"Uissee, uissee, uissee"

Mirjamin muisteloita lampaista

Meijän lampaat, niin ko monen muunkiin talon, käivät kesäsiin väljällä metällä, mistä ne pit essiä ja tuuva kottiin kerissettäväks. Kevväällä, ku lumi ol sulant ja mäkvierut vihottiit, sano Valpur: ''Nyt on talvitakku kerissetty, pittää laittaa pirkat valmiiks, saap lampaat ruohoo.”
Ei meijän tarvint ruveta ompelemmaa merkkiä lampain kaulaan, kun meillä ol korvamerkit. Lampaan oikiaan korvaan tehtiin suutarin reikärauvalla - nahkapaskalla - reikä, mihin pujotettiin sinisiistä puumull tutkamiista kierretty lanka. Se solmittiin ja lankoin päät tasattiin, jotta sininen tupsu jäi lampaan korvaan, merkki ol valmis. Ku ol vahvistettu mustapään, kel on kannun, lasettiin lampaat mäkvieruun ja kesannolle muutamiiks päiviiks. Sen jälkeen ne johateltiin maantien poskeen, pois kylän kujilta. Niille vietiin sinne nurmille suolaa, mut kun kuumat kesäpäivät tulit, lampaat urkeniit syvänmaille hellettä ja paarmoja karkuun. Siell ne viettiit koko kesän, kunnes elokuussa ne essittiin ja tuotiin kerissettäviiks. 

Ivar Hyypiä ja lammas. Kuva: Antti H.

Ruis ol jo kuhilailla, illalla tul ukkossae. Sillon tehtiin terminä, jotta huomenna varrain jo paljon ennen tavallista ylösnousun aikaa lähetään etsimää lampaita. Miehiistä ol jo joku käynt yksinnää essimässä lampain olentapaikkoja ja löytänt ne Latijärven suon laiasta. Sinne nyt tavotettiin, mitä lie matkaa olt 4 kilometriä teitä myöten. Myö kyl käännyttiin Veenleikkaamiista Hyövinän tielle ja sieltä Linjahuikkua myöten Mustarojan tielle ja eikös vaan tavattukkii lauma makkooksiltaan suuren kuusen juurelta. Liekö olt se sama puu, mist aina lapsille sanottiin, jotta "ärrä riippuu orressa, Parran muran korvessa, suuressa närreessä". 

Koko lauma tömäht pystyyn ja kaikki sinkoiliit eri suuntiin. Sit kaikki pysähtyt ja kääntyvät kassomaan. Natikkopässi, mikä vielä kevväillä ol eto rissi, topsahuttel jalkaa ja Sarvinarkka, sill ol kaks kesakkokarissaa vieressä. Mullonen kassel surkiana syrjemmällä. 

Hilma ol talvella vient läävää leipäpaloja ommiille kotlampailleen, vaikka Ristiina toru, jottei niitä saant syöttää ajattomalla ajalla. Huusiit siit, ettei saant korvia auk. Meill ol varattu leipää lampaille viime ja edellisen viikon leipätaikinan kaaliaiskakut kokonaisiinna ja muita paloja taskut täytee. Hilma alko hiljaa kussua: "Piti leipää, piti leipää, piti piti". Samalla murentel leipää sormiissaan. Koko aamukasteisen messän täytti ruisleivän tuoksu ja sillon Harmaaposki tul lokkaamaan palasta ja läks Hilman perrää. Siitä se juoksu alko Murankorvesta kottiin. Hilma juoks eellä, myö toiset lauman sivvuilla ja perässä, suoraan messän läpi. Välillä lampaat tölmistelivät, mutt ku Ristiina kussu oikiin makialla äänellä: "Uissee, uissee, uissee", jatku matka taas. 

Tyttö ja lampaat. Kuva: Taina T

Kun lauma saatiin kylän kujan suuhun, voitiin hengähtää vähän. Kun kysyn Ristiinalta, mitä se uissee tarkotti. Sain tietää, jotta kiireessä ei ole aikaa kussua lampaita: "Uuhisee, uuhisee", vaan lyhentyy "uissee". 

Sammaa laumaa ol tarttunt monen talon lampaita. Siit laitettiin sannaa ja jokainen käi tunnistamassa omiaan. Lampaat kerissettiin ja vietiin hakkaan. Yks pässi meinas jäähä jakoperiä, ku sillä ei olt mittään merkkiä. Kerran tul hevosella naapurkylän Justiina kyselemmään pässiä. Mäntiin kassomaan ja siellähä se pässi seiso lauman keskellä suurena röhiläänä, niin ku ois olt toista rotnaa - ku ol pitkä villa. Kun Justiina näk pässin, sano kerrassa, jotta tunnenha mie tään, meijän pässihä tää on - Matin päivän aikaan salvettu. Mikäs siinä, otettiin pässi kiinni ja autettiin se Justiinan kärriille. Mut sitä ei virketty Justiinalle, jotta tää pässi ol iso rollipässi.