Laihajärvipäivä 2023 Järventaustan kylätalolla Sippolassa

Elokuun 12. päivä koitti aurinkoisena. Laihajärveläiset kävivät Sippolan kirkolla laskemassa kukkavihon Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä ennen Järventaustan kylätalolle siirtymistä.
Kylätalon keittiössä aikaisesta aamusta asti hääränneet Marjaana ja Hannele tarjosivat maittavaa hapanlohkoa laihalaisen Eeva-äitinsä oppien mukaan – ruokarajoitteisille oli sosekeittoa. Antti puolestaan myi eteisen puolella Laihajärvi-tuotteita.

Sippolan Järventaustan kylätalon, entisen koulun ruokasali. Kuva: Eija M.

Puolilta päivin Laihajärven kylätoimikunnan sihteeri Pirjo avasi kylätoimikunnan 34. toimintavuoden Laihajärvipäivän. Aluksi laulettiin perinteiseen tapaan Eeva Porkan sanoittama 12-säkeistöinen Laihan balladi, tällä kertaa Sanna Mäkelän johdolla. 

Kirsi Liimataisen suunnittelema Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki 
Sippolan kirkon pääoven edessä. Kuva: Eija M

Tervetulotoivotus
Laihajärven kyläpäällikön, Pertin, ollessa estynyt saapumaan paikalle, toivotti kylätoimikunnan varapuheenjohtaja Raimo tällä kertaa noin 40 vierasta tervetulleeksi. Hän muisteli tämän olevan toinen kerta tällä kylätalolla, ensimmäisen kerran kokoonnuttiin elokuussa 2013. Muista juhlapaikoista hän mainitsi Oronmäen sekä Viipurin.

Raimo muisteli myös, että aiemmin kotiseutumatkoja tehtiin vuosittain, mutta ”Nyt ei varmaan enää ole mitään asiaa Laihalle, mutta ollaan hyvillään, että tulihan siellä käytyä”. Myös Viron puolelle on tehty useita matkoja. Ensimmäisestä sodan jälkeen tehdystä kotiseutumatkasta kylälle hän totesi, miten ”kylän läpi käveltyä tuntui, että oli kuin olisi vasta äsken sieltä lähtenyt”. Tuolloin vuonna 1989 tutustumiskäynnillä kävi kahdeksan laihalaista. Oronmäellä oli siihen aikaan ”400-päisen karjan rivitalo”, kolhoosin lehmälaidun ja lypsykatoksia. Matkoista innostuttiin, kerättiin talonpaikkoja ja lopulta tehtiin videofilmi.

Marjaanan valmistamaa hapanlohkoa. Kuva: Mervi

Eeva Porkan sanoittama ja Laihajärvipäivän perinteinen aloituslaulu Laihan Balladi on kerran laulettu myös Oronmäen Laihajärvipäivässä. Raimo kysyi tuolloin Eevalta luvan muuttaa yhtä sanaa ja saikin sen: ”siellä Oronmäellä” laulettiin tuolloin ”täällä Oronmäellä”. Se oli ollut tunteikas ja vaikuttava hetki Laihalla. Raimo toivookin, että perinne jatkuisi tästä eteenpäinkin ja Laihajärvipäivät aloitetaan balladilla.

Laihajärvipäivien ohjelmasta on puhuttu paljon ja ihmiset ovat toivoneet enemmän haastamisaikaa. Aika harva tapaa vanhoja laihalaisia tuttuja muualla. Kuinka paljon sitä haasteluaikaa oikein pitäisi olla? Tärkeintä kuitenkin on tapaaminen ja yhdessä oleminen. Joka vuosi on ollut uusia osallistujia (tänäkin vuonna 6). Saa nähdä kauanko kaikista vanhimmat jaksaa käydä juhlissa. Raimo toivotti kaikki tervetulleiksi ja haastamaan: ”Kun haastaa tarpeeksi, niin suu tulee makeaksi. Toivottavasti suu on tullut makeaksi hapanlohoista ja muista tarjoiluista”.

Hiljainen hetki ja muistamiset
Viime vuoden Laihajärvipäivän jälkeen poisnukkuneille laihajärveläisille pidetyn hiljaisen hetken jälkeen vuorossa oli muistamiset. Kultaisen Laihajärvi-mitalin saanut Anna-Maija Lämsä kertoi, että ”Kujalan talo Laihajärvellä on kotitalo, missä on juuret”. Puolisonsa kanssa Laihajärvi-päivään tullut sukututkimusta harrastava Anna-Maija totesi kiittäessään ”luulisin, että te olette kaikki minulle sukua”.

Hopeiset mitalit myönnettiin laulaja Sannalle ja nuorelle harmonikansoittaja Lotalle -molemmat ilahduttaneet taidoillaan ja olleet esiintyjinä Laihanjärvipäivissä. Kylätoimikunta halusi muistaa allekirjoittanutta kiittäen kukkasella uurastuksesta blogin ja tarinoiden kirjoituksen parissa sekä nimetä oman kylän eli "Laihajärven tytöksi". Aiemmin kesällähän minut nimettiin Säkkijärvi-juhlassa ”Säkkijärvi-tytöksi 2023” (Säkkijärvisäätiö). Kiitos kaikille!

Sannan laulaman Vesa-Matti Loirin laulun ”Maailma on kaunis” jälkeen meille esiteltiin mielenkiintoista "Säkkijärven kylät ja kartat" -kirjahanketta. Suomen Säkkijärvi-seurasta paikalla olivat Raimo Hovi ja Martti Kokko. 

Laihajärven Oronmäellä ei olla käyty vuosiin viime vuosien tilanteiden vuoksi ja jos sinne joskus pääseekin, niin tuolloin muistajat ovat poissa ja meillä ei ole enää ketään Säkkijärvellä asunutta kertomassa Säkkijärvestä, Laihajärven kylästä ja talojen paikoista. 

Kirjahankkeeseen onkin lähdetty ajatuksella, jotta nykyinen ja tulevat sukupolvet löytävät kirjasta ne paikat Säkkijärveltä, joista suvuissa on puhuttu ja kirjoitettu. On myös muistettava, että esim. Laihajärvellä on eletty jo vuonna 1543 eli säkkijärveläisyys ja laihajärveläisyys ei ole pelkästään sen sukupolven asia, joka lähti sieltä v. 1939 – 1944. Muistajat loppuu ja nyt kirjahankkeen tavoite on kasata muistot yhteen kokonaisuuteen. 

Tekeillä oleva kirja ei tule olemaan pelkästään karttakirja, vaan se on 300-350 sivuinen käsikirja säkkijärveläisyyteen -linkit kaikkeen siihen tietoon, mitä on tuotettu sodan jälkeen. Kirja, jonka pystyy ottamaan mukaan maastoon, toisin kuin painavan 900-sivuisen pienellä tekstillä kirjoitetun Säkkijärvi kautta aikojen kirjan (jota on käytetty tämän kirjan pohjana). Lisäksi käytössä on ollut ilmakuvia, maanjakokarttoja, henkikirjoja, maakirjoja ja monista kylistä tehdyt kirjat. Laihajärvestä hän totesi sen olleen yksi helpoimmista kylistä tässä hankkeessa (Laihajärvestähän on olemassa kaksi kirjaa ja Seija Harjulan piirtämiä karttoja, joissa näkyy talojen paikat). 

Paljon muutakin mielenkiintoista meille kirjahankkeesta kerrottiin ja jonkin verran ennakkotilauksiakin taisi tulla päivän aikana. Mikäli kaikki menee aikataulussa, niin kirjan pitäisi valmistua vuoden 2024 Säkkijärvijuhliin Luumäelle. Jos kiinnostuit, niin tiedustelut: Säkkijärvi-seura ry:n sihteeri Martti Kokko, marttijkokko@gmail.com

Kirjaesittelyn jälkeen Eija esitti äitinsä Mirjam Mäkelän muisteloista tarinan ”Kotiseutuni”. Kyseisen tekstin julkaisemme blogissa syksyn aikana. Muisteloiden jälkeen Sanna esitti laulun, jota kukaan meistä ei ollut kuullut aiemmin ja eipä tuota liene esitettykään kuin kerran aiemmin. Allekirjoittanut nimittäin löysi talvella isän jäämistöstä alpakkaisen kampakotelon, jonne taiteltuun paperiarkkiin oli kaunokirjoituksella kirjoitettu 6-säkeistöisen häälaulun sanat ja teksti: ”Laulettiin Paavoin Tyynelle 1929 15/12”, sävel ”Jos laulaa voisin kuin lintu voi” ja lopuksi mummoni nimi ”Neiti Elsa Lyijynen”. Tuolloinhan hääperinteisiin kuului laulaa morsiamelle tämän siirtyessä lapsuuskodistaan miehelään. Paikalla ollut Tyynen sisarentytär yllättyi -eihän hänkään tiennyt tästä laulusta. 

Pienen tauon jälkeen pidettiin kyläkokous. Kylätoimikunnan tulevasta toiminnasta päätettiin, että kyläpäällikkö Pertti ja vanhat jäsenet jatkavat jälleen vuoden eteenpäin ja vuoden päästä elokuussa on Laihajärvipäivä, josta ilmoitellaan myöhemmin. Kokouksen lopuksi vielä lyhyt tiedottajan katsaus blogin Laihajärveläiset Karjalasta kuulumisista ja sitten olikin jo Raimon aika lausua päätössanat. Päivän päätteeksi laulettiin yhdessä Karjalaisten laulu ja sitten vuodesta toiseen suuressa suosiossa olleet arpajaiset ”villitsivät” vieraat. Kakkukahvien jälkeen olikin jo kotimatkan aika.

Kiitos kaikille mukana olleille ja nähdään vuoden päästä!

Laihajärven kylätoimikunta eli kyläpäällikkö Pertti, Raimo, Pirjo, Mervi, Marjaana, Eija ja Antti

Järventaustan kylätalo Kouvolan Sippolassa. Kuva: Mervi

(Laihajärven kylätoimikunta. Teksti: Mervi, Laihajärven kylätoimikunnan tiedottaja.
Mirjam Mäkelän ”Kotiseutuni” julkaistu Säkkijärvi-lehdessä 1970-luvulla)