Hapanlohot, hakkoopiirakka, paistettu maito, marjarieska ...

Typön Allin haastattelu jatkuu, osa 3: 

Puhutaan näistä sota-ajan ruuista. 

Silloinhan ei saanu kaikkia ruokia, ei esim kahvia ja perunajauhoistakii oli pulaa. Tehtiinkö teillä näitä?

Sikuria (teollisesti tuotettua). Kuva: Mervi T.

Kyl sikuria kasvatettiin ja ruista paahdettiin uunissa ja jauhettiin ja tehtiin kahvia, samoin kuin sit sikuria viljeltiin. Mut nää jäivät sit, ko siel loppuaikoja oltiin, että eihä niitä enää. Kyl sitä kahvia varmaan sen verran saatiin jo. Saihan sitä jonkun verran kortilla ja sitä ku jonkin verran jatkettiin, niin ei sitä silviisii. No perunajauhoja tehtiin, mut ei nyt nii kauheest se suurustettiin sillä vilja-aineella sitte vehnäjauhoilla. Sit alko olla jo loppuaikoina.

Miten tehtiin perunajauhoa? 
Peruna pilkottiin pieneks ja sitte peruna jauhettiin perunajauhomyllyn kanssa. Meil ei ollu sitä myllyä, sehän ol jossakin se mylly, et sen myllyn kanssa jauhettiin. No sit otettiin sitä tärkkelystä. Aina esimerkiksi ko tehtiin lohkopiirakkaa, niin siintä sitte, ku perunat huuhdottii, otettii kyl aina talteen. Ku sitä huuhdottii tarpeeks monta kertaa, nii siitä tuli ihan valkosta. Se kuivattii sitte, laitettii purkkii ja perunajauhoa käytettiin tarpeen vaatiessa.

Perunajauhomylly. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Mitenkä ennen talvisotaa ruoka-ajat olivat? Mitä oli ruoat, oliko arki- ja pyhäruoat erikseen? Silloinhan syötiin useamaan kerran päivässä.
Silloin syötiin 3 kertaa päivässä. Aamulla oli jotain. Aamullahan oli jo ruoka. Kyl se oli kahdeksan maissa tai sillä viisiin. Navetasta tulon jälkeen hetihän se ruoka piti laittaa.

Kyl se ol välillä perunoitakii, mutta kyl tuota puuroa oli. Mie muistan, ku heinäpellollakii, ku mänivät miehet sinne jo aikaisemmn niittämään, niin sitte vietiin sinne puuroa. Siihen tehtiin voisilmä keskelle, peitettiin koriin ja oli lämmintä, ku vietiin sinne Kilkkilään ja Hengolle saakka miehille aina. Silloin oli puuro aamuruoka. Päivällä syötiin taas perunoita ja kastiketta ja iltapäivällä ol jotain keittoa, ku ol ne eläinten ruokkimiset ja hoitamiset. Sit oli se lihakeitto. Iltaruoka oli navetasta tulon jälkeen. Navettaan mentiin, oisko se ollu kolmen maissa, kyl se kolmen maissa varmaan oli ja aamulla kuudelta.

Laihajärveläisiä heinäpellolla.

Tehtiinkö teillä paistettua maitoa?
Tehtiin paistettua maitoa uunissa aina, ku uuni lämpis. Paistettu maito ku piimitettiin kuorittua maitoa, separoitua maitoa. Se oli rasvatonta. Piimitettiin niissä savikupeissa ja niissä sitte paistettiin uunissa. Se viillettiin aina päältä, enneku laitettiin uuniin. Paistettiin sen verran, et pysy hyvästi koossa, ol mukavaa. Nytkii saa maitorahkaa, ni vähän samanlaista. Hera valutettiin pois. Sitte se syötiin kokomaidon kanssa. Se oli hyvin tärkeä ruoka. Se oli hyvää.

Jos sit ajattelee mitä erikoisia ruokia oli Säkkijärvellä ja Laihajärvellä, ni eikös ne ollu hapanlohot?
Hapanlohot keitettiin aina hapanleipätaikinan juuresta. Se juuri otettiin aina ennen, ku taikinaa alettiin alustamaan.

Taikinan juurta taikinatiinussa. Kuva: Mervi T.

Tehtiinkö teillä nyt sitte säkkijärveläistä vai virolahtelaista?
No meillä tehtiin sekä että.

Mikä niissä on ero?
Säkkijärveläiseen laitettiin perunoita, mut virolahtelaiseen herneitä.

Hapanlohkoa. Kuva: Mervi T.

Sittenhän ol toinen ruoka hakkoopiirakka. Tehtiinkö teillä sitä? Miten sitä tehdään?
Tehtiin hakkoopiirakkaakii. Leipätaikinasta otettiin aina sit se kuori, jätettiin. Perunat kuorittiin, hakattiin. Sit ol tehty semmonen puukaukalo ja siinä hakattiin sitä varten teetetyllä kirveellä. Hakattiin ne pieniks, huuhdottiin ja sit se kuori leivottiin matalaks, niinku kuori tehdään piirakkaan. Siihen laitettiin sitte perunoita ja sianlihaa, läskiä väliin ja päälle ja sipulia samalla tavalla.

Pantiinko teillä sipulia?
Pantiin sipuliakii, mut ei aina.
Se oli umpinainen?
Nii se oli umpinainen.

Kuinka usein teillä tehtiin hakkoopiirakka?
Kyl sitä tehtiin aika usein, mut sehän ol sellaista aikaa viepää, ettei kesällä työaikana, mut talvipuolella tehtii aika usein, melkein joka viikko.

Aino Koso valmistaa lohko- eli hakkoopiirakkaa. Kuva: Päivi H.

Mitä muita tällaisia säkkijärveläisiä ruokia oli? Oliko marjarieska?
No marjarieskahan oli. Sitä tehtiin talvipuolella aika usein, kun uuni lämpis joka päivä, kun se lämmönlähde oli. Marjoja ja ruisjauhoja. Ruisjauhoja veteen ja marjoja siihen ja vuoka uuniin.

Tehtiinkö tätä myös niin, että laitettiin vanhoja leipiä?
Joo, mut tää keitettiin padassa hellalla, mikä vanhasta leivästä tehtiin. Se mikä tehtiin uunissa oli marjarieskaa ja toinen oli leipäressua.

Sitte oli pihkamaito. Miten sitä käytettiin ja mitä on pihkamaito?
Pihkamaito on, kun lehmä lypsetään poikimisen jälkeen ensimmäisiä kertoja, niin kauan ku se maito hyytyy ilman hapattamatta uuniin, ku laitetaan paistumaan. Sitä syödään maidon kanssa. Se on tavallaan niinku paistettua maitoa, mut se ei ole kokkelipiimää.

Sit muistuu mieleen paistikkaat, eiks neki ollu aika hyviä?
Ne oli hyviä, ku uuni lämmitettiin, ni uuniin laitettiin pestyjä perunoita. Pidettiin niin kauan, et ne oli pehmeitä ja kypsiä.

Oliks sielt otettu hiilet pois, ku ne laitettiin?
No joskus, jos leivottii, ni hiilet oli pois, mut kyl ne välillä saatto jäädä sinne, jos ei oikein paljon lämmitetty, ni hiilet jäivät sinne ja paistikkaita paistettiin siin suupuolella.
Eiks ne ollu vähän kurttusia?
Ne oli kurttusia, se kuori män semmoseks. Sit ku ne otettii uunista pois, ni ne laitettiin johonkin pottiin hautumaan. Pyyheliina päälle ja jotain, et se kuori pehmeni ja irtos hyväst niistä.

Eikö paistikkaita tehty myös ulkona, ku kokkoa poltettiin?
Niin tehtiin sielläkii paistikkaita, laitettiin siihen tuhkaan perunoita, mut harvemmin tehtiin. Sehä ol sellaista perunankaivuuajan herkkua, sanotaan sillä viisiin. Mut meillä harvoin kyl tehtiin. Mie en muista kyl sitä aikaa. Ku koneella kaivettiin, ni se män kyl aika nopeasti.

Tehtiinkö paistikkaita muista juurikkaista kuin perunasta?
Lantusta tehtiin uunissa.
Entä muista juurikkaista?
No meil ei kasvatettu ku naurista joskus, mut en mie muista et ois paistikkaita tehty.

Jos vielä ajatellaan näitä taloushommia. Kalastettiinko teillä?
No hyvin vähän meillä kalastettiin. Voi sanoa, ettei enää miun aikan niiku ensinkään.

Millä välineillä?
No onkipelillä, jos huvikseen käi. Mut mie en muista et isä ois käyny. On ehkä joskus ollu verkkoja, siel oli sellanen rantatupa vai verkkovaja siellä rannassa, et on joskus vissii ollu. Nää Harjulan Anton ja Aino ku käi siellä, mut ei meillä käyty.

Teillä ostettiin kalat?
Kalat ostettiin, ku niitä käi niitä hailikauppiaita. Ne kulki talvipuolella siellä kylällä. Keväällä ku oli näitä, jotka kalastivat, ni ostettii haukia ja matia.

Minkä verran teiltä oli matkaa sinne järven rantaan? Missä työ kävitte uimassa?
Myö käytii uimassa Haapaniemellä, siellä niemen käressä. Siellähän sitä juostiin monta kertaa päivässä. Puolisen kilometriä peltojen syrjää ku mäntii ja metsän poikki. Kilvattii kuka useammin kerkis käymään, ku vielä pääs. Välillä piti, ku oli isompi, ni juosta varkain, ku ei ois töiltä joutant.

1927 Typön perhe heinäpellolla. Kuva: Marjatta V.

Mitä paikannimiä muistat Laihajärveltä ja missä ne olivat?
Mie en nyt paikannimiä sen paremmin muista, kun nää meiän pellot, mit nää nyt on nimeltään. Ens TÄSSÄ kotona ol Haapaniemen rinne. SE rajottuu Haapaniemeen.

Rainion luona ol tää Parran pelto, siin ol yksi pelto.

Sit ol tuota Reiman pelto siellä Koson ja Rantalan lähellä. Alko siitä Koson riihen takaa ja Rantalan ikkunan alta ja sieltä meni Peltolan Iivarin maihin saakka sieltä alapäästä.

Sit on tää Kilkkilä pelto. Yläpäätä on vaihtaneet sit tään Kuuselan kanssa ja on saatu varmaan sitä Reiman pellon maata siinä sitte tilalle.

Sitte Hengon pelto, niityt ja Tihhein niitty. Nii tää palsta, joka alkaa tästä Rahikan maasta, se ei ylety ihan tähän järveen saakka. Se on Kilkkilän palsta ni aiit on sit väliltä pois se yläpää peltoa on Kuuselan. Mut mie en tiedä sitä metsää, olis se Kuuselan vai ei. Mut sit taas siit, ku oli se Kolholan tie, ni siintä alkaa ne Hengon niityt. Sit se on yhtäpäätä sinne Tihheille ja Suuniitty. Ja mikä se on se metsäpalsta, mihinkä saakka se ylettyy, sie sanoit äsken sen?

Se menee Suurpäälän kylään saakka Koson pellot kartan mukaan.
Mut Suurpäälän kylähän on täällä oikealla kädellä, eiks se oo niinku Tolppalan maihin täällä vasemmalla puolella tietä?

Siinä kartassa on, et ne menee Suurpäälän kylään, mut toisessa kartassa on Kirkonkylä.
Missäs myö käytii marjassa? Missä työ käittä?

Pitkissäsiltoissa.
Nii sinne Pitkiisiltoi saakka ylettyy varmaan se, joka lähti siintä Kolholan tiestä, se palsta.

Sie Puhuit Tihheistä, mikä se oli?
Se ol Tihhein niitty. Ensin ol Hengon niitty, sit ol metsämaata välillä ja sit ol Tihhein niitty.

Oliks siellä oikein niitty?
Oikein niitty, viljeltyä peltoa. 

Oliks siellä muillakii taloilla?
Oli Kuuselalla, höillä se ulottu sinne ja sit ol kolholaisiin maata. Ei ollu enää Kosolla eikä Väärällämäällä. Ne loppu siihen Hengolle. Sit meil ol vielä Suuniitty siellä aidattu, et sielläkii loppuaikoina pidettii lampaita. Mut se ol enemmänkii sellaista niittyä. Siel ei ollu mitään viljeltyä maata, se ol metsämaata, kuitenkii vähän sellaista kosteikkoa, et siellä kasvo heinää.

1942 Alli Typpö Haapaniemessä. Kuva: Marjatta V.

(Laihajärven kylätoimikunta, haastattelu: 30.3.1995)