Nyt määttä Oron vuorelle huutamaan



Kosolan Vapun muisteloita, osa 1

Minkälaiset olivat lapsuus- ja nuoruusvuodet Laihajärvellä?
Olen syntynt vanhassa Kosolan mökissä 1921 tammikuun pakkasilla, Valkosen Anni on olt vastaanottajanna. Isättömännä tyttönnä mie olin aika paljon Miina-mamman hoiossa. Äiti ol millon missäkii. Eno ol siit talvisin, mikä piti huolta ja lapsuus mul oli aika ankea kaikin puolin.

Minkälaisia muistoja on nuoruusvuosilta Laihajärvellä?
Mie läksin kakstoist vuotta vanhanna jo lapsenpiiaks Laisinkyllään ja siit olin kolmentoist vanhanna Kolholassa Kilkkilässä pikkupiikanna. Opettelin niittämään ja puimaan varttoilla ja karjan perässä aamuin illoin ja neulomiset mukanna. Siellä siit touhusin koko kesän. Keväällä, kun olin täyttänt 14, olin Ala-Urpalassa naapurkylässä melkein ku emäntäpiika. Sain tehä kaikki emännän työt sekä melkein isännän työt ja hoitaa karja ja lapset.

Sieltä käin rippikouluun pyrkimässä 4. maaliskuuta Peltolassa kylänluvussa. Syksyllä alotin rippikoulun ja mamma kuoli sillon -35 kesällä heinäkuussa ja mie olin siit häntä hoitamassa, sieltä piikapaikasta tulin kotiin hoitamaan. Äitin kanssa siinnä oltiin. Siit mänin syksyllä rippikouluun.

Talvella mänin Muurikkallaan piiaks Vanuskaan ja lopetin siit kevväällä rippikoulun ja oli siellä sen kesän. Syksyllä mänin kottiin ja olin Taikinalla, Rytkön Einarilla piikanna vähän aikaa. Tulin siit kotiin ja helmikuussa mänin Laihalle Vuorelan Antonille piiaks ja olin lokakuuhun astikka Antonilla piikanna. Syksyllä mänin kansanopistoon Virolahteen, Pyterlahen kansanopistoon. Siellä mäni syksy-37 ja kevät-38. Kun piti saaha kansallispuku niinku toisetkiin, ni johtajatar tilas Lahesta kansallispuvun. Mie lainasin rahat siintä opiston naapurista hyviltä ystäviltä, hain aina maitoa niiltä. Siit olin puoltoista kuukautta piikanna niillä, jotta sain maksettua sen. Sitte mänin kotiin ja läksinkin autoon rahastajaks Viipurin ja Kotkan välille Laasosen autoon. Siinä sitä hupen se nuoruus. Siit satun erehtymmään syksyllä yhteen Muolaan mieheen, puhelinyhtiön mieheen, minkä kans siit rehvasin ensimmäisen lapsen. Jäi kesken se rahastajan homma. Kevättalvella -39 kävin tyttöä varttuissa Viipurissa villakudontaopin. Tulikin kesä ja siinnä siit porsasta syöttelin pihalla tyttöä varttuissa. Tuli syksy ja sota. Äitin kans siit pestiin syksyllä sotapoliisien pyykkiä ja oltiin siinnä kotonna. Helmikuussa 25. päivä tulkiin lähtö talvisottaa karkuun.

Oliko nuorena kansa- vai kiertokoulu?
Kiertokoulua käytiin Tommiskan Juonaksen talossa viis viikkoa. Siit oltiin Venäläisen mäellä Kokon Juholla toinen mokoma kiertokoulua. Kylänlukusiilla olin jo viisvanhana luetettavanna ja sain Kiren Matilta markan, kun osasin paremman lukia kun ne mitkä olivat vanhempia. Hän sano, jotta antaa markan, että saan kylänlukupullan ja minä sain ison pullan. Ehän mie sisäst osant lukia, mut mie lätäytin ulkua Katkismusta sekä Uskon historiaa, kun eno ol opettant. Mie osasin niin hyväst ulkoa, eihän miun sisäluvust ois mitä tult ku en osant tavata.

Mitä aineita kiertokoulussa opetettiin?
Kirjuttammaan, laskemaan ja lukemaan ja vissiin laulatettiin ja välillä käskettiin Oron mäelle huutamaan, kun myö oltiin villiä nääs ja pieniä sellaisia älyttömiä. Opettaja sano jotta nyt määtte Oron vuorelle huutamaan ja huuatta niin paljon kun jaksatte. Siit maltatta olla hiljaa.
Penkkiin vieressä oltiin polviillaan ja siellä siit tehtiin niitä koulutehtäviä. Opettaja ol Karvalasta Nakar-vainaan, sen Nakarin tytär. Nimiä en muista.

Montako tuntia päivässä oltiin kiertokoulussa?
Tarkkan en muista. Ol se vissiin keskipäivällä jotain kolme-neljä tuntia. Kokolla ku ol maalatut lattiat, ni Kokon Jussi kengitti meitä, kun siihen aikaan ol kengät hakattu noil pilkkinauloilla. Piikit tekit maalattuun lattiaan jälet, se kengitti meitä. Kato, ku tarkka ol. Sen ajan maalatut lattiat olliit harvinaisuuksia.

Oliko eväät koulussa mukana?
Kyl meillä vissiin palaset olit. Eihän ne lapset jaksaneet niin kauaa montaa tuntia, miullakiin ku tuli matkaa meiltä melkeen neljä kilometriä Orolle.

Oliko kiertokoulun jälkeen kansakoulu?
Mie mänin vähän aikasempaa kansakouluun vaikka täytin vasta tammikuussa sen iän. Pääsin alkamaan samal viis kun ne toisetkiin. Siellä ol Vilamaa opettaja. Oltink myö alakoulussa, kun se Nousiainen oli siinnä, sitä mie en ihan tarkkaan muista. Kansakouluun kuitenkiin mäntiin ja mie istun kaks vuotta Rainion Pentin vieressä. Ja tapeltiin. Kun mie halusin nähä koko kylän lapset yhtä aikaa, ni opettaja seisottti miua melkein joka päivä. Välillä vei korokkeelle ja pyöräytti ympäri ja sano jotta ”jo sie nyt näit kaikki”. Sinänsä Vilamaa ol hyvä opettaja.

Muistuuko sen aikaisia luokkakavereiden nimiä?
Kyl ne muistuu. Koson Pentti, Monnon Lahja, Lyijysen Martta, Venäläisen Pauli, Jarvan Arvi, Ollikan Sylvi, Hämäläisen Vieno, Hämäläisen Tyyne ja Venäläisen Tauno.

Mikä vuosi tämä oli?
Eikhän se olt -29 kun se alko se koulu. Kaikkihan ne kyl muistaa ne oppilaat, niitähän nyt oli yl kahenkymmenen pitkältä, et ei kaikkia suita luetellakkaan. Monta on pois.

Kun sitten lähdit piikomaan, opettiko kukaan sitä työtä vai oppiko sen siellä?
No siellä. Miut palkattiin niinko lapsenpiiaks. Mie aamun illan kans kävelin lehmiin jälessä, niinkun yhteens kaheksan kilometriä Laisiin talolta Rouanmäkkeen hakaan. Ol kahen miniän lapset katottavanna. Viis kaiken kaikkiaan yhteensä. Siit kuulu lakasta lattiat, tiskata astiat ja kantaa puut ja ves tuppan valmiiks siit kun aikuisväki tul peltotöistä. Mut heinäkuussa en jäänt lapsenpiiaks, kun siellä ei ois olt ku naapurin yli 90 vanha mummo toisella puolla tien ja mie toisella puolla viien lapsen kans ni mie sanon jotta ”mie en jää jos tuloo tulipalo taikka joku ni mie en jää”. Ennen mie lähen pellolle heinähäkkiä tallaamaan ja haravoimaan. Sain toisen miniän jäämään siit kottiin.

Oliko työpäivät kuinka pitkiä?
Aamuhämärästä iltahämärään. Aika pitkiä olivat. Ensimmäises työpaikassa lapsenpiikanna sanottiin yhen yön jälkeen, että ite saap nousta ylös. Jos ei ite nouse niin höien puolest saap maata, jotta se oli aika kova kuri kakstoista vuotta vanhallen kakaralle. Siiheen oppi, ett koko elämässä en ole kellova soimaan tarvint ylösnousussa.

Millaisessa kurissa palkollisia talossa pidettiin?
Muuten hyvä oli olla. En voi muuten moittia. Se on olt aika hyvä, kun on ihmiset opettanneet työtä tekemään.

Maksettiinko palkka rahana vai tavarana?
Mie sain hammeen ja kengät koulun päättäjäisiin. Syksyllä sain hammeen ja villatakkilangat ja sukkalangat. Syksyn jalkineista mie en muista. Vanhan isännän sisar ol naapurissa. Se ol Amerikassa käynyt, niin se neuvo miua aina, jotta ”kun lakaset niin lakase seinän vieriä myöten ja tiskaa astiat ja älä jätä pattaan vettä seisomaan kärpäsiin pörisyyttäväks”. Se osti miulle syksyllä niin komian villapaian Muurikkalan kaupasta, että mie pein monta vuotta vielä sitä villapaitaa -se oli siit niin komia. Siintä hyvästä hään, että kun nuo miniät tahtoo olla sellaisia, että keskelt lattiaa ne laamasee, mut jäävät nurkat lakasemata. Se oli niin hyvä opetus mulle jotta. Hää ol Amerikassa palvellu ihmisiä, ni hään osas toistakii.

Kun tuli tieto, että sota voisi syttyä, uskoitteko että sota voisi aiheuttaa jotain Laihajärvelläkin?
En vielä meinant uskoa, vaikka ol sota jo käynnissä, ku sotapoliisit tulivat helmikuussa sanomaan, että pitäs ottaa vähän kampsuja ja kimpsuja mukaan ja joutuu lähtemään evakkoon. Mie sanon kummallekkii sotapoliisille, et eikö teillä nyt muuta valehtelemista oo? Vaikka olin jo nähny ja kuullu pommituksetkii oman kylän kohallakkii ja maionhakumatkalla kuutamossa piti lakana harteilla syöksyä hankeen, kun Laihanjärven ympärilläkii ol kirkkaat kuutamot kaiken talvia. Lentokonneet lensivät järven ympärillä ja siit nous valopalloja ilmaan. Valkosen Hugon vaimo ja anoppi lapsiin kans hevosella tulivat meille, kun hevonen pelkäs tallissa. Toivat hevosen meien luo kuusen alle suojaan. Loppujen lopuks mie en meinant uskoa millään, että täältä pittää lähtiä.

Kuka merkinantopalloja oli ampunut? Oliko siitä tietoa?
En minä sitä tullut tietämään, oliko ne vakoilijoita. Kun mie tulin sillon helmikuussa maionhakureisulta suksiilla Valkosen sivuitte jäälle, tuleekin jäällä manttelimies vastaan. Minä pysähyn ja huutelen, että kuka sie olet. Eikä kuulu vastausta. Siit se tulee lähellen ja mie sano, et mie kurmutan sinut, ku et sie voint vastata. Valkosen Hugo tul omalle perreelleen siit sanomaan, hään tul saaren päästä sielt kävelemällä, että pitää lähteä.

Oliko tämä Lammin jäällä?
Ol Lammin jäällä. Mie Rantalan Iivarilta tai Koson Iivarilta hain maitoa joka päivä jouvuin aina sen järven yli hiihtämään. Kyl siitä oli monta kertaa pelko kurkussa, että jos tulee niitä desantteja. En mie sen kummemmin desanteja näht, ku se Valkosen Hugo tul siit vastaan, ja mie sanon vielä jotta pelästytät, ku et mitään virkkant.

Muistuuko kylän pommituksista mieleen mitään?
Meien lähelle ei tult pommia. En muista oisko kenellekkään kylällä tult vioittavaa pommia. Kyl ne ampuilivat kovast vaikka varsluutaa.

Miten lähdöstä tuli tieto?
Ne sotapoliisit tulivat sanomaan. Ne asuvat Jarvan Einon talossa. Kasattiin siit mitä meillä ol ja Jarvan Hugon talosta lähettiin evakkoon 25. päivä pyhäiltanna linja-autolla Pulsaan. Pulsassa ol niin täynnä asema ihmisiä, että puolen vuoen vanhan tytön mie siit hangella 30 asteen pakkasessa käärin kuiviin. Kymmenen minuutin kuluttua lähöstä asemalta venäläinen pommitti Pulsan aseman maan tasalle.

Miten koit rauhan talvisodan jälkeen?

Se tuntu katkeralta. Jouvuttiin menemään härkävaunuissa Poriin ja sieltä Merikarvialle. Jollain sillä välillä suomalaiset pudottivat seittämäntoist konetta. Meien vaunut olit panssaroidut kakskerroksiset, ja sattu vielä niin hulluja tapauksia, että jälkenpäin on välil naurattantkiin, vaikka oltiin niin surkialla reisulla. Miulla olit jalat leipiä, enkä pääst kunnolla liikkumaan siellä ylälaatsilla, kun kumpkiin varvas ol leipiä. Mie olin pyhäillasta tiistakkiin ast, etten päässy pissallekkaan. Siit alko tulla silmämunat keltaseks. Säkkijärven suntio ol siin samat latsilla ku myökiin. Siit Hyypiän Alma sano, jotta onhan hänellä täällä potti. Se ol niinkun toisella puolella, siin ol se välikkö. Alma anto sen ja mie sen suntion eessä siinnä pissin siihen pottiin. Mie sitten pyysin niitä allaalla olijoita nätist, jotta ottakaa ja kaatakaa tää vaunun reiästä alas. Ei kukaan ottant, ni se suntio sano miulle näinikkää, jotta "anna tännen kyl mie" ja se otti vasempaan kätteen ja se huikkas, jotta ne alempanna olijat pesseytyivät pissalla sitte. Jonkuun matkaa mäntiin etteenpäin. Siit on miul, ku silmiissä sellanen vanha ruskiaviiksinen ukko, sil ol ruskiasta verkasta tehty takki ja housut. Juna vähäsen pysähty, ni se pappa, sill ol kakkahätä se män tarpeelleen siiheen vaunun viereen, mut juna otti ja lähtikiin ja toiset sieppasit ukon harteista ja siinnä naurus ol piättelemistä. Kaiken hullunlaisia sitä sattui sitte.

Myö mantiin siit Porriin ja sieltä meiet vietiin Merikarvialle. Merikarvialla myö jouvuttiin mänemään siit Yläkylästä 17 kilometriä Vaasasta olevaan kyllään, en muista sen nimiä. Lyijysiin Väinökiin asu siellä jossain sillo. Siellä myö oltiin talossa ja siinä ol isäntä ja emäntä ja niil ol sellainen huutolais- tai renkipoika. Ol kauhia lumituisku ja siihen tul vanha ukko ja se istu kiikkutuolissa ja se sano näin jotta ”hyvä näin, että teiltä män ja meille jäi”. Ni meien äiti meinas käyä ihan sen ukon kimppuun. Sieltä tultiin takasiin Noormarkkuun Sörmarkun kyllään. Siellä oltiin siit niin että elokuussa lähettiin tulemaan takasiin Karjalaan päin. Siit oltiin Virojoella miun enolla Koson Einarilla vähän aikaa ja sieltä mäntiin Muurikkallaan vähäks aikaa. Muurikkalasta tultiin siit Vaalimaalle -40 syksyllä. Vaalimaalla -41 asuttiin seurantalolla. Ja keväällä -42 lähettiin Laihalle.

Kun toisen kerran lähditte sieltä, uskoitteko, että Laihajärvi on lopullisesti menetetty?
Sillon tuntu jo et tää on nyt viimistä menoa.

Miten toinen lähtö tapahtui?
Toinen lähtö ol niin että juhannusaattonna -44 sotilaat veivät autolla Vehkalahen Mettäkyllään Kuuselan talloon. Sieltä meiet vietiin junalla Haminan satamaan. Haminan satamassa meiet lastattiin kalkkia kuskanneeseen issoon laivaan. Laivan täkillä ol ne meien vähäset tavarat. Äiti jäi lehmän kans tänne Kannusjärvelle päin, missä hän siit kiertel siin. Myö mäntiin laivalla Kemiön saaren Lammulan satamaan. Siellä meiet purattiin pois laivasta ja siit isännät tulit hakemaan hevosella. Myö oltiin Nivelaksen koululla vuorokaus tai pari. Mie pääsin niin hyvvään paikkaan niihen lapsiin kans siit, jotta ruotsia ne ihmiset puhuvat ja mie olin tyttöin kans siit siinnä ja käin aamun illan kans karjakon kans lypsämässä. Miun ei huolint sen puolentoist viikon aikanna hankkia sapuskaa mistään. Ne sano mulle jotta työ teitte niin hyvän työn, kun olitta karjakkoa auttamassa, että on tyttöille sekä itelle ruokaa. Ei tarvi mitään hommata. Kun myö puoltoist viikkoa oltiin Kemiön saaressa siinä talossa, ne siirs meiet Matit... ... (epäselvä). Talosta laittovat kaks kertaa sellaisen viien kilon satsin kotikeittosta saippuvaa, kun tiesivät jot on vaava tulossa. Oikeen hyviä ihmisiä.

Miten yleensä Kemiössä suhtautuivat siirtolaisiin?
Oikeen hyviä ja mukavia ihmisiä ainakiin miun kohalla.

Onko tullut käytyä sodan jälkeen Laihajärvellä?
Kertoja en muistakk, on käyty. Ensimmäisen kerran -74, kun vielä pääs sitä vanhaa tietä autossa mänemään, käytiin Pietarissa. Kaks vai kolme kertaa Laihanjärven kotiseutumatkalla.

Muistuuko mieleen ensimmäinen käynti kotitalon raunioilla?
Se oli jotta voi kun tänne viel pääsis.

Muistui varmaan paljon asioita mieleen, kun lähti kävelemään Laihajärvellä.
Kyllä. Kaikki muistu, joka tie ja joka kivi ja joka kanto. Se on tosi että vanhat asiat muistu mieleen ihan kun uudestaan.


Laihajäven kylätoimikunta. Kosolan Vapun haastattelu 10.4.1995.
Kuva Monnon Lahjan albumista.

Kommentit

Suositut tekstit