"Iivari piteli minnuu niskasta kiin", Maunon kertomaa 2

Urheilu
Säkkijärven Ahjon mestaruuskilpailuja pidettiin Säkkijärven kirkolla. Toivo ja Arvo kävi aina kilpailuissa ja niitä palkintoja on vieläkin täällä, mitä ovat siellä aikanaan voittaneet. Toivo juoks ja Arvo työns kuulaa ja hyppäs pituutta. Yks Kantolan Eino kävi aina kuulaa työntämässä ja kiekkoa heittämässä. Valkosen Hugo oli juoksemassa. Yhen kerran miekin kävin Latakakankankaan urheilukentällä, mut en juossut kilpaa, vaan olin kattomassa, kun Arvo ja Toivo ol siellä - sit mie vähän salaa koittelin siellä.

Rata oli hiekkaa. Pituutta en muista yhtään, mutta sen ikäiselle pojalle se näytti hirveän pitkälle. Radan keskellä ei ollut muistaakseni nurmea, kyllä se minust oli hiekkakenttä. Sadan metrin suora oli merkitty -ainetta en tiedä, mutta jotain valkeaa siinä oli. Sisärata oli merkitty ympär. Se urheilukenttähän oli siinä Latakankankaan lavan yhteydessä, kun se siirrettiin täältä toiselta puolelta kylää sinne, eiks se 30-luku ollu, ku se lähti pois sielt meiän puolta kylää. 

Mauno Martta-äidin sylissä. Kuva: Antti H.

Hiihto

No se ol melkein siin oman tuvan ympärillä hiihtämistä ja siin ol aika hyvät määt tuota. Eikä se sitte, jos kaks ja kolme poikaa ol siinä, ni ei ne tonne hankeen pitkälti sitä latua viitti tehä, koneit ei ollu. Hyppyrimäki oli siinä meiän tuvan takana, sanottiin aina Talvitienmääks. Tuli ihan sellasia 2-3 metrin hyppyjä varmaan. 

Suksia meni paljon. Ostettiin tuolta Muurikkalasta. Siel oli joku suksentekijä, mut en muista nimeä, mikä teki ja sieltä aina isä kävi hakemassa, kun ne katkesivat. Puusuksia, koivusuksia. Piti tervata. Tuli vaan ulos ja tervattiin ja sit lämmitettiin kärkiä ja pantiin nurkan välliin painumaan vähäks aikaa, et siihen jäijonkinlainen kärki, ettei se tökkiny. Oli vanhoja, ennen sotaa aikamiesten rottinkisauvoja ja sit ko ne katkesivat, ni sit mäntiin kuusmettään ja otettiin sellanen sopivan paksunen kuus ja kuorittiin ja siitä tehtiin sauvat. Rillaa varten otettiin katajanoksa ja vanhasta rahkeesta leikattiin nahkaa ja pantiin ristiin ja niitattiin, jos ei ollu niittiä ni sit pantiin pienillä nauloilla. Yläpäähän laitettiin lenkki, aina pihistettiin miehiltä rinnustimia vähäsen ja siitä katkastiin pätkä ja naulan kans päähän kiinni. Sitä oli sellaista, oliko se Kiva-nimistä voidetta, mikä oli pari kolme purkkia, et suojakelil ja pakkaskelille. Sitähän sitä laitettiin.

Mauno Artjärvellä. Kuva: Antti H.

Oliko sillon koulussa lukujärjestyksen mukaan urheilutunteja tai liikuntatunteja?
Oli, kyl siellä oli, se tais olla urheilutunti siihen aikaan. Ja sit siinä leikittiin erilaisia leikkejä ja, kun ei urheiluvälineitä, eikä palloja ollu. Sitte ensimmäinen syksy mäni sillä lailla, nii ettei ollu. No sitte mie huomasin, että siellä Iivarin uunin reunalla on pesäpallo ja mie kirjotin Antille, Iivarin pojalle Helsinkiin, et saadaanko myö käyttää sitä pesäpalloa ja sit Antti anto luvan ja saatiin käyttää ja päästiin keväällä pelaamaan pesäpalloa, kun lumet suli. Talvella laskettiin sit siitä mäestä. Nyt kun käytiin siellä kotiseutumatkoilla, ni mäki on niin hävinnyt, mut siihen aikaan se ol kohtalaisen iso mäki, kun suksien kanssa laski. Ei ollu sitä pusikkoa, se näytti isommalta. Ja laskutaito ol sillo vissiin vähän huonompi. 

Vilamaa oli opettajana koko ajan, mitä siellä käin koulua. Ne kaks viikkoa, minkä mie kävin Laihalla koulua oikein siellä koulun paikalla, ni kuljin kouluun sitä Alakujaa, siitä Peltolan Iivarin ohitte ja Rantalan Iivarin ohitte. Sit ko käytiin tässä Herra Iivarilla koulua, ni sithän se matka oli lyhyt. Siitä vaan sen pellon poikki meni tie ja siinä käytiin sitte.

Muistoja kouluajasta
Sotien välillä (jatkosota) oli se koulumatka sellanen, että minun ol melkein niinko yksinään siintä suoraa, että siint ei ollu ketään muita sitä samaa polkua. Joukon kans tultiin joskus, mut sit Jouko saatto mennä sieltä kangastietä myöten, ettei se tullu ensinkään sieltä suoraa. Siel ei ollu ketään, nää ol pikkulapsia Erkki ja Mirjami, ettei ne ollu yhtaikaa koulussa. Se ol se meiän porukka niin suppea, ettei siel ollu ku Jouko ja sitte kesän aikan oli Iivarin lapsia. Sit joskus käytiin siellä Harjulassa, mut se ol hyvin harvinaista. Mie en muista, et ois yhtään kertaa leikitty sillä lailla, että Olavikin ois ollu mukana. Miul on ollu aika vapaa kasvatus, että mie oon melkein saanu tehä aina mitä itte oon halunnu. Minua ei oo pahast kielletty eikä komenneltu.

Uimapaikka Haapaniemessä (Pukin puolella)
Kyl se yhteen kertaan päivässä jäi, eikä käyty joka päiväkää uimassa. No kyl se varmaan siinä seitsemän vuotiaana ol, ku koiraa osas polskutella vähäsen ennen kouluun menoa. Miul on sellanen mielikuva, et tää Herra Iivar minnuu opetti uimaan. Ko siel oli Antti, Anja ja Eeva ja ketä niitä oli siellä. Iivari piteli minnuu niskasta kiin ja opetti uimaan. Nää ol vanhempia nää Antti ja Anja, ni näihen kans myö saatiin mennä sit kaikki lapset uimaan.

Herra Iivari ja uimapuku. Kuva: Antti H.

Kirjat, lehdet ja kirjasto
Jatkosodan aikana väliaikaisen koulun kirjastossa oll muutama kirja, mut niit ol hyvin vähän. Ne nyt ol tietyst etupäässä tarkoitettu niinkun koululaisten käyttöön, mut kyl minul on sellainen mielkuva, et niitä kävivät aikaihmisetkin lainaamassa. 

Äiti kävi harvoin lainaamassa. Meillä kotona ol sellasia kirjoja ennen sotaa muutamia, kun Toivo oli toimituksessa tuolla, ni ennen vanhaan kirjan julkasijat vei sanomalehtimiehille kirjoja luettavaks, et ne kirjottas jonkunlaisen jutun siitä ja se jäi sit sille toimittajalle se kirja, minkä se toi luettavaks.

Toivo ol toimittajana Savonlinnassa ja Lappeenrannassa ja Imatralla. Savon Sanomatko siellä Savonlinnassa ilmesty ja oliks se Etelä Saimaa vai mikä se oli tuolla Lappeenrannassa. Ylä-Vuoksessa oli sitten sotien jälkeen ja Karjalassa oli viimeseksi toimitussihteerinä. Oli isän veli.

Kotona oli kuitenkin hyvin vähän kirjoja. Mie sanoin aina, et mie en oo ollu lukumies iässään. Mie luen pankkikirjaa, et se on niin äkkiä luettu ja muuta mie en tarvi.

Lehdistä meille tuli Karjala, on tullu niin kauan ku mie muistan. Ja sitte tuli Maakansa, nythän se on joku Suomenmaa, vai mikä se on. Ja tästä mie en oo ihan varma tästä Maaseudun tulevaisuudesta, et tuliks se vai ei. Sit Yhteishyviä on meille tullu kaks kappaletta, ku oltiin sekä Säkkijärven että Virolahden Osuuskaupan jäseniä. Suomen Kuvalehti tais tuulla. 

Lastenlehtiä meille ei tult, ku mie olin vanhin lapsista ja mie en oo oikein niitä lukumiehiä ollu koskaan. Sithän tulikouluaikan, mikä Valistuksen Lastenlehti vai mikä se oli. Joululehtiä kävi joku kaupalla, mut en muista nimeä. Äitille taistulla Emäntä-lehti.

Mie en muista lehdistä muuta ko Karjalassa vai missä se oli se Pikku Anni sarjakuva ja Arvon pit miulle aina lukea se, ku enmie itte osannu lukea. Yhteishyvässä oli Sattuman Ville sarjakuva. Se oli tärkein, ku ei tarvinu lukea mitään, ko se oli pelkkä kuva vain.

Lasten leikit 
No meil ol aika vähissä leikit, ku lapsia ei ollu oikeastaan, ku mie ja sitte Juskan Jouko ol toinen ja Jouko ol niin paljon hiljasempa ko mie, et se oli aika huonoa se leikkien alkuun saaminen ensinnäkkii ja kahestaan on aika paha leikkiä. Sit miul olvähän sellaist taipumusta, et mie tuppasin ain miesten mukaan. Se leikkiminen jäi vähän niinkun kesannolle. Meil oli siinä navetan eessä ja maitotuvan takaa, siinä saunan vieressä, siin ol sellanen tasanen alue. 

Ja oltiin siellä Joukon kotona, sit siellä leikittin ja sit ne tupaleikit oli taas mitä oli. Ratsuhevonen ja mitä muuta keinua oli tuvassa, et ne sisälty sellaseen ne hommat. Kyl se hevonen ol ostettu, se ol keinuhevonen, mikä minulla ol. Se ol oikein hevosen näkönen, sil ol harja ja hännät ja kaikki ja jalakset niinku keinutuolissa. Sitte kesällä käytiin Herra Iivarilla. Niitten kanssa käytiin aina uimassa järven rannassa. Variksenpesillä käytiin, jos hollille osu, mutta harvemmin, ettei sitä tehty niinko päätyönä

Kaivoukolla peloteltiin lapsia yleensä
Kaivoukosta on puhuttu. Meil oli siinä tuvan takana sellanen kaivo, et se aina kesällä tahto kuivaa, ni siel ei pahemmin ukotkaan viihtyny.

Puhdetyöt, puusepän työt kotona
Meillä tehtiin reet ja sellaset kotona, mut se oli etupäässä Lauri, mikä teki nää puusepän työt. Kyl isäkiin rekiä teki. Teki se viel täällä Artjärvelläkii yhen vai kaks rekeä, mutta se panostu paremminkin Laurin osalle. Työreet tehtiin kaikki kotona ja kärrit, lukuun ottamatta raudoittamista, sehän täyty tehdä sepällä se raudoittaminen. Harjulan Väinö teki sen rauotuksen. Puuastioita ei tehty kotona.

Kortinpeluu
Vanhemmat miehet pelas korttia siin meiän tuvan takan, siin kankaalla. Siel oli Paavoin pojat ja meiän Arvo ja Lauri ja Mutrun Antton ja ketä niitä nyt oli sellaista ja pelas ne useasti siinä meiän pihallakiin sunnuntaipäivisin.

Näitä kortinpeluupaikkoja on ollut vähän ympär kylää siellä, mut kyl se melkein ol, että mitä mie muistan, et kyl ne ol meiän naapureita, mitä siinä oli pelaamassa, että niit oli siinä viis kuus aina. Ne saatto siinä meiän pihallakii istua ja pelata siin pyhällä ja eikä sitä pelattu, et sitä nyt ois joka ilta käyty pelaamassa. Se ol niinko ajanvietettä pyhäks. Olks se viittäpenniä, tais olla kakskymmentviis penniä korkein, mitä sai nokittaa. Ei pelattu maista, eikä mannuista, koska maat oli tallella.

Kalastaminen
Ennen sotaa vanhemmat miehet kävivät kalastamassa ja sit sotien välillä miul oli pari katiskaa siellä Haapaniemen rannassa. Taitaa olla tänäänkin vielä siellä, jos ei oo ruostuneet. Ei käyty lammilla. 

Meillä oli niin sanottu ruuhi. Se oli tasapohjanen ja suorakaiteen muotonen ja sit siin oli ehkä 30cm laiat ja tasaset suorat päät, ettei ollut mitään sellasia suippoja, niikun veneessä on. Sit siihen oli lyöty jonkinlaiset rautatapit siihen mis oli airot kiinni ja keskellä penkki, missä istuttiin. Se oli lauasta, ehkä semmonen tuuma ja vartti, ei oikeen paksut, se olis tullu painava. Siihen oli pantu poikkipuut pohjaan sisäpuolelle ja tuota siihen naulattu kiin ja sit sinne oli laitettu tekovaiheessa mie en tiedä, mitä tappuraa (pellavakuitu tiivisteenä) vai, et se ol siinä välissä pit vettä, ettei se ihan seulana vuotanu. Se se oli helppo tuollasen 12-vuotiaan pojankii vetää maihin, ko se oli tasaspohjanen, ni eihä sitä tarvinu ko vähän aikaa vet sinne ruohikkoon. Piti olla tyyni ilma ko pienet pojat sai lähtä kalastamaan ja tuota katiskatkii ol niin matalas vedes, et ne ol melkein, että ne näky ne yläreunat siitä, ettei uskaltannu sinne syvemmälle lähtee sinne Kosonlahelle päin. 

Ne ol melkein särkiä ja lahnoja ja ahvenia, mitä sielt tul. No ne ol ongella ne samat kalat. Täytyy sanoa, et ne ol huomattavast suurempia, ku mitä 50 vuotta myöhemmin pilkillä Laihajärvellä, ku käin, ni ol paljon pienentynneet ne kalat. Kalakauppiaita kävi ja sit käytiin hakemassa tuolta Ukkosaaresta, Virolahesta ain keväällä kaloja. Sieltä tuli sellasia suuria merilahnoja, mitä ne hakivat ja suolasivat. Silakan kauppiaitahan kävi nelipyöräisillä kärriillä, ajelivat Ala-Urpalasta vai Satamasta vai mistä ne oli. Hevosen kanssa ajovat talosta talloon. Niitä ei myyty kilottain, vaan niitä myytiin aina sata, tuhat ja mitä ne ol ne luvut, kappale kaupalla.

Pukin Viljo ja Lauri pellolla. Kuva: Antti H

Suokenkä
Ku Suurellasuolla tehtiin toukoa kirren päälle ja se ei kestäny muuten hevosten liikkua, nii tarvittiin suokengät. Se maa oli keväällä jäässä vielä sieltä alta ja sit siihen päälle tehtiin kylvöt. Suokengät tehtiin puusta, koivulankusta. Sellanen, olisko ollu joku tollanen 25 cm kanttiinsa, sellanen ei neliskulmainen, vaan pyöreäks muotoiltu lauta, ettei se raapinu jalkoja. Ja siihen laitettiin sellainen raudat, millä se sitte koukattiin sellasena lenkkinä siihen hevosen kavion päälle. Laitettiin hevosen jalkoihin nää ja sit ne pysty liikkumaa siinä toukopellolla pehmeällä suolla. Ne tuli joka jalkaan. 

Kaikki hevoset ei sopeutuneet tähän koskaan, et ne ei osannu liikkua niitten kans, mut sit oli sellasia toisia vanhoja hevosia, et ne liikkui ihan, niinko ei ois ollukkaa. Ja ne oli helppo laittaa kiinni, ko siin oli joku sellanen linkku, mikä laitettiin sen kavion päälle ja sit taas helppo ottaa pois. Siin ol sellaset lovet, rauat, mihkä ne kengän, ku hevosen kengäs on takan semmoset hokit, ni ne otti kiinni, et ne pysy hyvin jalois. 

Näitä käytettiin Suurellasuolla, ehkä muuallakin siellä pehmeällä maalla, mut siellä ainakin. Meillä oli paljon näitä suokenkiä. Niitä suokenkiä käytettiin joskus syksyllä hätätilassa, kun kauroja laitettiin kokkosille ja sitten tuli sateet, et se maa pehmeni, ni sitten kun haettiin niitä pois, ni laitettiin hevosille etujalkoihin, et se helpotti sitä kuorman pois tuomista sieltä pellolta. Eihän sitä tietyst voinu neljäpyöräsiin kärriin laittaa paljon kuormaa. Pyörän rauta oli kapea, et se paino yhtä lailla kun se hevonen, mut hevonen painu äkkiämpää, ku ne kärrit sinne. Meillä saattaa olla jossakii oikein mallikii, kun mie vaan otan työkseen ja jos löyän sen. Meil ol täällä Artjärvellä ollessa vielä suokenkii, on tullu jostakin tänne.

(Laihajärven kylätoimikunta, Helgan ja Raimon 13.3.1996 haastattelun pohjalta kirjoitettu).