Kyllä mie muistan melkein kaikki ja talojen ikkunat, ovet ...
Toivo Koson muisteloita, osa 6
 |
No mites sitte, kun nyt olet käynny monen kymmenen vuoden jälkeen siellä, ni miltäs se sillon tuntu ensimmäisen kerran mennä 45 - 50 vuoden jälkeen.
Ensimmäinen kerta tuntu hyvin jännältä. Meillä ol kaks, toinen oli majuri ja toine luutnantti, venäläisiä upseereita. Ne oli siellä Ylä-Urpalan tullissa meitä vastassa ja ne oli hyvin kohteliaita miehiä ne. Ne tuota käyttiit meitä molempiis paikkois siellä ja kyl se oli hyvin jännää männä, et mitä täällä on ja mitä tääl näkee. On käyty vissiin kolme eri kertaa. Nyt en oo käynt ennää moneen vuoteen.
No miltäs se kylä nyt tuntu, ku muistaa sen ajan, ku siel oli ne rakennukset ja nytte se on tyhjä niistä rakennuksista? Minkälainen se on nyt sitte niinko muistoissa?
Muistaako kaikki talon paikat sillä lailla, vaik ei siellä enää ole kivijalkojakaan kaikilla paikoilla?
Kyllä mie muistan melkein kaikki ja talojen ikkunat, ovet ja minkälaiset pihat niissä oli. Kyl mie muistan. Se ol se nuoruus, mikä on jääny mieleen.
Kyllä mie muistan melkein kaikki ja talojen ikkunat, ovet ja minkälaiset pihat niissä oli. Kyl mie muistan. Se ol se nuoruus, mikä on jääny mieleen.
Se ol sellaista aikaa, et venäläisiä ei ollu, mut myö käytiin Vilajoella saakka sen lääkärin kans ja sielt ol viety suomalaisia hevosia ja myö käytiin niitä kattomassa. Sillä reissulla mie, mut ku miult on hävinneet nuo päivämäärät, ne miult on hukkuneet. Muut mie muistan kaikki, mut ne päivämäärät.
Oisko se olt vuosi 1941, sillo ku ol ylitetty jo se vanha raja?
Jotain sellaist se oli.
No minkälainen nyt jälkeenpäin ajatellen ni Laihajärvi kaiken kaikkiaan oli kylänä ja minkälaista siellä ali asua?
Se oli hieno kylä. Siel ol hyvät viljelysmaat ja kaunis seutu. Se on vahinko, et noin on käynyt.
Paikannimistä olis vielä kiinnostanu minnuu sellaset ko Laivarikko. Tiedätkö missä päin Laihajärvee semmonen on ja mitä siihen nimeen liittyy?
Se on tuota, kun mäntiin siitä Hermannilta lähettiin Ala-Urpalan tietä mänemään, ni Laivarikko ol Suursuon pellot ja niityt siellä, ni se ol siinä välillä. Siin oli kauhian komiat rinteet. Siellähän myö käytiin aina mäessä. Siel oli kauhiallainen lähde. Se oli siinä Ala-Urpalan tien oikealla puolella.
Entäs sit tämmönen paikannimi, ku Toukoniemi Laihajärvessä, missä kohtaa se siinä oli?
Toukoniemi oli siinä Koson rannasta Haapaniemeen päin siinä välillä. Se oli Koson lammashaka. Rainion pelto mäni sit siinä heti siintä järveen.
En tiiä sitä, en tiedä. Mut Koivistoilla ainakii oli jäänt lehmiä, ko siellä oltiin. Siellä mie lypsin lehmiä ko oltiin se viikko lepäämässä. Lypsin lehmiä ja pojat joivat lämmintä maitoa.
No mites niille lehmille kävi, ko työ lähditte sieltä? Jäikö ne ilman mitään hoitoa sinne elämään?
Ne jäi sinne navettaan. Ilman hoitoa ne ol sillonkii, ku myö mäntiin sinne taloon ni ne oli ilman hoitoa. Mut yks lehmä ol siintä tuli maitoa ja pojat käi hakemassa siintä naapuritalookii maitoa ja ne oli onnellisia.
Juu mie mänin katiskoita kerran kattomaan, ni toi Rahikan Eero tul samanaikasest siihen ja sano, että hään kylvi eile apulantaa tuonne teiän puolen siihen peltoon. Mie sanoin, no miten sie sait ko vesi on vient kaik sillat. Mitäs tässä, hää nappas se satakilosen säkin selkään ja hyppäs sen ojan yli, eihä siin olt mitään vaivaa.
No mites Eero ko niillä voimilla kehu, ni kerroppas siintä, ku se lupas maat myydä, sitte ko se ei enää jaksa?
Nii sitä isävainaan kans aina sanottiin tai se pyys, että myyä hänelle niitä peltoja, ku teitä on vaan kaks siinä. Eero sano, et sit ko hää tullee niin vanhaks, ettei hää ennää apulantasäkkiä selkään saa, ni sit hää tuota myöp.
Niin ne oli apulantasäkit siihen aikaan satakilosia. Kangassäkeissä 100 kiloa.
Kerroppa sit siitä lehmäjutusta vielä.
Niin sit kerta meiän lehmät mäni sen kaurapeltoon siellä Hengon niityllä ja mie menin illalla sille sanomaan, et kuule kaveri nyt meiän lehmät olit teiän kaurapellossa ni. Ehän se mitään, mitäs se meinaa, jos meiän lehmät ois menneet teiän kaurapeltoon ja syöneet vaikka kaikki, ni hää ei olis olt moinaankaa.
No mites niille lehmille kävi, ko työ lähditte sieltä? Jäikö ne ilman mitään hoitoa sinne elämään?
Ne jäi sinne navettaan. Ilman hoitoa ne ol sillonkii, ku myö mäntiin sinne taloon ni ne oli ilman hoitoa. Mut yks lehmä ol siintä tuli maitoa ja pojat käi hakemassa siintä naapuritalookii maitoa ja ne oli onnellisia.
Juu mie mänin katiskoita kerran kattomaan, ni toi Rahikan Eero tul samanaikasest siihen ja sano, että hään kylvi eile apulantaa tuonne teiän puolen siihen peltoon. Mie sanoin, no miten sie sait ko vesi on vient kaik sillat. Mitäs tässä, hää nappas se satakilosen säkin selkään ja hyppäs sen ojan yli, eihä siin olt mitään vaivaa.
No mites Eero ko niillä voimilla kehu, ni kerroppas siintä, ku se lupas maat myydä, sitte ko se ei enää jaksa?
Nii sitä isävainaan kans aina sanottiin tai se pyys, että myyä hänelle niitä peltoja, ku teitä on vaan kaks siinä. Eero sano, et sit ko hää tullee niin vanhaks, ettei hää ennää apulantasäkkiä selkään saa, ni sit hää tuota myöp.
Niin ne oli apulantasäkit siihen aikaan satakilosia. Kangassäkeissä 100 kiloa.
Kerroppa sit siitä lehmäjutusta vielä.
Niin sit kerta meiän lehmät mäni sen kaurapeltoon siellä Hengon niityllä ja mie menin illalla sille sanomaan, et kuule kaveri nyt meiän lehmät olit teiän kaurapellossa ni. Ehän se mitään, mitäs se meinaa, jos meiän lehmät ois menneet teiän kaurapeltoon ja syöneet vaikka kaikki, ni hää ei olis olt moinaankaa.
Laihajärven kylätoimikunta.
Toivo Koson haastattelu Utissa 2.11.1995.
Valokuvat laihajärveläisten kotialbumeista.
Kommentit