Miten ratkaistiin, kuka oli paras?

Tauno Venäläisen muistelot, osa 3

Rihvelitaulu ja kynä. Rajalan kotimuseo, kuva Mervi T.

Sitte minult jäi siin kouluaikan mieleen. Mikä se nyt olikaan se alakoulun opettaja siihen aikaan, ku mie aloitin koulu, oliks se Riepas Ieva niin. Se kerkis sit hetken aikaa olla siinä. Sit sielt tuli jotain esteenä, mie en muista mitä, ni myö jouuttii sit käymää siel Koson Antin ja Ilmarin kotona sitä kiertokoulua, niinku sanottiin. Sitten tuota tämä, oliks se nyt Lempi. Sit se yhtenä, se ol pakkaspäivä, kun mäntiin sit sinne. ”No, mitenkäs ne koululaiset on onnistunneet tulemaan tänne näin pitkään matkaan”. No myö sit mäntiin sinne ja sit tehtiin siellä kivitauluihin sit sitä tehtävää ja sit luettiin muistaakseen jotain ja sit se sano tällä viisiin Lempi, että lähtekääpäs hänen mukkaan. Meit ol Sivin Lahja ja Lyijysen Martta ja ketä meitä nyt kaiken kaikkiaan siin olikaan, et lähtekääpäs, hää näyttää tuolta heiän isoäitin kuvan. Ni arvatkaas työ mitä? Se niinkö sen kuvan kattominen ois vaikuttannu minnuu kovast tuota, et mie rupesin oikein silmin nähen kehittymmää. Ko se ol hengellinen ihminen ollu, koko se väki, se ol sellanen tumma kuva, valokuva siel seinällä ja sit siinnä niinkö ois ollu sellaista ihmeellistä taikaa siinnä kuvassa, että se anto niinko sellasen sysäyksen, et ethä sie poika tääl maailmassa ollekkaan niin heikoilla.

Tuomas ja Anna Vilamaa (Valpuri os. Vilamaa Koson vanhemmat). Kuva: Sylvi K.

Minkäslaisia leikkejä leikitte lapsena, muistatko?

Kyllähän niistä muutamia mieleen jäi. No, kerrankii myö sitte siintä ko mäntiin sinne naapuriin, Lyijysen pihalle sit. Siin ol sit oikeen hienoa hiekkaa siinä, missä lapset leikki. Sitte ko oikein innokkaina siin leikittii, ni mie olin sitte omassa mielessä, et minkähänlaista tuo hiekka on, jos sitä pannee suuhun ja syöp. Mie söin vissiin kolme kertaa, pistin suuhun sitä hiekkaa. Eikä se mitään tehny kipiäks.
Sit kun ne joutu jakamaan sen Lyijysen paikan sit Simo ja Väinö, ni tuota myö leikittii sit siellä sellasil käpyjä, kiviä ja mitä nyt luonnosta löyettiin näin kevääseen aikaan sitten tuota, voikukkaa ja mitä kaikenlaist kukkaa siinä sit mukamas oli.
Meil oli sit yks semmonen ajanvietekonsti, et pystytettiin semmonen palikka maahan ja sit se ol niinko vähän terotettu sielt yläpääst ja sit myö kepillä otettiin näinikkää ain sit muutaman metrin päästä ja heitettiin se nurin. Se ol niinko pappi nimeltään. Et saako papin nurin. Ja sit oli yks semmonen sanotaan, kun pantiin se pääalusta näinikkää ja sit siihen pantiin. Se ol sit taas sirkkaa. Sit sitä lyötiin. Se ol semmonen halko, halon palanen ol ja sit siinä sellanen ohkanen tikku. Se pompattiin ilmaan. Se oli sirkkaa.

Kerroppa vielä uudestaan minkälaiset ne välineet oli siinä pappipelissä?
Enstäin oli seIlanen puupalikka, terotettu puupalikka, että se pysy siinä maassa, jonkuun renkaan keskellä. Ja sitte oli sellain kepukka, mikä heitettiin sinne. Se kun sattu siihen, saatto lentää monia metriä.

Kuinka kaukaa sitä heitettiin?
No muistaakseen sanotaan 10-15 metriin tai silleen, jos en mie väärin muista sitä.

Miten ratkaistiin, kuka oli paras? 

Tuotiinko se aina joka heiton jälkeen takasiin samaan ympyrään?
No tuotiin ja sit taas seuraava. Ilmeisesti se oli niin, et kuka sai sen nurin ni se ol voittaja, jos en mie väärin muista.

Kenen lasten kanssa sinä enempi leikit siellä? Minkälaisia ne leikit oli sisällä?
No Kokon Eino oli ainakii yksi ja sit oli toi Kivelän Väinö siinnä ja sit nää Kivelän Väinön pojat Leevi ja Kalevi ja Jouko ja silläviisii. Pääasiassa Kalevi, koska myö oltiin niinko saman ikäsiä.
Sisällä myö tehtiin sit sellaista, että meil ol sit pelikortit ja myö pelattii ristkontraa ja sitten rampsua olevinnaa ja mitäs se ois ollu se muu, mut pääasias ristkontraa ja ai niin se marjapussia.

Joko työ näitä pelasitte jo ihan lapsena?
Niin, sanotaan sellasen koulupoikan ja siitä ylöspäin.

Missäs työ kävitte uimassa siellä? Kuinka vanhana opit uimaan?

No, myö käytiin uimassa niinko sanotaan kahessa paikkaa siin Laihajärvessä. Täält koulun sivu ku lähettii ja mis oli se Vilamaan Simon ja opettajan talo siinnä ja Rahikan Eeron, ni siintä mäntiin Pilkkaniemelle. Ja sit ko mäntiin tänne toiselle puolelle, niinko länsipuolelle, ni sit myö mäntiin Haapaniemelle. Kerran sattu sit sellain tapaus, et ko mie sit rupesin niinko oppimaan sitä paremmin sit uimaan, ni tuota mie sanoin sit Koson Pentille, ol sellanen kaunis kesäinen päivä, mie sanoin Pentille, ko se ol sit soutelemas siel niinko oman rannan puolel. Nyt mie tuota yritän uia tään Haapaniemen ja Pilkkaniemen välin, mie sanoin sit sil ko mie uin sinne Haapaniemelle täältä Pilkkaniemelta, että lähe nyt seuraamaan, jos mie en jaksakkaa uia, otat miut sit veneeseen. Ja Pentti läks ja se oli hyvä. Mie en ois jaksant uia takasiin, ku siin oli sellain reilu kilometri ehkä sitä väliä. Sit kerran mäntiin sit Kokon Einon kans sinne Haapaniemelle uimaan ja Eino viel tul sit pyytämää ja miehä olin valmis lähtee. Mäntii sit oikeen reipasta vauhtia sit sinne, mut mie tein sen virheen, et ko päästiin rantaan, ni tuota meille tuli sit niinko kilpa, et kump ennen pääsee vetteen. No miehän pääsin sit ennempää vetteen ja mie mäninkii sinne ihan suoraan pohjalle. No mie käännyin sit siellä pohjassa, niinko rantaan päin naama ja mie huomasin, et tuosta nousee se luiska niinko ylöspäin ja niin mie jaksoin piättää sitä hengityst, niin kauan, et selvisin sit. Mie sanoin sit Einolle, et ”nyt sie meinasit joutua lähtemään yksin pois täältä”.

Jotkut ovat puhuneet, että siinä Pilkkaniemen ja Haapaniemen välillä on keskellä järvessä niin matala paikka, että siinä voi vaikka huilata. Onko sinulla tietoa tästä?
Kyllä siinä nyt ainakin miun mielestä niin paljon syvä ol, ettei siinnä miun mielestä päässy olemaan niin matalaa. Mut täältä ko lähettiin siint Rantalan sivu painumaan sinne Typölle päin, ni siin ol sit aika pitkält sitä laakeutta.

Minkäslaisia leikkikaluja lapsilla oli siihen aikaan, oliko ne omatekosia?
Ne oli omatekosia juu, kuka mitäkii kekkas. No meikälainen ko pahimmillaan sit ko se leikki, ni kun ei ollu oikein muuta, ni se puita laitto, niistä sit koitti rakentaa.

Kiusasivatko pojat ja tytöt siihen aikaan toinen toisiaan? Minkälaisia tapoja oli?

No ei ainakkaa miun tietääkseen siiheen aikaan. Mie en ainakaan kuullut mitään, et ois mitään sellaist suuremmin ollu. Kerran minun omalla kohtaa kävi silläviisiin, että olisit sellainen kevätsade, kun myö männään koululle päin. Mie roiskautin vesilätäköstä vettä. No tietäähän sen, eikös nää tytöt velikullat, ni nää sano opettajalle et Tauno tekee heille kiusaa, että räiskytti heiän päälle. No miehän sain satikutia. Mie sanoin, et ehän mie nyt ihan tahallaan tarkoittanu sitä, mut ei siinä auttanu mitään muuta, ku seiso nurkassa vaan.
Sit yks miulle sattu siinä piiloleikis mieleen, ku Anttilas oli sitten taas se Pollen Matti sillä kertaa yötä, ni mie mänin sit ko siin oli niinko vinkkelis ne rakennukset. Sit siin ol sellain heinälato, missä oli tuota heinää karjaa varten. Mie pojanloppi, mie ajattelin, et miua ette löyä ainakaan, mie painun niin perälle, ni siel olkii Pollen Matti kaalimassa heinää. Mie mänin sisään ja sanoin sit vanhemmille, ”tiiättäk työ mitä, jos ei myö noita mustalaisia saaha pois, ni tuota myö kevväällä saahaan taas ostaa heinää”. Niin omalle hevoselle oli ottamassa. Se miulle jäi niin mieleen.

Onko muistissa kummitusjuttuja tai jotain sellaisia, millä lapsia peloiteltiin?
No vähin erin sitä oli sellainen ko kerrankin lähettiin sinne Hengolle päin näin kevättalven aikaan ja sitte kun siin ol se sakia mettä siin välillä. Ku myö oltiin sellasia nuoria pojanloppia, ku ol ne valtavat, ku siin ol isoa mettää, niin juohtu mieleen, et onkohan tuolla karhu.

No oliko Laihajärvellä susia tai karhuja, liikkuko niitä?
No hyvin vähäsen ainakaan minun tietääkseen. Ei etes hirvimetällä käyneet siiheen aikaan, vaikka ol niin valtavat metät siellä. Varhemman aikan mie muistankii nyt yhen jutun, kun mie ko olin oikeen utelias luonnoltaa. Sit oli tuo Monnon Matti meillä kylässä ja mie sit kysyin, et mitenkä siihen aikaan, kun olitte nuoria, ni vieläks karhuja näki. Ni kyl siellä näki, sano että nous jo, veti elukka selästä. On siel varhempan aikan olt.

Mitäs siellä metsästivät, jäniksiä vai mitä?
Pääasiassa jäniksiä ja sitte terriä ja mehtoa. No muutaman ketunkii varmasti ampuvat noin talven aikanna. Pääasiassa Monnon Huuko ja sit tää Kivelän Väinö, mikä sielt läks ennen sotia tuonnen Luumäen puolelle. Ne ol pääasiassa sellaisia mettämiehiä. Kerran näin sit ku se tuli sieltä uuen maantien suunnasta Anttilan pihan läpi, sit mäni kotia päin, sil oli mäyrä ammuttu.

Sit sinne joutu putkaan tuota pari kolme henkilöä. Miun Veikka ol vissiin yhtenä, sit ol joku olks se Miehikkälästä päin kotosiin se yks ja mistä se yks ol ni. Ni tuota sinne hiekkakankaalle pistetty sellanen hirsinen sievä lato, mikä ol sit putkanna ni tuota, minun vanhemp veikka tul sielt putkan seinän alta, kaivannu montun, et pääs sieltä pos ja toiset niinnikkää.

Kansalaissodan aikanahan siellä ei tiettävästi sodittu. Siellä liikku punaisia ja valkoisia. Onko sinulla tietoa niistä? Pelkäsivätkö ihmiset niitä?

Ei tietääkseen sodittu. Oisha siin saattanu meiän kylässäkii jotain tapahtua, mut kun siinä oltiin valmiita auttamaan ihmisiä puoleen ja toiseen. Mut ko se meiän vanhempain koti ol siin niin saapuvilla, niin sinne kehoitettiin aina mänemään, tuli vieraita kylään sit tai. Tämä minun vanhempi veikka, se muistaakseen sano ko mie taisin ottaa selville, ni tuota ne liikkuvat sit siellä nää poikalopit ihan vapaasti, mitä siellä nyt liikku, mut eihä ne niille sellaisille nuorille poikiille nyt mitä tehneet. Sen verran ihmisyyttä ol sit. Kyllä varmast pelkäsivät.

Kuoliks tai häviskö sen kapinan aikaan Laihajärvellä ketään?
Ei miun tietääkseen sillo kapinan aikaan Laihalta männy ketään.

Muistatko sitte miten suojeluskunta toimi Laihajärvellä? Pitivätkö ne harjoituksia?

No se toimi sit sillä viisiin, et tuota ne ol ne, niinku sanotaan äveriäämmät eläjät, ni ne pääasiassa olivat siinnä, mut sanotaan niinku Anttilasta, ni ei siintä ollu. Harjotuksia pitivät, ampumaharjoituksia Latakan pohjukassa. Siellähän ne harrasti sit sellaist ku tarkkuusammuntaa.

Kukas sitä toimintaa veti siellä?
Tais olla pääasiassa Vääränmäen Iivar tai Hailin Iivar se oikeelt nimeltään ol. Mut siel ol miun käsittääkseen hyvin laimeaa se suojeluskuntatoiminta.

No entäs lottatoiminta. Sitähän oli ja siellä?
No saatto ehkä vähemmässä määrässä olla. Oliks näitä Bycklingin naisia joku.

Bycklingin Kaisa oli lottana oikein rintamallakin. Mutta nämä lotat eikö ne oltu siellä muonitushommissa ja muissa?
Niin jotain, sanotaan sitte rintamalle valmistivat jotain lapasta taikka sukkaa ja sitte luonnollisestkii jotain suuhun pantavaa. Sellaista ehkä saatettiin.

Lähtikö teiltä ketään muita sillon armeijan palvelukseen tai sotaan?
Ei joutunt muita ko Viljo joutu Karhumäen suunnassa käymään. Isä oli jo niin vanha, ettei joutunt.

Muistuuko mieleen ketä kaatu sotien aikana?
No kato se Ollikan Lauri hävis. Se on muistaakseen silläviisiin, et siit ei oo mitään tietoa. Sitte tämä mikä se nyt olikaan, se Rytkön, Vainion Tauno. Meiän kyläst ei tainnu muita kaatuakkaa. Sitä mie en tiiä, et haavoittuks muita ku minä.

Koson Toivo oli ilmeisesti haavoittunut?
Tiedätkö tuliko Laihajärvelle sillo talvisodan aikaan sieltä rantakylistä, yöpykö siellä evakoita?
Sitä en tiiä yhtään, että jaa Kannakselta päin vissiin tuli sillä viisiin, mitkä polttivat niitä Laihajärven taloja sieltä maantien varsiilta. Koivistolta ja sieltä päink ne nyt oli, mitkä Laihajärven ohi kulkivat ja ne pan sit palamaan kuulemma sitä meiän kyllää.

Tulivatko ne vielä sen jälkeen, kun laihajärveläiset oli lähteny jo pois?
Sen jälkeen. Kato ehä ne.

Suomalaisetko ne polttivat?
Niin, osittain ainakin.

Et ne ei ollu suomalaisten eikä venäläisten sotilaitten polttamia maantien vieressä nää talot?
No siihen käsitykseen mie oon päässy, että ne ol ne, jotka sieltä joutuvat, ne evakot, että ei jätetä sitte silleen. Et en mie tiiä tuota hävitysvimmaa, kyllähä sit tietyst, ainaha sitä sotassa tapahtuu, mut mikä ois säästyny. Oisha se tietyst naapur ne tuhonnu ja hävittänny kumminkiin.

No mites se elämä siellä kylässä sillon sodan aikana, miten siellä elettiin? Sie olit sillon linnoitustöissä ja armeijassa.
Mie en ollut siel näkemäs sitä elämää, mut miusta vähän vaikutti, että se ol se kylän yhteinen henki sellaista, että toinen toistaan koitti auttaa niin paljon kuin mahollista.

Muistatko kuulleen, pudottivatko ne lentolehtisiä sinne kylään?
Jaaha, miten mie nyt osaisin sanoa. Saatto ehkä jossain tapaukses olla, mut en mie ainakaan oo kuullu.

No liikkuko siellä sodan aikaan desantteja?
Kyllä yhen tapauksen sillon kun myö oltiin alokkain siel Säkkijärven kirkolla ja myö sit tehtiin hiihtoretki sinne Satamanniemeen, niin tuota siellä linnoitusalueella meikäläiset sotilaat, mitkä olivat siellä palvelukses, ne ettivät, että mihinkäs se tesantti oikein hävis. No en mie tiiä sit sen paremmin muuta, kun yhen tapauksen mie tiiän sit tämmösen tapauksen, meiän pihalle, ko mie tulin linnoitustöistä sit sillo vuuen alussa sit armeijaa varten ni yks mies tulee, halvatun komia vaalea mies, tulee meiän vanhempiin pihalle ja se sano tällä viisii, et missäs tääl linnoitetaan ja mistä hää sais kyytiä, et hää pääsis tuonne Laisniemeen. Mie sit sanoin sille, sil ol muistaakseen ase mukana ni sillä miehellä. Mie sanoin mää tuonne sissään, et jos sieltä sattus saamaan sit kyytiä Laisniemeen.
No se mäni ja kyl se isä sit sieltä takasiin tuli.

No oliko käpykaartilaisia, näitä Suomen armeijasta karkuun lähteneitä? Liikkuko niitä siellä?
En mie oikein ossaa siihen sanoa sitä enkä tätä.

Pommitettiinko Laihajärven talvisodan aikana?
No, sen verran niinko mie siinä unikuvassa alussa kerroin, ni siihen ol tullu siihen meiän Anttilan piha-alueelle pommi ja sit johonkin sinne syrjempään ol vielä sit roiskauttant johonkii.

No mites ne ihmiset siellä kylällä suojautu siilo, ku se sota oli syttyny ja pommituksia oli? No tämmösen asian mie jotain niinko olisin alitajuntaan kuullu, mut sit että tuota tämä niit Tommiskan veljeksiä se vanhin veljes Vilho ol mukamas männy johonkii, olks se männy kotona kellariin vai mihin piiloon ja ol nukahtanu sinne. Se oli vieny sinne hiiliä, ku se oli sementtikellari ja se oli kylmä, ni se oli vieny hiiliä lämmittämistä varten ja oli saanut häkämyrkytyksen.

Tuliko kaikki ihmiset siilo talvisodan jälkeen sinne kylään takasiin vai jäikö sinne tyhjilleen niitä taloja?
Kyllä ne muistaakseen kaikki tuli, jos ei sit se mikä oli siel Lamminniemes se räätäli, se Rytkö, se ei tainnu tulla takasiin.

Kerroppa sitte, kun muistit tuossa äskettäin, ketä sieltä lähti Amerikkaan tai Venäjälle?
Jaaha, niin tään Hailin Viljon veli läks sinne Amerikkaan Teuvo ja mikäs se ol se toinen. Ne ol kommeita miehiä olleet. Kyl ne on jääny sinne ainakiin miun tietääkseen, ainoastaan tämä Vilamaan Simo, mut sehän tais olla Austraalissa.

Mitäs miehet teki iltaisin kotona puhdetöinä?
No se ol pääasiassa suutaroimista taikka sitten korjasivat rekiä, taikka uusia tekivät sitte luokkaa ja sen sellaista. Saatto sitte jossain pienemmässä määrässä tehä huonekalujakkii. Mut tää oli oikein niin kuin ammattimies tää Pöngän Viljo.

Kuuluko Anttila tähän puintiosuuskuntaan?
Se kuulu siihen. Siihen kuulu sanotaan ehkä siin 30 - 35 jotain niissä main taloa. Se lokomapiili, mikä ol hommattu, se kulki talosta taloon, mut sithän ne justii ennen sotia ne varakkaammat tais hommata jo puimakoneita ja silläviisiin. Niinku esimerkiks tää Monnon Iivari, ni sehän hommas sellasen vanhoja koneita ja se tais sit silläviisiin tehä itelleen puimakoneen. Se ol oikeen kätevä näät siin seppähommassa. Pumppuja teki ja niinko se ol kuulemma aseenkiin tehnt. Se ku ol männy esittämää sit nimismiehelle vai mille se pit siihen aikaan näyttää, ni nimismies sano, että ehän täs oo mittään numerookaan. No kun tää on ensimmäinen. No pannaan sit ykkönen.

(Laihanjärven kylätoimikunta. Tauno Venäläisen haastattelu Anjalankoskella 4.3.1996).

Hämäläinen Aulis ja Venäläinen Tauno. Kuva: Päivi H.