Läksiäiset ol morsiammen kotona ja siellä syötettiin ja juotettiin

Hääpari, kukkaistytöt ja -pojat 13.10.1932 Salmelan talon pihalla Kavalalla Muurikkalan Miehikkälässä. 

Morsian on Salmelan talon tytär Toini ja sulhanen Eino Lavonen Virolahdelta Yläurpalasta. 

Kukkaistyttöjä ja -poikia ei ole tunnistettu. Kuva: Merja T.

Hailin Ailin muistelot, osa 3: 

Missäs teillä häät pidettiin siellä?
Läksiäiset ol miun kotonna, jotta mie muistan tään, mikä on täällä tää Kycklingin Väinö, onk tunnettu, entinen Vaalimaan myymälänhoitaja, työ että tunne sitä. Se on toista vuotta vaijaa sata vuotta. Ni se tuns miut syksyllä tuolla sairaalassa, ni se sano, se muistaa aina sano, et ko siun läksiäiset oli ni heit oli Ylä-Urpalasta kututtu sinne ja sano ett Aapraham oli miun isän nimi. Sano et Aapon kans myö tanssittiin häävalssi. 

Ni siinä miun kotitalossa, siellä ku ol iso tupa, ni siellä tanssivat läksiäisiä ja sit häät olivat, että Muurikkalan vapaapalokunnan talolla sit tanssivat häitä. Ensin mäntiin häätalloon sinne ja siellä syötiin ja juotiin ja sit illalla mäntiin sinne. 

Miehikkälän pappilassa, kansliassa meiät vihittiin. Ne ol kukkatytöt ja kukkapojat sit mukana siellä ja ol puhemiehetkii. Siihen aikaan ei ennää mänty hevosiilla. Sielt Laihalt olkii matkaa Miehikkälän kirkolle, että muu sakki män kuorma-autolla siit. No ehä sillo pieniä autoja olt niin paljon, mut meil ol sit pikkuauto, millä sulhaspari män.

No ketä yleensä kutsuttiin häihin? Oliko siellä sellainen kutsulääni?
No pitolääni ol. Niiku Laihallakkii ni Oronojaan myöten ol raja. Se Pukin puol ol meiän lääniä sit. Eikä meil siellä sukulaisia siel oltkaa muita ku miun veljen emäntä, mikä ol sit Matin (Hyypiän) Simon tytär Venäläisen määltä. Ei siellä muita sukulaisia olt, ko miun isän sisaret ol kuolleet tyttöinä ollessaan ja yks veli ol kotona vanhapoika, toine läks Amerikkaan, ni niitä ei oikein oltkaan sitä isän sukua. No äitin sukua ol Virolahella paljon. Niitä ol seittemän sisarusta ja kaks veljeä.

Niitä pitolääniä ol Laihalla kaks, että Oron puolen lääni ja Pukin puolen lääni. Se Oronoja sit erotti sen. Se ol niinku pyhäkoulupiirinäkkii, et Kotolan emäntä pit siellä Venäläisenmään puolla ja sit Hyypiän Liisa pit, sit myöhemmin Ilmar Koso varmast teille tunnettu hän ol myöhemmin sit ja hänen siskoskii Lempi olivat myöhemmin opettajia, mut miun aikan ol Hyypiän Santerin emäntä.

Kutsuttiinko häihin suusanallisesti, ettei kutsuja lähetetty?
Suusanallisesti, ei olt sillo kutsuja vielä.

Tuotiinko lahjoja sillon häihin?
No mie muistan. Pukin Aappo ko sit läks Sussoon pittoin, ni myö mäntiin Pukin Aapon kautta. Se ol viimene päivä huhtikuuta, ni Aappo sano, et ”nyt saap männä viel peltoin yli suoraan, huomenna ei ennää saa männä”. Ni Aappo otti leipäsäkin selkään, sil ol leipä ja lampaan peräke ja voita ja mitä kaikkia sil ol siellä. Se vei niin paljon, mut mie en muista, et mitä meil ois olt. Mut kyl se melkein ol, et leipää sitä vietiin ja sit myöhemmäl alko olla pullapitko ja sit alko olla jo, joku toi pienen kuivan kakun, ku miun läksiäiset olivat 1931 sillo, et sit ne alko niinku hiljalleen muuttua.

Lahjat tuotiin sit läksiäisiin, ettei hääpaikalle?
Kumpaanniin, niin että ne ol melkein eri lääniä sit ne läksiäisissä sekä häissä. Meilläkiin Muurikkalassa siel ol oma lääni, jotta niitä montaakaan ei sit, no joitakii nuoria tul sit sinne Muurikkallaan häihin, mut ei yleensä, että kummassakkii ol oma lääni. 

Läksiäiset ol morsiammen kotona ja siellä syötettiin ja juotettiin ja sit seurojen talolla tanssivat. Se tapahtu samana päivänä. 

Muistan vielä, Taavetil ol se Emilia, se vietiin Taikinalle. Ni ne läksiäiset oli vielä yöläksiäiset, että mie olin sellanen tytön raakki sillon. Mut sit ne loppuvat ne yöläksiäiset. Ne olivat aamusta ne läksiäiset ja sit niinkun yleensä ol tuolla niinku kolmen paikkeilla iltapäivällä se vihkiminen, jotta sit kerkis vielä päivännäköäkkii sen syöttämisen tehä niinko valosampana aikana. Siellä tanssivat sit niinko kahteentoista saakka yöllä. Saman vuorokaden aikan se loppu sit.

Kävikö siellä sitte kutsumattomia vieraita?
Kyl siellä kävi kutsumattomiakkii aina. Mie muistan sit. Mie olin kukkatyttönä miun serkulla. Se ol Salajärveltä Kivelän Sylvi ja se vietiin sinne Kärppiin, ni mie olin sit kukkatyttönä ja miun pit seuraavaks aamuks keritä kotia aamutöihin. Muurikkalan pojat tulivat sitä varten, et sit mie pääsen niien kans pois, ni kuokkavieraat laitettiin pois ja mie jouuin hätää kärsimään. No mie sit niiltä isäntäväeltä sanoin, et eik ne saa vähän aikaa olla, et mie vähän aikaa olen häissä, että kyl miun on lähettävä, yksinään mie en näin pitkästä matkasta mäne täältä Salajärveltä saakka Laihalle. Ni miun täyty sit ko seuraavaks päiväks miun täyty joutua jo aamupäivälypsylle, ko sit Ylä-Urpalas ol sit taas läksiäiset, ni sit mie kerkesin iltapäiväks sinne. Ol peltotyön aika toukokuuta, ni se täyty männä aamulla töihin. Kiirettä oli. Ei sillo olt vapaata niinko nykyään on.

Miten nää yleensä valittiin nää kukkaistytöt ja -pojat? Kumpi se valitsi?
Omat ystävät. No morsian valits ite ja poika valitsi taas omat. No yleensä ol niinko viis ja kuus paria, mut ei meillä niin montaa ollu. Niinko enemmästä päästä kolme.

Oliks nää valittu jo läksiäisiin, silloko nää valittiin?
Sillo, et ne tiesivät sit läksiäisiin tullessan, et hyö ovat.

Mitä nää tekivät sitte nää kukkaispojat ja tytöt?
No ei ne muuta, sit ne otettiin sillo, et niille laitettiin sit kukat, tytöt laitto poikiille kukat rintaan ja sit olit parit keskenää ja sit läksiäisissäkkii ne sit tanssivat jo ja ne olivat siit ja jotkut rupesivat seurustelemmaakkii. Nykyään on ihan toisenlaista. 

Hailin Ailin kukkaistyttö Pöngän Rauni ja Impi Laisniemestä. Kuva: Arja ja Keijo S.

Ketä teillä oli kukkaistyttönä ja kukkaispoikana?
No miul tuota papan tuota sotamieskaver tuolta Kymistä Rikan Lauri, ni se ol morsiammes kans sit, jotta meillä parina. Sit ol Laisinkylästä ol Pöngän Rauni, ol miulla kukkatyttönä ja kukas miulla sit ois vielä olt yks. Mut sit ol kuorma-autokuski, se olkii yksinnää, ni sit mie otin, nyt se on kuollunnunnaa, tuo Niemelän Hilja täält Virojoelt, entinen Kankaan Hilja, ni sen mie otin siit, et se ol meiän papan pikkuserkku, ni otin sen sieltä läksiäisistä mukkaan, ni jotta ne ol sen verran vaan meillä, ettei meillä sen enempää olt. 

Ailin kukkaistyttö hänkin eli Kankaan Hilja Virojoelta. Kuva: Arja ja Keijo S.

Mie muistan miun serkun häät, ku olivat Ylä-Urpalassa. Tuon Koson Martan läksiäiset ja sit vietiin Niemistölle, ni Martta anto eeltäpäin määräyksen, että kukkatyttöil pit olla jokasella valkonen leninki. Mut sit yks kukkatyttö ole sellanen, et hän ei pysty hommaamaa valkosta, ku hää ei sillä mittää tee. Toisiil ol sit valkonen… Jotta ei siinä mittää olt vaate-eroa sen kummempaa.

Mie muistan, ku Laihal ol tuo Hyypiän Väinön -sehän ol invaliiti aikanaan- Harjulan Väinö, ni sen morsiammella mie olin ja kukkatyttönä ja ku ol oikein kova sae, ja Laihalta ku mäntiin Säkkijärven kirkolla käytiin vihillä hevosen kans kiesiillä, jotta se ol sellaista ryttäämistä sillon.

No pidettiinkö ne häät kotona, et siel ol soittajat ja tanssittiin?
No ei niin ku oikeen missään ei olt kotonna tanssipaikkaa, et ne ol seurojen talolla. Sillo ol jo seurojentaloja, niinku Muurikkalassakkii ol vapaapalokunnan talo. No Laihalla ei olt vissiin, jotta kyl ne tais siellä jonkuu verran, mut vähemminhän talviaikan häitä piettiinkii. Ne ol enemmän kesällä, jotta lavalla sit tanssittiin, Hieteenaho. Ni kylhä se tunnettu paikka ol.

Kukas siellä soitti siihen aikaan?
Ne ne ol siihen aikaan, ku mie nyt olin vielä, jotten olt naimisissa, Jarvan veljekset. Antti viulua, Eino haitaria ja Vilho pimppurautaa, mut sitä pimppurautaa soitti sit, kuka milloinkin.

Onks selvillä minkälainen se on?
Kolmikulma, jotta ne ol ihan. Mie muistan ensimmäisen kerran Eino ko ol haitarin ostannu, ni siit ol miun kotonna, ku se ol vissiin kymmenen kertaa kymmenen, ni siel ol suojeluskunnan pikkujoulu siit ja Eino ol siellä soittamassa. Ja siellä tanssivat sit. Se ol ensimmäinen soitto Einolla siit, oikeen yleisösoitto. 

Pukin Arvo (Hyypiä) ja Kujalan Eino (Jarva) musisoivat sotaväessä Viipurissa. Kuva albumista Jarva Jaakko.

Muistuuko mieleen oma häävalssi?
Ei, en muista. Sit ol niin hurmiossa sillon, jot ehän sitä muista mittään. Sen mie muistan, et Muurikkalan talolle ku mäntiin, ni sit enstäin tuota. Ei se olt vissiin ko yks kerta ympär taloa sit marssittiin se sulhassakki siinnä ja sit alko se valssi.

Oliko ne häät arkipäivänä vai pyhäpäivänä?
Perjantai ol pitopäivä, mut meil ol sit maanantaina, et se ol harvinaista. Äitienpäiväsunnuntai ol viel sillo sunnuntaina ja sit meil ol seuraavana päivänä. Meil ol Viipuristakkii sit vieraita, et kävivät Laihalla sit äitienpäivänä. Perjantaipäivä se ol aina ihan yleinen.

Mitäs ne tarjos siellä läksiäisissä ruokaa?
No mie en muista, et oisko sitä olt oikeen sen kummenpaa ko hernerokkaa. Eihä sitä siihe aikaa ko mie olin pien tyttö. Mie muistan Väärässämäässä ja kun olivat miun veljen häät, olivat ensimmäiset häät. Ni tuota, sillo myö sit pienet tytöt mäntiin ku miehet seisovat pöyän ympärillä, ku ol pitkä pöytä tuvassa ja söivät pottiista rokkaa. Myö mäntii sit meil ol lusikat ja myö koukattii välillä sitä rokkaa Rainion Lempin kans.

Eik ne ollu Pukilta haettu ne lusikat, kylän häälusikat?
Ol, siel ol Pukin Aapolla, olks se Iivar sit niitä hommat vai oliks se Aappo sit hommat ne. Siintä sit haattiin aina ne pitolusikat. Ei siellä vissiin muita asteita ollu. No Väärässämäässä ol, miun äiti ol niin kova ostamaan astioita. Kyl siellä sit ol myöhemmällä. Ku tään (Ellin) äitin ja isän häät olivat, ni kyl siel jo omat astiat ol kaikki, ettei tarvint mistään hakia. Sitä mie en muista, et olk lusikoita haettu sit sieltä Pukilta.

Siel ei ollu sit vielä martoilla astiastoo?
Ei ollu, mie olin Muurikkalassa ollunnaa vissiin likemmä kymmenen vuotta, ennen ku Muurikkallaan ensimmäinen astiasto ostettiin. En mie tiiä, että mistä ne lie keksineet minut sit siellä aina pittoin kahvinkeittoon ja emäntöimään. Miul ol annettunnaa miun miniälle ja pojalle neljän litran kuparkattila, ni se miul ol aina mukana. Mie sain Viipurista sen häälahjaa. Sillä mie keitin sitä ja sota-aikanakkii sillo, ni korviketta keitin ja nii joivat, ettei mittää, vaikkei olt kahvia yhtään siihen. Sitä mie en muista niitä kuppeja, että minkälaiset ne siit olivat, et olik niit kuppia niin paljon nii jotta. Eihän sitä ennen sotia ni ei varmast monessakkaa maatalossa kahvia ostettu, et kyl ne sikurvettä sitä juotiin, niijotta viljaa paahtovat, jotta kyl se niin puutteellista oli. 

Ai ai, jos työ eläisittä sellaisen elämän, ku mie oon eläny nuorena. 

Kaisa-kahvinvastiketta juotiin 1930-40-luvuilla. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Ei sitä nykyajan nuoret ymmärräkkään.
Ei ymmärtäs. Mie oon sanont aina, et nyt nykyään valitettaan puutetta, valitettaan puutetta. Nyt on kaikkea kyl. On sentään rahattomiakkii, mut on rahaa ihmisillä, millä ostaa. Että kyl se niin tiukkaa aikaa sillon ol että oikein. Ehän sitä, mie niinkun muistasin, että ne sillon panivat nyt kun miun veljen Aholan Väinön (synt. Haili) häät olivat niinku ne ois vieneet kokonaisen leivän pöytään ja siitä siit miehet leikkasivat puukon kans. Et kyl se sellaista elämää ol ennen.

Oliks Väinö setän häät ennempää ku isän ensimmäiset häät?
Teiän (Elli Hailin) isä ol sotaväessä sillon. Väinö-setästä tehtiin raakki ja siun isä ol armeijassa sillon. Se ol sillon, olks se 18 kk vai miten se ol. Se ol armeijassa sillon, et mie en nyt muista, et mikä vuos se ois olt. Ku se ol -94 syntynt ja ne ol, oliks se 21 vuotta vanhana, ku ne ol. Se ol ensimmäinen syyni sillon, tään isä ku joutu armeijaan. 

Haili Iivari, Ellin isä. Kuva: Antti A.

Elli: Isähän (Iivar Haili) ol 9 vuotta ollu leskenä. Mie rupesin siitä laskemaan, että ne on 20-luvun alussa ollu ne häät. 

Ne on voinu Väinö-setän häät olla, sehän meni nuorena naimisiin. Mamma aina sano, et paimenpojan raakille Saima tul. Että justiin pikkusen päälle 20 vuotta vanha. 

Mie muistan, ku mie tulin sit tutkinnosta kottiin, ni se Lyyli (Iivar Hailin 1.vaimo) ol sit kuollunnaa. Se ol sänkyllä vielä siellä loikomassa. Ivar vei sit miua kattomaa. Kylhä se ol katkera pala, vasta verski rakkaus.

(Laihajärven kylätoimikunta. Hailin Ailin haastattelu Virolahdella 14.3.1996, mukana haastattelussa myös Hailin Elli)