Laihajärven kauppa oli reilua ja velatonta

Laihajärven osuuskauppa kuvattu maantieltä päin.
Kaupan edessä myymälänhoitaja Johannes Uski eli Uskin Jussi, Laihajärvi.

Julkaistu: Säkkijärvilehti 10/1989 Jaakko Jarva

 

”Laihajärven kauppa oli reilua ja velatonta”

”Miellyin Laihajärven kylään heti ensi kättelyssä. Kaupankäynti oli reilua. Ennen sotia käydyn kaupan kuvaa todistaa se, ettei kaupalla ollut saatavia. Siihen aikaan oli kunnia asia, että ostokset maksettiin käteisellä”, muistelee kaupan hoitaja Johannes Uski. Hän selasi rikasta muistojen kirjaa Säkkijärven Laihajärven kylän miesten ensimmäisessä kokoontumisessa elokuun puolivälissä Kuusankoskella Sommelossa.

 

Oli aikakin kokoontua, sillä 45 vuotta oli kulunut rakkaalta kotiseudulta lähdöstä. Raimo Koson Lahdessa polkaisema ajatus sytytti toisen lahtelaisen Jaakko Jarvan sekä Artjärvellä asuvat Mauno Hyypiän ja Urho Typön. Olivat naiset kuulemma kokoontuneet Lyijysen Sirkalla jo menneenä vuonna. Huonommaksi eivät pojat halunneet jäädä ja 41 kutsun saaneesta oli peräti 24 päässyt Kuusaalle; elonkorjuukiireistä huolimatta.

 

Kymijoen partaalla lähellä Värälän rauhan maisemia puhetta riitti. Sen verran maltettiin ajatusten vaihdolta, että kuunneltiin muisteloja ja mahdollisen kotikylässä käynnin muodollisuuksia. Kaikkien oma kauppias Uskin Jussi sai miehet herkistymään - silmäkulmiin herui kosteaa. Anjalankosken Hirvelässä maata viljelevä Ilmari Koso kertoi voimakkaan maatalouskylän vaiheista ennen sotia. Hän palautti mieliin sodan uhrit ja jo joukosta muille asuinsijoille poistuneiden miesten pitkän nimilistan. Heitä muisteltiin hetken hiljaisuudella.

 

”Säkkijärven polkka maailmalle”

Jo yli kahdeksankymppinen Uskin Jussi oli saanut muinoin ’Säkkijärven Edisonin’ -tittelin. Hän kertoi valmistaneensa ensimmäisen radion jo vuonna 1926. Itse hän laittoi sisäkalut ja muutama kylän puumies taikoi laatikot ympärille. Viimeisen radion Uski kertoi tehneensä uusilla asuinsijoille Iitissä 1940. Kotoinen radion tekijä oli ainoa koko maassa. Uskin Jussi kertoi monimuotoisesta Laihajärven elämästä unohtamatta huvejakaan. Hän muisti, miten Pukin Isu oli viululla vedellyt sävelmää Viljo Vesteriselle ja siitä alkoi Säkkijärven polkan maailman voittokulku Vilin muunnelmana. 

 

Nyt Iitin Sääksjärvellä eläkepäiviä viettävä Jussi sanoi joutuneensa lähtemään ”vain pakon edessä” Säkkijärveltä; ei auttanut tykin takana sihtailukaan. Niin hän pitää seutua rakkaana vieläkin, että kertoo lukevansa jokaisen Säkkijärvi-lehden sanasta sanaan. Kylän erikoisuutena Uski korosti, että Karjalasta ei liene tehty puhdasta kyläkirjaa kuin Laihajärveltä. Sippolan Ruotilassa asuneen Anton Hyypiän teosta ”Laihajärven aukeilta” hän pitää suurena saavutuksena.

 

Matkakuumetta, hapanlohkoja

Sen verran saatiin sekaan virallista puolta, että mietittiin luovutetun Karjalan kotikylän Laihajärven matkaa ensi kesänä. Kouvolan matkatoimistosta S. Laukas selosti mahdollisuuksia, kun kylä on rajavyöhykkeellä, se sumentaa mahdollisuuksia. Hän kuitenkin näki mahdollisuudet 75-prosenttisena. Onhan nyt jo päässyt retkueita ihan rajalle ja hän on ollut vetäjänä. Se riippuu ihan tuurista. Mahdollisuudet ovat S. Laukauksen mukaan nopeasti parantuneet vuodesta 1988. Hän ihmetteli Intouristin jäykkyyttä matkojen järjestämisessä, jotta yhä harvenevammat karjalaisrivit vielä pääsisivät vielä näkemään kotiseutunsa. Koso kertoi tuoreet terveiset nyky-Säkkijärveltä.

 

Synnyinsijoille yrittävät laihalaiset yksituumaisesti. Kylässä syntyneitä naisia halutaan myös mukaan yhteismatkalle. R. Koson kertoman mukaan nämä ovat halukkaita poikien kanssa yhteistoimiin ja ovat valinneet kehittelytoimikuntaan Lahja Monnon Artjärveltä. Koson Rami kertoi myös naisten kesäisen miitingin Orimattilan Pakaalla Alli Veijalaisella (os. Typpö) päätyneen yhteiskokoontumiseen kesällä 1990. Miehillekin luvattiin tarjota mm. hapanlohkoa. 

Nelikkö Koso, Hyypiä, Typpö ja Jarva sai valtuudet kehitellä matkoja ja yhteisiä tulevaisuuden kokoontumisia. Artjärvellä kunnallispoliitikkona toimiva maanviljelijä Hyypiän kokoontumisen vetäjänä ei tarvinnut lypsää tietoa, halutaanko muulloinkin kokoontua. Ilman puheita huutoäänestys osoitti, että joka vuosi pitää kokoontua haastamaan. Innostusta ja kaipausta kotiseutuunsa tunsivat sieltä yksi-kolmevuotiaana lähteneetkin. Selvimmin sen toi julki ’Herran Iivarin’ (Iivari ja Greta Hyypiän) poika Juhani. Lapista lentänyt Hyypiä oli Laihajärven jättäessään kolmen vanha, mutta hän lupasi olla aina taatusti mukana. 

 

Juuret ja synnyinseutu eivät unohdu. Sitä osoitti laaja poikien voimakas mukanaolo Kuusankoskella. Iltapäivä hupeni liiankin nopeasti iltaan muisteloissa ja haastamisessa. Päivän tapahtumia kirjasi … 

 

Jaakko Jarva

       

Laihajärven kylätoimikunta

Valokuvat laihajärveläisten kotialbumit