Sit ko miehet tuli metästä, ni sit syötiin

Lyijysen talon kahvimylly selvisi ehjänä evakkoreissusta Lahden seudulle. Kuva: Mervi T.

Lyijysen Martan ja Sirkan muistelot, osa 3: PERINNERUOAT

Sirkalta kysyn, kävikö teillä kukaan kalastamassa? 

Isähän kalasti kovast lammella, ei järvessä ja sit sai särkiä, pieniä särkiä. Säret syötiin sitte niin tarkkaan kuule, ettei siintä jääny ku selkäruoto. Ne oli hyviä, ne suolattii niin. Ja tehtiin pottikalaa. Koko kesänhä se kalasti, oli kova kalastammaa. Eihän siellä talvella kalastettu. Joskus käivät Lihavalla hamarakalassa -sillon ku oli jää kirkasta. 

Kävitkö itte ongella? 
En, en käyny, en oo ikinä laittanu matoa koukkuun. Oli meillä ruuhi ja isä oli kova kalastammaa. 

 

Millä työ kalastitte? 
Katiskalla. Eihän siellä muulla voinukkaa kalastaa, se oli niin matala. Oli niil aikaisemmin mertoja ja rysiäkkii, mut ei nyt ennää. Mie (Martta) muistan, et ko mie olin pien tyttö ni suurisävainaa se kuto ittekkii niitä. 

Käviks teillä hailin kauppiaita? 
Kävi ja välirauhan aikanahan myö käytiin Satamasta aina hakemassa. Aamulla lähettiin aina Satamaan, kun tuli ne kalamiehet rantaan, ni saatiin tuoreet silakat. 

Mitä muuta kalaa sieltä lammesta tuli, ku särkiä?

Ahvenia ja haukia ja lahnaa tuli. Keskikesällä ne oli niin mutasia, et sillo oli vähän aikaa, ettei, mut sit syksykesällä ku alko ilmat viiletä, ni sit. Lihavalta sai matikkaa. 

Minkälaiset ruoka-ajat teillä oli ja kuka teki ruoan? 

Aikaisemmin oli puhetta, että teillä syötiin jo seitsemän aikaan läskisoosia ja potattia. 
Äiti teki ruoat ja talvella sit syötiin päivällä, mitä juoksemalla kiin saatiin, mut sit ko miehet tuli metästä, ni sit syötiin. Mut sit kesällä täyty aina aamulla syödä jotain ja päivällä oli aina ruokaa, jos oltiin niin lähellä, et tultiin kotiin sit syömään, tai sit oltiin eväitten kans jossain pellolla. Sit oli eväät mukana, oli suolasilakkaa, leipää ja voita ja maitoo ja piimää, mitä milloinkii.

Minkälaisia keitto- ja paistoruokia tehtiin? 
Välillä keitettiin ja välillä laitettiin uuniin hautumaan uunlohkoja iso paallinen, semmonen. Sinne pantiin perunat, suikaloitiin ja lihat ja sipulit mausteet sekasiin, kun isoa uunia lämmitettiin joka päivä, niin siellähän se ruoka hautu sitten. Ko miehet tuli metästä, ni sit oli ruoka valmista iso paallinen. Meillä laitettiin uunlohkot isoon rautapataan. Meil oli iso leivinuuni. Tupa lämmitettiin sen leivinuunin kans. Uunlohkoa piettiin uunissa pari tuntia, hauutettiin. Pyhäpäivänä syötiin jotain köykäsempää. Lauantaina leivottiin perunapiirakoita, porkkanapiirakoita ja millon mitäkin piirakoita. Olhan niitä aina siellä. 

Leivottiinko hakkoopiirakkaa? Miten sitä tehtiin? 
Tottakai. Laitettiin perunat sellaseen laatikkoon ja sit ne hakattiin sellasella hakkurilla pieniksi ja sit niit oli monia tapoja. Toiset kuulemma huuhtoo ne perunat. Meil ol semmonen, siel kaukalon kulmas oli sellanen löysä kohta ja sit se pantiin tänne joko koroke tänne alle ja sit sinne pantiin joku astia alle, et se vesi valu sieltä pois ja sit siihen ripoteltiin vähän suolaa. Sit ko ol kuor tehty, ni sit ne mätettiin ne perunat siihen ja läskiä välliin ja päälle ja uuniin. Hapanleipätaikinasta oli tehty se kuori. Ei se tarvi hapanta olla kyl sen voi tehdä imeläkuoreenkin tehdä, kyl se tulee ihan yhtä hyvää, mut mie laitan nytkii ku mie tien, ni pikkusen hiivaa, siit tulee vähän kuohkeampi. 

Hapanleipätaikinaanhan se tehtiin, eihän siihen hiivaa laiteta. Kuinka kauan sitä paistetaan? 
No vähintään tunnin, mut jos on vähän kauemmin, ni sen paremmakshan se aina hautuu. Läskit tulee ihan pehmoseks. 

Mites sitte, ko se otettiin uunista pois ja syömämiehet ei ollu vielä paikalla, ni mitäs sitte? 
Se pantiin sitte johkuu laudan päälle ja sit peittoja paljon päälle, et se pysyy lämpösenä ja sit se kuorkiin pehmiää. Siihen aikaan mie en tient ketään semmosta, kuka osas pehmittää sen kuoren uunissa, mut nyt minä (Martta) osaan. 

No mites se tapahtuu? 
Sitteko se on kovettunu ja ollu siel tunnin uunissa, ni sitte laittaa märän pyyhkeen tai ei se tarvi koko pyyhettä olla, vaan märän kankaan siihen päälle ja fooliopaperin, ni kun ottaa sen tunnin perästa pois uunista, ni sitä voi ruveta heti syömään. Se kuor on ihan pehmeää. 

Aino Koso valmistaa lanttupiirakkaa. Kuva: Sylvi Koso

Mites teillä sitte leivottiin, minkälaista leipää? Ja milloin se oli se leipomispäivä? 
Hapantaleipää leivottiin aina sillon, jos se loppu viikolla. Sitä leivottiin viikollakiin. Mut lauantainahan se leipomispäivä oli sit aina. Lauantaina tehtiin piirakoita ja pullia ja hiivaleipää ja semmosta. 

Minkälaisia ruokia valmistettiin juhla-aikoina, esimerkiksi jouluna? 
No sillon oli kinkkua ja silliä ostettiin. Ne oli kaikki niinko juhlaruokia, kun silakat ostettiin iso saavillinen suolattiin. Silakoita syötiin koko talvi, mut sitte jouluks ostettiin silliä ja paistettiin uunissa kinkkua. Kerran meil oli sit kinkku ja sit se vietiin savustettavaks, mut mie en ainakaan tykänt siit savustetusta kinkusta. Mut kylhän siihen nyt, kun on tottunu, sitäkin voi syödä. Kuivia kakkuja tehtiin joskus, ei täytekakkuja. Ei ne ollu muotia, ku mie oon ollu kakara, mut sit ko mie oon isommaks tullu, ni kyl niit sit jo tehtiin. 

Minkälaisia puuroja teillä tehtiin? 
Ennen vanhaan meillä laitettiin niinko talvella ohraryynipuuroa uuniin isoon pattaan hautumaan, sillo ko uunia lämmitettiin joka päivä. Ohraryynit laitettiin vaan vetteen, pantiin sinne vissiin vähän maitoa sekkaan ja suolaa. Ja sitte se sekoitettiin siinä ja pantiin uuniin, kun uuni oli lämmitetty. 

Mut kyl riisi puuroa keitettiin sit aina niinko hellan päällä. Tehtiin joskus uunipuuroakkii riisiistä. Lisänä voisilmää ja maitoa, kyl joskus oli marjakeitto sitte vielä. Voisilmähän siihen, voita paljon pantiin, meiän miehet ol semmosia ja sitte maidon kans. 

Tehtiinkö teillä paistikkaita? Miten niitä tehtiin? 
Juu. Uuni lämmitettiin ja otettiin ne hiilet pois, ettei ne tulleet tuhkaseks. Perunat pestiin ja laitettiin sitte sinne uunin arinalle paistumaan. Lisänä oli kastiketta ja väliin oli kalaa ja millon mitäkin. Kastiketta oli useinkin. Se oli arkipäivän ruokaa ne paistikkaat. Ei niitä pyhänä kukaan viittiny ruveta paistikkaita kuorimaan. 

Muistatkos marjarieskaa ja miten sitä valmistetaan? 
Sitähän immellöitettiin siin hellan päällä ja lisättiin aina jauhoja ja piettiin lämpimässä ja hämmennettiin ja sit pantiin puolukat sekkaan ja paistettiin uunissa roppeissa tai kuppeissa. Ennen vanhaan tehtiin oikein, kun keväällä oltiin vihtahakkooksia hakemassa ja sitte lampaille tehtiin niit lehtikerppoja, ni sit otettiin niistä koivuista tuohta ja tehtiin tuohiroppeita. Marjarieskaa paistettiin niissä, mut ei sit enää loppuaikoina. 

Mämmiäkkii ruvettiin tekemään jo loppuaikoina. Paistettiin roppeissa tai savikupeissa. Kyyrölän pottikauppiaat kävivät aina kaupalla. 

Tehtiinkö teillä jamakkaa? Kerroppa siitä? 
Nehän olihan isoja potteja, ne maitokupit. Se kuorittu maito laitettiin siihen, kun se enstäin separoitiin. Sitten ko se oli hyytynyt semmoseks, sit se leikattiin veitellä näin ristiin rastiin syvältä, sit se pantiin uuniin paistumaan. Se oli jo niinko hapantunu ja hyytyny siinä kupissa. Se oli hyvää. Sitä syötiin sit aina, kun lauantaina ol hyllypiirakkaa ja sit sunnuntai aamuna, kun syötiin, ni siihen pantiin aina koko maitoa päälle. Hera kaadettiin pois. Se oli hyvää. Sitä syötiin piirakoiden kans pyhäaamuna. 

Mites teillä hyllypiirakoita tehtiin? Oliko ne isoja, pyöreitä? 
Meillä tehtiin aina isoja, pyöreitä. Välillä oli hiivaleipätaikina, välillä tehtiin hapanleipätaikinaan, ohut kuori. Perunamuusia laitettiin siihen päälle ja sit käännettiin ne reunat. Toiset laitto perunamuusin sekaan voita ja kuka mitäkin, toiset saatto kananmunaakin laittaa siihen muusin sekaan. Sitte paistettiin uunissa. Sit ko otettiin uunist pois, pantiin ensin pöydälle, et ne jäähty ja sit pantiin päällekkäin. 

Koson Aino rypyttää pientä hyllypiirakkaa. Kuva: Sylvi Koson arkistosta.

Tehtiinkö teillä juhlapyhiksi tai kesän ajaksi kotikaljaa? 
Joskus tehtiin. En mie muista, et sitä kovin usein tehtiin. Sitä juotiin ruoan kans. 

Mitäs juotavaa otettiin mukaan, kun mentiin Suurellesuolle heinälle? 
No joskus tehtiin kaljaa, mut meil oli sellanen lähde, mistä tuli kylmää vettä, et hampaat meinas jäätyä, kun joi. Se tuli sieltä maan alta syvästä se vesi. Toiset laitto kirnupiimän sekaan, jos se oli sakeaa, vettä, sanovat et se on harua. Sitä juotiin janoon. Simo-setä ain puhu harua. Olikohan se Merikarvialt vai mistä se sai sen nimen. 

Esine, jota käytetty jo "kauan ennen juomapullojen keksimistä". 
Leili, 2-3 litran puinen säilytysastia juomien säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Leivottiinko kahvileipää, pullaa joka lauantai? 
Ei sitä pullaa ennen sotia leivottu, ko joskus juhlapyhhiinä. Mie ainakin muistan, ettei meillä niin usein pullaa leivottu. Siin oli niin kauhean iso porukka, ko myö siel vanhassa Lyijysellä asuttii, et eihän siihen suittanu (riittänyt) mikkään. Meillä juotiin ihan paljasta kahvia ja välillä oli sit leipää. Mie muistan, et meil juotiin aina aamulla teetä, mut mie en muista, et täytyks suurisälle keittää kahvia. Mut sit päiväkahvit ja iltapäiväkahvit juotiin, ei ennää illalla, jos ei tullu vieraita. Päiväkahvi oli ennen puolpäivällistä kello 12.00. Iltapäiväkahvi oli ennen iltasta. 

Kahvihetki Oron tuvassa Laihajärvellä. Vas. Tommiska Joonas ja poika Lauri.
Oikealla tytär Amalia ja vieraat. Kuva: Toivonen Merja

(Laihajärven kylätoimikunta, Martan ja Sirkan haastattelu Vantaalla 29.2.1996).