Mäelläkö se isäntäkii on yötä?

Kotiseutumatkan kuva Laihajärven Venäläisenmäeltä.

Venäläisen Taunon muistelot, osa 1

Laihajärvellä ku asuttiin, niin kävikö teiltä kukaan vieraan töissä?
Mie kävin ja sit toi Kivelän (Venäläinen) veljessarja ja sit Hengon (Koso) Urho ja Otto.
Ja sitte nää Kivelän Aarne ja Johannes ja tuo Kauko ja Väinö. Niin ne kävi ja. Pääasias niinko mettätyötä.

Kävikö siellä sitte taloissa töissä niinko renkinä?
No sanotaan, sinun isäkii oli siinä Bycklingillä ni ajottain noin kevääseen aikaan pilkkomassa puita, koska se oli vanha mies se Bycklingin Juho ja sillä viisiin ja naispuoliset olliit ne sen talon asukkaat. Ni tuota sinun isä siin kävi ja kerkesin miekii sitte myöhemmässä, sillo nyt ennenkun se talvisota alko, ni sillo myö haettiin täältä Ala-Urpalan lahelta sitte apulantoja näin talviseen aikaan hevosen kans. Sitte kasattiin puita sille siitä metsästä.

Kävitkö tukinuitossa, kuorimassa?
En mie siihen aikaan vielä käynt siellä. Omassa kotikylässä kerinny muuta, ko nyt ropsia tehtiin omast metäst ja kuorittiin ja sen sellaista.

Kävikö siellä Uuraassa lastaushommissa ketään?
No miun veikka, tää vanhemp veikka (Viljo Venäläinen) ja Viljo Haili kävi Uuraassa huomattavast ennen talvisotaa. Yhtenä kesänä ainakii kävi Uuraassa. Sekkii tais olla sellain tapaus, että ne lakkoilivat varsinainen satamaväki, ni nää ol sit täältä tavallaan rikkurinna, mut ne saivat sit vähän parempaa palkkaa. Ne ol vaan tilapäisest.

Muistatko siitä pirtuajasta, miten se sieltä Satamasta tuli sinne Laihalle päin?
No kerran miulle jäi se mieleen, ko se ol muistaakseen viikonvaihteen aikaan, mie ko olin sit sellanen paimen siinä kakskymmenyheksän luvun loppupuolella. Mie olin sit siin Kokon Eemelin ja Hilmal, olin siinä paimenpoikana. No mie sit jouuin viemää niien karjaa sit sinne väljälle ja sit sinne Välsuolle. Tapahtu sellain tapaus, että mäni sellaisel vauhilla. Mie huomasin, että kanikka ol täällä repussa ja selässä. Se aattel vissiin, et nyt on joku jäljestäjä, et on ilmoitettu, ni se män mettiä myöten sen verran muutama kymmenen metriä siitä varsinaisesta metsätiestä siit sinne kotia päin Laihajärvelle.

Oliks siel sitte semmosia, mitkä autojen kans tai isompia määriä kuskasivat Laihajärven kautta?
Ei miun tietääkseen sellasista sit puhuttu, mut ku hyvin varhases vaihees. Sillo oisko se ollu ennen kapinaa tai kapinan jälkeen, ni meiän Anttilan saunast ol viety sit pata, kun ne teki sitä pontikkaa tai jotain kiljua. Ne veivät mettään ja siel keittivät.

Mitenkäs laihajärveläiset oli sopuisia ihmisiä? Käräjöivätkö ne keskenään?
Ei miun tietääkseen. Meiän kotkylä ol verrattain sellainen, sanotaan niin paljon siisti, etten mie ainakaan siel muista käräjäjuttuja.

Oliks Laihajärveltä ketään lautamiestä?
No tää. jos en mie nyt väärin muista ni tämä Koson Antti oli yks, ainakin nyt sellainen, miks sitä sanotaan, niinko kyläpoliisi, kylänvanhin. 

Niin se ei sit kuitenkaan ollu niinko lautamies.

Muistuuko mieleen, oliko kylässä jotain semmosia erikoisia nähtävyyspaikkoja?
No yhen mie ainakiin muista. Se sattu sillo, et mie olin jo aika varttunu pojanloppi, ni siinä jos muistatte niitä Bycklingin Juhon maita, niin tuota mie mänin sitte siintä sen Kilkinojan yli ja sit kävelin siel metässä, ni mie näin sitte yhen semmosen harvinaisen tapauksen, ko valtavan iso semmone ko kaheksan numero ja sit se oli niinko ois ukkonen tai mikä polttanu sen, että se ol oikein niinko kohonnu. Jos ois niin paljon aikaa, ni mie veisin sinne paikalle työkii näkisitte. Mie ajattelin, et mikähä tuonkii on aiheuttanu, ni omassa päässä sit tulin sellaseen tulokseen, et varmast sen on aiheuttant salama. Ja se on polttanu. Ja se ol pääasiassa niinko sellanen valkonen kaheksan numero.

Se oli Hiekasta niinko sinne Hengolle päin?
Hengon vastapäätä justiin ihan oikeen.

Oliko siellä muita sellaisia paikkoja?
Täähän nyt on vissiin, kun lähettiin sinne menemään sinne Satamaniemeen päin ja sinne Ristniemeen päin. Sitko myö päästiin ohi sen, täst ko Latakan sivust lähtee se Lihava, ni tuota päästiin se järven niiko tuonne päähän sivu sen, ni sit sinne ol nuo sotilaat rakentaanneet sellasen näkötornin. Ni myö käytiin ain siel näkötomissa sellasel retkellä. 

Sit viimesen kerran, ku myö käytiin, mie en muista, oliks se tuo Pöngän Jormaks se nyt oli yks ja sit näit Venäläisen veljeksiä, tään Mikon poikia oli yks ja ketäs meitä nyt muita ol. Mie olin yhtenä ja sit tais olla vissiin jokunen tyttökii ja myö mäntiin sit sinne ja sit kivuttiin sellasen mäen harjanteelle sillä viisiin. Ni se ol niin paljon heikossa kunnossa, et ku ol tuulinen päivä, ni mie oikein huomasin, ku se noinikkää heilu, ni siit ei männy ku olik se vuos vai pari aikaa, ni sillon se ol kanttuvee se torni. Ja sit se ol sellaisella paikalla, että ne ol ne aika reippaat kivet siin ol isompaa ja pienempää, ne ol ku hiottuja, että tuota mikähä. Mie sain kuulla joltakii taholta sit siin on valtava koski ollu maailma aikana siin tornin ympärillä sellanen tasanen.

Oliks tää oikein näkötorni? Jossain haastattelussa on sanottu, että se olis ollu kolmiomittaustorni.
Ilmeisesti niin, ne sotilaat sen joka tapauksessa ol rakentanneet. Ja mie muistan siihen aikaan ko myö oltiin sellaisia niin pieniä, viel sellasessa mallissa, et ko ne sotilaat tulivat sit Anttilaan ettimään, et mitä sais ruokaa ja juomaa, ni myö ollaan, ryömitään sit siel lattialla. Ne sotilaat seuraa siin sitte, ko myö pojat (Tauno ja kaksoisveli Eino) ryömitää siin lattialla. Velipeska ei osannu viel siihen aikaan puhuakkaa mittään, ni tuota sotilaat kyssyy äitiltä et "vieläks noista poikiist mitä tulee”. No äiti ol hyvin sanotaan sellanen, niinko sanotaan vaivaantunneen näkönen, että ”no en tiiä”. Mutta poikiistahan kehitty sellaset pienet miehet.

Veljekset Venäläinen Eino ja Venäläinen Tauno. Kuva Veikko Lyijysen albumi/Terttu H.

Mie yhen asian muistan ja. Ku oli sen Anni-tätin hautajaiset. Se oli tää Bycklingin Kaisa muistaakseen ja sit oli tää opettaja Vilamaa siin hautajaistilaisuues. Mie olin justiin niin pahast sairaana ja olin yhes paikas siel kirkon puoles sellasen paimenpoikan ja sit mie jouuin sielt pois, ko mie mänin niin heikoks. Velipeska läks sit minun tilalle ja se ol 4 vuotta. Mie ku sain sit siltä, enne ku mie tulin kotia, ni se ol se Junnolan Aleksanterin vanhemman pojan puoliso se ol varmaseutti. No se anto miulle sit, sano, et hää ku antaa siulle tuota matolääkettä, et jos se johtuu siintä. Se pani pumpulin sisään sit sen matolääkkeen ja ku mie pääsin kotia, ni poika rupes toipumaa. Valtavast tuli niitä alpia tai mikä se on se mato. Ne söivät sen ravinnon. Niin tosiaan se autto minut elämään.

Se torni oli puusta rakennettu. Oliks siinä kolme vai neljä jalkaa?
Siin oli muistaakseen neljä jalkaa. Se ol Äijänkankaalla justiin. Ja siinä oli sit semmoinen sanotaan siit Äijänkankaast, ennen ko myö päästiin sit sinne Äijänkankaalle päin, siintä läks sit sellanen polku sit sinne Lihavan rantaan. Siel ol valtavan iso lähe ja siellä uiskentel sit sillo, ko myö liikuttiin siel, ni se ol niinko akvaario. Sanotaan se sammaloitunut alue, ni siel näki ku haukikii siellä uiskenteli. Ja sit tää Kivelä sano, et hää kerran sai sielt hauen, ku hää ampu. Se oli Suurlähte.

Eiks se ollu useamman kymmen metriä halkaisijaltaan?
Olhan se mää tiiä, vaik ois ollu isokii ja varmasti oli. Ku siit läks sitte Lihavan päästä läks sanotaan niinko Suomenlahteen tai miten sitä nyt sanotaan rannikolle päin se oja. Ni sit se ol niin ko Pääoja nimeltään. Ja sit siihen sai työntää riukua niin paljon, et siellä ol vissiin oikein maanalanen järvi. Et sinnehän tais elukoitakiin pahemmas tapaukses kuolla sitte. Se ol niin mahoton paikka se.

Siellä kansakoulussa Oronmäellä oli kirjasto. Lainasitko sinä sieltä kirjoja?
Hyvin harvoin mie vielä lainasin. En mie tiiä, ko mie olin näät sillon sellainen, että tuntu, että meikäläisest ei kehity mittää, mut kyllä se on sillä viisiin tää elämä. Opettaja Vilamaa, ku ol sellainen, ku mie en tahtonu saaha noista asioista selvää. Se sano sillä viisiillä, että ”se on yritettävä”. Ja mie oon kiitollinen lopun ikkää, ko se ol niin paljon tiukka ja vaativa, että nyt mie oon sillä viisiin, että tuota melkein saa sanoa tään ikäiseks mieheks, että jos mie liikun tuol maailmalla, ni mään mie Englantiinkii, ni jotain ymmärrän

Lainasko sinun sisaret tai veljet kirjoja? Luettiinko teillä kirjoja ja sanomalehtiä?
No sanomalehtiä kotona luettiin, mut tuot kirjastot ne jäi vähemmälle, mut kyllä joskus saatto olla, et jotain tul lainattua, mut vähemmän. Sanomalehtiä tuli Yhteishyvä ja Karjala, Maakansa tuli sitten muutamaan taloon ja Pellervo. Kyllä sinne Nyyrikkiä ja kaikennäköistä lehtiä ihmiset varmaan tilas. 

Sit ko siinnä ol reissupoikaa, kun naapurista laittovat ”menkää tuonne mäelle”. Byckling, kun ol ensimmäinen. Sieltä varattiin eväspalat reissupojille, kuka sinne män. 

Sit yhetkii reissupojat - sit kun mänivät - isäntä tuop niin hyvät voileivät ja vielä, mitä ihmeen lihaa siin mahto olla palan päällä, ni tuota pojat pyytää sit, että ”pääseekö yöks”.

-”Ei meillä ruukata pitää, mut mänkää tuonne mäelle.
- Reissupoika tuumas sit, että ”mäelläkö se isäntäkii on yötä”.

Meil oli sitte tummaa väkeä ja. No annappas olla, kun ne käyvät levolle. Pääasiallisest ol sit sellanen siansalvaaja siin Anttilas yötä. Sellanen tilava Anttilan tupa. Sinne sit olkikuvot lattialle ja sit kun Pollen Matti ja kumppanit käyvät levolle, ni siinä vissiin vähäsen niin ko romanssit kukoistammaa rupes, ni Mattipa tuumaskii, että ”hei hale, tääl on olkia pohjalla”.

Teillä oli niitä mustalaisia?
Oli, sen puoleenhan meiän kotkylä ni aika paljon sanotaan varhempaan aikaan, niinko tavallaan halveksi, ko Anttilas piettiin. Mut kun ne ol niin hyväluontosii ihmisii, et täytyhän niienkii jossain yötä olla. Sit kerrankii sattu sellanen tapaus, et siihen tul kolme reissupoikaa ja pyysivät yötä. No annappa olla, äiti sitte ol tehny marjarieskaa uuniin. No hää hyväluontosena ihmisenä sit tarjos, ettei tarvi ihan nälkäisenä käyä levolle. Ne oikein innokkaina rupes syömään ja sano ”ai huituahan tää onkiin”. Se ol marjaa ja ruisjauhoo, vahva ruoka. Ne luul, et se on läskikastiketta tai jotain.

Sit yks juttu ol sellainen. Hailin Klautialt yhet reissupojat veivät sitte kellon ja mitä ne veivät. Silt Klautialt ol se mies etesmenny. Sellanen nätti pöytäkello. 

Venäläinen Klaudia. Kuva: Päivi H.

Sit yks tapaus ol sit sellainen, et siinä poikkesivat siinä Venäläisen (Kivelä) Mikolla ja siel ei oltu kettään kotona, ne ol reissupojat ottaneet sit sen vanhimman pojan puvun. No sitte ko se huomas, et puku on lähteny ja tääl on vierailtu, niin se sit lainas jostain aseen se Aarne ja läks perrään ja sit Ylä-Urpalaan, ku se pääs, ni siel olivat justiin sitä Ylä-Urpalanjokia ylittämässä, ni Aarne huomaskii, et poikiil on hänen puku päällä, ni sano, että "riisukaahan puku pois päältä", että tää on hänen puku. Ja tuota niin ol tehtävä. Sit sen verran anto sillä asseen perällä vielä, et älkää toista kertaa tulko.

Kuka siellä kylällä oli uunimuurari ja seinämuurari?
No ainakkii miun nuoremman sisaren mies tää Koson Urho ja sitte sen isä (Mikko Koso). Sit se ol niin kelvoton ollu se isä, et se ei ollu antanu sille oikein sitä muurausoppia. Ku se Urho joutu poikana sit tekemään ruukkia, ni jos siel ol sellain kiven muru, että se niinko haittas sitä muurausta, ei muuta ko palju sinne nurin, mut Urhopa oppi muuraamaan. Sitte tämä Monnon Kaapriel. Se ol toinen. Mie muistan, ko se muuras meiän riihen, sen riihen uunin. Ja sitte tämä oli tämä Juskan Jallu (Venäläisen Jalmari). Se oli sit taas ainakii tollaista niinku läävän muurausta ja sellaista, mut sitä mie en sit tiiä sitä Jalmaria, et oisko se uunia muurannu.

Oliko siellä sitte muita kirvesmiehiä ja rakennusmiehiä?
No tuota kirvesmiehiä mie ainakiin tiesin. Tään Pöngän Viljon ja sit sen tuota, ku se ol Laisinkylästäks se nyt ol Viljo oikein kotosiin, sit sen veli. Ne tekivät sinne Laihajärvelle sinne meiän maalle, kun ne sieltä Typön kulmiilt siirsivät sen Laihajärven VPK:n lavan, niin se Viljo ol ainakii semmonen, että rakens kokonaan sen lavan. Kylhä siel tuolla viisiin rakennusmeininkiä saatto moni muukin tehä. 

Pönkä Viljo ja perhe v.1941 uuden talon "rappusilla". Kuva: Malla T.

Ketäs teillä oli siellä lähinaapureina?
Lähinaapureita oli, ihan lähinaapuri oli Lyijyset. Sit oli se Hyypiän Simo ja Lauri, ne ol lähellä. Sitte Kokko ja Kokon Eemeli, niien paikka jäi hivennen, niinku sanotaan sinne Venäläisenmään sivuun. Sivin talo ol sit siellä ja silläviisiin.

Oliko naapurien kanssa yhteistoimintaa? Tehtiinkö töitä yhdessä?
No nimenomaan, ku oli puintiajat, ni sillon myö aina Lyijysiin kans vuoroteltiin. Ja sitte se lokomopiilin käyttäjä, se aina tuli sit sielt Lamminniemest Aapon Mikko vai miks sitä sanottiin. Se oli lokomopiilin käyttäjä ja sit tämä teitän isä oli tuot puimakoneen syöttäjä tai käyttäjä.

No pellavan loukutusta oli sit talkoomielessä, et minä vuonna sit kasvatettiin ja sillä viisiin sitä loukutusta oli sit.

Käytiinkö kylässä naapurien kesken niinko iltaisin?
No kyl se oli sanotaan ne määrätyt paikat, niinko myö käytiin täällä Venäläisen Mikolla ja sitten täällä Sivillä ja Kokolla ja mut niinko Matti ja Lyijysel tuli tietysti käytyä ja silläviisiin.

Käytiinkö naapurista lainaamassa, jos sattu esimerkiksi vaikka sokeri loppumaan?
No mie en ainakaan nyt liiemmin muista, et sellaist ehkä saatto olla pienemmässä määrin.

Siellä voitiin mennä naapuriin siiheen aikaan, ettei tarvinu ilmoittaa, että saako tulla?
Niin, no niin. Miulle jäi nyt yks asia taas mieleen. Ko se siansalvaaja, se Hagerttin Matti ni. Se aina kun näki, että tuota siin Lyijysel laitetaan ruokaa, siint meilt oli se päätyikkuna siit sinne Lyijyselle päin, ni se ties aina melkein, millon Lyijysellä käyään syömään. Se varas aina sit sinne ja sit se saatto sielt saaha. Katos, ku se kävi siellä salvamassa Lyijysel niit porsaita, mitä se aina vuosittain otti.

Oliks se mustalainen?
Oli. Sitä siihen aikaan sanottiin Säkkijärven mustalaisten kuningas, se ol niin kuuluisa olevinnaa, Pollen Matti.

Kun käytiin kylässä illalla ja sunnuntaisin, niin oliko tapana, että siellä sai kahvia vieraat vai istuttiinko siellä vain muuten?
No kylhän se nyt melkein niin oli, et kahvia sai, voi olla nyt joissaakii tapauksessa, niinku meillä ku käi niin paljon sitä vierasta siinnä, ni ei meillä aina tuota laitettu. Mut sanotaa, et jos yksityisii ihmisii tul jostain, ni kyl se melkein ol silviisii.

Eikös Laihalla ollu niin, että jos ruoka-aikana meni naapuriin, niin eiks sitä käsketty syömään? No tottakai, kyllä, kyllä.


(Laihanjärven kylätoimikunta. Tauno Venäläisen haastattelu Anjalankoskella 4.3.1996).