Ovi siin ol auki ja myö istutaan vaan siinä ja juuaan kermat suihin

Toivo Koson muisteloita, osa 5

Käytiinks teillä vieraan töissä muuta, ku maantien teossa ja rahdin ajossa, entä uitolla, siellähän uitettiin puutavaraa Kilkkilän rannasta, olitko siellä mukana?
En ollut uittamassa, mut olen erräitä mottia kuorint sellaisia, ku silloin kuorittiin metri pölkkyjä, oli paperipuut. Ne kuorittiin sellaisella vuolupuukolla. Kahen pään sitä korkia pukki ja kahen pään. Sitä hommaa olen tehnyt kyllä paljon.

Siihen aikaan se täyty olla vuoltu ihan täyspuhtaaks se pölli?
Ei saant näkyä, kun mestar tul, jos se näki, että siel vähänkii näky ruskiaa, ni sano, et otappas nuo pölkyt pois sieltä.

Aikaisemmin oli puhetta, että kun puuta myytiin, ni se oli semmosta neljäkymmentä senttistä pätkää. Mistä johtu, et se ei ollu metrin pätkää kaikki?
No alkujaan oli vaan se neljäkymmentsenttinen, mikä meni Ala-Urpalaan noille laivamiehille, mihin hyö lie, johonkiiha ne ... (epäselvä). Sanovat, et ne vie niitä Pietariin, enhä mie ollu niien mukana, mutta metrihalkoja tehtii ja olen ympär Säkkijärven pitäjää ollu halon ajossa Viipuriin. 

Meil oli siellä juutalaistaloja, mitkä piti aina pojasta hyvän huolen, ku mie olin siellä niin. Kun ne kippas aina autokuorman, ni se piti kellariin latoa, sit et sinne mahtu paljon. Suuret talot olivat, ni tuota kyllä ne juutalaiset piti huolta aina pojasta, ko se lato siellä, ne kävi kattomassa.

Saippuaa tehtiin, kaik eläimen suolet - eihän sillon olt kauppois oikein paljon saippuoita, jottain pesusaippuaa Nestoria ja mitä sitä oli, mutta kaik suoletha ne keitettiin. Ne tuota, Sinikkakkii on tehny sitä saippuaa. Ne ol kaik käsien pesut ja Nanna-vainaa käytti, sano aina että mie sanoin et haisee niin pahalta sano et ei, sillä ne on pesseet tää suku kaikki muutkiin.

Mites se keittäminen tapahtu? 

Teurastuksen jälkeen suolet puhkottiin, mitä sen jälkeen tehtiin?
Ne pestiin huolellisesti ja sitten ne tuota keitettiin saunan luona siellä suuressa patassa ne keitettiin ne suolet ja sit ne tuota, niihin piti panna se määrätty määrä sitä lipiäkiviä ja se lipiäkivi sit pehmitti ne. Ne tul sellaista niinkun puuron tapaista siintä, ne pehmitti kaik ne suolet se ol samanlaist, sitä hämmennettiin.

Sit se leikattii, annettii siinä kuivaa ja leikattiin sellaisiin palaisiks ja ne palaset pantiin lautoille aina palanen siihen kerrallaan ja sen jälkeen tuota annettiin kuivaa. Kuivatettiin niitä saunassa ja joka paikas mis ol tilaa. Sillä se pyykki pestiin. 

1930-luvulla laihajärveläisiä osuuskassamiehiä retkellä Savonlinnan Olavinlinnassa.
Takana toinen vas osuuskassan johtaja Adolf Tommiska

Niin osuuskassan, ku perustivat, Laihajärven Osuuskassan, ni tuota se oli hyvin sitkeässä siellä. Piti talo talosta, mie ja hiihtelin siellä talo talosta ja keräilin niitä jäseniä ja sitten tuota se tuli se oli jos ei se ollu Laihallakkii siellä Monnon Matilla jotain touhua siintä ja sit se oli tuota Kivelän Matilla Laisinkylässä. 

Se oli kauan siellä, siellä mie hiihtin suksiin kans. Se oli siellä kansakoulun takana Jokivarressa. ie hiihin  siel suksien kans monta kertaa ja sitten ne muutti Kuntun, Se oli Kuntun Simol. Se oli siinnä ja sit ne muutti viimeiseltään sinne Tommiskalle ja siellä se Tommiskan Aatoli sitä piti ja sieltä ihmiset käi viemäs rahaa ja hakemas rahaa. Sil ol sellainen kassakaappi siinä kammarissa ja se toi Aatol nauro sitä ku tuli evakkoon lähtö, silla sota-aikan sieltä ni hään kierautti vaan vaan pikkurekeen sen kassakaapin sieltä ja rahat oli siinä vällyn alla, ku hään tuota ajo sitä sotaa pakoon, Virojoelle saakkaks se nyt ajo sitä vai. Sitä en muista mihin se ajo, mut johonkii se ol, mut sano, et Virojoollakii hää huilas ja tuota rahat oli vaan siinä vällyn alla. Ei olt pelkoa, et ne lähtee siitä mihkään. 

Laihajärven Osuuskassa, vai mikä se ol nimeltään, ni eiks tästä tult Säkkijärven Osuuskassa ja nyt sitte tää, mikä Kouvolassa on, ni on sitä samaa perua? 
Se on samaa perua. Se on tuota Paimenpoikakatulla se oli Kouvolassa ja tuota siin ne oli siin oli tuota ne Tommiskan Adolfkii ja sitten oli tuo. Mikäs se oli siel Hevosojalla, Tommiskahan se ol vissiin sukunimeltään sekkiin ja se ol ne oli siinä enstäin niinko päähenkilöitä ja sit siinä tuli yks sellainen pankkiiri ja sit siihen tuli tää Vainio, mikä sitä piti niinkauan kun se pääs eläkkeelle. 

Ku sie maanviljelystä harjoitit siellä Laihajärvellä, ni oletko käyny mitään maanviljelyskoulua tai kurssia siellä, mikä koski tätä maanviljelystä?
Ei ole, miut ois laittaneet Mustialan Maamieskouluun sillo, ku mie sotaväestä pääsin, mutta mie en lähteny ja tuota se on lukemalla ja nälkä opettanut -kantapään kautta tullut oppi.

No osallistuitko sit niinko tällasiin urheilutouhuun, nuorisoseuratouhuun ja tälläsiin?
En millään tavalla oikein niinko nimellisesti, sillä suojeluskuntaan ne pyysi monta kertaa. Mie sanoin et mie haluan olla vapaa, en mie rupia mihinkään. En oikein, mut kyllä mie niihin aina siel kaikessa pesäpallopelissä ja kansantanhuissa ja niissähän mie kävin mukana.

Missäs pesäpalloa pelattiin ja missä tanhuttin?
Tanhuttiin kansakoululla ja sitten tuota pesäpalloa pelattiin ennen tuota siellä vanhalla lavalla Typön kankaalla. Siin ol hyvä kenttä ja siinä pelattiin pesäpalloa ja kansakoulun pihalla ol paljon ja kaik noi iltasilla käytiin siellä kansakoululla voimistelemassa niissä, kun sinne tuli ne puolapuut sellaiset sinne käsityöluokkaan.

No missäs uimassa käytiin?
Uimassa oli se Pilkkaniemi, se oli meiän lapsuuspaikka. Rahikan rannassa siinä myö oltiin paljon, siin ol sellanen kallio ja siinä myö loikoiltiin ja sitte Haapaniemellä ajettiin, juostiin pitkin rantaa ja ajettiin pyöriin kans sieltä aina. 

Laihajärveläisiä nuoria 40-luvulla

Tuossa aikaisemmin kerroit, kun kysyin sitä, ku miulle on jääny mieleen, et siellä Pilkkaniemen ja Haapaniemen välil ois joku kivi ollu, missä uimarit aina huili välillä, ni oliko siellä semmonen?
Oli siellä, oli kallio, ei se ollu kivi. Se oli sellanen koko laaja kallio siinä, et siin oli niinku sellaista nappulapoikaa myöten tuota kainaloita myöten vettä, mut se piti tarkkaa vuntsata, että missä se siel on, ko siitä niemen kärestä toisen niemen kärkeen lähti ni se piti ottaa vähä siitä osviittaa, et se on niin ja niin pitkällä tuossa. Siinä myö aina levättiin ja tarinoitiin. Siinä oli noin kainaloita myöten vettä, et siin ol hyvä ihan silja kallio.

Kumpaa uimarantaa lähempänä se oli?
Kyl se oli niinko puoles välis siinnä. Yhtään ei koskaan tullu mitattua niitä rantoja. Haapaniemi ja ni se oli ens hiekkaranta ja sit tuli joitain metriä sit tuli syvänne, mut ko ei tult koskaan mitattua miten syviä ne oli ne paikat. Samaten oli Pilkkaniemi, siin ol ja enstään sellaista laakaa vähän ja sit oli sai hypätä ihan sinne.

Ouruvesi sit keväällä, ku lumet suli sieltä Lihavalta, lykkäs sitä oikein ni siin ol tuota katiskoita mulla siinä. Sain haukia sieltä, siel ol niitä kertakii parikymment haukia samassa katiskassa. Hie panin saaviin ne ja vein tuota Kosensillalle, ku nimismies ol siinä, ni vein sille aina niitä eläviä haukia. Neljäpyöräkärryissä oli saavi ja siin oli joku ressu päällä. Sit tuota se pani sumppuun siellä. Sano, et hänel on koko kesäks täs kaloja. Sil ol sumppulaituri siinä ja siin ol nykyäänhä se on ettei siin oo mittää järveä. 

Siin ol oikee järvi, et siin ol kilpa-ajot, miekii olin siellä vissiinkii ainakii yhen kerta vai kaks kertaa siellä Säkkijärvellä ajamassa Pilkku-nimisellä tammalla ja sit Laihajärvel olin. Siin oli aina joka talvi kilpa-ajot siinä Suursaaren rannassa päin. Siellä mie olin ainakii pari kolme kertaa ajamassa.

Nostettiinks teillä jäätä talven aikaan niin kuin maidon jäähdyttämiseen ja sellaseen?
Nostettiin myö, ajettiin sieltä Rahikan rannasta vähän etteenpäin. Siintä nostettiin jäitä ja ne ol sahanpurussa olivat ja sit niitä käytettiin maion jääyttämiseen.

Mites se nostaminen tapahtu silla talvella?
Se ol tuota justeeri, ol se vetenalanen. Mies mikä oli siellä toises päessä, mikä veti. Sellanen justeer, mis ei olt sitä toista kahvaa ollenkaan. Sen kans sellanen suur piikki, ni sen kans sahattiin ja sit rautakangella lohkastiin ain sellainen kuutio.   

Mites se nostettiin ylös sieltä avannosta?
Ne nostettiin lankkuja, sellasia riukuja myöten vetämällä, eihän sillo muuta olt. Pantiin sinne sellaset poijut sinne vetteen ja sit tuota uitettiin sinne naru ja sit miehissä veettiin se ylös.

No kuin paksua se oli sillo talvella, ku sitä alettiin nostamaan?
Kyl se ol siinä kuus-seittemänkymment senttiä, ettei mitään ihan hienoa jäätä otettu.

Täällähän myö ajettiin täällä Saverolla jäitä Sirkkalammesta. Sitähän myö ajettiin parirekkiin kans. Isävainaakii sillon kuoli. Ku myö jäit ajettiin, sano äitille, et ku se tulloo se jääkuorman kans, tulkoon tänne. Mie ku sain sen jääkuorman siihen kassaan laitettua, ni mie mänin sinne kammariin ja sano, et nyt tää on hänelle viimene hetki, että tuskin sie kerkiät tänne enää. Se ties sen monta kuukautta aikaisemmin päivämäärän. Se oli nii outo tapaus. Mie käytin sitä viimeisen kerran lääkärissä kaks kuukautta sen kuolemasta ennempää, ni tuota myö kun tultiin ulos sieltä lääkärin huoneesta, lääkär näytti miulle sormien kans, et tuleppas tuota takasiin. Se ovi jäi rakoselleen, se kuul että mitä tuota se lääkär miulle puhu. Myö tullaan niitä rappuja alaspäin ni se sano et puhukoot lääkärit mitä tahansa, mut tuota ei hän kuole vielä, että hän tietää millo hän nukkuu ihan päivän tarkkuuella.

Mitäs siellä Laihajärvellä sillo nuoret harrastivat? Käytiinkö sitä tansseissa missä päin?
Tansseissa sitä kulettiin Laihajärven kylässä ja Muurikkalassa. Käytiin Peräkylän Toivon kans monta kertaa Nurmelassakkii hevosen kanssa, kesällä kiesiin kanssa ja talvella reen kans. Ei ollu autoa. 

Sit tuota kerta Laisinkylässä ol yks Aaltonen niminen opettaja, sil ol sellainen kantti kertaa kantti sellainen Forti ja päätettiin porukassa, et lähetäänpäs Hyppälään. Siint ol aika matka sinne Hyppälään ja tuota oli monta, kakstoist poikaa näät siinä kantti kertaa kantti, niin monta poikaa otti kyytiin neljän hengen auto ja tuota ehä se jaksant vettää mäkiä ylös, myö sit lykättiin porukassa ja poishan myö sit sielt päästiin, ja sit toisen kerran tultiin Kolholan lavalta iltamista Pukin Arvo ja Koson Lauri ja Peräkylän Toivo ja ketäs siinä nyt muita oli, kyl siin oli muitakii vielä.
Sit ol niitä Pukin puolen poikia joku vielä, tultiin pois, ni sit ain ol tapana et sit ku tultiin ni vähän tarinoitiin, enneku erottiin kaikki. Monta kertaa käytiin meillä ja sillai ja ni tuota mie sanoin, et otattak työ mitä palaa ni kyllä sanovat. Myö mäntiin tuota meiän aittaan, ko siel ol separaatit ja kirnut ja liha-astiat.
Myö mäntii sinne ja tuota siel oli sit ämpäri kermaa ja ämpäri kirnupiimää ja myö tuota mie sanoin, et siinä niit on senkun otatte. Siin ol sellaisia mukia ja mihin sit kaasivat ne ja ne joikii sen kermaämpärin. 

Äitivainaa aamul sano, et miten hullun, et kermaämpär ol tyhjä, et siel ei olt ku vähän pohjassa. Oron Lauri sano, että ei hää oo näin hyvvää kirnupiimää tavant ikänää. Ne veti sen kerman suihin ja tuota leikkasivat siinä leipää sit siin ol leipähylly siinä, leikkasivat leipää siinä ja lihaa vissiin ja joivatkii kermaämpärin. Äiti viel aamul niin ihmeissään, et miten hullun on kermaämpär on melkein tyhjä, mihin se on joutunt. 

Mie sit sanoin, et tuota onkoha siin käynt silläviisii, et myö juotiin yöllä se kermaämpäri ja se kirnupiimä-ämpär sano, et se on koskemata. 

Sano, et silläviisii se on käynt, mut ei se vihanen olt, sano etteihä sille mitään voi, että tuleehan sitä uutta. Siellä pimeessä ei nähnt, et kumpi oli kumpaakin. Se oli niin hämärää ja molemmat on vähän samannäköistä. Kerma on nyt vähän ruskeempaa, mut tuota ehän siellä hämärässä aitassa mitä nähnt kun ei ikkunoit olt. Ovi siin ol auki ja myö istutaan vaan siinä ja juuaan kermat suihin.

Laihajärven kylätoimikunta.

Toivo Koson haastattelu Utissa 2.11.1995.

Valokuvat laihajärveläisten kotialbumeista.