihe ol oja tuont sitä liejua. Ni sen puolest tietys olkii lämmintä, ku se ol virtaavan ojan suu, ett se ei oltkaan jäätynt ja siinä ku ol niit heiniä -ni se ei olt nii jäätynt - ku mie sinne mänin. Mut niin mie jäin ilman kurenmiekkoja.

(Laihajärven kylätoimikunnan arkisto. Sylvi Koson 1970-luvulla nauhoittamaa aineistoa, kertojana Lempi Koso.)