Tuu ottamaan tikku pois

Sivin Lahjan muisteloita

Kirjasto oli koululla ja opettaja Alma Vilamaa hoitel sen lainauksen. Ja siellä ko toimi nuorisoseura ja kaikki sellaiset ja mitä ol kylällä toimintaa, ni sieltäkö sai sit. Kyl siel ol vissiin erikoiset lainausillatkii. Siel ol aika paljon kirjoja. Lainasin ittekii sekä koulun aikana, et jälkeen, mut en muista nimiä. Mie olen lukent uuelleen niit kirjoja täällä Artjärvellä kyläkirjaston -36 ilmestyneitä. 

Aapinen 1919

Luettiinko siellä kylällä vapaa-aikana kirjoja? 
Kyl siel vissiin luettiin ja sitte tuota on jäänt sellainen mieleen, mut sitä mie en muista, et olko se sillo ko myö oltiin koulussa, vai olko sit ko myö oltiin jo vanhempia, myö piettiin sellaiset iltamat ja siel ol sissäänpääsyraha ja se tul uusiin kirjojen ostamiseen. 

Oliks se koulun kirjasto vai kunnan omistama kirjasto? 
En mie tiiä kuka sen omisti, kyläkirjastoks sitä sanottiin. Mie luulisin se ol kylän oma. En mie muista, et mitä kirjoja myö ostettiin ja kuin paljon, mut sen mie muistan, et sellaset juhlat olivat, mis sisäänpääsyraha ol sitte. 

Tuliko ja ostettiinko joululehtiä?
Koulusta sai tilata joululehet. Nimiä en muista niitä nimiä enää. Pari kolme niitä vissiin ol niitä lehtiä, mitä sai tilata sitte.

Oliks kaupassa myytävänä joulu- ja muita kortteja? Onnittelukortteja tai muita sellaisia?
Niitä onnittelukortteja meil ei kyllä laitettu paljon, mut kyl joulukortteja sit ruvettiin laittamaan jo ja niitä saikiin, 20-luvulla mie en muista yhtään, mut sit jo 30-luvulla niitä alko sit olla jo ja kun osas jo kirjottaa. Kaupasta ostettiin, vissiin 10 penniä kappale. Myöhän tilattiin sit niitä korttia, kun ne ilmoitti aina, et saap. Sit käytiin myymässäkkiin niitä, niit sai tilata siin 100 kappaletta ja sillail.

Oliks teillä kotona kirjoja, ostettiinko?
Oli meillä Raamatun historia ja koulukirjat ja Raamattu ja Katkismus ja virskirja. Siinähän ne melkein olivatkiin. Sit jostakii äitin kirjasta mie luvin sellasen pienenä tyttönä, ku opin lukemaan, Kenoveevan.

Mitä sanomalehtiä teille tuli?
Maakansa tuli sillan aikanaan, sitte Karjala ja Pellervo. Siinä ne melkein olivatkin ne lehet.

Tuliks sinne kylään Sirpaletta tai Nyyrikkiä, sellaista naistenlehteä?
Sirpale tuli ja Perjantai, tul miullekkii kyl Perjantai.

Oliks siel sitte semmosia, mitä voi sanoa, et miesten lehtiä?
En mie tiiä, ei suinkaa, en mie muista.

Ketkä olivat lähinaapurit ja minkälaista kanssakäymistä oli?
Totta kai oli. Kaikki työt tehtiin, aina puimiset ja kaikki porukalla ja potatinkaivut ja muut ja sellaiset. Meiän äiti huus aina tuvan ikkunasta Kokon Hilmalle, et ”tuu ottamaan tikku pois” hänen sormesta, ku se arvas, et nyt on kahvipannu kuumana. Meil ol 17 metriä ol toisen talon ja toisen talon ol Kokolle ol vähän enempi ja näin kevät puol ko tul, ni Kokon tuvan läp paisto meiän tuppaan aurinko aina. Kaik olivat Venäläisenmäen talot samalla puolella tietä. Naapurit olivat parinsaan metrin sätteellä Anttila (Anton ja Mari Venäläinen), mistä haettiin posti aikanaan, sit ol Lyijyset (Simo ja Mari Lyijynen) ja sit olivat Matin Simo, Hanna, Lauri ja Airi (Hyypiä) ja sit olivat siellä pellolla ne serkun ja Ketola, Kokot (Emil ja Hilma Kokko) ja Sipon.

Käytiinkö naapurissa iltakylässä? Mentiinkö naapuriin ihan kutsumatta?
Se ol iltakylässä käymistä, ussein ol niin, et ko viel ei raattint laittaa lamppuun tulta ni sit mäntiin myriäisiä naapuriin istumaan. Siel sit ol hyvä tarinoia pimeässä. Ku ol vähä hämärää, ni ei viel raaskittu laittaa tulta. Kakskymmentkuusko se oli, ko meille tulivat sähköt vai kakskymmentseittemän. Siihen saakka ol öljy.

Vietiinkö naapuriin lämpymäisiä?
Ei, mut sit myö lainattiin. Lauantaina, jos leipä loppu, lauantaiaamuna ol leipä kaikki, ni sit lähettii naapurista hakemaa kannikkaa aina sit. Sokeria ja suolaa semmoist aina käytiin lainaamassa, mut ei niinko viety sit tuliaisia, mut sit ol eri asia, jos mäntiin sukulaisiin kyllään johonkiin pitempään, ni sinne vietiin pullaa sit.

No vietiinkö sitte, jos mentiin hautajaisiin kakkua, pullaa tai muuta?
No kakkua ei yleensä, ei sit yleensä sillo viel oltkaa, mut pulla vietiin tai leipää, tai jotakiin, voita ja kellä ol sit mitäkiin. Sit jos ol sellanen niinko pienen paikan ihminen viel, ni sinne vietiin aina sit voita tai jottain semmosta, mut pulla ol yleinen, pullapitko. Monnon Matist on otettu jossakii kuva, ku se kävelee. Sil on pullakanki täällä kainalossa, olks se Hailin Saskan hautajaisiin vai mihin.

No sittehän rotinoita vietiin?
Sinne veivät rinkelin, tai sit jos oli pien paikka, sinne veivät muutakii, lihaa tai sellaista voita ja ...

Kun yhdessä, porukassa tehtiin töitä, niin lainattiinko työkaluja?
Työkalut miun mielest siel ol joka talos omat, paitsi sit ne puimavehkeet ja perunankaivukonneet ja ne sellaiset, mut muut yleensä olit aina joka talossa, että jos ol joku sellanen erikoinen kappale, et mitä haettiin sit, mitä nyt ei joka talossa oltkaan, ni sellaista.

Entäs kun pidettiin esimerkiksi pellavanloukutustalkoita, eihän niitä loukkuja ja lihtoja joka talossa ollu niin paljon. Toiko jokainen sitte mukana omansa?
Jokainen toi mukanaan ja sit lainattiin lähitaloista ja naapureista.

Entä perunannostoon, toiko jokainen oman kopan?
No siel ol sellaiset talot meiän kylässä, et joka talos ol melkein pärekori tekijät, et tuota ei niitä kyl paljon lainattu. Jokaisel oli omat. Jokainen vei silviisii omat koriinsa, et mihin nappi, mut muuten siel ol aina niinku omat.

Pysykö naapurien välit hyvänä?
No meil ainakii ol hyvät siel meiän määllä. Kylhä niit vissiin olko sitä Sipon Eeroa haastavat, mie en muista, ko mie olin vissiin 4-5 vuotta vanha, ku se on kuolt, et se ol sellanen känkkä mies, joka käräjöi koko kyllää vastaan, mie en tiiä, että mistä vesijättömaista. Yleensä siel ol aika sopuisa kylä.

Mites näissä suurperheissä, kun saatto olla usea sukupolvi samassa talossa. Ol anoppi ja appiukko ja saatto olla pariikin miniää ja poikaa, ni minkäslaiset ne välit oli?
Kyl ne vissii ol hyvät, ku sehän se tietyst ol se isäntä ja emäntä, nehän ne olivat sen rahakirstun päällä ja hoitelivat asiat.
Mut ei tuota se taitant miniälle ain kyl piisata se raha, jos pojalle annettiin mikä annettiin. Mut eihä sitä runsaast olt rahaa oltkaan.

Miten se työnjako miniän ja anopin välillä sujui, kun nuori miniä tuli taloon?
Hänen kotona saatto tavat olla ihan erilaiset. Ei julkisest huonoja välejä olt kellään miniällä ja anopilla. Harvemmin miniä moitti, mut anoppihan saatto moittia kyl.

Käytiinkö teillä kalastamassa, kun järvi oli lähellä ja lammi oli??
Käytiin kalastamassa. Isä ei syönt kalaa, mut söi kalasoppaa. Kaikissa taloissa kalastettiin. Tul särkiä, niitä sit aina keväällä perattiin ja pistettiin suolaan ja lahnaa ja keväällä tul sit aina hauenkutuaikana haukia. Ei siel oikeastaan muuta, ei olt matikkaa, eikä muuta sellaist, hauki ol se, joka ol isomp kala ja sit lahnaa ja särkiä, sorva ja. Lihavalla käivät sit hamarakalas, ko tulivat ensimmäiset syysjäät, et aikovat kannattammaa ihmistä ni, se ku ol kirkas ves ja hauki ol siinä jään alla, ni sitte kirvesnakilla lyötiin se hauki pökerryksiin ja avanto ja sitte ylös siit, sillä viisiin. Se ol hamarakalaa. Sit isä käi tuulastamas ja tuota syyspimiällä.

Minkäslainen valo tuulastajalla oli?
Mie en tiiä, mikä siihen laitettiin, oliko se jotakin puita vai mitä sit tehtiin. Siihen laitettiin sellanen rauta ja siin poltettiin jotain, se voi olla myrskylyhty. Mut se ol rauasta sepän tekemä sellainen, et kyl se vissiin ol niinko paremmin tarkotettu aikanaan, et siihen jotakin puita laitettiin. Se ol siinä ruuhen keulassa ja se ol siinä kun sen näk, ni sellaisella atraimella lyötiin. Siin ol puuvars ja sit se ol näin leveä ja sit siin ol sellaiset niinko sormet ja sit jokaisessa päässä ol semmoset niinko väkäset, neljä viis piikkiä. Yhen kerraan mie oon olt isän kans. Katiska ol se yleinen pyyntivehe siellä. Aikasemmmin ol rysiäkkii, mut sit ko se kuivattiin se lammin järvi, sitte sinne ei oikein voint rysiä viiä, mut katiska ol se yleinen. Aikaisemminhan niil ol mertojakkii, mut ei niit sit saanu ennää käyttää, pajusta tehtyjä niit semmosia. Verkkoja meil ei olt, mut pitkäsiima ol, mut sitä ei vissiin ennää käytetty niinko lammissa, ko se ol niin matala, niin tuota. Mie oon kyl pistänt pitkänsiiman koukkuun kastematoa.

Kalastettiinko siellä talvella?
Ei meiän kylässä, en mie tietänt keitään, kuka ois kalastant talvella. Se koukku ol sit aina hauella, sanovat, et hauel on nieluaika. Joku saatto olla, et pit niit talvellakkii. Myö kalastettiin vaan lammessa, ei järvessä ja sit siin niityn ojas ja Lihavalla, mut siel ol vaan se hamarakala, sinne ei voint katiskaa viiä.

Saiko sieltä paljon kalaa ja mikä oli yleinen kala?
Se ol melkein särki ja lahna. Niit tul aika paljon, kun oikein hyväst sattu ni. Ahvent ol vähemmin, kyl sitäkin jonkun verran tul.

Kuinka isoja kalat ja saaliit olivat?
Ei mittää isoa, ei lahnakaa mikkää iso olt, sellanen keskikokonen. Eiks Lihavanjärvi ollu kuivattu, oliks siel sit vielä järveä?

Se ol laskettu, mut siel ol vielä niit silmäkkeitä siellä. Niinko nytte tuota, miul on otettunnaa pari kuvvaa sieltä. Ko Lihavajärvi on siitä ko maantiest lähtee, ni sehän on ihan järvenä nyt, se on tukkeessa. Ni siin ol se ojan suu sellainen, mikä tulva-aikankii ol vettä siinnä, Karjojaks sanottiin, Karjojan pelto etupuolla ku on, missä nyt on justiin ku on tää maantie, ni siinä ku on se Lihavajärvi, siintähän se ojan suu lähtee, ni siin ol sellanen vesinen paikka.



(Laihajärven kylätoimikunta. Lahjan haastattelu Artjärvellä 21.2.1996)