Vanha kummi kehu että kuin ”hään tuota syöp ku hevone - ni hään on nii terve”

Sivin Lahjan muisteloita 1

Koulu

Kiertokoulu

Tulha sitä käytyä kiertokoulua. Sitä ol kolmessa paikassa siihe aikaan, kun miekii käin. Kokolla ja Orolla ja sit Rainiossa. Orolla ol niin mukavaa, ku siel tuota sai aina olla tuvassa ja sai kenovievaa mennä siellä ja leikkiä. Mut sitte Kokolla ei saant, sit pit männä aina mäkkeen, laskemaan mäki välitunnilla. Ja Rainiossa - mie en muista, mutt – sinne ol niin pitkä matka siitte. Jalkasiihan myö tultii aina. 

Yhen kerran myö tultii sitte - vähä ol nuoskailma - ja myö tehtiin siellä Koson rannas siit isoja lumipalloja ja kieriteltiin niitä Oron oijaa. Lyijysen Martan ol mänt lapanen sinne oijaan lumipallon kans, eikä sitä löytynt sieltä. Martta ei uskaltant virkkaa kotona äitillee, jott tuota häältä lapanen putos ja hävis. Sitt hään kerto Kerttu-siskolleen. Kerttu sano, ett miks et sie sanont illalla, ni hään ois tehnt siulle uuven lapasen tilalle.

Meill ol sit Anna Monto -niminen, se ol Satamasta kotosin, se ei olt miu äitt opettajanna. Sit ol tuo Nakarin Liila - mutt sitte mie en muista, ett kuka meil ol kolmantena, olk se joku Kemppainen tai mikä joka ol opettajanna sitte. Ni niitä kaikkia opettajia en muista, mutt sen Anna Monnon mie muistan. Miul ol aapinen - vanhan ajan aapinen - ni miul ol koko ajan se - monta viikkoaha sitä koulua ol - ni se ol se sama luku miul läksynä. Mut kyl mie siit sen sisäluvun opinkii hyvin, vaikk en muuta osant.

Kiertokoulussa, siel ol numeron tekoa ja sit ol lukua ja sit ol uskonto. Se ol melkee se kuus vuotta ja saatto olla viis vuottakii, jos ol (asu) lähellä ja kyken mänemää, ni ihan hyväst ol (tarkoittaa ikää, jolloin kiertokouluun mentiin). Anttilan Ainikii ol kaks vuotta miusta nuorempi ja se käi siellä jo siitte koulussa. Tään Typön Allin muistaa, ku hään ol Kokolla kiertokoulussa, sit se ol meillä yötäkkiin yhen kerran.

Laihajärven ja Laisniemen kouluihin haettiin käsityötaitoista
opettajatarta keväällä 1929. (Opettajain lehti no 18, 2.5.1929)

Kansakoulu

En mie niistä oikeen muista. Kerrottuhaa niistä on. Mut tää Alma Vilamaahan siellä ol kaikista kauvimmin - eiks se olt 30 vuotta, vai mitä se kerkis olemaa. Sinä aikana miä kävin koulua ja tää Alma Vilamaa piti sen alakoulun siellä. Myö kuus viikkoa käytiin sillon syksyllä ensteensä - Alma Vilamaan koulua - ennen ku mäntiin siit siihen oikiaan normaaliin kouluun - kansakouluun. Ku se ol supistettu koulu, ni se alko nii myöhää vasta - se koulu. Sitte kevväillä se loppu taas - se koulu - sit aikaseen, se ol niin lyhyt aika. Sit sen jälkeen, kun mie en ennää koulussa olt, ni siithä sinne tul se alakoulun opettaja. Sellanen, joka ol sit puol vuotta muualla opettajanna ja sitte sen puol vuotta sitte Laihalla. Sit viimiseks vissii ol silläviisii, ett olks tuol Satamassa toisen puol vuotta ja toisen puol vuotta ol

Laihalla siitten aina sen talven. Ne jotka oivat alakouluikäsiä, ne käivät sillä viisiin sen ala- koulun. Sit ol se sellainen jatkokoulu, joka ol iltasella vaan. Sillon ensimmäisenä talvena, ku myö koulusta päästiin, nin ol se sellaanen iltakoulu. Opettaja piti, se Alma Vilamaa sitä sitte. Mutt sitte tul se uus laki. Muuttu siit se laki taas toisenlaiseks - seuraava talvi ol sellainen avoin talvi, jotta myö ei saatu päästötodistusta, ku ei olt sitä koulua ennää sillo.

Opettaja

Mie en oo käynt ku yhen opettajan koulussa, sen Alma Vilamaan, mult tuota se ol hyvä opettaja. Kyl se osas vaatia, mutt tuota kun ne tehtävät suoritti - mitä se pyys - ni ihan hyvin tul toimeen sen kans. Yhen kerran mie olin kyl arestissa siel koko päivän. Ku mie en suont pyytää anteeks, ku myö oltiin rivissä sinne sissään männessä tönitty toisia. Mie tönäsin Kosolan Vappua vatsaan kyynärpäällä. Enkä sanont sit sitä, että se ol Kujalan Arvi, mikä tul sieltä takanta ja tyrkkäs koko rivin sinne rapulle syrjälleen. Mie en uskaltant sanoa - mie attelin, että siit tulloo pian aikaa selkäsauna Arvilta, jos mie mänen sanomaa sellaista. Ni mie en pyytänt anteeks siltä, kun en mie kattont syytä siihen ite. Mie koko päivän olin siellä - seisoin siellä - koulussa arestissa. Sit viimiseltään se tul hyvin vaikiast se anteekspyyntö opettajalt, sit pääsin kottiin.

Koulurakennus

Sitähän kertovat vanhat ihmiset, ett se ol palokunnan talo ja siit siint tul koulu. Sitä sitte vähä kerraltaa lisäsivät ja rakensivat siihen. Sinä aikana, ku mie olin koulussa, ni sit siihen laittavat vielä sen sellasen keittiön, jota ol tarkotus niinkun vissiin jatkokoululaisiilla käyttää. Tai se ol niiku alakoulun opettajan asuntona sitte, jonkun aikaa siinä. Sitä (koulutaloa) parantelivat sit aina siit vanhasta palokunnan talosta. Minkälaista lisäystä siit ol milloonkii tehty - sitä mie en tietänt.

Kouluruokailu

Oma eväs meillä ol. Kuka joi maitoa, kell oli maitoa. Jollakii saatto olla, et sit ei olt evästä ensinkää. Hämäläisen tytöt sanovat, että ei joka aamu heillä olt evästä laittaa kotonta. Opettajalla ol aina välillä varattunnaa eväspalat siit heitäkii varten. Sellainen kuiva eväspala, mut kyllä sil hyvin toimeen tul. Sit ol sellainen, kun Typön Alli, ei Alli kun tuo sen serkku, Ahokkaan Lahja - asu siellä Typöllä ja käi koulut siellä. Sitte se Typön mamma leipo sellaasta perunaohrasta ja sillä Lahjall ol aina mukana sit tuota sitä. Toiset ku olivat rohkiampia, ni ne pyysivät vaihtaa sit sitä evästä sitte. Lahja otti aina sitte toisiin leipää ja tuota se anto sitä ohrasta sitte. Mie en koskaa sit uskaltant pyytää, mut yhen kerran se anto ihan omast alotteesta miullekkii - miekii sain maistaa sitä - ja se ol hyvvää.

Oppilasmäärä

Sinä aikana ku mie olin viimestä vuotta, ni se ol 24 oppilasta; meitä ol siit 12 tyttöä ja 12 poikaa. Mut sit meitä ol yhessä välissä silläviisii, ett meitä ol 8 poikaa ja tyttöjä ol loput sitte - ei olt kahtakymmentneljää. Se 24 ol kaikist suurin siihe aikaa, kun mie olin koulussa. Se ol 1933. 

1934 myö oltiin Martan kans jo siit siellä marttakurssiilla ja liityttiin martaks siit. 1933 päästiin pois koulusta. 

Kansakoulun jälkeen - jatkokoulutus

Ei siihen aikaan mihinkään kukkaan jatkanunna. Siel ei olt yhteiskoulun kävijöitä muita kun Vilamaan Kerttu ja Monnon Mirjam. Ne olivat ainoat, jotka keskikoulun käivät, muut olivat kaikki - miun tieten ei ainakaa olt montaa. Ne olivat vanhempii siit, jotka olivat lähteneet jatkamaa.

Säkkijärven viimeiset kirkonmiehet.
Kirkkoherra Lahti Hannes ja kanttori Tenkanen. Kuva: Malla T.

Rippikoulu

Kirkollaha se käytii. Käytii syksyllä pyöriin kans ja kevväillä taas pyöriin kans sitten. Meil ol pappina silloin rippikoulussa - syksyllä ol Paavo Kiuru ja Hannes Lahti. 

Paavo Kiuru halus kirkossa pittää rippikoulua. Se ol aika tiukka opettaja ja ei saant naurahtaa eikä muuta sellaasta. Se suuttu pian ja jalkaa löi lattiaa - mut siit se kohta pyys anteeks. 

Lahti-pappi ol sellane lupsakka, mut se kaikki lähikylän tytöt laitto etupenkkiin, kun ne olivat niin tuttuja Lahille. Ni ne ei - ne olliit vähä vallattomia - se pisti ne etupenkkiin sit. Sellaiset vallattomat tytöt sit. 

Sit kevväillä meil ol Lahti-pappi sitte ja ol tuo Yrjö Kohonen. Se ol kuulemma se, Yrjö Kohonen, sitte sotilaspappina Artjärveläisiillä siel sota-aikana. 

Tytöt ja pojat ei käyneet rippikoulua yhtaikaa. Meit oli jo yli 70 tyttöä ja poikia ol vissii vähän saman verran. Ainoastaan silloin ..42 .. kos ne käivät sitte yhtaikaa, kun pappi ol kuu- lemma vähä pulassa siit - kun niitä 150 kappaletta ol. Rippikoulua käytiin 2 viikkoa syksyllä ja 2 viikkoa kevväällä. Helluntain ol aina niinkun tuo tyttöjen ripille pääsy, mut pitkänä perjantainna ol poikiil, ne käi nii paljon aikasempaa. Rippikoululaisille ei olt vaatimus kirkossa käyntiin. 

Kylänvanhin ja muita merkkihenkilöitä
Kylänvanhinhaa ol kylänluvussa valittu. Se ol ensteessä se Monnon Kaapriel ja sit ol se Rainion Antti - Koso - ol viimiseks siellä. Mie oletan, että kylänvanhin piti kylällä silmät aukki; ehkä sitte voi olla jotakii sanomista - sitte, jos ol sanomista. Kylänvanhin oli aina mies, ei koskaa naine olt. En mie tiiä niihiin vaikutukseest sit eteepäi siel.

Mut sit siel ol niit kunnallismiehii, Hyypiän Santer - Taavetin Santeri. Vanhempia siit ol jo Pukin Aappo, se Aapraham Hyypiä. Ku sanovat vielä, että ol sananpartena, että "Aapraham Hyypiä aina kannatti sitä kauppias Mutrua, mikä Kosen sillalla vaikutti. Ni se sano ain, että sitä mää mitä Mutrukiin". Se ol aina samaa mieltä.

Suojeluskunnan miehiä ol siit Harjulan Matti. Urheiluseurassa olivat kovast toiminnassa mukana. Ei olt kylällä polisia, ei sitä paljon tarvittukkaa siellä kylällä sitä poliisia. Nimismies asu kirkolla ja polisitkii asuvat siellä. Järjestysmiehet hoitivat siellä sitte, jos ol iltamia tai juhlia semmosia, mis tarvi olla - ni ne ol järjestysmiehet - jottei siellä poliisit yleensä käyneet. Lautamiehiä ol kylällä vissii Monnon Matti - taisiit olla kummatkii Monnon Matit - ja ketä täs nyt siit oli: Harjulan Antti ol niit, Matin isä vissii Iautamiehiä, en miä niitä kaikkia tietänt. Siihe aikaa meikäläisen mieleen ei tällaset jääneet vielä.

Mustalaiset
Nehän olivat siellä - ni Anttilassahan se ol viimiseks vielä niihen pesäpaikka. Sit se ol aikasempaa Sussossakkii olt ja siit ol Uutelaassa olt. Ne ei ennää niinku miun aikana - Sussossa voi olla sillon vielä ku mie olin nyt ihan lapsena, rnut Anttilassahan ne olivat. Siel oli Polle Matti Hultan kans ja sen jälkeläisiä ol siitte ja en mie niitä kaikkia oikei muista ennää nimeltää. Ne kerjäsivät sielt kylästä aina leipää ja mitä saivat, mutta ei tuota - ei ne miu mielestä mittää erikoista kauppaa tehneet. Mut sitte Kivelän Väinö ol siinä meijän naapurissa - vielä asu, ni anto tuolle Polle Matin Vikille (Polle Matin pojalle) sitte reen, sellaisen kirkkoreen. Se ol rikki vähän sielt jalaksesta, mut ei se sillon huomant sitä. Väinö ku läks pois siintä ja Viki rupes tutkimaa sitä rekiä, ni se huomaskii et sielt on tuota jalas poikki, ni sano "halee emäs näköne''. Väinö kuul sen siit.

Kulkukauppiaat ja muut kulkijat
Kulkukauppiaita käi ja myöhän aina juostii siin perässä siit joka talosta talloo. Ykskii kauppias ihmettel siit, että "onk täällä joka talos nii paljon lapsia", ku myö mäntiin solassa (salassa?) suoraa ja kauppias tul tietä myöten toiseen talloon, nin myö oltiin varttumassa siellä jo sitte. Niitä sellaisia sitte rihkaman konttikauppiaita - niitähän käi. 

Laisinkylästä ol se Monnon Antti, sillä ol sellaane puulaatikko selässä, sill ol pippermenttiä - sieltähä myö saatiin aina niitä siit. Se makso markan se pippermentti pötkö, sellainen. 

No niit reissumiehiä ol siihen aikaan. Hermannilla ne yöpyvät aina, ku ne ottiit mielellään vastaan Sivi Hermanni. Mut Hiekan Jussi ei antant yökortteeria, mut se ei laskent syöttämättä koskaan pois niitä. Se syötti sen takia, että ne ei tie pahhaa siitte. Jos ois laittant vaan noi menemää, ni sit ois olt pelko, jot ne ois tehneet vaikka jottain pahhaa. Ei ne ylensä varastanneet, eikä tehneet, ne oli sellasia - ne ol iha normaalia kulkumiehiä vaan. Toiset maksovat rahalla, toisil ei olt rahaa maksaa. Siit ol sellanen sanonta, ett "pien tyttö sano, että toinen rollo ol oikia rollo, mutt toinen rollan mie pistin ie vaan". Toinen makso ja toisel kulkumiehel ei ois rahaa maksaa, ni toinen rollo ol oikia rollo ja toinen rollo pisti ie vaan.

Hermanni, vanha kummi, ol ja kova haastelemmaa, ni se kehu että kuin ”hään tuota syöp ku hevone - ni hään on nii terve”. Reissumies sano, että ”niihän makaat ku lehmä”, ni Hermanni ei ennää sen jälkee kehunt kellekkää, ett hän syöp ku hevonen.

Sivin rukki Laihajärveltä ja napakaira eli läntsipyörä Laisinkylästä. Kuva: Malla T.

Käsityöt

Siellä yleensä tehtiin kaikki nuo työkalut kotonna, mut kyllä siellä varmaan ol joku sellaane, joka tietti. Niitä miul ei oo tiioossa niitä niinku työntekijöitä - vieraita ja muita. 

Sit nuo puuastiat, niitä sitte ol Lyijysen vanha Simo, joka saatto tehä vierahalle. Sit ol Kantolan Matti, joka ol toine joka tek sellaisia astioita, jotta marjamehukiin pysy saavissa, ett se ei karant pois. Ol näit tällasia pienempiä sit joita kaikkia ei tult tietoon. 

Rukkiahan tiettivät sillon, ennen kun ne Kiikan rukit tulivat muotiin - ne ostorukit - niitähän ol niitä rukin tekijöitä vissiin. Mut Laisinkylässä ol viimisenä, sanottiin Varvaliiks ja se oli viimisiä rukin tekijöitä siellä joka teki. Ne rukit tietettiin aina silviisiin, että kun taloon tuli tytär taikka siihen ikkään tytär ol nin alko käsitöitä tehä, nin sille tehtiin rukki. Siel saatto olla niin monta rukkia talossa kun ol naisia. Siihe aikaa tietettii vielä niillä varvaliilla niillä kyläseppiillä rukit.

Suutari

Siell Laihall oli se Pukin Isu - Israel Hyypiä - joka kulki talosta talloo ja käi tekemässä jalkineit. Ol siellä sitte muitakiin, kun ol se Mutrun Simo se Hiekka Simo, joka tek, se tek kotonna, se ei käynny missään kiertämässä. Tää ol tää ainoa, tää Pukin Isu, joka käi - kiers niiku taloissakkii. Sitte siel ol aikasempaa isän serkku Kokon Anttoon, ol sellainen joka pysty tekemään noit jalkineita. Äiti sano, että hän ku käi nukkumaa, ni isä ja Anttoon tekivät pieksuja ja seuraavana päivänä piti olla siit se kenkä valmis. Toine kenkä ol valmis, ku hään illalla käi maata, ni toine ol siit valmis ku hään aamulla nous ylös. Tällaisia pikkusuutaria siel ol paljonkii, moni saatto pystyä kotioloissa tekemään käyttöjalkineet ilman suutariakii. Sit ol taas sellasia, jotka harrastanneet suutaroimista ja muuta ni ne sit tiettivät.

Räätäli ja ompelija - Oliko tällaiset teetetyt jalkineet ja vaatteet kalliita? 

Ei ne varmast kalliita olleet, ku jokaisella melkei ol omasta takkaa se nahka ja ne tarpeet jo. Se tekopalkka vaan tul ja talost tul ruoka vielä siit, jos se talossa teki. 

Niit räätäliä mie en tiiä, vissiin niitä sellasiakiin aikasempaan ol. Mutt sit siel ol tuo Rytkön Eevastiina, ol joka tek miesten vaatteita - enimmästä päästä miesten vaatteita - mutt osas se tehä siitte. Se tek takit ja kaikki. 

Ketähä siel mahto olla muita, mie en nyt muista kuka ol nyt siit sellaanen. Miulla ainakii ol sillä Rytkön Eevastiinalla tietetty takki. Se ol enstäin miun päällä ja sit se ol Eevan päällä, ku Eeva ol sellainen pikkunen tyttö. Mie tulin sit Monnolt Eevan kanssa ja miul ol Eeva selässä ku ei jaksant kävellä ja sill ol se miun pitkä takki päällä. Sit tul Oron mamma ja Salmelan Amalia siellä kujalla vastaa ja ku ne ei olleet nähneet Eevaa, ni ne halusiit nähä, mut mie olin työntänt Eevan jo voroseipäin taakse ja ite olin eessä sitte, ettei se takki näy. Mut miu pit ottaakii se tyttö siihe essii, kun tuot nää naiset halusiitkii nähä siit sen. Se ol miun takki - ensimmäinen takki - minkä mie muistan Rytkön Eevastiinan tekemä. 

Puusepän työt

Melkeehän ne isältä pojalle olivat siirtyneet - ne puusepän taidot. Mut Monnon Iivar käi sen ensimmäisen mieskotiteollisuuskoulun, joka Säkkijärvellä ol. Se ol siihe aikaa viel Salajärvellä. Siel tekivät puutöitä ja sit siel tekivät noita, kun siel oli joku moottori, jonka purkivat siitte ja kukkaa muut ei osanneet sitä koota, ku Monnon livar osas koota sen siit takasiin kokonaiseks. Ett sellaisiakin siel tekivät, mutt veistokoulu se nimeltää ol.

Seppä

Tätä mie en tiiä sitte oliks se Harjulan Väinö seppä, oliks se opetelt vai oliks sill luonnostaa se jo. Monnon Iivarhan ol luonnostaan oppinut seppä. Sit se vanha isä, se Kaaprielkii, kyll osas tehä sepän töitä, mutt se ei niin paljo teht ku Iivar tek. En mie sielt oikein muita tiiä, kellä oli pajoja olt ku siellä Harjulassa ja tääl Monnolla. Ne (sepät) teki siellä kaikenlaista, mitä vaa, mitä siihe aikaa tarvi. 

Kosen sillalla ol kuulemma sellainen seppä, jolla tietettiin sitte sirpit ja ne sellaiset. Se sai kuulemma terävät sellaiset vehkeet. Tää livar-setä ei vissii koskaa sellaisia teht, muuta ku terotti. Miust tuntuu, että ei niil mittää erikoista asiakaspiiriä olt. Ne käivät kumpane sitte pysty mitä tekemää. Monnon livarilla ol se pumpun teko, se kiers siellä lähiseutuilla sitte tekemässä niistä puuryöriistä - puuryöriin kanssa niitä pumppuja, sil ol se sellaane (erikoistaito). 

Harjulan Väinö, seppä. Kuva: Raimo K.

Parturi

En mie tiiä kampaajista mittää, mut Monnon Mirjam ol ainakii meillä tyttöillä parturina. Se leikkas meijän tukkaa sitte lyhemmäks. Sitä en tiiä mis ne käi niitä kiharoita tiettämässä. Miehet leikkasivat toinen toisiinsa tukat, kuka siel sit millonkii parturoi.

Junnolan laatikkokamera (Kodak No.2A Brownie Model B). Kuva Marko L.

Valokuvaus

Mie en tiiä muilla kun Junnolan Alkalla ol valokuvauskone. Usiammast ne sellaiset kihlakuvat olivat sellaisen valokuvaamon ottamat. Taikka sitte Mustosella. Mustoneha ol siellä kirkolla sellainen valokuvaaja.

Radiot ja muut sähkökojeet

Siihe aikaan, ku ne alkovat muotiin tulla, ni ei siellä nyt oikeestaan, ku Usko, joka korjail niit. Se opetti niit nuoria miehiä Kujalan Veikkoa ja Hermannin Jormaa korjailemmaa niitä ja tekemää niitä. En mie muita siel oikeastaan tietänt.

Kidekonneist mie en tiiä mittää, mut sit kun ne radiot alkoit tulemaa, ni Hiekassaha siel ol sit ensimmäinen ratio. Matin Hanna män sinne kirkkoa kuuntelemmaan pyhännä, kun siel ei paljo nyt sitä ohjelmaa siel ratios vielä oltkaa, ni 'Hiekan Jussi otti ja pisti oven lukkoo nenän eestä, ni sit tul Matillekki ratio. Sit Kokolla ol siit jo ratio ja mut Matilla myö käytiin lasten tuntia kuuntelemassa aina siit Markus-setän lasten tunti-iltana kerran viikos.


(Laihajärven kylätoimikunta. Lahjan haastattelu 1.12.1994 Artjärvellä.)