Marttojen kurssiruno

Laihajärven martat Viipurissa 1930-luvulla.
Kuva: Jaakko Jarvan arkistosta.

Kurssiruno Laihan marttojen vuodevaatekurssilta 8. – 10.2.1939

Laihan martat kurssiloilla, tietojansa kartuttaa
Suuret ovat joukot heitä olleet joka kursseilla.
Tammikuussa tallustettiin Anton Typön talohon,
Siellä meitä opastettiin kodin sairashoitohon.
Eipä antanut helmikuukaan, helpotusta martoille,
Taasen tänne kokoonnuttiin vuodevaatekursseille.

Kuulkaapas nyt kansalaiset, miten ompi asia.
Nyt ei enää kelpaa alustaksi, pussimainen potuska.
Lepovuosi tänä vuonna, marttoin ohjelmassa on,
Siksi juuri opetettiin vuodevaattein tekoa.

Kulmat ovat käännettävä sisäpuolelle sirosti.
Sitten reunat ommeltava, haluttavan korkeeksi.
Pieni aukko sivustahan, sitten vainen jätetään.
Mistä saadaan täyteaine, patjan sisään työnnellä.
Kun näin oli ommeltuna, valmiiks patjan päällinen,
Suoraksi se asetettiin tuohon tuvan pöydälle.
Mitattihin ristiin rastiin, Ja tehtiin merkit liidulla.
Että oikein osattaisiin, side tupsut solmia.
Täyteaineet tasoitettiin, patjoissamme huolella,
Ettei jäisi muhkuroita, rutistamaan kupukkaa.
Näihin patjoihin laitettihin, täyteheks villaflokkia.
Mutta sopii myöskin käyttää vaikka rukiin olkia.
Marttakerholaisten patja ensin valmiiks laitettiin.
Vaan se jäi meille arvoitukseks, Ken sen päällä loikoisi.
Lisäks kaksi muuta patjaa, tehtiin näillä kursseilla,
Et ois jäänyt jokaiselle, täältä vähän oppia.

Myöskin tarvii nukkuessa, peitettäkin päällensä,
Ei se uni maista hyvin Jos kylmä alkaa jyrsiä.
Siksi vanupeite yksi tehtiin näillä kursseilla.
Että saisi kurssilaiset, senkin taidon oppia.
Ei se tule toppatäkki valmihiksi helpolla,
Saapi sitä tikatessa monta kovaa kokea.

Myöskin tossut oivalliset valmistettiin kursseilla.
Joku käytti ahkerasti neulaa, lankaa, naskalia.
Syntyi tossut moitteettomat, naissuutarien toimesta,
Tuskin olis paremmat, vaik tilattu ois tehtaasta.
Tossuin omistaja myöskin, arvoitus on ankara,
Sillä nekin aijotahan illanvietos arpoa.
Jotta saisi neuvojakin vähän kurssituloja,
Tuomisina viedäkseen Yhdistyksen kassahan.
Kintaanteon opetus, sai myös sitä haluuva,
Tässä toimi neuvojana kerhon puheenjohtaja.

Kahvikultaa riipaistihin, sentään töiden välillä,
senpä meille tarjoeli, tää talon ehta emäntä.
Ei se ollut kahvikuppi saatu aivan armosta.
Vaan se oli ansiosta Emännän patjan teosta.

Toisen patjan teosta on vielä kahvit saamatta.
Vaan ne saapi talven pitkin, jokahinen urkkia
Neuvojana kursseilla on ollut marttaneuvoja,
Parhaan mukaan koetti, hän meitä saada oppimaan.
Olhan siinä neuvojalle ammattia kerrakseen,
Kun meit oli kuusitoista saapunut taas kursseille.

Hyvin sentään kaikki kävi, niin kuin käydä pitikin.
Neuvojalle kaikest tästä, annamme me kiitoksen,
Myöskin talonväelle me kiitoksemme sanotaan,

Olhan meistä aikalailla heillekin myös vastusta.

Sitten vielä illanvietto loppiaisiks hommattiin,
Vaan työ hyvät kyläläiset, suokaa meille anteeksi.
Jos ei ole ohjelmassa numeroita hyviä,
Parahamme yritämme, Saamillamme kyvyillä.
Viihtykää nyt sentään hetki, täällä meidän seurassa.
Sanon lopuks tässä Teille, Olkaa tervetulleita!

Kurssirunon kirjoittaja ja tekijä on kerhon sihteeri emäntä Hilja Mutru Laihajärveltä.

Runo Elli Aution arkistosta. Julkaistu Säkkijärvi-lehdessä 1994. 

Laihajärven kylätoimikunta.