Miehä tein, mitä pojat käski

Maisemaa Laihajärveltä

Valkosen Eevan (Porkka) ja Kokon Tuovin haastattelu, osa 3

Mitäs leikkejä lapsena leikitte?
No sitä parkiviä. Parkiviä pelattiin ja sitte sitä seinäpalloa ja rottipalloa.
Rottipallo on niinko sellaista, et se ei ollu samanlaista, ko nykysin on pesäpallo, mut se oli vaan, et jokasella ol se oma rotti ja pallo siinnä ja sit sillä kepin kans sohittiin ja lyötiin aina toiselle. Jos pääs toisen rotille silleen karkaamaan, ku män sitä palloa lyömään, sit taas se joutu juoksee siinnä ja se ol tän tyyppistä.

Ja parkivi oli kakstoista kiviä, niitä lattialla pelattiin ja siin ol lyhvät parit ja pitkät parit ja kolmoset ja vitoset ja kympit. Kuka enempi sai kaalastua aina käsiin. Yks viskattiin kivi ilmaan ja sit kaalastiin tästä näin. Kuka enempi sai, ni se ol voittaja. Yks heitettiin ilmaan ja sit otettiin vitoset tai kympit tai pitkät parit. Mitä pitemmät sai, ni se ol aina parempa, et se ol se parkivi.

Oliks ne kaikki yhdessä rivissä ne kivet?
No niit ol läijässä sekä sit ol rivissä. Vitoset ol tällai näinikkää, keskellä näinikkää. Sit ol lyhyet parit, sit pitkät parit, sit otettiin viistoon ja pitkittäin, et kaikella viisiin, et miten sit aina sen kehitteli. Ja kivet oli aina saman kokosia. Ne ol tällasia peukalon pään kokosia ne kivet ja niitä sanottiin parkiveks. Niitä etittiin ja kerättiin. Jokasella oli omat kivet, et mihin taloon mäntiin, missä pelattiin, ni niil oli sit taas ne omat kivet.

Minkälaisia leikkikaluja tytöillä oli? Oliko ostettuja nukkeja?
Ei, mie en ainakaa, voiha niit jossain rikkaampil jos ol, mut en mie ainakaa muista. Mie noit räsynukkeja ite tehtii, niitä sutattii ja tehtii ite. Ite niille ommeltiin vaatteita ja jostain pahvilaatikosta tehtiin petiä ja sänkyä. Ei niil ollu mitään nukenvaunuja eikä.

Minkäslaisilla leluilla pojat leikki?
No pojat nehän teki jotain niitä kato, ku sahattiin puita, et tuli niitä pyöriä, no sit ne teki sellasia niinko niitä kärriä ja sit jonkunlaista hevostakkii ja sit puusta aisaa ja niillähän ne sitte veti. Se ol semmosta omatekosta, ei sit höylää ollu eikä mitään, et kirveellä vaan taikka puukolla veistettiin ja sit pyörä siihen. Se ol niin kauan aikaa aina hyvä, mut sit ko kesällä ne kuivi, sithä ne halkes, jos laitto vähän enempi kuormaa, ni pyörät halkes.

Missäs oli ne parhaat leikkipaikat?
No se ol tuota. Kato mie olin niinko tyttöjä yksin siel Lamminniemes, sit ol nää Valkosen Mikon pojat. Ni niien kahen pojan kanssahan miekii melkein olin ja sit Niemeläs niin kauan aikaa, enneko ne Niemelät muutti sinne. Sit Vuorelan Lauri tuli sinne. Ehän sillä ollu lapsia. Sit mie olin näie poikiin kans vaan. No nehän kuletti miua kaik puut ja variksen pesät. Mie kävin ja ne narras miut puuhun. Minähän osasin silpoa, mänin sääret verillä ja kaik kurasaappat jalassa olin tai näissä säärissä. Mänin puuhun ja käytiin variksen pesillä. Ja sit ko myö saatiin niit variksen munia, ni myöhä keitettiin ne ja syötiin niitä, eikä ne sen pahempia ollu. Ne ol jänniä ne. Mie olin vissiin narrattava, kato pojan raakit narras miua ja mie olin tietyst.

Oliks ne sinua vanhempia?
Toinen ol niinko vuuen nuorempa minnuu ja toinen ol sit vähän nuorempa, et mie olin niinko vanhempa siin, mut kuitenkii, et mie olin sit sen verran narrattava. Ja ku niit ol kaks ja mie olin yksinää ja tyttö. Miehä tein, mitä pojat käski -kyl mie monessa puussa kävin. En puonnu yhtää kertaa onneks.

Tuliko käytyä uimassa siellä?
No kato ko meil ol justii tää lammi. Ol Tuovin kanskii puhetta, ko tää ol mutapohjanen tää lammen järvi ja sit taas sinne Haapaniemeen ol niin paljo pitkä matka. Ehän mie siellä sit miten silleen käyny ja sit sen takia mie en uimaan oppinukkaa. Täs ei vielä voinu oppia, ku se ol mutanen ja sit vielä ku pelottivat, siellä on niitä iilimatoja ja jos ne käyp kinttuun kiinni, ne männöö ja imee siult veren tyhjäks -verestä tyhjäks.

Se ol niinko sellanen pelko ja sit ol tää yks muistu nyt tässä mieleen tää, ku lapsia peloteltiin aina silleen, että tuota jos on tuhma, ni Jumala puottaa tuolta ison kiven päähän, et se on se rangaistus. Silleen peloiteltiin aina. 

Ja sit se, että ukkosen ilmalla, jos on ulkonna, mänee, ni ei saa yhtää, jos jyrisee jos oot ulkona, sie et saa, siun pitää tuota käyä maahan makaamaan, sie et saa juosta. Tää ol yks sellane.

No kaivoukko ja siel ol haltija. Sitähä ei meinannu uskaltaa millää männä ottamaan sitä vettä. Miekii olin aika iso, ennekun uskalsin männä kaivolle. Ja kun katto sitä kuvaa, miekii muistan kuule, sit ku mie mänin hakemaa vettä, mie katoin kuvaa, no siellähä näkyy se oma kuva siellä, ku se ol se vesi. Mie aattelin, et nyt se haltija on tuolla, miehä monta kertaa mänin tätyskälle sanomaan, et mie en mäne, et se haltija kattoo sieltä. Mikä haltija siel nyt sit on, mäne hakemaa sitä vettä. Tällästä se ol.

No pimeelläkkii peloteltii, tietyst sen takia, ettei sit mänis mihinkää etemmäs eikä kylään, kylhä sitäkii peloteltii, et siel ol jotakii, mitä on missäkiin.

Entä mustalaisista, peloteltiinko niistä?
No en mie tiiä peloteltiiks niistä, mut kuitenkii varotettiin silleen, et niit ei, jos on yksin kotonna, "ei saa laskia sisään, et ne varastaavat ja ne vievät siut". Ja kerrankii mie muistan, mie olin yksin kotonna ja mie näin, et siellä tiellä tulee mustalaiskuorma. Minä laitoin kiireest oven hakaan ja kun ne oikein maanittel siellä ikkunan takan, mitä kaikkia ne lupaskaan ja mie aattelin jossain vaihees, et antaskohan ne, jos mie avaisin tuon oven, mut sit mie ajattelin taas sitä, et jos mie avaan ja ne tulee ja vie jotakiin, ni tätyskä antaa selkää miulle. Mie en uskaltant avata sitä ovea. Kyl ne aikans maanittel, sit ne läks pois. Niitä kuitenkii jollain tavalla pelättiin.

Yks mitä pelättiin ol poliisi. Kylhän siellä tiellä liikku niitä.

Minkä takia poliisia piti pelätä?
En mie tiiä miten niitä siit pelättiin. Mikä kammo siin sit lie ollu sitä mie en kyl ymmärrä. Ehkä ne vanhemmat sit pelotti, et jos sie tiet pahaa, ni kutun poliisin tai, jos siin ol sit jonkunlain kammo, mut kuitenkii sen mie muistan, et kyllä niitä pelkäs.

Oliks ne poliisit kirkolta?
Kirkolla ne asu, siel oli sillo Kiuru ja Savikurki. Nää on niiku nää nimet jääny mieleen.

Mites ne ajeli siellä, polkupyörällä vai autolla?
Sitä mie en kyllä muista. Sitä en muista kyllä.

Tään muistan vaa, että eläinlääkäril oli auto ja sit se ku mie Kärkelän (Huotarin) Väinöllekkii läksin kerran hakemaan. Ol lehmässä punatauti ja tuota se ei sit joutanu, ku se lääkärikää ei tietäny, mihinkä aikaan hää tulee. Se ol justiin kiireinen, oliks se joku viljanleikkuu vai mikä se nyt oli sillon, ni se Väinö sopi sit silleen sen lääkärin kans, et hää laittaa täältä tytön tuohon tiehaaraan, että sit ku se tulee, ni se käyp sen autoon ja tuop tänne. No mie ku olin lapsi ja ku mie en olt ikänää pienes autossa päässy - se ol harvinaista - ni enkös mie tallannu Osuuskaupalle, mie aattelin, et mie pääsen pitemmältä kyyissä. Tunneha mie sen eläinlääkärin auton, mie olen tien vieressä. Ja kun mie näin, et auto tullee, ni mie nostin kättä ja se pysähty, jotta mitä asiaa. Mie sanoi, et mie vien sinne Kärkelään, siel ol lehmä kipiä.

Missäs mäkeä laskettiin?
No mäkeä laskettiin, mie kävin sit siellä just siellä Haanvuorellakkii, vaik en mie sieltä Kuolemankivestä laskenu. Siel ol etupäässä niinko ne paremmat mäet. Et kyl mie joskus kävin täällä Lyijysellä, olin siellä Sirkalla ja niien kans käytiin siellä Latakassa ja siellä, mut etupäässä siellä Vuorelan luona, siellä Haanvuorella.

Käytiinks koulussa suksiilla?
Suksiin kans käytiin koulussa ja mie kävin lammen yli suoraan. Siintä ol latu. Ja sitte meil ol koulussa silleen jännäst ja, että meil ol opettaja, vaik se ol muuten sellainen topakka ja tanakka, niin se anto aina, ku joku tunti sattu semmonen, et meit ei oikein miellyttäny, ni sit pyyettiin opettajalta -joku laitettiin, joka ol järjestäjä, ni pyytämään lupa - et saatasko myö tää tunti lasettelutunniks, et myö mäntäs tuohon Oronmäkkeen. No kyl se opettaja, kyl se melkein aina anto sen, mut sitä ei sit kyl niin hirviän usein pyyetty, että se sit aina armahti ja anto. Se ol sit mehevää. Kyl siin ol hyvät mäet siin Oronmäellä. Laskettiin sinne Kilkinojalle päin.

Oliks pojilla tai tytöillä sellaisia erikoisia kiusaamistapoja kouluaikana?
No jos siihen kiusaamiseen menee, ni mie oon ollu kyl yksi kiusattu. Ja kato täs on se juttu, koska tuota miul ei ollu ketään niinko sellaist puolta. Miul ei ollu vanhempia, kuka ois pitäny puolta, taikka männy, jos ois jotakiin tehny, ni kylhä miua kiusattiin aika paljon. Sen takia mie ymmärrän tään koulukiusaamisen. Jos joku joutuu sen kohteeks, ni ei se kyl mitään mukavaa ole.

Oliks se sellaista tosi kiusaamista vai oliks se leikin tekoa?
Se ol vähän sellaista niinko pilkallista ja sit sellaista. Justiin tässä kerroin Tuovillekki, et mie muistan hyvin, kun mäntiin toi Jarvan, Kujalan Mattikiin ku se, kun mäntiin koulusta kottiin, se aikansa kaikenlaista huutel ja sit otti ja tinttas tähän näin, ni miultahan meinas henki salpaantua. Et kyl siin ol vähän sellaistakiin, mut ei näist sit uskaltant kenellekkää sit sillee niinku valittaa, ehän ne ois sitä uskonnu, jos mie oisin, tätyskä ois menny jollekii sanomaan. Mie vaan sit kärsin nahoissain ja jos tällaist sattu, sit mie taas kiersin toista kautta. Ko mie pääsin kahta kautta. No sit ko pääs suksiilla jään yli, sit ei ollu mitään.

Tehtiinks siellä jotain sellaisia koiruuksia toisiille oppilaille koulussa?
No sitä mie en silleen oikein muista.

Meil ol ainakii välitunnit ku oli, meil ol kaiken aikaa jotakin pelejä siellä. Tytöt pelas pallopelejä aina taikka sit oltiin silleen, että siinä pelattiin, ku se ol iso piha. siinä pelattiin, oltiin tätä viimestä paria ja talvella oltiin tätä mustaamiestä ja oltiin kuurupiiloa.

Minkäslaista se mustamies oli?
Se ol sellaista, ku tehtiin sellanen oikein iso ympyrä näin ja sit mäntiin näin, piirrettiin siihen pihalle. Ja sit joku siihen keskelle ja ei saanu mihinkään männä, ku niitä myöten.
Ja toinen mikä ol siinä, "pelkäättekö musta miestä, pelkäättekö mustaa miestä" ja sit vaan siitä karkuun ja yhtään ei saanu harpata sivuun. Kuka harppas sivuun, se taas pelistä pois. Et tää ol tällaista, niin ku tääl on vähän vastaava peli ”Karhu puuroa keittää” tai joku tuollane, mut siellä se ol mustaamiestä.

Eevan äiti oli mennyt Amerikkaan Eevan pienenä ollessa. Eeva asui äidin tädin Anni Valkosen kanssa.

Tuovin perheeseen kuului isä Emil, äiti Hilma ja veli Eino Kokko. Perheellä oli maanviljelystila. Tuovin mukaan peltoa oli 16 ha, lehmiä 10 ja hevosia 2.

(Laihajärven kylätoimikunta.

Valkosen Eevan ja Kokon Tuovin haastattelu Salo-Miehikkälässä 20.3.1996.

Valokuvat: Laihajärveläisten albumeista).