Hiostavan kuumana elokuun päivänä Matti ajeloo Viipurista kottiin. Kaupunkireissu on hyvin onnistunut. Aurinko paistaa häkäräpilvien takanta ja ilmassa tuntuu savun haisua, sellaista maan palamisesta lähtenyttä. Mistä lie tult ettäältä. Hevonen on asettunt kävelemään, vaikka linnan sillalla kovast tepikoi, kun tul sotamiehiä tiukassa marssissa vastaan. Matin mielestä ei matka oikein jouvu, ihan pitää pari kertaa nykästä. Mut ku sekkää ei tuo hevoselle parempaa vauhtia - ei Matti enempää patistele.
Miten siinä kärryillä istuessa tulee Matin mieleen lsu, tuo oman kylän poikamies. Metka oikeen. Monet komeetit mies sakissa pitänt. Isu on vauhkont, että hällä onkii Viipurin puoles morsian. Sillonkos Matin mieleen tulee tuuma, jot hänpäs nyt mennessään viepkii Isulle morsiamen kottiin. Arvin talon kohdalla Matti käännyttää hevosen kujatielle, mikä vie Isun morsiameks sanotun tytön kotitaloon.
Emäntä on tuvassa puhistamassa sieniä, tytär korjailee puolpäiväsen tähteitä pois pöyvältä. Olivat sienestä tullessaan keittäneet jyrköt uusista potaateista, riinsuolattuja hailia särpimenä. Matti silmäilöi tyttöä. Hyvän on näköinen, sellainen pyöriä muotoinen ja taitaa olla rutto töihinkin. Niin näppäräst käyvät sormet, kun korjaa potaatin hituja ja silakan totkuja pois pöyvän kulmalta.
Ku emäntä sanoo, että "täällä päin on hyvä sienvuos"
- päättää Matti käyvä asiaan heti käsiksi ja sannoo vastaan, että ”siellä meillä päin on hyvä naimavuos”.
Hää on tultkii hakemaan tätä teijän tytärtä sinne höijän kyllää rukin paikkaa kassomaan.
Kyssyy samalla tytöltä, tuntooks hää Isun. No kylhän tyttö tuntoo ja taitaa olla mieleinenkii ilmeestä päätellen.
Sillon emäntä kieltämään: "Eihän sitä nyt sillä lailla vieraisiin ihmisiin!"
Mut Matti ei hellitä, vaan käsköö hakemaan isännän tuppaan. lsäntä on puolpäiväsen jälkee ment pellolle kunnostammaa ruismaata ja sieltä kussutaan pois. Kuultuaan asiasta, rupiaa isäntäkkiin kieltämään. Käsköö kuitenkin emännän keittää kohvit. Pöytään istuttaissa pistäis Matti hakemaan kärriltä putelin. Haastellaan, juuaan kohvia ja tehhään vähän kopsuja. Toisen kupin jälkeen alkaa isännän miel muuttua ja kohta luppaakin tyttären matkaan.
Matti on miettint asiansa valmiiks ja sannoo, jotta ”sillä eholla vien - jos ei naimakauppaa tule - ni ei tarvii takasin kyyvittää”. Hevonen päästetään seinästä irti. Sillä tuntuukin olevan kiire kottiin, koska alkaa niin kerkiäst rapsutella.
Isun Nanna on vettäint jo tupaseen leppäämään, kun Matti ajaa kartanolle ja laskoo rukin paikan kassojan pois kyyvistä. Isu ilmestyy rappusille ja Nannankii pää näkkyy kurkistavan tupasen ikkunasta. ”
Toin siulle morsiamen”, sannoo Matti ja partaansa naureskellen kassoo lsun hölmistynyttä ilmettä.
Ku Matti on saant hevosen kiinni ja lähtöö tuppaa kohen toisiin jälkeen, kuuluu jo ulos sulannin kuppeelle tuvasta Nannan patruava ään. Sillon Matti päästää hevosen äkkiä irti ja laskettaa kottiin päin.
Ei siitä rukin paikan kassomisesta tult liittoa, vaan Isu sai aamulla ottaa palkkahevosen viemään tyttöä kottiin. Lie tytön miel mettä keittänt, ku istu hevosen kärriissä kotimatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti