Koko pelto ol rukkiina
Hailin Ailin ja Ellin keskustelua v.1990, osa 2
Pellon nimet, Polkumiina
Elli: No noita pellon nimiä, nehän miua kiinnostaa.
Aili: No siin ol enstäin tuvan takana, siin ol Kartanopelto. Se ol just siinä tuvan takana.
Elli: Tiesit sie sit sen ko Matti-eno ja Pentti kyntivät ihan tässä haan vieressä. Sielt tulkii polkumiina viilloksessa, sellane laatikko. Siihe jäi kyntäminen. Aattele jos se hevone ois tallant siihen, ni se ois mänt Matti-eno ja Pentti ja hevonen ja meiän ainut lehmä, Lahja.
 |
| Vuorela Hanna, Väärämäen täti, Rokka Aili (os. Haili), Typpö Emma sekä lapset Alli ja Raili vuonna 1932, Hyypiän Martan ja Viljon hääpäivänä. Kuva: Veijalainen Marjatta arkistosta. |
Pellon nimet, Polkumiina
Elli: No noita pellon nimiä, nehän miua kiinnostaa.
Aili: No siin ol enstäin tuvan takana, siin ol Kartanopelto. Se ol just siinä tuvan takana.
Elli: Tiesit sie sit sen ko Matti-eno ja Pentti kyntivät ihan tässä haan vieressä. Sielt tulkii polkumiina viilloksessa, sellane laatikko. Siihe jäi kyntäminen. Aattele jos se hevone ois tallant siihen, ni se ois mänt Matti-eno ja Pentti ja hevonen ja meiän ainut lehmä, Lahja.
Mie puhuin nytkii noille, ku oltiin siellä. Mie muistan vielä. Se ol vihreä laatikko ja se ol tään kokonen. Se justiin sillä viilloksella käänty. Ettei sattunt hevonenkaan tallaamaan.
Aili: Sitä ei tient, että missä niitä siellä ol.
Elli: Mistä sitä ties ja kyntää ois pitänt.
Olks tällä pellolla nimiä, mikä ol ko Typöltä tultiin, mikä ol niiltä vaihettu.
Aili: Ei sillä, ei vissiin olt mittää, et se voi olla, jotta se ol entinen Koson pelto, et sil ei olt.
Elli: No se voi ollakkii. Miekii vähän muistan sellaista. Ja tuo ol Poutoja eli Poutaoja.
Aili: Siitä kun män Poutojasta sinne pellolle päin, siin ol enstäin kaivo oikialla puolella ja siit siin ol se kellar. Se ei oikein kauaa se kellar kerint ollakkaa. Siel ol aina näät portit. Veräjää ei olt koskaan. Sit siintä ko mäntiin, ni se ol sit Välpelto siinnä ja sit siintä läks vasemmalle puolle sen Kartanopellon ja sit sen Tuvantauspelto, mikä se ol, ni siintä män tie sinne, jotta vasemmalle päin ja siel ol Peräpelto sitte siellä.
Aili: Sitä ei tient, että missä niitä siellä ol.
Elli: Mistä sitä ties ja kyntää ois pitänt.
Olks tällä pellolla nimiä, mikä ol ko Typöltä tultiin, mikä ol niiltä vaihettu.
Aili: Ei sillä, ei vissiin olt mittää, et se voi olla, jotta se ol entinen Koson pelto, et sil ei olt.
Elli: No se voi ollakkii. Miekii vähän muistan sellaista. Ja tuo ol Poutoja eli Poutaoja.
Aili: Siitä kun män Poutojasta sinne pellolle päin, siin ol enstäin kaivo oikialla puolella ja siit siin ol se kellar. Se ei oikein kauaa se kellar kerint ollakkaa. Siel ol aina näät portit. Veräjää ei olt koskaan. Sit siintä ko mäntiin, ni se ol sit Välpelto siinnä ja sit siintä läks vasemmalle puolle sen Kartanopellon ja sit sen Tuvantauspelto, mikä se ol, ni siintä män tie sinne, jotta vasemmalle päin ja siel ol Peräpelto sitte siellä.
Ennen ol Kosolan Samun pelto, ni siellä rajapeltona. Se ol sinne päin sit viimenen. Sit siinnä Peräpellon vasemmalla puolella, siin ol sit se vanha haka. Se ol ja sit se toinen ol.
Elli: Sen mie muistan sen Kellarhaan ja hyviä mansikkapaikkoja kummassakkii.
Aili: Ja sit siinä Vanhassahaassa, ni siin ol sellanen töyräke, siihen tuvan ikkunaan näky. Ja siinä ku ol leppäpuskia. Ai maailma et ko ol niin paljon tult punkkia, et niit ol joka paikassa. Sit siintä ku mäntiin siit Välpellon aian vierusta, män se tie sinne Peräpellolle. Siintä ku mäntiin eelleen päin. Sit siin ol toinen Välpelto, mikä käi järveen ja sit se ol Peräpelto siellä sen takanna Mäkelän rajalla.
Elli: Siin ol joku oja, siintä män tuosta kellarin luota.
Aili: Se män siintä kellarin luota, mut se virtas se oja näinikkää. Siit se män sen justiin, kun siin ol se Tallintauspelto, missä sit ol riihen luona sit se rapaharju siellä, ni se män siintä sen pellon puolelta, mut siit aian vierusta myöten ja sit se män sinnen riihen alapuolella, ku ol se mikä ol se Lääväntaus pelto, mikä sanottiin, ni se ol sit siellä riihen alapuolla, et se virtas siit järveen.
Elli: Siihen on tehneet oikein betonisen rummun (itänaapurit). Juu siin ol iso betoninen rumpu. Veikko katto vielä sitä.
Elli: Sen mie muistan sen Kellarhaan ja hyviä mansikkapaikkoja kummassakkii.
Aili: Ja sit siinä Vanhassahaassa, ni siin ol sellanen töyräke, siihen tuvan ikkunaan näky. Ja siinä ku ol leppäpuskia. Ai maailma et ko ol niin paljon tult punkkia, et niit ol joka paikassa. Sit siintä ku mäntiin siit Välpellon aian vierusta, män se tie sinne Peräpellolle. Siintä ku mäntiin eelleen päin. Sit siin ol toinen Välpelto, mikä käi järveen ja sit se ol Peräpelto siellä sen takanna Mäkelän rajalla.
Elli: Siin ol joku oja, siintä män tuosta kellarin luota.
Aili: Se män siintä kellarin luota, mut se virtas se oja näinikkää. Siit se män sen justiin, kun siin ol se Tallintauspelto, missä sit ol riihen luona sit se rapaharju siellä, ni se män siintä sen pellon puolelta, mut siit aian vierusta myöten ja sit se män sinnen riihen alapuolella, ku ol se mikä ol se Lääväntaus pelto, mikä sanottiin, ni se ol sit siellä riihen alapuolla, et se virtas siit järveen.
Elli: Siihen on tehneet oikein betonisen rummun (itänaapurit). Juu siin ol iso betoninen rumpu. Veikko katto vielä sitä.
Aili: No mitä ne sinne aijaat?
Elli: En tiiä, kyl ne vissiin aijaat, ko sinne on tehty.
Elli: Tuos on tuossa kirjassa Laihajärven laitumilla (Laihajärven aukeilta), et ku palokunta on pitänt kesäjuhlia siin Hieteenkankaalla, ni Väärämäen vierus on olt hyvä harrastaa ampumista. Kale sano, et siinähän onkii hyvä paikka. Se ol niinku jyrkempä, ku yleensä kaikki lapsuudesta loivenee, mut se Kellarhaka ol miusta nyt jyrkempä ja pitempä ja Väärmäki ol matalampa ko ennen ja tuota tälläisiä olt, mut ei olt montaa sellaista, et mitä mie en ajatuksissaan ois niinko muistant.
Laskiaisiloa
Aili: Se ol siinä, et mistä se ennen läks siintä haankulmalta, aian kulmalta se mänemään, ni sit se vieru siin ol Väärämään vieru. Aina puuhattiin siinä sit laskiaisenna. Koulua meil ei olt laskiaisenna, kouluaikannakkaa. Se ol aina se tiistai lupapäivä. Siinä puuhattiin, et muistan yhen kerrankii, ku eihän sillon olt pitkiä pöksyjä, kun mie tulin sieltä, ni ko ol pöksyt oikein jäässä, lanelpöksyt. Sulattelin niitä uunin päällä ja sit iltapäiväl uueestaan. Sit tulivat aikaihmiset iltapäivällä ja Typön Iivar, ni se toi aina sit, milloin toi pienen reslareen, taikka sit tuon kelkkareen. Ja ne lasettelivat sieltä mäntyin välistä sitte niillä vehkeillä.
Elli: Ne osas pittää sitte hauskaa. Oliks se Iivar Anttoonin veli?
Aili: Oli. Oikein sellanen "koiranleuka".
Amerikkaan lähtijät
Se ol sellaista aikaa, et Hannakaa ei olt vielä Vuorelassa. Mie muistan, myö käytiin Hannan kanssa sit, et mie olin sellanen tytön raakki, käytiin Vuorelassa. Pitivät lähtötanssia. Niitä lähtivät Uutelan Aaro, Kokon Matti ol muistaakseen. Ja olko se Anterin Matti. Niit ol niitä Liisa-Stiinan poikia Matti ja Anttoon. Kump niistä läks siit ja sit Typön Iivar.
Elli: En tiiä, kyl ne vissiin aijaat, ko sinne on tehty.
Elli: Tuos on tuossa kirjassa Laihajärven laitumilla (Laihajärven aukeilta), et ku palokunta on pitänt kesäjuhlia siin Hieteenkankaalla, ni Väärämäen vierus on olt hyvä harrastaa ampumista. Kale sano, et siinähän onkii hyvä paikka. Se ol niinku jyrkempä, ku yleensä kaikki lapsuudesta loivenee, mut se Kellarhaka ol miusta nyt jyrkempä ja pitempä ja Väärmäki ol matalampa ko ennen ja tuota tälläisiä olt, mut ei olt montaa sellaista, et mitä mie en ajatuksissaan ois niinko muistant.
Laskiaisiloa
Aili: Se ol siinä, et mistä se ennen läks siintä haankulmalta, aian kulmalta se mänemään, ni sit se vieru siin ol Väärämään vieru. Aina puuhattiin siinä sit laskiaisenna. Koulua meil ei olt laskiaisenna, kouluaikannakkaa. Se ol aina se tiistai lupapäivä. Siinä puuhattiin, et muistan yhen kerrankii, ku eihän sillon olt pitkiä pöksyjä, kun mie tulin sieltä, ni ko ol pöksyt oikein jäässä, lanelpöksyt. Sulattelin niitä uunin päällä ja sit iltapäiväl uueestaan. Sit tulivat aikaihmiset iltapäivällä ja Typön Iivar, ni se toi aina sit, milloin toi pienen reslareen, taikka sit tuon kelkkareen. Ja ne lasettelivat sieltä mäntyin välistä sitte niillä vehkeillä.
Elli: Ne osas pittää sitte hauskaa. Oliks se Iivar Anttoonin veli?
Aili: Oli. Oikein sellanen "koiranleuka".
Amerikkaan lähtijät
Se ol sellaista aikaa, et Hannakaa ei olt vielä Vuorelassa. Mie muistan, myö käytiin Hannan kanssa sit, et mie olin sellanen tytön raakki, käytiin Vuorelassa. Pitivät lähtötanssia. Niitä lähtivät Uutelan Aaro, Kokon Matti ol muistaakseen. Ja olko se Anterin Matti. Niit ol niitä Liisa-Stiinan poikia Matti ja Anttoon. Kump niistä läks siit ja sit Typön Iivar.
Kiikut
Elli: Sitä mie aattelin, et kyl ne osas sit ennen vanhaan pittää hauskaa tuollaista, ko aatteloo, et sit meiänkii lapsuuessa, ni kyllä myö sentään muutamat kiikut kiikuttiin Typön siellä läävän katoksessa.
Aili: Ettäk olleet Pukin Aapon (Aapraham Hyypiän) katoksessa. Mie ko olin lapsena, ni siellä oli, jotta melkein käsvarren paksuista nuoraa siellä oikein paksut hirret, ku oli katossa, et kyl nekkiin notkuvat. Sit miehet ol siellä päissä ja sit, että mie muistan, miekii olin siellä siit kiikkumassa pääsiäisenä. Siel ol isot kiikut pukin Aapon katoksessa.
Elli: Sitä mie aattelin, et kyl ne osas sit ennen vanhaan pittää hauskaa tuollaista, ko aatteloo, et sit meiänkii lapsuuessa, ni kyllä myö sentään muutamat kiikut kiikuttiin Typön siellä läävän katoksessa.
Aili: Ettäk olleet Pukin Aapon (Aapraham Hyypiän) katoksessa. Mie ko olin lapsena, ni siellä oli, jotta melkein käsvarren paksuista nuoraa siellä oikein paksut hirret, ku oli katossa, et kyl nekkiin notkuvat. Sit miehet ol siellä päissä ja sit, että mie muistan, miekii olin siellä siit kiikkumassa pääsiäisenä. Siel ol isot kiikut pukin Aapon katoksessa.
Se ol sitä aikaa, ku tytöt olivat vielä siit siellä Pukilla yhessä, jotta siel oli Helena, Aino ja Elina ja Martta. Sit ne ol niitä Pukin tilan maita. Olk ne sit niinku Matin nimellä se Hailinmäki, missä sit Helena ja Martta asuvat ja sit siihen sammoille maille ol tehtynnää (Typön) Einarilla ja Elinalla. Jotta ne pellot olivat niitä Pukin maita. Sit Vuorelan Aino se sai siit siitä Rönästä, siitä alapuolelta. Jaskoin Iivar siit osti ne pellot siitä alapuolelta.
 |
| Heinäpellolla 1927. Kuva: Veijalainen arkistosta. |
Vapunkatu
Elli: Mites ne pellot, mitkä ol siellä kylän keskellä, oliks ne sit aina olleet niinko meiän hallussa. Siinä Vilamaan vieressä se pien pelto. Sehän ei ollu mikkään iso pelto.
Aili: No se ol tuota kivinen mäki siinä, et siin ol sellasia pieniä palasia, mut kaks sarkaa ol siellä takana. Ja se ol sieltä Peltolan Vapulta ja Eerolta ostettu ne. Se Vappu asu siinnä ja sit myöhemmällä, kun ne sinne Kilkinkankaan rantaan sille Vapulle, et en mie tiiä, että kutka ne, vaik ois kyläläiset tehneet sen pienen mökin, kun siellä oli siit Vapunkatu.
Elli: Mites ne pellot, mitkä ol siellä kylän keskellä, oliks ne sit aina olleet niinko meiän hallussa. Siinä Vilamaan vieressä se pien pelto. Sehän ei ollu mikkään iso pelto.
Aili: No se ol tuota kivinen mäki siinä, et siin ol sellasia pieniä palasia, mut kaks sarkaa ol siellä takana. Ja se ol sieltä Peltolan Vapulta ja Eerolta ostettu ne. Se Vappu asu siinnä ja sit myöhemmällä, kun ne sinne Kilkinkankaan rantaan sille Vapulle, et en mie tiiä, että kutka ne, vaik ois kyläläiset tehneet sen pienen mökin, kun siellä oli siit Vapunkatu.
Kankaisiin Vappu ol ensimmäinen siinä Kuuselan alapuolla, ja sit ol Peltolan Vappu. Siit ol Kantolan Vappu Matin sisko ja sit ol Alatalon Vappu. Ni se ol Vapunkatu. Siintä kun ol Oronmäeltä ne pellot sinnen Kilkinkankaan rantaan, ni se ol sit Vapunkatu, neljä Vappua siel ol.
V.1941 pellonojat kasvoivat pusikkoa.
Elli: No tiiät sie, mistä se Hermusen Mari sinne ol löytynt?
Aili: Se ol taas siinä mökissä asu, mikä ol Peltolan Vapulle tehty sinne. Tulkhan se jostain tuolta Ylämaalta, Hennusista päin.
Elli: Se ol näät kato meillä sillon töissä, jatkosodan aikana.
Aili: Eiks se olt hakkaamassa puskia siintä tuvan tauksesta pellolta.
Elli: Ol, sehän ol meillä ko sehän on maailman vahva, vaikka se ol niin ikäihminen. Äitihän sano aina, et sehän ol niin suur apu, ku ei työsakkia olt.
Aili: Mie oon aina haastant, ku moni on mielint, et jos pääsis sinne takasiin. Mie sanoin, et siel ol sellaset metiköt, et sen verran, kun olivat sieltä pois, ni mie sanoin, että Hennusen Marikii ol siinä Väärämäen pellollakkiin Annalla hakkaamassa puskia.
Elli: Niin se hakkas niin monniista oijiista, mut ne on kyllä nyt salaojitettu. Ei oo ollu Kalen kans puhetta, mut ne täytyy olla salaojitetut, kuule ne pellot. Ei siel ollu ojia, eikä siel ollu puskia, muuta kun nää Poutoja ja mikä ne on nää isot.
Alli: Ne on siks paljo kosteaperästä, jos ne ei ois salaojissa, ni ne ois märkiä. Miust ol outoa, ku mie olin ensimmäist vuotta Muurikkalassa, ni ko ol kuiva kesä ja savimaat ku ol, ni ol kuivuus. Ehän siellä kuivuuesta tient mittää. Ne ol sellaista multamaata. Ja siinä justiin ko ol se töyry siintä siit kotia päin, ni siintä sit vasemmalla, mistä se oja virtas sieltä vasemmalta, ni siellä tahto olla aina liika märkää, vaik ol ojakiin siellä, et hikennä aina kasvo perunamaakii. Se tahto olla vähän liika märkää.
Ai, muistan yhtenä vuonna ja kun Pöngän Rauni ol sillo meillä piikana, ku ol se riihipelto, ku ol koko pelto ol rukkiina ja myö Raunin kans kahteen se leikattiin, että paimenpoika sito. Oisko olt joku, että yhen härkäpäivän leikkaamassa. Isävainaa tek kuhilaat. Mie muistan yhen kerran ja, ni mie sit Raunille illalla sanoin, jos sie lypsät lehmät aamulla, en mie muista, et kävik se mamma sit yhtään auttamassa, ni mie sanoin, et mie lähen neljältä jo leikkaamaan. Miul ol yks sarka Ieikattunnaa murkinaan astikka.
Ko lehmän astuttivat, ni eihän niissä pienissä talloissa olt rahhaa, niin ne käivät tekemäs sit työpäivän. Rainiot käivät ja Uustalon Emma ol ennemuinoin ja sen sisko olleet vakituisia riihimiehiä, ne eivät olleet härkäpäiviä. Ko ennen vanhaan nulikoilla puitiin.
Elli: No Aapron Sirkka sano, sehän on niitä Forsströmmiä, miulle ol ihan yllätys. Se kerran rupes haastamaan miulle silleen, että hyö katto järven yli, ku Väärässämäässä komiasti ruis kasvo siinä justiin ko Typöltä tultiin se justiin se pelto se vaihtopelto. Kyl se näky varmaan järven yli ne saarekkeet.
V.1941 pellonojat kasvoivat pusikkoa.
Elli: No tiiät sie, mistä se Hermusen Mari sinne ol löytynt?
Aili: Se ol taas siinä mökissä asu, mikä ol Peltolan Vapulle tehty sinne. Tulkhan se jostain tuolta Ylämaalta, Hennusista päin.
Elli: Se ol näät kato meillä sillon töissä, jatkosodan aikana.
Aili: Eiks se olt hakkaamassa puskia siintä tuvan tauksesta pellolta.
Elli: Ol, sehän ol meillä ko sehän on maailman vahva, vaikka se ol niin ikäihminen. Äitihän sano aina, et sehän ol niin suur apu, ku ei työsakkia olt.
Aili: Mie oon aina haastant, ku moni on mielint, et jos pääsis sinne takasiin. Mie sanoin, et siel ol sellaset metiköt, et sen verran, kun olivat sieltä pois, ni mie sanoin, että Hennusen Marikii ol siinä Väärämäen pellollakkiin Annalla hakkaamassa puskia.
Elli: Niin se hakkas niin monniista oijiista, mut ne on kyllä nyt salaojitettu. Ei oo ollu Kalen kans puhetta, mut ne täytyy olla salaojitetut, kuule ne pellot. Ei siel ollu ojia, eikä siel ollu puskia, muuta kun nää Poutoja ja mikä ne on nää isot.
Alli: Ne on siks paljo kosteaperästä, jos ne ei ois salaojissa, ni ne ois märkiä. Miust ol outoa, ku mie olin ensimmäist vuotta Muurikkalassa, ni ko ol kuiva kesä ja savimaat ku ol, ni ol kuivuus. Ehän siellä kuivuuesta tient mittää. Ne ol sellaista multamaata. Ja siinä justiin ko ol se töyry siintä siit kotia päin, ni siintä sit vasemmalla, mistä se oja virtas sieltä vasemmalta, ni siellä tahto olla aina liika märkää, vaik ol ojakiin siellä, et hikennä aina kasvo perunamaakii. Se tahto olla vähän liika märkää.
Ai, muistan yhtenä vuonna ja kun Pöngän Rauni ol sillo meillä piikana, ku ol se riihipelto, ku ol koko pelto ol rukkiina ja myö Raunin kans kahteen se leikattiin, että paimenpoika sito. Oisko olt joku, että yhen härkäpäivän leikkaamassa. Isävainaa tek kuhilaat. Mie muistan yhen kerran ja, ni mie sit Raunille illalla sanoin, jos sie lypsät lehmät aamulla, en mie muista, et kävik se mamma sit yhtään auttamassa, ni mie sanoin, et mie lähen neljältä jo leikkaamaan. Miul ol yks sarka Ieikattunnaa murkinaan astikka.
Ko lehmän astuttivat, ni eihän niissä pienissä talloissa olt rahhaa, niin ne käivät tekemäs sit työpäivän. Rainiot käivät ja Uustalon Emma ol ennemuinoin ja sen sisko olleet vakituisia riihimiehiä, ne eivät olleet härkäpäiviä. Ko ennen vanhaan nulikoilla puitiin.
Elli: No Aapron Sirkka sano, sehän on niitä Forsströmmiä, miulle ol ihan yllätys. Se kerran rupes haastamaan miulle silleen, että hyö katto järven yli, ku Väärässämäässä komiasti ruis kasvo siinä justiin ko Typöltä tultiin se justiin se pelto se vaihtopelto. Kyl se näky varmaan järven yli ne saarekkeet.
(Laihajärven kylätoimikunta, Hailin Ailin ja Ellin keskustelu 29.6.1990 Virolahdella.)
Kommentit