Hailikauppiaat liikku talven aikaan

Vanhoja puukauhoja ja ruokailuvälineitä Rajalan kotimuseossa. Kuva: Mervi T.

Susson Helvin muistelot, osa 1:

Jos jutellaan perinneruuista. Minkälaisia ruokia teillä arkipäivisin valmistettiin?
Lähdetään leipomisista. Mikä päivä teillä oli leipomispäivä ja mitä leivottiin?
Se oli lauantai tavallisesti. Silloin leivottiin ruisleipää etupäässä ja lohkopiirakkaa samalla ja perunapiirakkaa. Jos kel oli lihaa, ni tietyst laitto uuniin ja sitte oli niinko sanottiin "maito hapatettiin ja se pantiin paistumaan uuniin". Se oli sen lauantai-illan ruoka melkein ja pyhäaamuna ja perunapiirakat ja se maito. Ja liha tietyst jos oli. No siihen aikaan, olhan sitä aina taloissa, ko ol kotona elukoita, mitä teurastettiin.

Kalastettiinko teillä ja tehtiinkö teillä kaloista ruokaa?
Tehtiin. Säret ja lahnat suolattiin. Niitä syötiin suolakalana ja sit, mitä siitä lammista sai kalaa, aina haukee ja ahventa tollaista, niitä syötiin sellaisenaan sit. Keväällä, sillo ku ol se kalojen kutuaika, ni silloinhan niitä sai. Johonkin isoon puupyttyyn vaan ja suolaa sekaan, säret ja lahnat eri pyttyyn, suolavesi päälle. Niitä syötiin kesäaikana, ehkä niitä jäi talveksikin vielä. Sehän ol vissiin ihan se perusruoka: säret, silakat ja Iahna.

Ostettiin hailia, jos ei kotonta siitä lammesta saatu särkiä, ni sit haettiin sieltä Koskelanjoelta särkiä. Hailin kauppiaat kävi Ala-Urpalasta ja Satamasta. Hailia myytiin kappaleittain, sitä en muista yhtään, että kuinka paljon ne makso. Ne laski aina sata ja viskasivat siitä vaan. Ostettiin norssiakin (kuoreita) joskus ja ne laitettiin uuniin johonkin vuokaan ja siihen sianlihaa päälle ja silleen paistettiin. Hailit paistettiin ja keitettiin soppaa niistäkin ja sit talven aikaan, sit kun ne oli suolassa, ni sitten tehtiin silakkasoppa, mainio ruoka. Se ol niinku kalasoppa, mutta suolanen vaan. Muuten se oli samanlainen. Hailia paistettiin myös vartaassa (hiillostettiin) -niitä syötiin perunan ja leivän kanssa. Niitä ei hyvin useasti ollu. Hailikauppiaat liikku talven aikaan. Hevosella siitä järven yli kulkivat aina sinne kyläänkiin, mut en mie muista miten ne kesän aikaan liikku. Ne ajo talo talolta.

Teillä leivottiin ruisleipää. Leivottinko kahvilepää ennen sotia esimerkiks joka viikonloppu?
Eihän siihen aikaan ollu jauhoja ainakaan meillä. Saattoha joillakii olla, mut ei ainakaan meillä niin, et ois pullaa tehty joka viikko. Se ol ehkä juhlapyhinä. En muista ainakaan, et ois esimerkiks jouluna ja pääsiäisenä tehty kakkuja ja pikkuleipiä niinko nykyään. Se oli ihan arkipäiväset sapuskat vaan.

Teillähän oli sika. Tehtiinkö jouluksi kinkkua?
Ei muistaakseen ollu mitään erikoista kinkkua. Lihaa pantiin uuniin ja syötiin sellasena. Saatto sitä joskus sit olla lihapala, mut ei se mikään sellainen kinkku ollu.

Mitenkä teillä valmistettiin lohkopiirakka?
No perunat hakattiin sellasessa kaukalossa ja siihen leipätaikinan kuorelle vaan ja siihen lihaa sisään ja peitettiin niinkun kukko. Nykyään sanotaan kukko. Olisko siin ollu kerros perunaa ja sit tuli se läski ja sit perunat ja sit se läski siihen päälle. Lanttupiirakka tehtiin samalla viisiin. Ei siihen lihaa pantu muistaakseen. 

Mites tämä hakkoopiirakka sen jälkeen, kun se otettiin pois uunista, niin mitenkä se pehmitettiin se kuori? 
No se kostutettiin ensin hyvin ja sit joku peitto päälle, siihen taikinaliina päälle ja pyyhe annettii olla vähän aikaa, ni kyllä hautu hyväks. Se hakkopiirakka ol niinko suorakaiteen muotonen. Se leivottiin se kuor ja sit se käännettiin niinko toiselle reunalle ja sieltä painettii kiinni. Se korkeus oli korkeintaan 5 cm. Se oli tasanen, se ei ollu kalakukon muotonen. 

Tehtiinkö teillä marjarieskaa? Mitenkä sitä valmistettiin?
Tehtiin, no laitettiin ruisjauhoja ja marjoja siihen ja uuniin paistumaan. Sehän ol melkein jokatalvinen, jokaviikkonen ruoka. Ei muistaakseen meillä imellöitetty.

Mitäs puuroja teillä tehtiin?
Uutispuuro tehtiin ruisjauhoista vaan, niinkuin ruisjauhopuuro tehään. Se tehtiin sillon, kun oli puitu ja saatu ensimmäisiä jauhoja. Usein muutenkin ruispuuroa syötiin. Ruispuuro syötiin keitetyn maidon kanssa kuumana. Niin teen vielä nytkin. Siihen aikaan oli hersryyniä ja tattarryyniä. Hersryyniä täyty pestä hurjasti. Ne oli aika väkevän tuntusia, et sen takiako ne piti pestä, en tiiä. Muistan, et hersryyni oli semmonen, vähän semmonen sahajauhomainen muutenkin ja se oli sellanen vähän väkevä. Ei se mikään ihanne puuro ollu kuitenkaan. Kotona kasvatettiin ohraakiin ja niistä tehtiin kyllä ryyniä sekä jauhoja ja tehtiin jauho- ja ryynipuuroa. Ohraryynipuuro paistettiin uunissa savipotissa ja se kesti niin pitkän aikaa kypsyä. Se hautu siellä.

Oli niistä vihneistä puhetta, missäs puurossa niitä vihneitä oli?
Niitä oli kaurapuurossa. Kaurapuuro oli montakii kertaa hyvin terävää. Sai syleksiä pois niitä vihneitä. Se jyvä oli huonosti kuorittu. Siihen jäi niin paljon niitä leseitä.

Tuli tuossa esille haapankaali. Mitenkä sitä valmistettiin?
Se hapankaali tehtiin kotona. Hakattiin kaalit hienoks, pantiin vähän porkkanaa sekaan. Hiukan suolaa ja annettiin hapata muutama päivä, että se oli tarpeeks hapanta. Sitten sitä syötiin kaiken talvia. Se pantiin johonkin ämpäriin, astiaan, tiinuun. Vietiin ulos aittaan ja siellä jäisenä sitä talvella otettiin ja keitettiin, sitten lihat sekaan vaan ja hyvää oli. Se oli hapankaalia. Monikii teki talven varalle aika ison astian sitä. Kotona kasvatettiin kaalit, ni sitä oli.

Kasvatettiinko teillä muita juurikasveja? Entä sikuria? Miten se valmistus tapahtu?
Kasvatettiinhan sikuria. Ne pestiin ja muistaakseni ne kuorittiin, vähän raastettiin se pinta ja sitten pilkottiin tollaseks pieniks kuutioiks ja kuivamaan. Ja ne kuivatettiin ja sitten kun ne oli kuivia, ni nehän säily vaikka miten kauan. Ja sit ko tarvi kahvin jatketta, ni ne paahettiin niinko kahvit siihen aikaan ja jauhettiin tavallisella kahvimyllyllä. Sikuri oli vähän niinko porkkanan näkönen, mutta valkea. Niitä kasvatettiin kyllä ja yleensä juurikasveja kotona kasvatettiin siihen aikaan. Eihän niitä mistään kaupoista siihen aikaan saant. 

Sikurimyllyjä ja teollisesti valmistettua sikuria. 
Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Kasvatettiinko teillä pellavaa? Mites se kylvö tapahtu? 

Käytettiinkö siinä siemenen joukossa hiekkaa tai muuta, että se saatiin tasaisemmin?
Kasvatettiin pellavaakiin. Käsin kylvettiin, ei minun tietääkseen muuta, ku viskottiin niinko jyvät. Se oli ensin keväällä, ku se oli hyväst kasvussa, se kitkettiin kaikki rikkaruoho pois. Sitten syksyllä hyvissä ajoissa korjattiin, nyhdettiin ylös ja sit se kasattiin noin ristikolleen siel jotenkiin ja sit sanottiin "ruohkattiin", miks sitä sanotaan. Kaikki ne siemenet pois ja sitten vietiin veteen. 

En muista, mikä aika se ol, mut oisko ollu pari viikkoo siel likoomassa painojen alla, sanottiin "oikein pellavas likoo". Siin oli puut ympärillä pystyyn ja sinne ja sitte laudat päälle ja kiviä päälle, et ne oli veden alla siellä. Aikaa en kyllä muista, et oisko ollu parisen viikkoa. Niin kauan et se alko se kuitu irtoomaan siintä. Sitte nostettiin ja levitettiin pellolle johonkin. Siellä ne sai olla jonkuu aikaa taas. 

Pellavan loukutusta. Kuva: Sylvi K. kotiarkistosta.

Sit ne oli sitä vaijaa, et ku ne jousivat ihmiset, ni sitten saunaan ja loukuttammaan ne. Käsiloukulla loukutettiin siellä. Monta kertaa ol pellavanloukutustalkoot ja tollaset. Sitten lihdattiin oikein pehmiäks siinä, kaik se kuitu pois ja sit häklättiin. Sitten vedettiin häklällä ne tappurat pois. Häklä oli semmonen penkkiin sidottu, naulat niinku ylöspäin. Sellaset piikit siinä. Siihen aikaan kotona ol vissiin aika kehrätä jokaisella, useammallakiin. Siitä ruovimmasta (tappura), mikä jäi, kun häklän kanssa erotettin, kehrättiin jotain pyyhekangasta tollasta. Oli monta kertaa aika piikkistä. Siitä hienommasta kudottiin hienompaa tavaraa sitte taas. Siitä tuli kahta eri tavaraa kylläkii. Ja se olkii oikee kaunista se mikä ol syvämmistä vai miksikä sitä sanottiin.

Häklä. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T

Mikäs se oli kun sanottiin puollankasta? 
Se kotona kehrättiin justii näistä pellavista, kehrättii ne loimet ja villasta se kude. Ja se kudottiin niihin pellavaloimiin ja siintä tehtiin miehille vaatteita. Sit se vanutettiin vielä. Ne oli niistä hienommista ne loimet ja sit villa kehrätty ja villalangalla kudottiin. Sit ko se kangas saatiin valmiiks, ni sit se vanutettiin. Muistan kyllä hyväst sitä vanuttamista. Se kuumassa veessä uitettii se kangas ja sit pantiin niinko vanhaan mankeliin ja siinä sitä sit höylättiin hirviäst, niin kauan kun se tunnettiin, että se on tarpeeks vanunt, tiivistä. Se tuli niinko sarkaa, mut ei nyt ihan sellaiseks niinko täysvillanen, mutta kuitenkin aika tiiviiks ja lämpöseks kylläkii ja siint tuli miehiille arkivaatteet. Se oli puollankasta.