Lyijynen Martta ja Sirkka muistelot, osa 2
Kun talvisodan jälkeen menitte takaisin Laihalle, ni oliko teidän koti poltettu vai oliko se ehjä? Missä työ asuitte sillon?
Ei ollu ehjä. Oli poltettu. Asuttiin Simo-setän talossa Venäläisenmäellä.
Mites se sitten alko tää rakentaminen?
Ensin puut kaadettiin ja ajettiin siihen kasaan ja sitten mentiin Salajärvelle sahalle. Meil ol siel sitte latsi vai miten sit sanottiin oli laitettu ja mentiin isän kans aamulla viemään, ni sit tuota sahuri sanoki, että nyt on sellanen päivä, että saatte sahata sit. Yleensä myö oltiin aina, et oli Martta ja minä ja isä. Mut sit meit ei oltkaan, ku myö kahestaan isän kanssa. Yhessä myö isän kanssa koko päivä toimittiin, et tuotiin siihen ja sit vietiin sinne. Se ol kyl niin rankka päivä.
Mites ne sahattiin metsässä pokasahalla vai justeerilla?
Sekä että. Ensin mätettiin se lumi pois siitä juurelta, sitte Martan kans sahattiin ja isä tuota ajo sitä mukaa.
Oliks teille jääny kivijalka sinne, et rakensitteko uudestaan samalle kivijalalle?
Kuka teillä oli rakentamassa, vai teittekö itse?
Raja-Ahon Ville ol vissiinkiin, mut ei se yksinään pystyny olemaan, mut sitä mie en muista, et kuka siinä oli. Se oli lautatalo.
Mites sillo sai rakennustarvikkeita, kun oli pulaa kaikesta?
No aina vaan täyty kirkolta käydä hakemassa lupa, ni kyl niitä sai. Kaikkiin nauloihin ja täyty olla lupa. Ja naulathan ojottiin, kaikki mitä vaan löyty vanhaa ja palanutta naulaa, ni ne ojottiin. Mikä oli kerran käytetty, ni sit se otettiin ylös, ojottiin ja taas käytettiin.
Kauanko tää rakentaminen kesti, jos keväällä aloititte? Milloin pääsitte muuttamaan?
Syksyllä myö päästiin muuttamaan, mut ei myö sit keritty asua ko se talvi siinä ja sit taas lähettiin kesällä. Se ol samanlainen, ko entinenkin. Siin oli semmonen iso tupa, keittiö ja kaks kamaria, mut ne ei ollu valmiit ne kamarit vielä. Ne ei ollu niinko sisustettu kaks kammaria, mut tupa, keittiö ja eteinen ol tehty niinko valmiiks.
Mites ulkorakennukset, navetat ja muut ladot ja sellaset oliks nekin poltettu?
Eihä siel mitään ollu. Mut tuota noin, ku navetan seinät oli pystyssä, ni siihen tehtiin jotain sit, siihen tehtiin se katto. Se oli tiilinavetta ja siihen tehtiin sit se katto pääl ja sielhän meil ol hevonenkin. Ko eihän meil ollu sillo ku yks tai kaks lehmää.
 |
| Katontekotalkoot Orolla. Katto tehtiin päreistä. Kuva: Raimo K. |
Mitä töitä itse jouduit tekemään siellä rakennuksella?
Sitä seinän tekoa mie (Martta) en muista, mut katon teossa myö oltiin. Katon teossahan myö oltiin aina ja käytiin naapureillekin tekemäs monet katontekotalkoot oltiin. Ja mie muistan, ku myö oltiin yhessä talossa, ni isäntä sano, et mitä ne naiset katolla tekee, mut sit sano, et sie ootkii näppärä tekemään. Sitte ko muurattiin, ni sitte mie täydyin olla hanslankarina. Katto tehtiin päreistä.
Missä ne tehtiin ja miten?
Harjulan Väinöllä myö käytiin pärreen teossa. Puut ensin kaadettiin ja pätkittiin ja pärehöylällä höylättiin.
 |
| Pärehöylä, kuvattu työnäytöksessä Nastolassa kesällä 2012. Kuva: Mervi T |
Kuka oli muuraamassa?
Koson Urho oli muuraamassa. Tiilet oli ostettu. Meille tehtiin tupaan semmonen iso leivinuuni. Sitä lämmitettiin joka päivä.
Oliko kaupassa maalia, saitteko?
En minä muista, jotain sellaista vernissaa, millä ne ikkunanpielet laitettiin, mut ei siihen mittään muuta. Sehän oli vielä niinkun keskeneränen niinkun se talokii.
Mites se ruukki tehtiin?
Saviruukkia meil ol vissiin, koska sitä ol sellases isossa tynnyrissä. Isä sitä siinnä ja minunki täyty välil pyörittää semmosel isol, mut tuota. Se sotkettiin ensin se savivelli ja sit se pantiin sellaseen laatikkoon ja siihen pantiin hiekkaa.
Myö ko siel mettäs käveltiin, myö sanottiin aina, et tää on ihan turhaa työtä, jotenkii niinko vaistos, et täältä lähetään ja tää on ihan turhaa. Suurpäälään pojat meitä nauro, ku myö kaajettiin suuria puita. Sen sillo jo melkein usko, ettei siit tuu mitään. Myö sanottiin aina, et tehtäis tääkii työ vieraille, et saatais tästä palkkaa, et myötäis nää puut jollekii, et saatais tästä rahaa, mut nyt ei saa siitä mitään. Ja ku myö oltiin haaroja myöten aina märkänä, ku poikien vanhoja housuja pidettiin ja tultiin illalla, ku istuttiin sit, sieltä Lihavan päästä ku tultiin, reessä istuttiin puukuorman päällä, sitte ku siihen mäkeen aina tuotiin aina puukuorma tullessaan siihen tienhaaraan, siihen Kivelän (Venäläisen) Mikon luokse.
 |
| Lyijysen Simon poika Veikko hevosen kanssa. Kuva: Terttu Heikkiläg |
Mut olihan meillä sillo kaks hevosta. Kun kerrankin, kun Lyijysellä asuttiin ja mie (Sirkka) läksin Venäläisenmäelle, ni sit ajettiin ja mie ajoin sit nuort hevosta ja isä män Looran kans eellä ja sillon mie kuule kaauin siinä ko se käänty sin. Isä män Looran kans latsille ja mie läksin kävelemmää, ku miun hevonen män tyhjänä sinne.
Syksyllä saitte valmiiksi sen talon, niin kuika kauan ehditte asua siinä?
Sillo ko myö muutettiin siihen, ko se talo rakennettiin ensimmäisen kerran (1931 - 32), sillo myö muutettiin marraskuussa, nyt myö muutettiin vähän aikaisemmin. Sitte kesäl taas täyty lähtee.
Kerkiskö kaikki rakentaa tähän maantien viereen, kenen talot on poltettu talvisodan aikana?
No, Hiekat rakensivat sinne perälle sellasen pikku mökin. Pöngän Ville rakens. Hermannin (Venäläisen) Simo ei rakentanu, eikä Klaudia Venäläinen. Ei se Klaudia tainnu ollakkaa siellä sitte. Mitikan Miina rakens ja Salmelat.
Sen verran kerkisitte asua siellä ja nyt se sitte on taas poltettu. Nyt kun olette käyny siellä niin, nyt ei siellä ole mitään muuta ku kivijalka.
Ei ole. Tuvan kivijalka on ja saunan. Navetast ei ole mitään, ei ole kivijalkaakaan. Se työ mäni ihan hukkaan.
(Laihajärven kylätoimikunta, Martan ja Sirkan haastattelu Vantaalla 29.2.1996)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti