Kyllkös meillen tul kiire

Lauri Hyypiä ja auto Oldsmobile vm. 1928 Laihajärvellä. Kuva: Tuula Jekunen. 

Rainion Lempin muisteloja autoista Laihajärvellä

Nyt lapset näkkööt autoja vaikka kuink paljon yhtenä päivännä. Mutt tuota, ku mie olin pienenä, ni eihä sillon autoja -etennii siellä maalaiskylän kujilla - siellä ny autoja kulkent.

Myö oltiin sellaisia llmarin kans, mie en nyt muista, kuus seittemän vuotta tai mitä, pieniä. Pyhännä aamupäivällä siihen aikaan keitettiin päiväkahvi päivällä, ni siinä yhentoista aika tai mitä. Ni myö ruvettiin Ilmarin kanss sanomaan, et monta kertaa keritään käyvä Hailin kujaportilla tota, ennenku äitillä on tuo kahvi keitettynnää. Myö lähettii mänemää ja mäntiin Hailin kujaportille. Sinne ol siinä parisattaa metriä, taikka oisko olt 300 metriä.
Myö lähettiin tulemaan, käännyttiin takasiin sielt tulemaan pois, ni hyvänen aika meijän riihen luona tullookin auto meitä vastaan ja siin ei olt kattoa. Siin ol vaan se lasi eessä ja auringossa ku se kimmalti, niin kyllkös meillen tul kiire. Ku se ol kapia kuja ja kahta puolta särennäisaijat, eihä siintä pääst mihinkään pakkoon. Myö aijan ylitte ja tuonne pellon ojjaan, heinäpellon ojjaan, vatalleen piiloon. Kylkos ne autossa nauroit, ko myö oltii siinä piilossa ja siihen se meijän Hailin kujaportilla käyminen loppu. Ei myö keritty käyvä muuta, ku sen yhen kerran, et ei myö ennää lähetty toista kertaa, ku se auto tul.

Sit ol toinen kerta. Tuo Pukin Matti ol kunnanvaltuustossa ja Tuunanen ol kansakoulun opettaja. Sil ol auto siit Säkkijärvellä ja se toi sitä Pukin Mattia siit autolla pois. Ja myö kon nähtii, että se auto män Puki Apoll -sinne ol ehkä, ei se ihan kilometriä meiltä matkaa olt- ja myö juoksemaan sinne perrään kattomaan, että ku auto sinne tul. Myö siinä saunan luona se auto kateltiin siinä, mut myö kun vähän aikaa oltiin, eihän se Matti kauva olt ja se ne Pukin tytöt autoon, sen Matin tytöt, ja myö jäätiin kävelemmään, myö saatiin tulla kävellä lounkuttaa, ei se meit autoon ottant.

No sit myö oltiin Ilmarin kans paimenessa metässä. Sinne on meiltä matkaa ehkä kolmisen - kaks kilometriä ainakin sinne mettään, minne kevväällä lehmät vietiin. Siit myö kuultiin, että nyt männöö maantietä myöten auto. Se pit aika kolinaa ja räminää ja sellanen tentturikko suo ol vielä siinä välissä, missä meil lehmät ol ko myö oltiin ettäällä metässä, ettei ihan maantien vieressä. Myö lähettiin koittamaan, että nyt myö keritään, että nähhään se auto. Ja myö se rämemettä juostiin Ilmarin kans ja ku myö päästiin maantien viereen, se auto ol mäntkii sivutte - ei myö sitä nähtykkään.

No sit myö jo niin suuria, että käytiin kansakoulua ja sit paimenet reknasivat, kaikki lapset käivät nääs lehmiin kans siel maantien vieressä, että niitä haattiin ja vietiin kaiken kessää, sitte jokainen laski kui monta autoa kuka ol siit kesässä näht. No se ol siinä kolmekymmentäkuus taikka kuka sit näk neljäkymmentä. 

Mut Hengon Ruusa se ol miun ikkuine ja se ol sellanen mökin tyttö, että niil ei olt hevosta ja sen korvat tul kipiäks ja isänsää läksi jalkasiin viemään Ruusaa - 60 kilometriä Viipuriin matkaa ja - Viipuriin lääkäriin. No kun ne Viipuris astikka käivät, ni kyl Ruusa sai kaikkiista voiton - se näk kaikkista enemmän sinä kesänä autoja.

Ja nyt näkköö tuota kuusiakymmeniä autoja, ei tarvi olla, ku tunnin pari on liikenteisellä maantiellä, ni on se kuuskymmentä autoa nähtynnää, mikä myö nähtiin sillon koko kesässä. No myö ei asuttu siinä maantien - se ol Haminan ja Viipurin välinen maantie - nin myö ei asuttu sielä maantien vieressä muuta ku sillon ku lehmiä kuletettiin ni sillon oltiin maantien vieressä. Se siittä.

Vanha auto. Kuva: autoharrastaja Kari Heikkilän arkistosta.

(Laihajärven kylätoimikunnan arkisto. Sylvi Koson 1970-luvulla nauhoittamaa aineistoa, kertojana Lempi Koso.)