Ne ostiit jäniksen koipiilla kaks lajittelijaa

Sivin Lahjan muisteloita

Puintihommissa

Paikannimistä

Sellaisia tarinoita kertoot aina niist paimeniin juttuista. Sellaiset on kun Jaskanrauvvat siellä Välsuon puolella (Välsuon ja Lihavan välillä). Mie aina kyselin, mistä se on saant nimesä. Ni kaksi paimenpoikaa ol siellä paimenessa. Se toinen kutittel siel kiven välis sitä toista poikaa niin kovast, että se kuol. Poika sano ett ”kitkuttelin katkuttelin kahen kannon välissä, ni kuolkiin se Jaska”. 

Sit siin ol välillä Pöytiin aho. Se nimi tul siintä ku paimenet kaikki kerräityvät sinne syömään, siihen aholle. 

Sit ol Ylkylä, jossa kuulemma perimätiion mukkaan jotakin kivikauvven aikasia rakennelmia. 
Ennen ku ol karhuja paljon ja - ne joutuvat sillon käymään paimenessa ja - noit susia ja muuta sella­sia. Mut siel ei olleet koskaa lapset yksinää, että siel ol aina aikuinen - joku vanha ihminen - sit. Sit ot yks vanha ihminen, karhu ku tul karjaa ni se huus, että jos tuon kirjoraakin syöt - ni älä muita. Se kirjo ol vanha lehmä, se jouti sen mummon mielest syötäväks. 
Pirunloukas ol tietysti, jos siel joku ennen vanhaa kummittel, ni siel joku piru kurkistel - se sai siittä nimesä. 

Pirunloukku

Munaviilekset ol sit taas, ku kovast laski mäkiä ni - sai nimesä jonkuu tokasusta sellaanen sitte. 

Veenleipä ol varmaan sellaanen märkä paikka, joka enne vanhaan, kun ei olt vielä teitä, ni se ol hyvinkii märkä ja sai siitä sitte nimesä. 

Rajjoimäki ol sitte taas kyllii välinen raja, siin ol niiku Suurpäälän ja Laihan raja. Sit sanovat, että siel kummittel siellä tien vieressä ja siel ol, siitä Haapakorvesta eelleen päin taikka Veenleikkaamiissa, ol tuo Lutikka Saska sellane kulkumies, joka ei olt missään kirjoissa. Se ol kuolt sinne mettään siit, se makas siellä hattu silmiillä ja mustikassa kävijät sit näkivät sen miehen makkaavan siellä. Kukaan ei ottant siitä mitään selvää. Meijän äiti män paimenpojan kans sinne sit taas mustikkamettään. Nekkiin näkivät sen kuolleen siellä. Ne tulivat takasiin sieltä kottii ja hälyyttivät siitte Monnon Matin ja meijän isän ja kukaha mahto olla siellä joku muukii vielä kattomas. Käihä ne, ne hälyttivät poliisin sitte. Po­liisit tulivat sitte. Ko se ol nii huono siirrettävä ja se ei olt kirkon kirjoissakkaan, ni se hauvvattiin sinne mettään. Ne istuttivat vielä kuusen siihe hauvan päälle, et sit ei kukkaan sit jälkeenpäin tietänt (vaikka ne ol tietävinään). Sit ol yks Sunin Anni, sellainen joka - asukohan se Laisinkylässä vai missä noita marttoin siemeniä myi ja käi siellä marttatouhuissa mukana Kosensillalla. Se kulki aina jalka­siin sitä kirkon väliä ja sit se otti ja käi kysymässä meijän äitiltä; sie varmasti tiiät kaikkei parraite, jä­tettiik se Saska sinne, hauvvattiiks se sinne vai vietiiks se pois. Äiti sano, ett hään valehtel ihan puh­taalla omallatunnolla, ett kyl se vietiin pois vaikkei sitä vietykään. Sano, ku Anni ei ois ikänää mänt jalkasii siit sivu, jos ois tietänny ett se on siellä se Saska. Se luuli ett se on pois, ni se män. 

Enne­vanhaa olivat hyvin arkoja nuot ihmiset. Kaikkia kummittel. Missä kuulu lapsen itkua, siellä Veen­leikkaamiissa ja mitä kaikkea niit siel olivat kuulevinnaa siit. 

Siel ol siel Liehuvan rannal se suurlähe (luonnon muovaamia erityisiä paikkoja). Mahtavan iso lähe, missä hauetkii liikkuvat, mahottoman kirkasvetinen - siellä Lihavan järven rannalla. 
Siinä suuren lähteen yläpuolella ol sit sellain vieru ja sitä sanottiin Enkelin kelkaks. Sellainen tarina, että pojat vetivät kuusen latvan päällä tyttöjä alas siintä ni tytöt sitte nimittivät sen Enkelin kelkaks sen mäen siintä. 

Hirvikaula sit ol siinä lähellä, sit mie en tiiä, mistä se on sen nimensä saanu. 

Turppaan suo, Äijän kangas - Äijän kankaan näkötomi ol siellä - mistä lie nimensä saaneet. 

Puintiosuuskunta

Puintiosuuskunnalla ol lokomobiili, joka käytti puimakonetta. Siihen puintiosuuskuntaan sanovat - kuulu melkeen koko kylä, mut ol siellä muu­tamia taloja sellaisia, jotka ei kuuluneet siihen osuuskuntaan. Ne saivat kuitenkii niitä osuuskunnan konneita vuokrata. Siel ol lokomopiili ja puimakone. 30-luvulla ostivat Iso-Esan sitte - uuen puima­konneen. Lokomo ol aina siel käytössä. Sitte ne ostiit jäniksen koipiilla kaks lajittelijaa sinne kyllään. Puhistuskonneita sellaisia. Jäniksen koipiilla osto tarkoitti sitä, että Laihan maat olivat vuokrattu Vii­purlaisille Valion miehille Kasaselle ja Heikkilälle metsästysmaiksi. Ne saivat metsästää siellä ja oman kylän miehetkii saivat metsästää siellä. Ne metät kun ol vuokrattu nin ne rahat käytettiin näihin lajit­telijakonneisiin. Voi ne käyttää johonkii muihi konneisii, mut nää ol ne "'jäniksen koipiilla” ostetut vehkeet. 

Tää puimaosuuskunta sitte kiers aina - toisena syksynä se läks sieltä Pukin puolta liikkeelle - toisena syksynä se läks aina Venäläisen puolta - se niinkun vuoroon aina kiers siit. Siin ol vakituisena - ens ol Hailin Saska (Hailin Santeri), joka ol lokomonhoitaja. Se ol vanha laivamies jo Pietarin ajoilta nin se osas käyttää näitä tällasii konneita. Sitte ku se Santer ei ennää kyent, ni sit ol tuo Valkosen Mikko - Aapon Mikko - se viimenen Iokomon käyttäjä. Sit niitä puimakonemiehiä, niit ol Kantolan - Koson Uuno ja ol Koson Einokii ja sitten tuo .. siin ol välissäkkii. Peräkylän Toivo ol yhtenä kesänä ainakii. 

Nää siit hoitel - ne sitte huols ne koneet. Syksyllä talvikuntoo ja sit taas syksyllä-kevväällä puimakuntoo. Siellä koulun luonna ol lokomokuuri, missä niit sitte säilytettii - niitä konneita. Jatkosodan jäl­keen ne koneet joutuvat Venäjälle. Se ol suomalaisiilla merkkiillä se lso-Esa ja ne olivat Venäjällä. Kalle se suuren työn teki, tuon kuorma-auton perässä se kuletti sen lokomopiilin ja puimakonneen tänne Virojoelle ja sellasella kyyvillä, että rostirauvatkii kuuluvat sillä matkalla tippuneen. Ryssä ko käi täällä kattomas, ni se vei takasiin, se piti viiä sinne. Osuuskuntia ei muilla koneilla ollu.

Sit siel ol ne lajittelijat, kummallan puolella kyllää ol lajittelija. Sanovat että ne uusiimmat lajittelijat ol ostettu jäniksen koipiilla. Se tarkotti sitä, että kun Laihan maat oli vuokrattu Viipurilaisille metsästäjille, ni kyläläiset saivat sielt sitte rahaa. Niillä ra­hoilla ostivat sit yhteisiä koneita. 

Koneen siirto Oron pihalta Monnonmäelle päin

Siel ol aika monessa paikassa omia koneita. Ne käi ensi sillo hevoskierrolla ja siit alko olla niitä sel­laasia - mitä ne mahto olla, millä ne käyttivät niitä. Isommat talot siellä olivat jo kyl joilla ol omat puimakonneet. Suurin osa kyläläisiistä vielä käytti sitä yhteistä konetta. Ei siellä kaikki siit olleet pui­makoneosuuskunnassa mukana. Ne sitte pikkuse joutuvat enemmän maksamaan - ne jotka sitte ei olleet jäseniä.

Mihin koneet joutuivat sodan aikana? 

Sotamiehethä toivat ne koneet tänne Virojoelle, mutta Venä­läinen, kun ol luettelemassa ja kattelemassa niitä tavaroita ni sehän vietti ne takasiin sinne. Ne kun ol talvisotan aikaan siellä Laihalla, niitä ei oltu viety mihinkään sieltä. Ne olivat siellä Pukin riihen luona, ku myö mäntiin -41 sinnen. Se ol puintivalmiissa kunnossa, puinti meneillään siellä. Ne omistivat ne, vaikka ne ol ihan suomalaisiilla merkeil se puimakone - sehä ol joku venäläine vissii aikanaa - se lo­komobiili. 

Muita koneita

Talojen yhteisiä koneita ol joitakii. Perunan nostokone missä myö oltiin mukana, ni siinä ol 6 taloa, se ol kaikista suurin. En tiiä sit kun Oron olivat, kuinka monta taloa niillä oli. Hiekassa ja Paavoilla oli. Kujalassa siit ol ensmäinen perunannostokone. 

Sit ol se oja-aura tosiaan. Kuudella hevosella se kulki siellä ja miehet perässä sitte. Se ol siinä 30-luvulla vasta. Kyl ne aika paljo käytti naapurin koneita. Hevoset ol sillä viisii, ett jos ol kellä yks hevonen ni sitte se saatto saaha naapurista hevosen lainaks. Ol siellä jotakiin konneita vissiin sellaisia, että ne lai­nasivat toisillee. 

Varstoilla puiminen

Se ol aika hikistä hommaa. Mie olin yhen kerran olt siellä puintihommassa, mut riihessä muuten olin. Isä toi aina ruislyhekuorman - taikka minkä lyhekuorman - riihen etteen. Sitte se täyty heitellä sinne riihee. Mie olin aina sit antelemassa, kun äiti seiso siellä riihen ahinlauvalla ja pisti niitä lyhteitä pystyyn sinne riihen parsii. Sieltä sitte otettii ja laskettii alas ne lyhteet, ku ne oli­vat kuivaneet. Enstään tehtiin sellaanen tuli sinne riihen uuniin, mikä savusti ne lutikat sieltä lyhteistä lattialle. Ne lutikat lakastiin pois siit hämähäkit ja mitä siel nyt sitte tuli. Sen jälkee ruvettii lämmit­tämmää sitä riihtä sitte. Ne kun kuivivat ne jyvät siellä lyhteissä, niin laskettiin ne lyhteet alas. Sit iskettiin lyhteitä seinään ja heitettiin ne sinne kylkiäiseen. Kylkiäiseen - sanottiin ko riihen sivussa ol sellainen lato, ni se ol kylkiäinen. Sitte puitiin puimakonneella, kun ei niitä puitu sit käsvarstoilla. Jos ne puitii käsvarstoilla, ni kun ne lyhteet laskettiin sieltä riihen parsiilta alas, ne levitettiin siihen riihen lattialle. Tähkät aina niinku keskelle päin, sellasee ympyrää. Siinä sitte niitä piti olla aina neljä kappa­letta niit varstan käyttäjiä. Ne sitten puivat niitä ja välillä pöyhöttelivät niitä olkia. Sitte ku ne saivat olet puitua taikka ne lyhteet, ni sitte ne tekivät niistä kupoja - oikein isoja olkikupoja. Ne viskattiin ne jyvät sitte seinää ja sitte siinä seinän välillä karisivat ne roskat pois. Varsta, myö sanottii vartta, siin oli sellainen toista metriä pitkä vars. Sitte oli puolen metriä taikka niiku 40 senttiä nahkaremmiä kaksin­kertasena ja sit siinä nahkaremmin pääs oli sellane 40 senttinen niiko halko. Siinä halossa ol reikä, mikä sitte liikku aina sen mukkaa ku lyötii. Se tahti täyty olla hyvä, ettei mitään tult sellaasta seka­tahtia.

Kolholan VPK

VPK. Palokuntahan ol aikanaan aika vireää toimintaa palokunnalla. Siellä ol niitä paloruis­kuja, ol kummallakki puolella kyllää palokuuri. Niillähän ol omat puvutkii niilä palokunta­laisilla - ne piti varmaa harjotuksia. Sit siellä oli 2 palokuuria, joissa ol sellaiset käsiruiskut tai vanhat ihmiset sano että ruutta. Myöhemmäs vaihees sinne ol ostettu vielä pari muuta ruiskua. Ne oli sil sellaisiin taloryhmiin asennettuja. Toinen ol Venäläisen määllä ja toista mie en sit tiiä - missä se siel Pukin puolla ol. Nää ol ainakiin sitte toiminnassa. Palokuurissa ol sitte käskäyttöset - mitäpä sit siihe aikaa muuta olkaa. Kyll kai siel siit ol joku, joka johti sitä palokuntaa vielä myöhemmässäkii vai­heessa, mutta mie en siitä aikeestaan tietänt mitää. 

VPKlla oli lava ja siellä ne järjestivät tanssia. Sitä mie en tiiä mihin ne rahat sit menivät niistä - kun ne siellä tienasivat. Kyll siit jonkun verran jäi puhastakkiin rahaa. Mihin - käyttikö ne siihen kalustoon siit ja kaluston korjaushommiin ja mihin sitte ne rahat. Enstään se ol siellä Pukin puolla, mut sitte sieltä ei enää saaneet sitä lavan alusmaata vuokrattua, ni sit sen muuttivat sinne Hiekkaan sitte. Siellä Anttilan maalta saivat sitten sen urheilukentän ja sen lavan tontin. Rakensivat sinne sit lavan. Siell ol sit niitä palokunnan tanssia sitte joka kesä, harvase viikko sit melkee. 

Suu­rempia tulipaloja ei meijän puolella olt. Sillon -36kohan se sit ol, ku Alatalon olivat kesantopellolla. Eila läks aikasempaa sinne lehmiä lypsämää ja laitto liittaan tulet. Se ei olt syttynnynnää se tuli. Sitte se Valpur mäni sinne tuvan luokse ja ku se tuli ei oltkaa syttynt oikein kunnol, se heitti 3 litran kanisterista öljyä sinne. Sillon se lehahtikii se kanisteri tulelle ja Valpur palo siinä. Sitte Viipurissa muuta­man päivän perästä kuol. Mut ne saivat talon sit sammutettua taikka sen palon, että se ei oikeestaan turmelt muuta ku mitä vähän sisästä poltti jotakii ja savusti. Muita niinkun tulipaloja mie en sen pa­remmin muista, mitä se Pukin Isun tupa ol, mutta ei isompaa tulipaloa Laihalla olt. 

Palokunnan harjoitukset

Yhen kerran mie muistan, kun kevväillä ne täyty tarkastaa ne letkut olivat tarpeeks turvonneita. Sillon ne käivät siel järven rantoissa, ei myö siellä lapset käyty paljo kattele­massa niitä. Jatkosodan aikaan VPK, kyl siel vissiin ol. Kyl siel tais olla jotakiin paloruiskuja vielä sittekii jälellä. Siin ol siin Matilla yks, Venäläisen määllä yks ja yks ol siellä jossakiin - miss lie Pukin puolella - niitä ylimääräsiä. Siinä koulun luona palokuurissa ei olt ruiskua.

Kyllä ne käivät toisissakin kylissä sammuttamassa paloja, jos niitä hälyytettiin. Siihen aikaan ol aika vähän kyl noita tulipaloja. 

Muurikkalassa ne käit siellä Kavalalla, kun -38koha se mahto olla - en vuoslukua muista ihan tarkkaan - siellä Alhon navetta sytty palamaan. Laihan miehet sitte saivat häly­tyksen jostain syystä. Uskin Jussi pisti sitte toimeks ja laitto miehiä keräämää. Matin Laurilla ko ol ajokortti, ni se otti Kuuselan Lauri vainaan kuorma-auton ja ruiskut siihen. Sit sen kans mänivät sinne Kavalalle. Siellä Kavalan ihmiset sanovat, että jos Laihan miehet ei ois tulleet ja nii rapiast toimineet, ni koko se kartano ois palanu. Nyt se jäi siihen navetan palamisee vaa. Ne laittovat ensin sitte letkun nii pitkälle ku se tul ja sitte vene sinne. Sit ketjussa siit venneesee vettä nostivat ja sillä viisiin suojeli­vat niitä asuinrakennuksia siellä. Tästä kuulu pitkän aikaa siite, että Laihan miehet olivat niin reippaita ja pistivät toimeks. Uskin Jussi sitä kyl kerto jo jälkeenpäinkii monta kertaa, vielä tätä sammaa juttua. Sitä mie en osaa sanoa, miten se hälytys tul, mutt kyll se äkkiä toimi. Ol se mikä hyvänsä hätä, ni kyllä sana kulki aina talos talloon - ei siinä kauvan mänt.
(Toisaalla Lahja kertoi Muurikkalan tulipalosta näin:) Sit sellainen tapaus sattu, mie kuulin sen kun siel Muurikkalas olin sillon -40 kesällä, kun Salmelan emäntä sano - jos ei Laihan miehet ois tulleet sammutushommiin, ni se Alhon talo ois palant. Laihan miehet pistivät tuulemaan. Kuuselan Lauri oli sillon just kesällä kuolt, mut sen auto ol vielä myy­mättä. Matin Lauri otti sen auton, kun muilla ei vissiin olt korttia. Se otti sen auton ja niin paljo kun siihen sai liikkeelle miehiä - sinne lavoille. Uskin Jussi ol, meijän isä ol ja ketä kaikkia. lsä sano viel, että hirvitti, kun se ajo siel Kavalan mutkasella tiellä niin kovvaa. Uskin Jussi selitti siit jälkeepäi: Letkut ei riittäneet sinne salmelle saakka, nin pistivät venneen sinne ja sitte ketju sinne. Vesiketjussa sinne venneeseen ja siittä sitte sinne. Saivat sen asuinrakennuksen varjeltua. Salmelan Amalia puhu sitä monta kertaa, jos Laihan miehet ei ois tulleet nin Alhon talo ois palanu. 

Sithän meinas Oron sauna palaa, ku ne kinkkua ottivat ja siellä opettelivat palvaamaan - siellä sau­nassa ja savustammaan - martat. Mie siel olt paikalla. Se syttykiin palamaan se rasva siellä. Saihan ne pian sen sammumaa ku ol se ruiskukii siin vierellä. Sitä mie en tiiä tarvittiko ne sitä ruiskua. 

VPKlla ei harjoituksia olt muuta, kun kevväillä tarkastivat niitä letkuja - eiks ne niiku huoltaneet - jo­takii semmosta sitte aina. Aikanaa mie luulin, että VPKn päällikkö ol se Väärämään Aappo, mutta sen jälkee mie en tient yhtää - ett kuka on. Kyl kai siel joku ol, täyty olla kun kerran palokunta ol. Tulipaloja siel ol vähäsen. Pukin Isun talo tai mökki ol vissiin ainua, joka palo sellaiseks asumiskelvot­tomaks. 

(Laihajärven kylätoimikunta. Lahjan haastattelu Artjärvellä 7.12.1994)