torstai 8. kesäkuuta 2023

Puukenkiä ol sota-aikana

Hailin Ellin muistelot, osa 1

Kertositko lapsuudestasi sillon ennen sotia siellä Laihajärvellä.
Myö elettiin melko suojattua lapsuutta, ku meiän koti ol siellä tavallaan niinku melkein erpäällään kylästä, että Laisinkylän Mäkelänmäki näky, mutta tuota Typölle päin ja kyllään päin, niin siin ol sellanen mettäkannas välillä. Ni myö nyt elettiin melko suojattua ja juostiin siellä kesät, pienet punaset pöksyt jalassa viilletettiin pitkin peltoja. Juostiin työmiehiin perässä, millo kennenkii ja palvelijoin perässä.

Siel ei olluu sitten muita taloja ihan lähellä?
Ei olt. Ne Mäkelänmään talot ol siinä, et ne ol ainoat, mitkä näky, mutta siin ol pellot välissä. Myö oltiin niin paljon pieniä sillon vielä. Kun talvisota sytty, ni mie olin kaheksan vanha. Toiset ol kaikki siit nuorempia.

Minkälainen perhe teillä oli ennen sotia?
No meil ol isä ja äiti ja tuota meit ol viis tytärtä, että meitä oli viien ja puolen vuuen sisällä syntyny kuus, mutta mie olin vanhin. Sitte Mikko ol kaks vuotta nuoremp, ainoa poika, joka sit viikon vanhana kuoli. Seuraavana kesänä synty kolmoset ja Irma synty sitte 1937. Sit ol, isänäiti ol tuota sitte rakennuksen toisessa päässä, että sil ol siellä niinku sanotaan syytinkihuoneet. Hään asu siellä, mut häl ol oma talous siinnä sitte. 

Hailin tytöt Pirkko, Kirsti, Irma, Elli ja Terttu isoäitinsä Helenan kanssa Laihajärvellä. Kuva: Antti Autio.

No teillä sitte nää lasten leikit ol ihan sisarusten kesken, ettei naapurien kanssa ollu paljon?
No ei, että ainoa mitä käytiin sitte, varsinkin sitte, ko myöhemmin päästiin takasin sinne, ni sitte käytiin Typöllä. Et Typöllä myö käytiin hyvin paljon leikkimässä ja sit kun sieltä postia haattiin. Meillä Ieikittiin tokkiin kans. Nykyään sanotaan, että nukke, mut se oli tokka. Nukke oli tuota, se oli sellanen hienosteleva nimitys. Ne oli tokkia ja mie muistan, ko isä tek sitte sellasia puusta jonkinlaisia pieniä, niinku lastenkärriin mallisia ja sitte ne nuoremmat ne kolmosetkiin, kun ne meni siellä ja tokat vaunuissa.

Oliks ostettuja leikkikaluja, vai oliks ne kaikki omatekosia?
Kyl ne melkeen ol omatekosia, et miust tuntuu, ettei meil olt, olk meillä mittään ostettuja. Ne nuket ol omatekosia ja sit niissä ol sellaisia, jostain massasta tehtyjä niitä päitä, et sit ne poskipäät ja nenänpäät tahto olla vähän kolheentunneita. 
Käppyillä leikittiin ja niille laitettiin jalkoja ja tehtiin lehmiä ja porsaita. 
Miust tuntuu, et myö saatiin joululahjaa leikkitavaroita. Meiän äiti ol sellanen, et se teki. Sitte isä ol miusta siihen aikaan aika harvinainen mies, että se osti meille paljon joululahjoja, mut ei se ostanu leluja, et se osti sitte vaatteita ja sellaisia. Eikä niitä niin paljoo olt ja sit kaikki vanhat maustepurkit ja niissä keitettiin puuroo ja leikisti.

Haili Anna ja Iivari esikoisensa Ellin kanssa. Kuva: Antti Autio

Missäs teillä oli parhaat leikkipaikat siellä pihapiirissä?
No siinä oltiin siinä aitan pääyssäkkii, ku siin ol sellanen vähän laajemp alue ja sitte, ku tää oli tää Aili-tätin poika Aimo joskus meillä Muurikkalasta, se on miua vaijaa vuuen nuorempa, ni sit leikittiin sirkkaa. Et joku 30-25 senttinen puutikku laitettiin puun päälle, et se jäi niinku kannatuksilleen ja sit siihen ylempään päähän lyötiin kepillä. Sit mihin ast se men ja. 
No tuvassahan myö aika paljon leikittiin. 
Ja sit siinä ol niitä sellasia mansikka-ahoja, siellä kesällä käytiin ja järven rannassa. Ei myö oikeestaan uimassa paljon käyty, vähäsen siinnä. Se ol aika sellanen pehmeä se meiän ranta, mut se ol kyllä tosin, et se ol hurjan loiva, et sinne uskalsivat laskea lapsetkii, et kyl myö siellä uitiinkii. 
Ei ollu luistimia. Mie oon nähnt ensimmäiset luistimet rippikouluikäisenä. Katottiin katteellisena, kun nähtiin, kun yhet luistimet ol. Ol meillä suksia. Meil ol isän tekemiä suksia, puusuksia näystimiillä. Niihen kans hiihettiin kouluun ja yhetkii, mie muistan, no sitte isä oljo kuolt sillon sit, kun myö takasiin mäntiin, ni tuota yhetkii miul ol miun serkun Anttilan Pentin vanhat sukset peltillä paikattu, mut hyväst niillä pääs kouluun ja postiin. 
Ol meillä yks polkupyörä. Miehän opin ajamaan jo 6-7 vanhanna, mutta tuota sota-aikannahan meil ei sit olt muuta ko se yks pyörä sillonkaan, mut ei sitä oikein saannu turhaan käyttää. Sitä pit säästää niitä kumia, ku niitä ei saannu. Ku alko päällyskumista vähän punanen vilkkua sieltä, ni se täyty sähkötapsiilla ja sellasiilla kietoa ympär, ettei se pääst pullistummaa ja puhent sitte se sisäkumi.

Sie kävit Laihajärvellä koulua. Minkä ikäisenä läksit kouluun?
Mie läksin sitte sillon, et ensimmäisen luokan mie käin niinkun sillon 1938 - 39, sen talven. Se ol supistettu koulu siihen aikaan, että mie muistan, et olks se sit kuus viikkoo syksyllä ja kuus viikkoo kevväällä. Edellisenä talvenna mie olin tosin käynt jo kun miul ois olt kova hinku sinne kouluun Typön Railin kans. Ko Raili ol vanhempa, ni mie kävin siellä jonkun aikaa, mut en mie muista, minkä aikaa mie kävin. 
Ko mie sitte osasin lukea sit jo, ni mie kannoin sieltä niitä lainakirjoja sieltä kirjastosta ja mie luvin niitä. Oisko se koulumatka joku pari kilometriä olt tietä myöten. En mie nyt ossaa niin tarkkaa arvioia, mut sit myö oikastiin yleensä, no talven aikanna, jos män jäätä myöten, mut en mie muista, et oisinks mie jäätä myöten menny, mut Typöllekkii ku oikas, ni sehän oikas paljon siitä suoraa mettän läpi.

Mihin aikaan siellä koulu alko? Alkoks se yhdeksältä vai?
Kyl se vissiin yheksältä alko, en mie niin tarkkaan muista, yheksält se alko.

Pimeen aikaan pit lähteä, pelottiko koskaan koulumatkalla?
Oliks siul kavereita, vai yksinkö tulit sieltä?
Ei miul olt kavereita. Typöltähän mie sit niitä kaveria sain. Mut en mie tiiä, ko mie en oikeen oo vissiin ikänään osant pelätä.

No sit teillä lähti kaikki vuoron perään kouluun ja kävivät siellä Laihajärvellä alkuun?
Nuo tytöt alotti vissiin Joutsenkoskella, Hujakkalassa. Koska sitte sillon 1944 syksyllä ne ol 10 vanhoja. Mie en enää sitte olt koulussa. Miun koulunkäynti loppu siihen, et mie olin 10 vanha. Seuraavassa kuussa täytin 11, et sit kaik ne jatkoluokat. Ni tuota, ne oli Perniöskii koulussa vähän aikaa meiän tytöt ja sit ku taas tultiin tänne Hujakkallaan Ylämaan puolelle, ni sit ne ol siellä koulussa.

Odotettiinko teillä joulua kovasti, kun äsken oli puhetta, että leikkikaluja saatiin jouluna? Kirjoitettiinko joulupukille?
Kirjotettiin, nurkan taakse vietiin kirjeitä ja sit meil ol sellasia salaliittojakkii. Mie sitte isältä pyysin, että tuota osta jotakii, minkä mie annan äitille joululahjaa. Se toi sellasen komian ruusukupin, kahvikupin, mut tuota sitko miul olkii ongelma jouluaattonna, et mitä varten se joulupukki ol sit osant ostaa viis samanlaista ja sit se ol kuues se miun ostama lahjakuppi.

Antoks lapset toisilleen joululahjoja sillo siihen aikaan, vai oliks se vaan, että vanhemmat anto lapsille?
En mie muista ainakaan, et myö ois sillo ennen sottaa ainakaan, mut kylhä myö sitte ku myö vähän isommaks tultiin, mut se ol tosiaan, ku mie issää pyysin, ni se toi sitten.

Saiks lapset siihen aikaan rahaa, niinko käyttörahaa? Mitä sit jos pääs vanhempien kans
kauppaa käymään, ni saiks sillon ostaa mitä mieli teki?

Ei saanu (rahaa). No en mie oo vanhempien kans oikeastaan käyny vissiin koskaan kaupas, mut sen mie muistan, et joka kauppareissulta se karameltötterö tul, olks se nyt sit markan tötterö vai mikä. Se ol puotipaperista tehty sippu.

Mites nää lasten vaatteet sillon tehtiinkö ne kotona, vai ostettiinko ne?
Kotonna ne tehtiin, et mie muistan, että mie oon ensimmäisen ostetun päällystakin saant oisko se olt sitte sillo 1939 syksyllä, et ko isä käi Viipurissa ja isä sen osti sovittamatta ja osti kengät. Tietyst niissä nyt sit ol vähän kasvuvarraa. Kyl ne kotonna tehtyjä ol.

Minkäslaisia vaatteita lapset käytti sillon arkipäivänä? Oliko kouluvaatteet samat kuin ulkoiluvaatteet muuten?
No kyl ne muuten ol samat, mut et se esliina piti olla aina puhas ja se piti sitte ottaa pois. Koulus pit aina tyttöil olla esliina, no poikia meil ei oltkaan. Ja hammeet ol, ei pitkiä housuja ei tunnettu. Ja se ol sitte talvella, ku ne ol ne liivit ja sukkanauhat ja sit ne pitkät sukat, ni sit se tahto olla siellä lanellipöksyin ja sukan välissä se raja monta kertaa paljaana ja paleltuntkiin talvipakkasella, että kun ei olt pitkiä housuja. 
Mut se esliina ol ja etenkii Alma Vilamaa ol niin tarkka, et se ol puhas. Nenäliina pit olla puhas sitte. Et se piti pittää niinko erossa, mut en mie muista, et muuten ois niitä vaatteita vaihettu. Kyl se niitä tarkastikkii joskus ja sit tietyst huomas. Kyl siel tarkastettiin. Kynsiä katottiin, et kynnet ol siivottu. Kyl ne melkein lanellia ol. En mie niitä paitoja muista, mut housut ol ainakiin lanellia. 
Sit paljon ostettiin kangasta silleen, ko siihen aikaan kiers paljon näitä kiertäviä kangaskauppiaita, että niil ol sit niitä kankaita, että äiti osti sitte sitä ja ne ol melkein lanellia ne hamekankaatkiin, mut niit ol sellaisia kuviollisia ja oikein kommeit kukkasellisia. Äiti sitte ompel niitä. Yleensä saatiin uutta vaatetta koulun päättäjäisiin ja joulujuhlaan, jos vaan suinkin ol, mut sitko meitä enemmän koulus ol, ni se ol jo sota-aikaa ja sillo se kankaan saanti ol vähän huonompaa, mut että kyl myö yleensä saatiin aina. Et se järjestettiin sit sillee et se ol joulujuhlaan ja kevätjuhlaan, että sit uus hame saatiin. 

Minkäslaiset ne jalkineet oli lapsilla siihen aikaan? 
Kesällä tietysti oli ne variksenvarpaat, paljasjaloin käveltiin aika paljon. 
En mie muista, oisko niitä olt sit, kumisaappaat nyt ainakii ol, mut en mie niinku muuta muista. Mut sit sota-ajalta, ni sit alko olla, et sai jos sai ostoluvan, ni sai hiihtokengät. 
Mut sit piti tehhä niitä tallukoita. Kaikki vanhat rikki männeet vaatteet ja villapaiat ja kaikki käytettiin niihin, kun tuota tikattiin ne varret, että pantiin päällikangas ja vuorikangas ja vanhaa villapaitaa sinne välliin ja sit ne veettiin lestille ja tehtiin niinku tavallaan melkeen niinku kenkä tehhään. Ne ol länpymiä jalkineita. Se ol se sota-ajan, mut en mie sitä sottaa edeltävää, ne ol vissiin sit pakkasella ne huopatossut. 
Puukenkiä ol sota-aikana, ei muullon. Kylhän ne ois olleet, kun ne ois kestänneet jottain, mut kun ne kastu vähän, ni jos niis ol paperkankaast tehty päälliset, ni ne meinas männä ja sit yhet umpimalliset miul ku ol, ni niistä meni, kun ne kastu ni ne män ne päälliset rikki, mut sit yhet sellaset niinku pyhäkengän näköset, kun niis ol puupohjat, oisko se olt tuo teräpuol niinku kahesta kolmesta kappaleesta, myö ku tyttöin kans opeteltiin kalliol tanssimaan, kun ne kastuvat aikasemman, ni ne pohjat hajos, levis. 

Paperikengät ja puupohjaiset kengät. (Rajalan kotimuseo)

Mites saappaissa sitte, niihinhän sai, jos ol nahkavarret, ni puupohjat. Muistatko sellaista?
En, ei meil sellaista tehty, mut meil ol sit sota-ajan jälkeen, sit kun ole se oikeistaan vissiin melkein saa sanoa kaikki tiukkiin aika, ni meil ol sit sellain onni, et suutar asu meiän kanssa samassa talossa tuolla Hujakkalassa, Joutsenkoskella. Ni se suutar tek miulle sitte muun muassa isän vanhoista jatsareist, ku isä ol kuollu, ni se teki miulle sillä lailla, et laitto nahasta uuen jalkaterän. Teki niistä miulle saappaat, millä mie sitte kävin tansseissa. 

Oliks sillo sota-aikana teillä niistä paperista tai sillasta tehtyjä muita tällasia, pöytäliinoja tai lakanoita? Tekikö ne niistä?
Teki, sillaahan kehrättiinkii. Silla ol melkein kun villaa. Se karstattiin, raassittiin samalla lailla ja tehtiin leppeiks. Kehräsivät lankaa ja siitä kuottiin lakanakankaita ja verhokankaita. Se ol puusta tehtyä se silla. Sit tehtiin sellaisiakkin, tehtiin reppipaperist tehtiin ikkunaverhoja, et veettiin sitte se reuna pykälikkääks. Venytettiin vähän, ni siit tuli nätti reuna. Saatiin ikkunaverhoja.

SILLA Vähien villojen jatkoksi, tehdasvalmisteista tekokuitua. Valmistaja Säteri Osakeyhtiö. Silla kotitalouden käytössä:  Sillaa voidaan kehrätä yksin tai yhdessä villan kanssa. Kehrätessänne villan kanssa, voitte käyttää sillaa aina 50 %:iin saakka, jolloin silla on sekoitettava villaan ennen karstaamista hyvin huolellisesti. Silla ei värjäänny villaväreillä, jotenka sillan ja villan sekoitusta villaväreillä värjättäessä silla jää valkoiseksi, ja voidaan täten aikaansaada kaunis sekaväritys. Silla on pehmeä ja taipuisa. Pesussa silla ei vanu. Kokeilkaa sillaa, jolloin tulette huomaamaan sen hyvät ominaisuudet varsinkin villan kanssa sekoitettuna. (Rajalan kotimuseo)

Sit vielä jatkoks lapsuus- ja kouluajasta. Tapahtuiko siellä koulussa mitään kiusaamista, sanotaan vaikka harmitonta sellaista kiusaamista tyttöjen ja poikien kesken?
No se ol niin lievää se kiusaaminen. Sitä nyt jos satut jonkuu pojan vieree istumaan, ni sit sanottiin, että ”Elli tykkää siintä ja tuota”, et se ol sellaista, mut ei se ollu mittää niinko nykyään puhutaan koulukiusaamista. Se nyt ol sellaista, niinko sie sanoit harmitonta. Sit yhellä tytöllä ku ol, ku ei siihen aikaan olt kahvia, ni se ol korviketta, ni sil ol sit evväät, ku meillähä pit olla evväät, leipäpalat ja maitopullo. Eihä myö mittää ruokaa saatu, en mie oo saannu yhtää lautasellista koskaa koulust ruokaa, ni sil ol korvikepussis leivät, ni sit pojat rupes huutamaa sitä aina korvikkeeks, et se ol tällaista vaa se kiusaminen.

Oliko oppilaat sillo hiljaa luokalla, ettei siellä ollu mitään häiriöitä?
Oli, en mie muista ainakaan mittää.

Minkälaisia ne oli ne leikit siellä välitunnilla?
No siellä pelattiin sit ku jo vähä isompia oltiin, ku oltii siinä Hyypiällä, ku oma koulu ol palant, ni ja Hujakkalassakkii neljää maalia ja sellaista myö pelattii sitte välitunnilla, voitiiha myö palloleikkejäkkii leikkiä, sitä seinäpalloa justiin ja parkiveä lyötiin. Parkivet on sellaset, viis kiveä niis on ja ne pannaan lattialle ja sit yks heitetään ilmaan ja sitte täytyy ne toiset saaha sieltä ja siin on samalla lailla, ko siinnä pallopelissäkkii, ni siin ol ne määrätyt kuviot, yks, kaks, kolme, neljä, viis ja niis oli erilaisia sitte että.

Peloteltiinko lapsia koskaan, annettiinko piiskaa?
En mie muista, et meil ois piiskattu. Kyl meillä "koivuniemen herra" ol, mut se ol rangastus, että Elli pääs aina nurkkaan, ko se pisti jalat Tepan etteen, ko Tepa opettel kävelemmää. Se ku kaatu ja rupes itkemää, ni sillo Elli nurkkaan.

No peloteltiinko sitte millään, kaivoukolla tai ukkosen ilmalla?
En mie muista, ei meillä oo peloteltu kaivoukolla eikä ukkosen ilmoista. Eikä meillä kukkaan vissiin peläntkää, vaikka meillä sattu sellainen tapaus ennen sottaa, et se oli joskus sillo -37, et ukkonen tul sissään ja Pöngän Einar ja Viljo olivat rakennusta laittamassa. Ni Einar istu jonkuun sähkörasian kohalla, ni se män siintä pyörryksiin ja tuota kaikki myö istuttiin siin tuvassa, mut vissiinhän se sit jonkuunlaisen pelästyksen aiheutti, vaikka ei myö kukkaan pelänny ukkosta sen koommin, mut yks noist meiän tyttöistä se tavoittaa puheessa. Äiti ku käytti lääkärissä, ni lääkär ol sanont, että onks se pelästynt, et se voi olla sen ukkosen aikaansaama, kun sehän nyt ol pelottavaa, kun se mies tuupertu siihen, mut ei se aikansa ol ja sitte taas selvis. 


(Laihajärven kylätoimikunta, Ellin haastattelu Lahdessa 18.3.1996)

Ei kommentteja: