Seittemän vuotiaana varmaan läksin kouluun, sinne Laihajärven kansakouluun, Oronmäelle. Meil tais olla syksyllä kaks viikkoa ja kevväällä kaks viikko alakouluu. Opettajana ol Alma Vilamaa. Koulu alko syyskuussa. Aamulla mentiin yheksään. Omat eväät piti olla mukana. Sit jo ko mie olin kansakoulussa, saatiin ruoka koululta. En muista, kuka sitä laitto. Kouluun kuljettiin jalkasiin ja sit talvella suksiilla. Matkaa ol 300-400 metriä.
Opettaja ol hyvä meillä, hirveen hyvä. Se ol hyvin rauhallinen ja sellain määrätietoinen, et se kun katto ni kyl sit täyty totella. Koskaan se ei tarvinu huutaa eikä korottaa ääntä, et se ol tällainen.
 |
| Opettaja Alma Vilamaa ja iloiset 1930-luvun alkupuolen koululaiset. Kuva: Terttu H. |
Lapsuuden leikkejä
Talosillaan sanottiin siihen aikaan, nuket ol ja. Sit kotia leikittiin. Ja vanhat kahvikupin palaset, jos löyskin oikein komian, mis ol ruusukuva, ni se olkii arvokas. Sit mitä ite tehtiin noista kävyistä lehmiä ja laitettiin niille tikuist jalkoja.
Nuket ol räsynukkeja. Äiti ol miulle tehnt nuken. En mie muista, olk miulla muuta ensinkään. Sit kummi, Kantolan Olka, tek miulle, ku äiti ol kuollu. Se tais tehä. Niis ol naama jotain sellaista, mitähän se ois olt. Ei se kumia olt, kyl se sillai niinko kopis. Sit ol pellavatukka ja.
Hyvin vähän saatiin karamelliä. Laamapaitaa ja aluspöksyä, sellaista saatiin pukilta. Olhan tietyst sellasia niinko kuusenkaramelliä. Ne saatiin joulun jälkeen jakaa. Kuuses ol sellaisia isoja oikein. Ei sit osant oikein toivoa pukilta mitään. Se toi aina minkä toi.
Paljon käytiin kylässä kyl Venäläisenmäällä ja Oronmäällä. Siel ol ne leikkipaikat. Leikkikavereita siel ol Kokon Tuovi ja Anttilan Aini ja sit ol Helka ja Sirkka ol taas Oronmäällä ja Sivin Lahja ja Eeva.
Isossa porukassa leikittiin melkein karttua ja näppiä. Karttu ol sellaista niinko nykyään on se saappaanheitto taikka kyykkä, että sellain pitkä karttu ol ja sit pantiin sellaisia pölkkyjä riviin ja sit aina kartulla heitettiin, et kuka sai enemmän ni se voitti. Matkaakii ol ehkä viis metrii tai olisko ehkä kymmenen metrii. Riviin tui aina ne pölkyt sellaset, puupölkyt. Vähän saman tyylistä ko kyykkä, mut karttu sen nimi ol. Ja neljäämaalia ja piilosillaan.
Näppi ol sellaista, että siinä seisottiin ringissä. Lapset kaikki niinko ringissä ja sit luettiin aina sellainen loruja sitte kuka jäi viimeseks, niin siitä jäi se näppi enstäin. Sit kaikki toiset karkuun. Ja josta jäi se näppi, ni se alko sitte ottaa toisia kiinni ja kenet se sai kiinni, ni siitä tui seuraava näppi. Ja aina siitä jatku sillai seuraava ja seuraava, kenet sai kiinni. Samalla lailla luettiin sellaista lorua, kun oltiin piilosilla ja katottiin, kuka jää ensin pitämään.
Mites kenoveevaa mentiin?
No kenoveeva ol sellaista, et piettiin toista käestä kiin ja pyörittiin ja siinä lens toinen taikka toinen. Sellaista ol se kenoveeva. Siin ol kaks, enemmän tyttäparissa, ol tietyst poikiakkii.
Pihalla leikittiin. Välillä ol viis, kuus ja välillä kymmenen ja toistakymmentäkii lasta ja koulun pihallakkii leikittiin välitunnilla.
Kurinpito
No piiskaa annettiin, jos pahaa tek tai jotain piiskalla annettiin ain ja tukistettiin niin. No isä meitä piiskas enemmän kyl ku äiti. Kyl ne tukasta kiinni otti, jos jotain sano, kiros tai jotain ruokapöydässä, ni sillo ol vitta kyl hyvin lähellä, et tukkapöllyy sai kyl usiast.
Jos kaivolle men kurkkimaan, ni sitte kaivoukko olis nykässy, ja mitä sit nyt sit muuta. Se ol ja, et jos ol tuhma tai kiros tai jotain ruokapöyässä, ni Jumala puottaa suuren kiven päähän ja jääp sen alle. Ruokapöyäs ei saanu puhua, kyl se pit syyä se ruoka ja sit kiittää ja lähtä pois. Ei siin saat puhua.
Kurittaminen ol siihen aikaan yleistä. Kyl sit myökiin oltiin niin villiä, ni kyl myö varmaan saatiin ansion mukaan, et ei meitä liikaa piiskattu. Enemmänkii ois saant antaa. Ei aiheetta saatu. Oikeudenmukaista kurinpitoa.
Sit ol kotityöt miun harteilla, ku evakosta tultiin kotia. Sitä ennen meil ol sitte palvelija, sillo sen yhen talven, ko äiti ol kuollu. Sit Eilan täyty ruveta tekemään ja miekii täydyn siin sit pestä separaattiasteita ja.
Sit ol kotityöt miun harteilla, ku evakosta tultiin kotia. Sitä ennen meil ol sitte palvelija, sillo sen yhen talven, ko äiti ol kuollu. Sit Eilan täyty ruveta tekemään ja miekii täydyn siin sit pestä separaattiasteita ja.
Kiusaaminen
Kyl sit sen verran oli niinko nykyäänkii, et kyl siel kiusattiinkii. Nimittelivät ja tyrkkivät ja laittavat jalkaa eteen, ko juoks ja sellaista pientä kiusaa, ei siel mitään isompaa.
Oliks eri puolilla kylää sellaista kiusaamista, et kiusattii toiselta puolelta kylää olevaa, vai mitenkä?
Ei se silleen aikeen olt se kiusaaminen, ko käytiin samas koulussa. Myöhä oltiin kaveria kaikki keskenään, ni ei siel toisen puolen kylää ja toisen puolen kylää ainakaan siihen aikaan, ko myö oltiin, ei olt mitään. Se ol sellaist harmitonta jokanen joutu vuorollaan. Pestiin naamaa lumella ja sen sellaista.
Kyl sit sen verran oli niinko nykyäänkii, et kyl siel kiusattiinkii. Nimittelivät ja tyrkkivät ja laittavat jalkaa eteen, ko juoks ja sellaista pientä kiusaa, ei siel mitään isompaa.
Oliks eri puolilla kylää sellaista kiusaamista, et kiusattii toiselta puolelta kylää olevaa, vai mitenkä?
Ei se silleen aikeen olt se kiusaaminen, ko käytiin samas koulussa. Myöhä oltiin kaveria kaikki keskenään, ni ei siel toisen puolen kylää ja toisen puolen kylää ainakaan siihen aikaan, ko myö oltiin, ei olt mitään. Se ol sellaist harmitonta jokanen joutu vuorollaan. Pestiin naamaa lumella ja sen sellaista.
Uimapaikat
Uimassa käytiin Rahikan rannassa ja Pilkkaniemellä. Se ol meiän puolen uimapaikat ja joskus käytiin sieltä Kankaanrannasta ni tuolla Kilkkilän rannassa, mut harvemmin, et melkein käytiin Pilkkaniemellä. lte opin uimaan alta kouluikäisenä. Aina oltiin järvellä, ni siellä oppi jokanen itte uimaan, ei kukaan opettanut ketään. No tää Rahikan ranta ol oikein sellanen matala ja hiekkanen ja kallio sit ol siinä, mut siel ol vähän enemmän sit kiviä ja syvempi, sit se Pilkkaniemi. Siel ei olt mitään hiekkarantaa. Siel pit osata uida sit jo, ku men sinne sit. Ja olhan se Kilkinojakii. Uitiinhan myö siin Kilkinojassakii, räpiköitiin. Siel ol kova pohja. Sopivasti vettä, että napa kastu, kylmää hirveen kylmää. Se tuli sieltä suolta, virtaava vesi ja kylmää.
Olen uinu Pilkkaniemeltä Haapaniemeen, niin päin justiin, et lähettiin Pilkkaniemeltä. Maita myöten tultiin takasiin. Ei uskaltanut enää lähtä. Matka on suurin piirtein puol kilometriä, nyt kun aattelee ja kattelee sitä näin aikuisenkii silmin.
Jotkut on kertoneet, että siinä Pilkkaniemen ja Haapaniemen välillä olis järvessä sellainen matalikko tai kivi, missä voi välillä levätä ja huilia. Oliko siinä?
Sitä mie en usko, mut meil ol kyl vene siin, ol soutajat, et jos olis jotain tapahtunut, ni olis päässy veneeseen, et meil ol kyl vene. Kulki siinä sivussa. Mie en usko, et siel mitään sellaista matalikkoa ol, mut syvä hirveän syvä ol siellä Haapaniemen rannassa. Siel ol ja hiekkapohja, mut siel ol sellanen jyrkkä ja syvä.
Rippikouluikä
Miekii kävin rippikoulun siel Säkkijärvellä, pyöril käytiin. Siin ol se uus pappila tehty siihen, mikä nyt on siin Kosensillalta vähän sinne kirkolle päin. Siihen tehtiin pappila ja siin ol sit se kirkkokii samassa. Kaks viikkoa ol se rippikoulu. Se ol keväällä, ko myö päästii. Pojat ja tytöt yhtaikaa ja niit ol niinko kahenkii vuoen, ku ol jäänt evakkoreissulla käymättä. Tää ol sotien välillä (jatkosodan aikana). Pojilla ol puvut ja puserot toisiilla, ku ei kaikil olt pukuja. Mie sain sitte Eilan vihkipuvun ja miul ol valkia puku, mut usiammal ol ihan tavallinen, minkä sai sillon. Mustia suurin osa, et tais olla vaan kaks valkiaa, sillan ku mie pääsin ripille.
Uimassa käytiin Rahikan rannassa ja Pilkkaniemellä. Se ol meiän puolen uimapaikat ja joskus käytiin sieltä Kankaanrannasta ni tuolla Kilkkilän rannassa, mut harvemmin, et melkein käytiin Pilkkaniemellä. lte opin uimaan alta kouluikäisenä. Aina oltiin järvellä, ni siellä oppi jokanen itte uimaan, ei kukaan opettanut ketään. No tää Rahikan ranta ol oikein sellanen matala ja hiekkanen ja kallio sit ol siinä, mut siel ol vähän enemmän sit kiviä ja syvempi, sit se Pilkkaniemi. Siel ei olt mitään hiekkarantaa. Siel pit osata uida sit jo, ku men sinne sit. Ja olhan se Kilkinojakii. Uitiinhan myö siin Kilkinojassakii, räpiköitiin. Siel ol kova pohja. Sopivasti vettä, että napa kastu, kylmää hirveen kylmää. Se tuli sieltä suolta, virtaava vesi ja kylmää.
Olen uinu Pilkkaniemeltä Haapaniemeen, niin päin justiin, et lähettiin Pilkkaniemeltä. Maita myöten tultiin takasiin. Ei uskaltanut enää lähtä. Matka on suurin piirtein puol kilometriä, nyt kun aattelee ja kattelee sitä näin aikuisenkii silmin.
Jotkut on kertoneet, että siinä Pilkkaniemen ja Haapaniemen välillä olis järvessä sellainen matalikko tai kivi, missä voi välillä levätä ja huilia. Oliko siinä?
Sitä mie en usko, mut meil ol kyl vene siin, ol soutajat, et jos olis jotain tapahtunut, ni olis päässy veneeseen, et meil ol kyl vene. Kulki siinä sivussa. Mie en usko, et siel mitään sellaista matalikkoa ol, mut syvä hirveän syvä ol siellä Haapaniemen rannassa. Siel ol ja hiekkapohja, mut siel ol sellanen jyrkkä ja syvä.
Rippikouluikä
Miekii kävin rippikoulun siel Säkkijärvellä, pyöril käytiin. Siin ol se uus pappila tehty siihen, mikä nyt on siin Kosensillalta vähän sinne kirkolle päin. Siihen tehtiin pappila ja siin ol sit se kirkkokii samassa. Kaks viikkoa ol se rippikoulu. Se ol keväällä, ko myö päästii. Pojat ja tytöt yhtaikaa ja niit ol niinko kahenkii vuoen, ku ol jäänt evakkoreissulla käymättä. Tää ol sotien välillä (jatkosodan aikana). Pojilla ol puvut ja puserot toisiilla, ku ei kaikil olt pukuja. Mie sain sitte Eilan vihkipuvun ja miul ol valkia puku, mut usiammal ol ihan tavallinen, minkä sai sillon. Mustia suurin osa, et tais olla vaan kaks valkiaa, sillan ku mie pääsin ripille.
 |
| Sylvi kivellä. Kuva: Terttu H. |
Nurkkatanssit
Siihen aikaan ei olt oikee muuta ku nurkkatanssia. Siellä käytiin melkein aina ol Anttilassa. Siellä Kivelän Jussi soitti rammaria ja siel piettiin nurkkatansseja. Siihen aikaan ei olt tansseja eikä olt muutakaan. Kokoonnuttii, välillä oltiin Sivillä nuoriso ja sitten Anttilassa iltasin, mitä nyt käytiin. Ei siel joka kerta tanssittu, mut aika usiast sentään ol nurkkatanssii. Kyl tul Kolholastkii porukkaa ja sitte ko vähän tul niinko tietoon. Ei myö käyty Kolholan puolella, ei siel olt tansseja. Väkeä ol aika paljon, kaik kylän nuoret sinne sit kokoontu.
 |
| Grammari ja Veikko L. Kuva: Terttu H. |
(Laihjärven kylätoimikunta: Sylvin haastattelu Artjärvellä 21.2.1996)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti