 |
| Laihajärven tyttöjä: vas. Haili Aili, Hyypiä Martta, Sjögren Aino, Monto Aino, tunnistamaton ja Monto Hilma. Kuva: Antti H. |
Sitten kun koulu ja rippikoulu oli käyty ja naimalupa saatu, niin mitenkä nää nuoret tytöt ja pojat siellä seurustelivat ja missä tapailivat toisiaan?
Sillon pitivät nurkkatanssia, jotta ne sitte hatun kanssa keräsivät rahhaa siellä tanssipaikalla. Anttilassa pitivät ja joskus Sussossa. Ni tuota yhen kerran ja Anttilassa, ku ol tanssit, ni siin ol päässä sit iso kammar ja mie aloin ettii ommaa takkia ko lähettii sielt tansseista, ni se ol mustalaisiin pään alla. Niin et siin ol mustalaisii sit makkaamassa siel isossa kammarissa, mut siellä pitivät sit tanssia. Sit käivät Kolholan pojatkii käivät siel Laihalla ja tanssittivat meitä. Ja siel ol aika hauskaa. Ja Muurikkalast astikkakkii sit tul miun mieskii kerran naapurin pojan kans tulivat sinne ja siellä myö tavattiin ensimmäisen kerran siit.
 |
| Muurikkalan poikia vuonna 1940. Kuva: Malla T. |
Kuinkas kauan sillon seurusteltiin, ennen kuin uskals viedä kotiin vävy- tai muuta ehdokasta?
Ehän sitä kotiin uskaltant tuua.
Kävikö ne ennen kihloihin menoa näyttäytymässä? Rukin paikkaa kattomassa?
Ei, mut sulhanen kävi sit ennen kihlanostoon lähtöä -käi kysymässä luppaa niin jotta saapko hään.
Minkäslaisia kapioita sillon tehtiin?
No sitä tehtiin niin paljon et oikein. Sit ko olivat häät, ni sit ko ol vaateaitta, ni kyllä muijia ol kattomassa orsikkoilla sit, et mitä siel ol. Mul ol viis toppatäkkiäkkii. lte olin kutont ne päälliset. Sit ostetut olivat ne vuorpuolet. Hanna, miun sisko Vuorelasta, se ol miun kanssa tikkaamassa.
Niin ol paitojakkii, miul ol vaikka kuin paljon, ne ol sit sil lailla tehty, et näinikkää täl lailla tasanen tästä ja olkaimet ja niis ol sit nauhat sivussa ja niis ol sit nuo pitsit sit niissä olkaimiissa sivvuissa. Paitoja ol tehtynnää ja kaikenlaista, tyynyliinaa ja lakanoita, pitsilakanoita. Miul on tuolla vielä nytkii yks pitsilakana, morsiusaikasia.
Oliks ne sulhaselle ne paidat tehty?
Ne ol naisiin paitoja. Mut sitä ko mie en muista, et olk miulla kuin paljon niitä luukkupöksyjä tehty, sillo ko ol luukkupoksyt vielä. Sillo ei olt vielä kuminauhan kans housuja naisiilla.
Mitäs sulhanen teki ennen häitä? Valmistiks se ennen häitä mitään?
No sulhanen ol sit, jotta sit myö käytiin jo tammikuussa ostamassa Viipurissa huonekalut. Sulhanen osti sängyn ja sillo on nuo tuolit ostettu, mitä siinnä ja on, et siint on 70 vuotta aikaa. Pastor Vuollo sano, ”säilytä nuo tuolit, ne on niin vahvaa tekoa ne tuolit”. Niis ol puol pehmuste. Ne ol ostettunnaa ja sit pöytä ol ostettu, ni hän osti sit sängyn. Mut morsian osti piirongin.
Tekikö ne sulhaset yleensä itse huonekaluja, vai oliko ne ostettuja?
No harvemmin tekivät, semmosia puumiehiä ol harvemmin, mut sit Säkkijärvel ol puuseppä siellä kirkolla, ni sillä tiettivät. Ja sit miun vanhemp sisko ko män naimisiin. Sille miun isä tietti sit sillä puusepällä piirongin, mut se ei sille sulhaselle kelvantkaa. Ni se sulhanen tietti sit morsiammelle piirongin. Sellasen, että näinikkää alas se ensimmäinen lauta ja sit iso soikia peili näinikkää. Sulhaselle ei kelvant se, olks se nyt Hovi vai mikä se ol siellä. Ni siellä sit tiettivät niitä niinko piironkia.
Eikös sillo tehty kapioina myös rekipeite?
Rekipeite tehtiin sillon, et siihen merkkaukset, mut toiset tekivät siit, jotta ne tekivät niinko ryijyn kuvat sinne taakse, että kutovat, mut miul ol sitte ommeltunnaa kukkaset ja niinko kukkasen varret siihen rekipeittoon sinne perrään. Se ol mustaa sarkaa se rekipeitto.
Entäs kudottiinko matot ja verhot?
Matot kuottiin ja. Verhot mie ostin. Mul on vielä tuolla entistä verhoakkiin niin, että nyt ei oo ennää tuossa. Mäntiin tuonne Viipuriin Sööberkin liikkeeseen, mie ylläällä hyllyssä näin. Se ol tällaista näin kapiaa. Mie aattelin, et tuota jos rahalla saap, ni mie ostan. Siintä mie ostin sit hääverhot, mut sit toista ostin halvempaa sellaist pumpulista, jotta sit niinko kesäverhoiks. Jotta verhot ostettiin, että en mie kutonu. Toiset sit alkoivat jo kutoa, mut ehän sillo niinku sota-aikankii ja sovan jälkeen, eihän sillo olt mistä kutoa.
Veikö morsian anopille mitään tuliaisia?
No ko mie sitä tässä reknasin, et mitä kummaa mie vein sillo, jotta mitä sitä vietiin kalassipyhänä, sillo ku kuuloitettiin. Mut siit ol, et häihin vietiin toppatäkki, satiintäkki miul ol ostettunnaa ja musta ripsiä pukukangas, mut en muista, et olk miulla sit paita, mut sit jos ol morsiammen veljiä, ni niille vietiin paiat ja siskoille esliinat. Jotta niin paljo sitä vietiin sillo siit tuliaisia häihin. No ehän niitä varmast jokaisella olt niin paljon, mut tuot kuitenkii tapa oli se, jotta mie ostin. Siit ittelle ostin morsiussänkyyn satinpeitteen sekä ostin siit anopille.
Kävikö siihen aikaan morsian kylällä kapioita varten kerjuussa?
No ol kävivät, mie muistan ko Rainiossa ol ja Ennin läksiäiset, ni siel ol kalassit, mie en muista kuka siel ol sit kaasona, ni siel ol saavi, saaviin sit viskasivat. Ni pienet pojat narrasivat nappiillakkii, viskasivat nappia. Ne veivät toiselle puolelle huonetta sen. Morsian istu perällä kaason kans ja morsiammen pit aina juosta hakemassa sit, ko ne viskas. Viskashan ne rahaa sinne, mut viskovat nappiakkii sinne. Juoksettivat morsianta, mut sit kalassiin jälkeen. Ei meillä kalassia pietty.
No eikös siellä johonkiin aikaan morsian kulkenut siellä kylällä kaason kanssa kerjuulla? Ne saivat taloista villoja ja pellavia ja mitä kaikkia.
En mie käynny. Meil ol lampaita niin paljon kotonakkii, jotta ol villaa tarpeeks. Sit ol sota-aikan, sit ol tiukkaa, mie muistan Muurikkalas ja yks morsian käi kerroossa. Miul ol sit oma talous jo, ni mie annoin sille pellavassormanteita sit, jot eihä sitä muuten kapioita sit sillo saant, ku ei kangast olt missään saatavanna.
Kolme kertaa sillon kuuloitettiin vielä, ni sit käi vielä sillailla ko myö käytiin pappilassa, ni ol pikkusen aukki miun ikä 21:stä vuoesta. Ni siel ol tää Leikkonen ol sillo virkaatekevänä pappina, Rautajärvi ol lomalla. Leikonen otti sen ja hyväksy sen kuuloituksen.
Lauantai-iltana tulkii meiän naapur ku ajo postia kirkolle, ni pappi ol laittant sanaa, jotta pittää tuua vanhempiilta valtakirja, että ilman ei kuuloitettu. Myö muuta ku valtakirjan tekkoon ja pyhäaamuna se posti vei sit valtakirjan pappilaan, jotta sit meiät kuuloitettiin.
Kävikö ne ennen kihloihin menoa näyttäytymässä? Rukin paikkaa kattomassa?
Ei, mut sulhanen kävi sit ennen kihlanostoon lähtöä -käi kysymässä luppaa niin jotta saapko hään.
No se kysy sillä laiIla, jotta ”tahottas naimisiin männä ja kihlan ostoon lähtiä”. No miun ja isä enstäi kiels, ko mie olin 20-vuotta vanha, ettei näin nuorena viellä, mut mie sanoin, että mäntävä on sillo ku on sulhanen.
Sitä piti vähän niinko suostutella?
Vähän ja siihen aikaan ol mie ko oon niin isosta maatalosta kotosin ja miun mies ol tuota pienemmästä talosta, jotta siin ol neljä lehmääk siinä ol vaan, noinikkää pienemp talo, mutta hään ol ammatiltaan maakylän seppä. Kylhä sillä rahhaa ol, et en mie köyhälle miehelle mänt, mut kuitennii, et vähän niinku aliarvioivat.
Nyt kun on Laihajärven sukuja selvitetty, niin näyttää, että ne on aika paljon niinkun keskenään männy kylällä naimisiin.
On, jotta harvemmin sitä naapurkylliin ja erikoisesti naapurpitäjäänkään harvoin, jotta miun sulhanen ja ni. Hänel ol sit polkupyörä jo sillon, niin ne naapurin pojan kans tulivat tanssiin sillon ja sillä lailla myö tavattiin ja jo mullakiin ol sillo pyörä.
Etittiinkö sitä toista puolisoa sit niinko vähän samanarvoisesta talosta?
No se ol sillä lailla, että isot talolliset ne vähän aliarvioivat sit. Niin ko nykyjään ei ole sitä luokkaraijaa, mut ennen oli, etteihän se pienen talon poika mikkään olt. Niinko Muurikkalas ol miun eno ja, ni se vei sit konttia tuota miun isälle Säkjärven puolelle, jotta ei se, et se on laiskakii. Se ei kehtaa tehä työtä ja se nyt tek niin pitkää työpäivää. Ihme, et niinnii kauan eli, et 73-vuotiseks.
Oliks sinun aikaan vielä puhemiehiä mukana, kun lähettiin pyytämään lupaa?
Ol hääsaattueessa, mut yksinään se käi sillo luppaa pyytämässä, mut kylhä ne käivät puhemiehenkii kanssa jotkut vielä, mut se alko siihen aikaan olla sit jo pois muoista, jotta tuota omineen ne vaan mänivät sit sitä luppaa pyytämään
No veikö sulhanen mitään tulevalle appiukolle, kun se meni kysymään?
Sitä piti vähän niinko suostutella?
Vähän ja siihen aikaan ol mie ko oon niin isosta maatalosta kotosin ja miun mies ol tuota pienemmästä talosta, jotta siin ol neljä lehmääk siinä ol vaan, noinikkää pienemp talo, mutta hään ol ammatiltaan maakylän seppä. Kylhä sillä rahhaa ol, et en mie köyhälle miehelle mänt, mut kuitennii, et vähän niinku aliarvioivat.
Nyt kun on Laihajärven sukuja selvitetty, niin näyttää, että ne on aika paljon niinkun keskenään männy kylällä naimisiin.
On, jotta harvemmin sitä naapurkylliin ja erikoisesti naapurpitäjäänkään harvoin, jotta miun sulhanen ja ni. Hänel ol sit polkupyörä jo sillon, niin ne naapurin pojan kans tulivat tanssiin sillon ja sillä lailla myö tavattiin ja jo mullakiin ol sillo pyörä.
Etittiinkö sitä toista puolisoa sit niinko vähän samanarvoisesta talosta?
No se ol sillä lailla, että isot talolliset ne vähän aliarvioivat sit. Niin ko nykyjään ei ole sitä luokkaraijaa, mut ennen oli, etteihän se pienen talon poika mikkään olt. Niinko Muurikkalas ol miun eno ja, ni se vei sit konttia tuota miun isälle Säkjärven puolelle, jotta ei se, et se on laiskakii. Se ei kehtaa tehä työtä ja se nyt tek niin pitkää työpäivää. Ihme, et niinnii kauan eli, et 73-vuotiseks.
Oliks sinun aikaan vielä puhemiehiä mukana, kun lähettiin pyytämään lupaa?
Ol hääsaattueessa, mut yksinään se käi sillo luppaa pyytämässä, mut kylhä ne käivät puhemiehenkii kanssa jotkut vielä, mut se alko siihen aikaan olla sit jo pois muoista, jotta tuota omineen ne vaan mänivät sit sitä luppaa pyytämään
No veikö sulhanen mitään tulevalle appiukolle, kun se meni kysymään?
Kummalta se pyydettiin se lupa?
Ei, ei ainakaan miun sulhanen tuont mittää. No siin olliit vanhemmat molemmat paikalla.
No oliko tuleva morsian paikalla, sillo ku sulhanen kävi? Oliko morsian jännäämässä?
Oli paikalla, niin pit olla paikalla.
Siiten kun oli lupa saatu ja kihlat ostettu, mentiinkö sitten katsomaan anoppia?
No, en mie männy sillon, se ol siihen aikaan ol 17. päivä marraskuuta miun nimipäivä Ailin päivä, ni jouluna mie ensimmäisen kerran kävin sit anoppilassa.
Kuinka kauan nuoret sillon yleensä oli kihloissa?
No se oli hyvin vaihtelevaa, jotta kellä mitenkii. Myö mäntiin marraskuussa kihloihin ja sit toukokuun 11. päivä ol meiän häät. Jotta myö ei ois sit, mie en ois vielä kapioita kaikkia kunnolla kerint, mut sit pit höyryllä pistää kaik mänemään, ku miun veli sano, sillo ol niin myöhänen kevät, et 11. päivä toukokuuta ei viellä olt toukoa oltu tehty. Ni sano, et sit ko aika touon teko, ni sit männee kessään ihan. Ja sit meil ol kiire päästä naimisiin, jotta ku kevät tul 11. päivä toukokuuta ol. Mie muistan, sillo ol niin myöhänen kevät, jotta sieltä Laihalta ku tultiin sieltä Uustalon (Laisiinkylässä) luota -teille ei oo tuttuja ne paikat- siinä ku ol pellon rinne, et pellon rinteessä käi se tie, ni siin ol vielä jäätä ja lunta sillon tuota se ol 9. päivä toukokuuta, ku sit miun sulhanen kävi tavarakuorman hakemassa.
Vielä vois vähän kertoa riiuulla käymisestä.
Ei, ei ainakaan miun sulhanen tuont mittää. No siin olliit vanhemmat molemmat paikalla.
No oliko tuleva morsian paikalla, sillo ku sulhanen kävi? Oliko morsian jännäämässä?
Oli paikalla, niin pit olla paikalla.
Siiten kun oli lupa saatu ja kihlat ostettu, mentiinkö sitten katsomaan anoppia?
No, en mie männy sillon, se ol siihen aikaan ol 17. päivä marraskuuta miun nimipäivä Ailin päivä, ni jouluna mie ensimmäisen kerran kävin sit anoppilassa.
Kuinka kauan nuoret sillon yleensä oli kihloissa?
No se oli hyvin vaihtelevaa, jotta kellä mitenkii. Myö mäntiin marraskuussa kihloihin ja sit toukokuun 11. päivä ol meiän häät. Jotta myö ei ois sit, mie en ois vielä kapioita kaikkia kunnolla kerint, mut sit pit höyryllä pistää kaik mänemään, ku miun veli sano, sillo ol niin myöhänen kevät, et 11. päivä toukokuuta ei viellä olt toukoa oltu tehty. Ni sano, et sit ko aika touon teko, ni sit männee kessään ihan. Ja sit meil ol kiire päästä naimisiin, jotta ku kevät tul 11. päivä toukokuuta ol. Mie muistan, sillo ol niin myöhänen kevät, jotta sieltä Laihalta ku tultiin sieltä Uustalon (Laisiinkylässä) luota -teille ei oo tuttuja ne paikat- siinä ku ol pellon rinne, et pellon rinteessä käi se tie, ni siin ol vielä jäätä ja lunta sillon tuota se ol 9. päivä toukokuuta, ku sit miun sulhanen kävi tavarakuorman hakemassa.
Vielä vois vähän kertoa riiuulla käymisestä.
Oliks se siellä nurkkatansseissa, kun tavattiin ja se alko sieltä?
No siellä tavattiin ja sit kylhä ne pojat sieltä saattel sit kotia. Ja tehtiinhän sitä sit jonkun verran miun aikan trefiäkkii.
Kävikö siellä niinko salaa pojat kotona?
No ei sitä kottiin uskaltant tuua. Yhen kerran mie sit toin kottiin ja mamma tulkiin, miun äiti luuraamaan ja se tapaskii meiät. Mie suuressa kammarissa nukuin, ni tapas meiät sieltä. Se käi luuraamassa. No sit tuli lähtö.
Kun oli puhe puhemiehistä, niin oliko siellä kylällä semmosia, joita käytettiin niinku useimmin, niinku vakituisesti puhemiehenä?
Kyllä siellä vissiin muutamia ol sellasia, mutta mie muistan, että miun miehellä oli ja hänen vanhempa veli. Se ol jo naimisissa. Se ol puhemiehenä ja sit hänen tätinsä mies tuolta Pihlajasta, Raajan Konsta, oikein se ol niinku siinä suvussa oikein vaimon suvussa puhemiehenä yleisest, ku se ol hyvä laulumies.
Minkä puoleen sitä puhemiestä pidettiin?
Oliko sulhaskanditaatti niinko ujo, et se oli vähän tukena ja turvana siinä?
En tiiä, se ol vissiin vaan ihan yleinen tapa. Sit ol usiast aina niin, et ol kolme puhemiestä, et kaks ol parina ja sit yhellä puhemiehel ol morsiammen sisko ol sit kaasona. Mut miun siskolla, kun ol pien laps sillo, ni se ei pääst sit kaasoks.
Ai et siin ol isomp porukka sit ku tulivat?
Ol iso porukka sit.
Kukas se aloitti sen puheen sit kun mentiin kättä pyytämään, oliks se puhemies?
No mie en tiiä ku miun sulhasel ei ollu puhemiestä mukan, jotta se tui yksinnää.
Annettiinko kihlajaislahjaa?
Ei, ei ainakaan meille. Se osti vaan sormuksen.
No ostiko morsian sitte sulhaselle sormuksen?
Sitä mie en muista, et oisink mie ostant sulhaselle, mut sulhanen osti mulle.
No siellä tavattiin ja sit kylhä ne pojat sieltä saattel sit kotia. Ja tehtiinhän sitä sit jonkun verran miun aikan trefiäkkii.
Kävikö siellä niinko salaa pojat kotona?
No ei sitä kottiin uskaltant tuua. Yhen kerran mie sit toin kottiin ja mamma tulkiin, miun äiti luuraamaan ja se tapaskii meiät. Mie suuressa kammarissa nukuin, ni tapas meiät sieltä. Se käi luuraamassa. No sit tuli lähtö.
Kun oli puhe puhemiehistä, niin oliko siellä kylällä semmosia, joita käytettiin niinku useimmin, niinku vakituisesti puhemiehenä?
Kyllä siellä vissiin muutamia ol sellasia, mutta mie muistan, että miun miehellä oli ja hänen vanhempa veli. Se ol jo naimisissa. Se ol puhemiehenä ja sit hänen tätinsä mies tuolta Pihlajasta, Raajan Konsta, oikein se ol niinku siinä suvussa oikein vaimon suvussa puhemiehenä yleisest, ku se ol hyvä laulumies.
Minkä puoleen sitä puhemiestä pidettiin?
Oliko sulhaskanditaatti niinko ujo, et se oli vähän tukena ja turvana siinä?
En tiiä, se ol vissiin vaan ihan yleinen tapa. Sit ol usiast aina niin, et ol kolme puhemiestä, et kaks ol parina ja sit yhellä puhemiehel ol morsiammen sisko ol sit kaasona. Mut miun siskolla, kun ol pien laps sillo, ni se ei pääst sit kaasoks.
Ai et siin ol isomp porukka sit ku tulivat?
Ol iso porukka sit.
Kukas se aloitti sen puheen sit kun mentiin kättä pyytämään, oliks se puhemies?
No mie en tiiä ku miun sulhasel ei ollu puhemiestä mukan, jotta se tui yksinnää.
Annettiinko kihlajaislahjaa?
Ei, ei ainakaan meille. Se osti vaan sormuksen.
No ostiko morsian sitte sulhaselle sormuksen?
Sitä mie en muista, et oisink mie ostant sulhaselle, mut sulhanen osti mulle.
 |
| Laihajärven tyttöjä n. 1920-luvun lopulla. Kuva: Raimo K. albumista. |
Minkäslaisia kapioita sillon tehtiin?
No sitä tehtiin niin paljon et oikein. Sit ko olivat häät, ni sit ko ol vaateaitta, ni kyllä muijia ol kattomassa orsikkoilla sit, et mitä siel ol. Mul ol viis toppatäkkiäkkii. lte olin kutont ne päälliset. Sit ostetut olivat ne vuorpuolet. Hanna, miun sisko Vuorelasta, se ol miun kanssa tikkaamassa.
Niin ol paitojakkii, miul ol vaikka kuin paljon, ne ol sit sil lailla tehty, et näinikkää täl lailla tasanen tästä ja olkaimet ja niis ol sit nauhat sivussa ja niis ol sit nuo pitsit sit niissä olkaimiissa sivvuissa. Paitoja ol tehtynnää ja kaikenlaista, tyynyliinaa ja lakanoita, pitsilakanoita. Miul on tuolla vielä nytkii yks pitsilakana, morsiusaikasia.
Oliks ne sulhaselle ne paidat tehty?
Ne ol naisiin paitoja. Mut sitä ko mie en muista, et olk miulla kuin paljon niitä luukkupöksyjä tehty, sillo ko ol luukkupoksyt vielä. Sillo ei olt vielä kuminauhan kans housuja naisiilla.
Mitäs sulhanen teki ennen häitä? Valmistiks se ennen häitä mitään?
No sulhanen ol sit, jotta sit myö käytiin jo tammikuussa ostamassa Viipurissa huonekalut. Sulhanen osti sängyn ja sillo on nuo tuolit ostettu, mitä siinnä ja on, et siint on 70 vuotta aikaa. Pastor Vuollo sano, ”säilytä nuo tuolit, ne on niin vahvaa tekoa ne tuolit”. Niis ol puol pehmuste. Ne ol ostettunnaa ja sit pöytä ol ostettu, ni hän osti sit sängyn. Mut morsian osti piirongin.
Tekikö ne sulhaset yleensä itse huonekaluja, vai oliko ne ostettuja?
No harvemmin tekivät, semmosia puumiehiä ol harvemmin, mut sit Säkkijärvel ol puuseppä siellä kirkolla, ni sillä tiettivät. Ja sit miun vanhemp sisko ko män naimisiin. Sille miun isä tietti sit sillä puusepällä piirongin, mut se ei sille sulhaselle kelvantkaa. Ni se sulhanen tietti sit morsiammelle piirongin. Sellasen, että näinikkää alas se ensimmäinen lauta ja sit iso soikia peili näinikkää. Sulhaselle ei kelvant se, olks se nyt Hovi vai mikä se ol siellä. Ni siellä sit tiettivät niitä niinko piironkia.
Eikös sillo tehty kapioina myös rekipeite?
Rekipeite tehtiin sillon, et siihen merkkaukset, mut toiset tekivät siit, jotta ne tekivät niinko ryijyn kuvat sinne taakse, että kutovat, mut miul ol sitte ommeltunnaa kukkaset ja niinko kukkasen varret siihen rekipeittoon sinne perrään. Se ol mustaa sarkaa se rekipeitto.
 |
| Kantolan Hannan kutoma rekipeite on nykyään tyttärellä. Kuva: Mervi T. |
Entäs kudottiinko matot ja verhot?
Matot kuottiin ja. Verhot mie ostin. Mul on vielä tuolla entistä verhoakkiin niin, että nyt ei oo ennää tuossa. Mäntiin tuonne Viipuriin Sööberkin liikkeeseen, mie ylläällä hyllyssä näin. Se ol tällaista näin kapiaa. Mie aattelin, et tuota jos rahalla saap, ni mie ostan. Siintä mie ostin sit hääverhot, mut sit toista ostin halvempaa sellaist pumpulista, jotta sit niinko kesäverhoiks. Jotta verhot ostettiin, että en mie kutonu. Toiset sit alkoivat jo kutoa, mut ehän sillo niinku sota-aikankii ja sovan jälkeen, eihän sillo olt mistä kutoa.
Veikö morsian anopille mitään tuliaisia?
No ko mie sitä tässä reknasin, et mitä kummaa mie vein sillo, jotta mitä sitä vietiin kalassipyhänä, sillo ku kuuloitettiin. Mut siit ol, et häihin vietiin toppatäkki, satiintäkki miul ol ostettunnaa ja musta ripsiä pukukangas, mut en muista, et olk miulla sit paita, mut sit jos ol morsiammen veljiä, ni niille vietiin paiat ja siskoille esliinat. Jotta niin paljo sitä vietiin sillo siit tuliaisia häihin. No ehän niitä varmast jokaisella olt niin paljon, mut tuot kuitenkii tapa oli se, jotta mie ostin. Siit ittelle ostin morsiussänkyyn satinpeitteen sekä ostin siit anopille.
Kävikö siihen aikaan morsian kylällä kapioita varten kerjuussa?
No ol kävivät, mie muistan ko Rainiossa ol ja Ennin läksiäiset, ni siel ol kalassit, mie en muista kuka siel ol sit kaasona, ni siel ol saavi, saaviin sit viskasivat. Ni pienet pojat narrasivat nappiillakkii, viskasivat nappia. Ne veivät toiselle puolelle huonetta sen. Morsian istu perällä kaason kans ja morsiammen pit aina juosta hakemassa sit, ko ne viskas. Viskashan ne rahaa sinne, mut viskovat nappiakkii sinne. Juoksettivat morsianta, mut sit kalassiin jälkeen. Ei meillä kalassia pietty.
No eikös siellä johonkiin aikaan morsian kulkenut siellä kylällä kaason kanssa kerjuulla? Ne saivat taloista villoja ja pellavia ja mitä kaikkia.
En mie käynny. Meil ol lampaita niin paljon kotonakkii, jotta ol villaa tarpeeks. Sit ol sota-aikan, sit ol tiukkaa, mie muistan Muurikkalas ja yks morsian käi kerroossa. Miul ol sit oma talous jo, ni mie annoin sille pellavassormanteita sit, jot eihä sitä muuten kapioita sit sillo saant, ku ei kangast olt missään saatavanna.
Kolme kertaa sillon kuuloitettiin vielä, ni sit käi vielä sillailla ko myö käytiin pappilassa, ni ol pikkusen aukki miun ikä 21:stä vuoesta. Ni siel ol tää Leikkonen ol sillo virkaatekevänä pappina, Rautajärvi ol lomalla. Leikonen otti sen ja hyväksy sen kuuloituksen.
Lauantai-iltana tulkii meiän naapur ku ajo postia kirkolle, ni pappi ol laittant sanaa, jotta pittää tuua vanhempiilta valtakirja, että ilman ei kuuloitettu. Myö muuta ku valtakirjan tekkoon ja pyhäaamuna se posti vei sit valtakirjan pappilaan, jotta sit meiät kuuloitettiin.
 |
| 1920-luvulla Laihajärven kylän nuoria. Alhaalla vasemmalla Kantola Eino, Tommiska Oskar, Monto Iivari. Ylhäällä vasemmalla Tommiska Hanna, Mäkipää Hanna, muut tuntemattomia. Kuva: Raimo K. |
(Laihajärven kylätoimikunta. Hailin Ailin haastattelu Virolahdella 14.3.1996)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti