Ihan taivaallinen voima

Rainion Lempin muistelot

Kun oltiin kotonna sottiin välillä -42 tai -43, mikä kesä lie olt. 

Ku ol sota-aika, ni miehet ei saaneet tupakkaa. Mie en muista mist mie sain tupaka siemeniä. Venäläiset ko ol asuneet meillä - enstäin ne ol tehneet siihen pihaan iteleen hyvän kasvimaan, ett siin ol oikein pöyhiä multa. Mie kylvin siihen tupakkaa kevväillä ja hyvästhä ne tupakat kasvotkii. Ne tahto männä ne lehetkii jo kaupaks, miehet tahtot ostaa jonkuu lehenkii vaan, kun miehet ol tupakan tuskassa.

Se ol syksykessää, kun ne tupakat ol hyväst kasvaneet ja ol kastetta jo maassa. Yhtenä pyhäyönä - pyhän ja maantain välisenä yönä - ne hävisiitkin ne tupakat siintä. Ne ol katkottu maata myöten poikki ne tupakat. Ei ne kaikki olt viety, mut sen minkä pyörässä sai mänemään, se ol viety. 

Artjärvellä, Kinttulan kartanossa viljeltyä piipputupakkaa.
Kuva Rajalan kotimuseosta.

 
Tupakka ol sillon kysyttyä tavaraa ja tupakal ol ihan taivaallinen voima sillon. Ilmar kun ol sotaväässä sillon ja siel sai 3 paperossia päiväs valtion puolest, ni se säästi kaikki tupakat, ite ku ei tupakoint. Aina toi kottiin, niillä sai jotakin aikaan.

Suurelle suolle ol tehty ruista sillon etellisenä vuon, että ruis ol korjattavvaa. Ilmar ol siellä sotahommiissa ja isä, vanha ukko, ol kotonna. Oisha meil olt yks hevonen, mut eihän se isä saant yksinnään ruista sieltä, ko se ol 5 - 6 kilometrin päässä se ruispelto. llmar toi tupakoita ja mie läksin siit sukulaismiehiin luokse sit sanomaa, ”ett aski tupakkaa - kuorma viljaa kottii, ni sillä lailla saatte tupakkaa”. Samanna iltanna ol viljat kotonna, ku mie Lyijysen Simolle, Monnon Eevellen ja Kantolan Einolle käin sanomas. Jokainen toi kuorman viljaa, ku sai tupakkaa.

Meil ei olt saippuaa ja eno sit ties, ett Kärkelän Väinöllä on saippuaa. Väinö ol sellainen vanhapoika ja eno pit huolta sen talouvesta, ni eno ties. Mie mänin sit Kärkelää, ohan sinnekkii vissiin kolmisen kilometriä, se ol kesällä mansikanpoimimis aika vissiin. Toimitin Väinölle sit asiaa, että onk hällä saippuaa, että mie antasin tupakkaa, jos häll ois saippuaa antaa. Sillon Väinö toi sellaisen puulaatikon miun vierellein ja sano, että siin on miun saippuat. Vaikka joka ainoan saippuapalan saat ottaa, että hään saap tupakkaa. Vaikka mie ite ommii paitoja hankaan kiven kans puhtaaks, muusta mie en välitä, jos mie saan tupakkaa. Enhä mie voint Väinön kaikkia saippuoit ottaa, että mie 2-3 pallaa siint otin, että jätin vielä Väinöllen. Ja niin Väinö sai tupakkaa.

(Laihajärven kylätoimikunnan arkisto. Sylvi Koson 1970-luvulla nauhoittamaa aineistoa, kertojana Lempi Koso.)