Vanhoja sananparsia
 |
Syksyllä jos ensimmäiset lumet sattaa lehtiin sekkaan, tulloo tautinen talvi.
Tallella ikä eletty.
Mitä Marina malolla sitä jyrinä aholla.
Mitä jyrinä aholla sitä Vappuna vaolla (lunta).
Mitä ennen Marjanpäivää katot paljastaa, perästä peittää.
Yrjönpäivältä käki kukkuu vaikka tuuran varrella.
Kuu on sekkeeks selällään satteeks sakarallaan.
Kuu kiurusta kessään, puolkuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysest ei päivääkään.
Pääskynen tulloo käen siiven alla.
Kun kuulet kuirin äänen älä pyri järven jäälle.
Anterus aisoilla aijaa, Simo siltoja tekköö, Martti maita vahvistaa.
Marjanpäivältä rekheitto, Sipriettinä kanat siivestä kartanolle.
Matin päivänä ylimäiselä oksalla (lumi).
Matin päivältä puu tekköö pessää.
Helmikuussa jos hellää, maaliskuulla maksaa.
Jos ei pauku Paavalina, eikä kylmää Kynttelinä, ei oo hellettä heinäkuulla.
Ei talvi tavotaan mää.
Serkei on selässä ja purroo kun piru.
Jos eijoo riihirimputinta sil ei oo kirkkokimputinta.
Hevosta kun henkiä, akkaa kun vankia.
Komjast ellää pittää, vaikka päivä vähemmän.
Hevonen kun hyrrä ja mies kun herra.
Kynttiläinen kysyvi, Paavali pajattelevi: jokos tappurat on tapettu ja aivinaiset alettu.
Laskiainen lapset tappaa, pääsiäinen päähän nakkaa.
Laskiaiselta laiskakiin laittaa kangasta.
Laskiaisena jos sattaa lunta, ni herneet kasvaat, vaikei oo kylvettykään.
Harvahammas taivaan lammas.
Ei hyyvää vaassan täyveltä.
Mikäs, mikäs ol sen Oron Juosepin Marin miehen nimi.
Laihan kaalvassat ja Kolholan verrattomat.
Unikeko makkaa ryysissä ja laiskan pelto ohtakkeissa.
Ei yks lintu kesää tie.
Kai näkköö, kun vahaks ellää.
Syökää särkiä, jotta tulloo järkiä.
Minkä taaksee jättää, sen eestään löytää.
(Sananparsia Säkkijärvilehti 1993)
Tyhjästä on huono nyhjästä.
Pitäis sentään aatella nennäänsä pitemmälle.
Luulo ei oo tiijon väärt’.
On ku puusta puont’ ja vähän säikähtänt.
Se on pientä, mitä kana aitaa kaataa.
Kassoo ku härkä uutta tuohikonttia.
Kesä kaikille, onni yksillä.
Humalassa ku käki.
Niinku sika. – Ei niin lihava, vaan likanen.
Tallella ikä eletty.
Mitä Marina malolla sitä jyrinä aholla.
Mitä jyrinä aholla sitä Vappuna vaolla (lunta).
Mitä ennen Marjanpäivää katot paljastaa, perästä peittää.
Yrjönpäivältä käki kukkuu vaikka tuuran varrella.
Kuu on sekkeeks selällään satteeks sakarallaan.
Kuu kiurusta kessään, puolkuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysest ei päivääkään.
Pääskynen tulloo käen siiven alla.
Kun kuulet kuirin äänen älä pyri järven jäälle.
Anterus aisoilla aijaa, Simo siltoja tekköö, Martti maita vahvistaa.
Marjanpäivältä rekheitto, Sipriettinä kanat siivestä kartanolle.
Matin päivänä ylimäiselä oksalla (lumi).
Matin päivältä puu tekköö pessää.
Helmikuussa jos hellää, maaliskuulla maksaa.
Jos ei pauku Paavalina, eikä kylmää Kynttelinä, ei oo hellettä heinäkuulla.
Ei talvi tavotaan mää.
Serkei on selässä ja purroo kun piru.
Jos eijoo riihirimputinta sil ei oo kirkkokimputinta.
Hevosta kun henkiä, akkaa kun vankia.
Komjast ellää pittää, vaikka päivä vähemmän.
Hevonen kun hyrrä ja mies kun herra.
Kynttiläinen kysyvi, Paavali pajattelevi: jokos tappurat on tapettu ja aivinaiset alettu.
Laskiainen lapset tappaa, pääsiäinen päähän nakkaa.
Laskiaiselta laiskakiin laittaa kangasta.
Laskiaisena jos sattaa lunta, ni herneet kasvaat, vaikei oo kylvettykään.
Harvahammas taivaan lammas.
Ei hyyvää vaassan täyveltä.
Mikäs, mikäs ol sen Oron Juosepin Marin miehen nimi.
Laihan kaalvassat ja Kolholan verrattomat.
Unikeko makkaa ryysissä ja laiskan pelto ohtakkeissa.
Ei yks lintu kesää tie.
Kai näkköö, kun vahaks ellää.
Syökää särkiä, jotta tulloo järkiä.
Minkä taaksee jättää, sen eestään löytää.
(Sananparsia Säkkijärvilehti 1993)
Tyhjästä on huono nyhjästä.
Pitäis sentään aatella nennäänsä pitemmälle.
Luulo ei oo tiijon väärt’.
On ku puusta puont’ ja vähän säikähtänt.
Se on pientä, mitä kana aitaa kaataa.
Kassoo ku härkä uutta tuohikonttia.
Kesä kaikille, onni yksillä.
Humalassa ku käki.
Niinku sika. – Ei niin lihava, vaan likanen.
Pääskynen: – Virsut jäit Virroon, saappaat vein Savvoon, isse tulin tänne narriks’.
Tuppurainen on Tappuraisella takuumiehenä.
On liian paljon, luvata ja täyttää.
Makso mitä makso kuhan ei kalliiks’ tule.
(Urho Vihtonen: Näin sanottiin Säkkijärvellä)
Tuppurainen on Tappuraisella takuumiehenä.
On liian paljon, luvata ja täyttää.
Makso mitä makso kuhan ei kalliiks’ tule.
(Urho Vihtonen: Näin sanottiin Säkkijärvellä)
Kommentit