Aamulla syötiin murkina

Kasvimaan hoitoa talouskoulussa Luvialla evakkoaikana. Kuvaja: M. Veijalainen

Kosolan Vapun muistelot, osa 3


Minkä nimisiä mustalaisia kylältä muistat?
Anttilassa, siis Venäläisen Antonilla ol mustalaisia, Polle-Matin porukkaa ja Hagerteja oli. Kaks mustalaistyttöä, Elli ja mikäs se toinen oli, ne käit oikeen Laihan kouluakkiin. Niiheen vanhemmat ei oikeen vakituisest asuneet missään, mut Anttilassa ne piti niinkun sitä kiinnekohtaa ja siit ne kiers pitkin kylää ja pyytelivät talloista ja mitä nyt myö kakarat haukuttiin, jotta ”mustalainen mulisilmä kiven alta killistellee” -kato ku lapset oli ilkeitä. Ei niistä sen suurempaa harmia olt. Siitten kun Tauno ja Eino olivat aikaihmisiä, ni sit kaikkosivat mustalaiset Anttilasta. Ilkkahan (epäselvä nimi) valkia paita pääl ja mustat liivit ja peukalot tossa hensseliissä siit, kun se niihen mustalaisiin kans siit, ku ei viittint tehä töitäkään se ol vähä sellainen laiskansutja se.

Millä mustalaiset siihen aikaan elivät?
Pitivät hevoskauppaa, muijat povasit, sit ne kerjäsivät. Lapsia peloteltiin jot jos et ole ihmisiks ni annan mustalaiseks ja mie ku olin pienennä oikeen laiha ja kuivan näkönen, ni eno aina sano et ”taiat olla Polle-Matin tyttö”.

Kävikö kylällä kulkukauppiaita tai kulkumiehiä?
Kävihän niitä kulkukauppiaita Laisiinkylässä ol yks Monnon Antti ol Rantalan Iivarin sisaren kans naimisiissa. Se ol kylän kulkukauppias. Miun äiti käi ja kulkukaupalla. Vaneraski on vieläkii tuvan vintillä, sen kans se kävi siit. Möi hakaneuloja ja nappia ja naskalia ja rihmoja sellaista pientä rihkamaa. Muolaan miehiä kävi oikeen pitkiin kärriin kans savikukkoja ja saviruukkuja ja kukkopilliä myymässä siit ne osteliit rättiä tai loista ja lumppuja.

Kävikö hailikauppiaita?
Kyl niitäkiin kävi rannalta hevosen kans. Syyshailiist tuli parempaa silakkaa ni ihmiset ostelit ja ne oikeen sellaset pytyt suolasivat silakoita talveks. Ne olit kaiken talvia hyviä ja kirkkaita kun painoin alla olit suolattuja. Niitä pit siit liottaa kun käytti ku ne olit liian suolasia.

Ostitteko pullaa näiltä pullakauppiailta kylänluvussa?
Ostin sillon, kun sain Kiren Matilta sen markan. Tul niitä ostettua sillonkiin, kun kävin rippikouluun pyrkimässä. Kävi niin metkast siit vielä, ku mie olin Ala-Urpalasta siit piikapaikasta kotonna rippikouluun pyrkimässä, oltiin Rainiossa ja mamma vainaa osti kylänlukupullia ja mie ostin siit sitä varten, että sinne piikapaikkaan niitä. No, mamma otti ja pan siintä pöyvältä kaik nyyttiin ne pullat ja tullaan siit kylänluvusta, ni Valkosen Anni haastaa sil sit näinikkään, jotta Harjulan Rannalta hävisivät pullat tuolta kylänluvusta. Ni mamma-vainaa sano, että ”ei ne ainakkaan mulla, vaikka paljon on”. Ja riivattu, ku mäntiin kottiin ni mamma sano, että voi hullu kuitennii ne Harjulan Hannan pullat on nyt hänellä. No se ois siit Harjulan Hannalle maksant ne pullat, mut Hanna sano, että ei niihen maksusta ole väliä mut hään ihmettel, jotta mihin ne pullat siit hävisit.

Oliko kylällä kulkumiehiä töitä etsimässä tai muuten talosta taloon kulkemassa?
Olhan niitä reissumiehiä. Muistan kun olin alta kymmenen vanha vuosina -28 ja -32 välillä reisumiehiä ramppas aika paljon siinnä Viipurin maantiellä. Kerran mie olin opettelemassa pellavia kehräämään Tahvon Annilla tien vieressä ni kaks reissumiestä tulit Annille ja Anni justiin oli vetäny uunista hiilet pois, kun sillon veettiin siihen hellan pesään, ne pyys siit kohvia. Ne sano, ettei issoin talloihin maksa männä, ei sieltä mittään saa. Anni siit rupes keittään kohvia, ni toinen reissumies sano, että ”oispas ihminen kahvimylly”. Anna sano, että "miten niin". Ni se vastas, jotta ”sais olla ain naisiin jalkoin välissä”. Toinen reissumies siit tuumas ku mie opettellin tappurakuontaloa kehräämään ja sano, jot "sitä varte hään vissiin saap aina näin rikkinäisis vaatteis käyä, ku hään pienennä poikanna poltti äitin kuontalon rukista". 

Siit kerran Miina-mamma vainaan kans oltiin Jarvan Ievastiinalla Jarvan poikiin kotonna, ni Ievastiinal ol leivottu pöyvälle nousemaan ja siit tuli reissumies ja siihen ja sano näinikkään, että antasko emäntä hälle leipää ja vaikka jamakkaa sen kans, et ei häl oo kun markka 30 penniä rahhaa. Ievastiina karjas sille, jotta on täs leivän syöjii itelläkkii ni miua alko itkettää ja mie sanon mammalle, että oisko myö annettu tuolle reissumiehelle, jos meill ois olt leipää sil ol varmast nälkä. Niitä siihen aikaan ramppas, ku olit ne suuret lakot, oisko -28 ja niinä vuosiinna Uuraassa. Vielä -37 syksyllä, kun mie olin kansanopistossa niitä käi pyytämässä ruokaa opistolla. Talousopettaja oli niin paljon venkula, et se sano, jotta ”kun määttä tuolta katoksesta halkomaan isompia koivuhalkoja, ku nää koulutytöt ei pysty niitä hakkaamaan”. Ne kel ol tosissaan nälkä mänit hakkaamaa ja niile se anto syömiset ja vielä laitto evväätkiin, mut joitain reissumiehiä käänty portilta, ei ne kajonneet työhön.

Miten pirtuaika vaikutti laihajärveläisten elämään?
En tiiä kulkik kylällä kauppiaita mut kylhän pirtunhakijoita käi. Meien äitikiin käi hakemassa kanisterin selässään ja Vuorelan Väinö käi ostamassa rannikolta lehmiä ja pirtukannut pantiin lehmiin alle rekkeen ja silläviis sumutettiin mut Väinöltäkkiin siit mänit koko se paikka ja Lauri lunasti sen paikan. Hiekan Jussin makasiinista tehtiin Väinöllen talo Alakujan viereen, kun Hugolta lähettiin mänemään sinne Paavoille päin siihen tehtiin siitten Väinölle paikka siitten.

Mistä haettiin apua, jos kengät hajosivat?
Se ol Mutrun Simo, Hiekka Simoks sanottiin -Mutru ol sukunimeltään. Se ol kylän suutari. Ja Pukin eli Hyypiän Isu se ol siellä Pukin yläpäällä Taavetin yläpuolla. Se ol Hyypiän Israelin paikka. Se ol vanha poika ja asusti yksinään. Se ol suutar sitte. Miulla ol Hiekka-Simon tekemät pieksut. Pieksut olivat puoleen välliin (säärtä =kirjoittajan lisäys), nauhoin kans niitä sanottiin pieksuiks. Ne olit sellaiset puolikengät niinkun nauhakengät. Uutenna piettiin parempanna ja siitte käveltiin työssäkiin niihen kans. Sitte alko tulla kumisaapaat muotiin. Ostojalkineita haettiin kirkolta tai Viipurista. Voi niit olla jossain kyläkaupassakkiin jo saa- tavanna.

Mistä vaatteet hommattiin? Oliko räätäliä?
Ompelijoita oli meien kylässä esimerkiks Kantolan Olga tai Koson Olga, Sjögrenin Aino nykynen Harjulan Aino ja Rytkön Elma. Rytkön Elman äiti ja isä olivatkiin oikeen räätäliä. Jarvan Antti oli jo enemmän, kun kylän räätäl. Se tek hyvin paljon räätälinhommia.

Mistä kankaat ostettiin?
Ne ostettiin kaupasta.

Mistä sait ensimmäisen ostetun leningin?
Olin kuus vuotta vanha. Naapurin eli Haussin Alma läks Amerikkaan. Mie olin sen tytön kans niinkun lapsenlikkana. Alma osti mulle tummanpunasen villakankaisen hamekankaan mikä mul oli valokuvassa, kun on koulun vuoren alla otettu kuva, kun olin ensimäisel luokalla. Rytkön Elma mulle teki sen hammeen. Se oli oma hankkima kangas. Olhan miulla siihen mennessä ostettu retonhammeita ja sit ol paljon toisten vanhoista tehtyjä vaatteita.

Saiko lapset koulun joulujuhliin ja päättäjäisiin uusia vaatteita?
Kyllä vaikka meikäläinenkiin oli köyhiist oloist, oli se siit uuesta tai vanhasta kankaasta tehty, oli juhliissa siistit vaatteet.

Minkälaisia vaatteita pidettiin kouluiässä?
Ne olit tavallisia yksinkertasia, ne piti olla puhtaat ja ehjät. Vaikka ne ois ollu paikattukkiin, niin piti olla puhtaat ja ehjät. Esiliina kuulu asiaan. Koulussa tehtiin käsitöinnäkiin itelle esiliinat.

Mitä muita käsitöitä tytöt tekivät koulussa?
Opettaja Vilamaa opetti neulomaan ja ompelemmaan. Piti tehä sukat, lapaset, tyynyliina, itellen pöksyt, paita ja esliina. Vilamaa puratti mulla monta kertaa sen neulomisen ja mie sanon, jotta ei sattaan parriin mahu, mitä mie oon elämässän sukkia neulont. Kilkkilässä piikanna miul oli aina sukan neulominen. Kolmelle miehelle kahet sukat, ainakiin jokaselle ja rukkaslapaset. Arvo käi miun tekemiillä sukkiilla sotaväenkiin. Ja kuin mahtinna mie oon nyt elämässäin kutont sukkaa ja lapasta! Lukematon määrä.

Teitkö neulalla rukkaslapasia?
Koulussa ei tehty, mutta kyllä olen tehnyt neulallakkiin rukkaslapaset. Se oli kuparilangasta tehty neula molemmista päistä suippo ja keskellä paksumpi ja siin on reikä ja taottu tasaseks. Sormen ympäriille käännetään kolme neljä kertaa sitä lankaa ympär ja siit aletaan siintä neulan kans tekemään. Rahikan Olga, miun kummi, opetti miut täällä Haminassa ollessa tekemään sen kinnasneulatyön. Kun tämä lapanen vanu niin se oli vahva kun töppönen ja lämpönen se ol. Lanka ei saant olla liian kierää vaan pehmosempaa. Tämä lapanen oli nimeltään kinnas. Ja puikkoilla neulottu rukkaslapanen ol turvakko. Se ol suoraa neulontaa. Siit taas lapaset oli erilaiset kun turvakot ja kintaat. Lapanen ja turvakko tehtiin ranteesta kärkeen päin, mut kintaat taas tehtiin kärestä ranteeseen päin.

Miten tukanleikkaukset tehtiin ja oliko kiharoita?
Jollakiin ol piippoorautoja, mut lusikan varrellahan sitä piipattiin. Mie olin kolmentoist vanha, kun miul ol pitkät letit -viimiset letit Laihan tyttöillä koulussa. Joulukuuselta mummot suhisivat, jotta ”aiai, kun tuo Vappu ei leikkais noita lettiä”, kun eno ol Amerikasta laittant leviää punasta silkkinauhaa ja ne olit niskassa letit laitettu. Mie suutun siit äitsyn temppuihin ja sipasin toisen letin täält juuresta poikki. Niemelän Aino leikkas siit sen toisen letin mut siit miun piti männä Monnon Mirjamille tassoittammaan hiukset. Mirjam ol miulle niinkun parturinna. En tiiä sen paremman, jotta kuka siel kyläs ol leikkaaja. Eik ne leikelleet siit kotonna vai missä.

Oliko tytöillä letti- vai polkkatukka? 

Polkkatukka oli yleisemp. Miul ol viimiset letit meien kylällä koululaisiista. Ne oli millon yks letti, millon kaks lettiä, eikä nutturalla, vaan nauhalla nätist roikkuvat. Se vaan paha, jotta koulussa pojat tuppas ajamaan hevosta. Olivat lettiissä kiinni.

Mihinkäs aikaan letit sai katkasta?
Kun leikkotukka tuli muotiin. Joillakiin naisilla, niinkun Sjögrenin Ainolla ja Jarvan Ainolla ol nuttura vielä. Muutamat olit vanhempaan ikkään asti, ettei olt leikkotukkaa.

Kun olit piikomassa, minkälaisia töitä joutuivat piiat tekemään?
Vuorelassa olin omassa kylässä piikanna vuonna -37. Lehmänkorjoota, navettahommia ja siit maion kiertämiset ja tiskaamiset ja huoneen siivoamiset. Kevväällä kasvimaan laittaminen, lannan levitys ja kaikki maatalon kesätyöt.

Mihin aikaan mentiin aamulla navettaan?
Ensimmäisenä heitettiin lannat pois ja siivottiin lehmät ja pöytä, laitettiin jauhot ja heinät. Vettä pumpattiin, lypsettiin lehmät ja laitettiin aluset lehmiillen. Käsineen tehtiin kaikki. Ei siellä koneita sillon ollu. Puol kuuelta jo viimistään mäntiin navettaan. Illalla seittemän aikaan piti olla jo navettahommat tehtynnään. Siinnä neljän aikoissa mäntiin iltapäivällä navettaan.

Mitä maidolle käsilypsyn jälkeen tapahtui?
Maito tuotiin ja separoitiin ja pantiin kylmään. Kermat ja kurri pantiin erikseen. Elukoille siit annettiin kurria. Kermat kirnuttiin. Maion kiertäminen ol separaatin kiertämistä ja kirnuaminen ol pystykirnulla tai isompiissa talloissa oli tammikirnut, mitkä pyöritettiin. Separaattorissa oli kuula. Kuulaan laitettiin sellaisia rilloja, mis oli reikiä. Ne pantiin päälläkkäin ja ruuvattiin kiinni ja upotettiin siihen separaatin jalkaan. Laitettiin kaks torvia, toinen kermatorvi ja toinen kurritorvi. Kermatorvi ol päällimmäinen, kun rasva nousee pintaan. Yhtä pitkät torvet olivat. Siit ol se säiliö niiheen torviin päällä, mis ol kupumainen uimuri. Sit oli säiliö, mis ol napa keskellä, mikä pantiin kiin ku kaattiin maito siihen säiliöön. Siit avattiin napa auki, kun se alko vetämään sitä maitoa kun oli kierroksia tarpeeksi. Siin oli kello viel mikä anto ääntä ja siit pyöritettiin. Kello ol vissiin sopivaa pyöritysnopeutta varten ja sai kuulan tarpeeks pyörimään, mikä siit erotti sen kerman ja kurrin. Ei saanut pyörittää liian kovaa eikä liian hiljaa. Meil ol sellanen separaatti, jotta siin ei ollu rilloja ensinkään. Perniöstä sain sen. Se ol vaan kuula ja kaks sellaista kanavaa täällä sisällä, mikä erotti kermat ja kurrit. Penskat vintissä hajottivat sen. Mie sanon, jotta hulluku en pitänt huolta et oisin vient museoon sen. Ku se ol niin vanha, etten olt ikänään nähtkään sellaista.

Mitä kermalle tehtiin sen jälkeen?
Kermat kasattiin, määrätty määrä ja jäähytettiin ja siit ne pantiin vasta kirnuun ja kirnuttiin.

Hapatettiinko kermaa ennen leimuamista?
Se vähä kerkis hapata. Jos sen ihan tuoreeltaan, niin siit ei ois tult se voi niin hyvää. Se ois jäänt, miten sanos liiaan valkiaks tai jotenkii. Kun ne kulassit kävi hakemassa niitä voita hevosen kans ja myöhemmäs vaihees ajo auton kans, ni oli kilon painon mittaseks tehyt puiset vormut. Voi pestiin, suolattiin ja vaivattiin ja kiloa kohti pantiin ruokalusikallinen hienova suolaa. Voi piti pestä, että kirkas vesi virahti. Ei jäänt maitosta vettä, eikä voi happane, siit pakattiin siihen ja siitkun kauppaan vietiin, niin kaupas ol viel sellaiset voipaperit, johon merkittiin sit minkä talon voi on.

Tehtiinkö maidon kiertäminen aamulla sekä illalla?
Juu. Separaattori pestiin joka aamu. Illasta en muista. Jossain talossa oli huone separaatille ja kirnulle. Kesälläkkii, kun ne oli pesty, ni niitä piettiin ulkotelineessä, missä olivat maitoastiatkiin. Kyl vissiin isompiis tallois ol karjakeittiötkiin. En ole ihan varma. Niinkun Bycklingillä ja Matin Simolla ja siit tuolla Hyypiällä ja niillä siellä. Mie luulen et niillä oli.

Joutuivatko palkolliset käymään peltotöissä, perunannostossa ja viljanleikkuussa ja heinäpelloilla?
Ilman muuta. Sehän kuulu asiaan. Aamulla tehtiin enstäin ne karjahommat ja tiskattiin aamuastiat, separaatit ja sellaiset ja syötiin se murkina. Kun astiat ol pesty, mentiin pellolle. Päivällä ruokatunnil tultiin, taas syötiin ja juotettiin vasikat ja syötettiin porsaat ja piiskattiin lapset. Aamulla syötiin murkina. Siit syötiin puolpäivänen siinä yhen kahen välillä, ja illalla syötiin iltanen viien kuuen aikoissa. Siin ol siit välillä ne kohvit. Aamulla enstäin juotiin se kohvi, kun noustiin ylös ennenko saatiin silmät auki. Sit oltiin vähä aikaa touhuttunnaan, sillaikaa emäntä keittel vellit ja syötiin, siit tiskattiin, siit tehtiin peltotyöt. Kymmenen yhentoist aikoissa ol siit vissiin se kohvi. Siit ol iltapäivä taas kahen kolmen aikoissa siit kohvi. Jossain talloissa keitettiin vielä iltakohvi sen ruuan jälkeen. Toiset olivat nuukempia eikä raattineet. Ainakiin meien kylässä piika söi siinnä mis talonväkikiin.

Olitko paimenessa lapsena?
Tuli oltua paimenessakiin. Piti vaan olla siellä ojanpientareella vahtia, jotta eivät lehmät mee pahantekkoon. Siel ol neulominenkiin mukanna. Välillä syötiin. Kolholassa lehmät olivat väljällä mettällä lehmät -aamulla vietiin ja mäntiin illalla ettimään. Lehmät osas sieltä, kun tul kottiintuloaika mönkiä itte vastaan. Isompiis paikkois jo olitkiin pellolla. Kyl ne alkujaan meien kylässä käivät lehmät väljällä metällä.

Oliko Laihajärven taloissa renkiä?
Kyl siel jossain talossa ol. En tient missä niit ois olt. Hyypiällä oli Pukin puolella huutolaispoikia. Eik niillä joka talossa olt omat pojat mitkä tekivät.

Otitko osaa metsätöihin?
Jouvuin osallistumaan. Enstäin ol siit ne pakkomotit. Siit osuuskaupan halkoja sahasin ja siit niitä sulfaattipuita ja tukkia kuorin. Mut siitkun evakossa, naimisiissa oltiin täällä Enäjärvellä, niin siellähän mie käin ukon kans ni kevväillä kuorimassa, ristikoimassa, uitossa ja muutenkin metässä puita tekemässä. Kyl sit on saant mettätöitäkii tehä ihan kummast. Laihajärvellä mul räpsäht poikki saha juuresta reiän kohalta, ni pojat sano, että ”mäneppäs tuonne Monnon pajalle, kylhän se Iivar siellä tekee reiän”. Iivar tek ja tuumas vaan, että markka ja reikähän se on olt. 

Puintihommia. Kuva: A Hyypiä.

Minkälaisissa talkoissa kylällä kävit?
Viljanleikkuutalkoissa, perunankaivutalkoissa, pellavanloukutustalkoissa. Missä oli talonväkiä vähemmän, oli muotia pitää talkoot. Perunannostokone oli yhteinen viiellä talolla. Meikäläine kulki sen koneen mukanna ja kuka talo anto rahan ja kuka taas perunat palkaks. Sinne ei ketään pyydetty, mutta sinne mentiin. Kun mökkiläiset piti puutalkoita, niihin siitten vihjas isäntiillen, että ois sellaiset meiningit, että talkoot pittää. Aika mielellään toivat. Ne ol ne määrätyt talot aina, ei niihen koko kyllää olt kututtu. Sain mie kylältä talkoilla hyvin rakennustarpeetkin ja auttovat vielä sahauksessa ja kaikessa. Ne ol tukkitalkoot kun viimiseen mökkiin tarvin. Ne oli pesämunaa. En minä ois mitään saant korvauksia, mut kun mul ol nyt siit se mökki siihen hommattunnaan ja se tontti, ni mie sain pesämunan, että toista sattaa tuhatta tuli siit korvauksia. Mu eihän miulla siit kun tään oman talon rakensin olt pennin hyrrää muuta kun tontti oli siit.

Kerrotko pellavanloukutustalkoista!
Viimiset pellavanloukutustalkoot olivat Harjulan Matilla ja Rannalla Laihalla. Siel myö riihessä pellavia loukutettiin ja lipsuttiin ja lapsuttiin ja siit myö piettiin kovat tanssit illalla päälle. Ja kyl ol mukavaa. Nyhdettäissä ei olt talkoita, kyl ne omineen olivat nyhtäneet ne pellavat. Kuivatuksen jälkeen olivat loukutustalkoot ja lipsuamiset. Riihessä ne kuivattiin ja sieltä haettiin, kun loukutettiin. Ensin loukutettiin, sitten lipsuttiin ja harjattiin ja häklättiin. Häklääminen ol sellainen, että keskelle jakkua ol laitettunnaan nauloja pystyyn paljon ja siit siinnä toinen toises päässä ja toinen toises päässä tälläviisiin vuoroon niinkun erotettiin ne tappurat pois ja siihen jäi se liinanen osa. Vielä ol pyöriä varrellinen harjaksiista tehty sellainen, jolla syväosia putsattiin, jotta tul oikeen viiniä ja ruovit pois. Tappurast kehrättiin siit sellaista paksumpaa lankaa. Niistä tekivät säkkiä tai jotain muuta pyyhkeitä tai astiapyyhkeitä, mitä keträttiin ohkasemmaks. Hyvin paljon tehtaalla kehroittivat. Vanhat emännät, mitkä siellä nyt ol ne kehräs aika paljon niille ihmisiillen pellavia. Siel ol oikeen ne mummot, mitkä kehräs ihmisiillen villalankoja ja pellavarihmoja - eihän ne talolliset ite kerinneet kehrätä. Harjulan Matin isä Harjulan Antti se oikeen välitti kylästä pellavia sinne tehtaalle.

Minkälaisesta pellavasta tehtiin miehille alusvaateita?
Ne tehtiin just niistä hienompiista ossiista niinkun lakanoita, tyynyliinoja ja alusvaatteita ja paitoja ja housuja, että tulisit siit pehmiämmiks eikä piikkiseks ja ruoviks. Eihän niitä nyt ennään myöhemmäs vaiheessa tehty ostokankaisiahan ne pitivät. Ennen riihipaiat ja kaik sellaiset olivat pellavasta. Niil ol oikeen ne riihipöksyt ja riihipaiat erikseen.

Kosolan Vapun haastattelu 10.4.1995 

Laihajärven kylätoimikunta

Kuvat: Laihalaisten kotialbumit