Meillä tehtiin paljon läskisoussia ja potattia keitettiin, mut kyl mie tykkäsin siintä

Valkosen Eevan ja Kokon Tuovin muistelot, osa 2

 

Kerroppa sitte koulun kirjastosta. Tuliko paljon käytettyä sitä? 
Eeva: Miulta ainakii tuli paljon luettua, koska tuota miul ei ollu silleen niinko leikkikaveria siellä, et mie ajankuluks sit aina luvin, ku koululäksyt sain luettua, ni tuota, mie lainasin sieltä nää Kiljusen herrasväen ja Seitsemän veljeksen ja mitähän niit nyt ois ollu, melkein aina miul joku kirja ol luettavana. 

Oliks se kuinka iso se koulun kirjasto, muistatko? 
No oiskohan siin ollu kaks sellaista kapiaa, korkiaa kaappia, et niis ol niinku näin päin hyllyt ja sit ol nää pitkulaiset, että oisko ne nyt ollu jotain sellaset, ei ne metriä levjät ollu. Mie niinko muistan, et niit ol kaks semmosta kaappia. Kyl se ainakii, mitä miekii luvin, ni kyl useamman sortin kirjaa oli. Kappale määrää mie en ossaa nyt ihan yks kaks arvioia. Ne ei ollu mitenkään niin hirviän paksuja ne kirjat. Sitä mie en sit tiiä, et oisko ne mitä aikuiset lainas, ni oisko ne sit ollu siin toises kaapis ja sit nää lapsiin, koululaisiin toises. Kyl mie kyl paljon luvin. 

Käyttivätkö siellä yleensä paljon sitä kirjastoa? 
No kylhä ne lainas ja opettaja ol sit silleen, et niinko koululaisiil ja nii, et se mielellään lainas, kuka osas läksyt. Mut sit jos ol silleen, et huonost läksyt, ni se sit aina, et mitä mie siulle lainaan taikka toisen muuta, että tällanenkii siin oli. Sitä mie en sit tiiä, et miten ne aikuiset sit ois käyttäny niitä. Sitä en osaa sanoa. 

Oliks teillä kotona kirjoja? 
Ei, sen takia mie luvinkiii, koska eihä miul ollu varaa. Millä mie olisin niitä ostanu, eikä tullu sinne hirveest lehtiäkkää, ni sitä jäi sitä lukemisaikaa ja virskirjastakkii lauloin, sit ku ei ollu mitään muuta lukemista, ni ihan outoja virsiäkkii ja omalla nuotilla. Niitä ol vaikka kuin monta virttä, omal nuotil vaan siintä sen ku latasin. 

Tuovi: Oliks se sit sillo se kirjojen osto niin muotiakkaan. Sitä ei niin harrastettu. 

Saatto olla, ettei sitä niin harrastettu, mut joululehtiä varmaan tuli? 
Eeva: Joululehtiä niitä tuli ja sit meil koulun puolesta tuli Koitto-lehti. Se luettiin aina kannest kanteen. Se ol hyvä lehti. Siin ol runoja ja kertomuksia. 

Kuka sitä Koitto-lehteä toimitti? 
Sitä mie en muista, mut Immi Hellenin kirjotuksii siin oli paljon. Sitä en muista kuka sitä toimitti. Olisko se Raittiusliiton ollu? 

Eeva: Saatto olla. 

Laihan lavalla ainakii tanssia pitivät paljon. Nää Kujalan pojathan siel soitti ja Mäkelän Alpo ol rumpalina. Eino soitti haitaria ja Antti viulua ja sitä mie en tiiä kuka siel laulo, mut niin hyvinhä se musiikki kuulu, et ehä meikäläinen siihen aikaan voinu lavalle männä, paitsi sillo, ku Vesterinen oli siellä. Sillon sai männä, rnut Kärkelän luokse kuulu niin hyvin se soitto kesäillalla. No minähä sit siinä istuin aina ja kuuntelin ja aattelin, et miten ne tanssii ja menee. 

Se kuulu se musiikki hyvin, et niit ol aika usein kesällä kyl niitä iltamia, tanssi-iltamia. 

 

Pitik ne sillon lauantaina vai pyhänä? 
Joskus oli lauantaina, joskus pyhällä, mut en mie ainakaan tiiä, et arki-iltana ois ollu. Pyhällä usiast ainakkii ja sillo viellä nää naisetkii, ilmeisest ko siel kansantanhua harrastettiin ja niil ol paljo kansallispukuja. Ni usiast pyörälläkkii ne mänivat, polkivat sinne kansallispuvut päällä. Et se ol aika paljo piettii tanssipukunnakkii. 

Polkupyöriä ja nuoria. 

Tuovi: Myö päästiin mukkaan, ku meiän isä ja äiti ne ol puhvetissa. 

Mitäs siellä puhvetissa myytiin? 
No limsaaha siellä myytiin ja mitä sit paraskia ol. Tiiätkö, mikä paraski on. Sehän on rinkel. Sitä en muista, mitä muuta, mutta se limsa ja tais olla jonkun verran sitä kaljaakin. 

Oliks se puhvetti silloinkin, kun oli urheilukilpailuja? 

Oli puhvetti sillon. 

Oliks tää puhvetti, sen urheiluseuran hyväkskö siellä myytiin vai oliko se teiän vanhempien yksityistä bisnestä? 
Ei se ollu yksityistä. Se ol ihan sen seuran. Ne ol vaan siellä töissä. 

Eeva: Ja karamelliähä siellä ainakii myytii, koska mie muistan aina sit mäntii seuraavan arkipäivännä ettimää, ni hirveest löyty karamellipaperia. Niitä ainakii sieltä. Sit pelotti kuule, ku se putka ol siellä, ku se ol urheilukenttä. Se putka oli siellä kulmassa ja joskus pelotti vielä, et jos sinne on vaikka joku ukko jääny putkaan ja jos vaikka sieltä tullee pois, ku mäntiin niiitä paperia ettimää. Kato se ol metässä se maja ja penska on penska. 

Karl Fazer karamellirasia1920-luvulta

Mitäs niille paperiille sitte tehtiin? 
No kato nehän silitettiin ja niitähän piettiin kirjanmerkkinä ja vaihettii toisiin kans, et jos toiset ei ollu samanlaista ni. Niitähä kerättiin. Sama niin ko kerättiin niitä, kun kahvipaketissa ol aina se sellanen kuva, mikä on se, ku avattii se paketti aukki. Niitähä kerättiin kuule. Niist tehtiin Jehu-kortit. Siihen aikaankin pelattiin korttia jo ja ku ei ollu muuta korttia, ne ol ne jehut. Siin ol neljä kaatajaa ja sit muita mie en muista. Satasesta läks aina kymppiin saakka. Kuule Niemelän pöyän päässäkii monet jehut pelattiin. 

Olks taloissa muuten säännölliset ruoka-ajat? 
Tuovi: Oli. Meil ol kaheksan aikanna aamulla se ruoka, murkina syötiin kaheksan aikaan. Se ol aika tukeva monta kertaa ihan tukeva. No kylhän se useimmiten ol se riisipuuro ja sit liha siinnä. Tietyst se silakka aina ol mukanna, leipä, maito, voi, piimä. No se ol siihen aikaan kirnupiimää, kun kirnuttiin kotonna. Navetas ol käyty jo sillon. Kesän aikaan tuota meil ol niin pitkässä matkassa se Välsuon pelto. Miehethän läks jo kahen aikanna niittämään ja sit äiti tul puurokupin kans pellolle. Millon ol herspuuroa ja mut se pit olla aika sakiaa, koska se ruukussa tuotiin ja pyörällä. Kuus kilometriä kuletti sitä. Aamupäivällä oli kahvia. Kolme kertaa päivässä oli se keittoruoka. Päiväruoka ol siin yhen maissa, ku aamupäivällä ol kahvi. Se aamuruoan jälkeen ja sit ol se puolpäivänen. Sit ol iltapäiväkahvi ja iltanen. Iltanen män aina vähän myöhempään. Sitä en ihan muista, se ol niin ko lypsyn jälkeen. Tukusaa ruokaa ihan kaikki. 

Minkäslaista oli sitte juhlapäivinä ja viikonloppuina? 
Ne ol ne hyllypiirakat ja marjapiirakat ja sit tuota uuniliha ja marjakiisseli ja mikä. Meiän äiti keitti usiast porkkanapuolukkakiisseliä. No ensin porkkanat kypsäks keitettii ja sit ne jauhettii lihamyllyllä ja puolukatkii jauhettii siinnä ja sit perunajauhoilla saostettiin. Se ol niinku se porkkanapuolukkapiirakka, mut tää tehtiin vaan vähän pehmiämmäks. Puolukkaporkkanapiirakka tehtiin aikanaan samalla viisiin. Sit maion kans syötiin sitä kiisseliä. Se ol usiast meillä sellanen. No se ol se pyhäruoka se liha, piirakat ja paistettu maito. Se syötiin kanelin ja sokerin kans ja sit siihen laitettiin värskiä maitoa. Lautaselta syötiin se lusikalla. 

Kerroppa mitä se oli se, mitä sanottiin "harmaata"? 

Mitä vietiin juomiseksi pelolle. 

 

No, kirnupiimän sekaan vettä, se ol janojuomana ja sitä sanottiin "harmaata". 

Eikö siihen laitettu tätä paistetun maidon heraa? 

Nii, mie muistan sen, että vettä. 

Mikäs oli kaikista paras ruoka tai herkku sillon lapsena ja nuorena Laihajärvellä? 
En mie ossaa oikein sanoa. Ne ol niinko niitä samoja aina ne ruoat. Meillä tehtiin paljon läskisoussia ja potattia keitettiin, mut kyl mie tykkäsin siintä. Se ol niinko parasta. Ja sit tuota, sit kun tehtiin syksyllä, teurastivat, sit jauhettiin kotona myllyllä lihhaa. Sit saatiin lihapullia, mut niitä ol harvoin. Se ol sit erikoista. 

Eeva: Niitä miekään en saant, ku sillo joskus, jos kirkolla kävi, eihä sitä saannu, sieltä toi jauhelihaa, sillä kertaa paisto, mut ei sitä varmaan montaa kertaa saanu. Elikkä se ol se hapanlohot ja hapanvellist mie oon tykänny aina ja sit vahvaan maitoon keitetty riisvelli oikein löysää, ni se ol hyvää. Et vihanneksia siihen aikaan vähempi sai. Kalaa sit aina, mitä sieltä ongittii ja hailinkauppias kävi. Se ol jännää kyl, ku se kävi sieltä Satamasta aina ja se tuli kesälläkkii kärriin kans ja kun aattelee, miten lämmintä ol ja tuota se haili ko myytiin se ei myyty kilottain. Se laski, se ol aina 50 tai 100, mut sitä en muista kuin paljon se makso, mut kappale retinki ol ne hailit. 

Oliks teillä kotona säännölliset leipomispäivät? 
No sen mie muistan ainakii, ku tätyskä leipo, ni se tuota lauantaina se teki sitä pullaa ja piirakkaa ja rieskaa ja sitte viikolla ruisleipää. Sitä pullaahan ei ollu ko se viikonloppu tai mikä tehtiin lauantaina, se kun syötiin loppuun, ni sit oltiin se loppuaika ilman. Eihän sillon niitä piparia eikä kakkuja, ei niit tällasia mie ainakaa muista, et ois meillä leivottu. Kaupasta ostettiin keksejä, noita Hangon keksejä sellaisesta purkista mätettiin, irtokeksejä. 

Kerroppa vielä leipomisesta, mikä rieska se oli? 
Tuovi: Ruislestyrieskaa ja se ol tuota, mie en sit muista, et missä myllyssä sitä sai, sellaista, kuorittiin se ruis ja se olihan valkiaa semmosta, niinku vehnäjauho, mut että se ol rukiista, ruislestyä. Ei meillä hapatettu sitä. Se tehtiin ihan imelä rieska, mutta se vanhettu äkkiä. 

Lehikäiset tehtiin piimään tai viiliin ja sit tuota ruis kun oli uudisjauhoa ja kaalin lehtii väliin siit, siellä se paistettiin. Kaalin lehet päälle sekä alle. 

Kuin suuria ne oli? 
No miten suuria millonkii sattu olemaan. Isompia lehtiä, ni sit tul vähän isompaa. Ei nyt kovin isoja, eihän niitä oikein saa uuniinkaan oikein isoja. Ja sit tuota, mie muistan sitä, että tuota vehnäähän vasta aika myöhään ruvettiin kasvattamaan. Myö hypittiin pienenä, että ai pullaa tehhään. Se ol niin harvinaista. Ei sitä saannu ko pyhän aikana. 

Kun teillä leivottiin, niin vietiinkö teillä koskaan lämpimäisiä tai tuotiinko teille lämpimäisiä? 
Eeva: No joo tuotiin. Mie muistan, ku Taavetilla aina paljon käytiin, et mie kävin töissä ja Helena ku ol ja niin kova leipoo, ni se laitto sit aina miulle, että ota tästä itelles ja anna tätyskälle ja niinku niitä lämpymäispiirakkaa ja näitä rieskaa ja leipää ja. Mut en muista sit silleen, et meillä nyt ol pienempä se huusholli silleen, mut kyl jos ol just leivottu ja mäntiin naapuriin, ni kyl sitä vietiin niiko periaatteessa. Sellanen tapa oli. 

Ketkäs teillä oli lähinaapureita siellä? 
No lähinaapuri ol tää Kosolan Selma ja Vappu ja sitte tää Kärkelän (Huotarin) Väinö ja se Väinön eno se Paavo (Venäläinen). Sitte ol tää Raja-ahon Sohvi tai Heikin Sohvi, miks sitä sanottiin ja sit nää nyt ol nää Lamminniemen talot, nää nyt ei ollu sit niinko kaukana, mut nää ol just niinko lähimmät nää. 

Oliks teillä paljon kanssakäymistä lähinaapureiden kanssa? 
No oli siihen aikaan, kato kun ne mummot, kun ne raassija kehräs, nehän män aina sen raassimakorin kans naapuriin tekemään lepeitä ja sit ne mäni kotiin kehräämään. Sit samalla tuli siinnä se päiväkohvi. Kohviahan ne haasto siihen aikaan, siellä se ol kohvia ja sen kohvin kanssa ei ollu siilo niinko arkena, siin ei ollu mitään muuta ko se pelkkä kohvi ja sokeri. Pyhän aikaan sit ol sitä pullaa ja piirakkaa, mut et arkenna ei olt mitään muuta kuin paljasta kohvia. 

Jos sattu loppumaan suola tai sokeri tai joku, ni käytiinkö sitä lainaamassa? 
Kyl sitä lainattiin silleen. Ku meiltäkii ol kolme kilometriä kauppaan, ni eihän sitä vasiten lähetty sitä pientä asiaa hakemaan, et kyl sitä niinko naapurista lainattiin puolin ja toisin. 

Käytiinks teillä myriäisiä istumassa? 
Käytiin. Siihen aikaan oli öljy tietyst, se makso rahaa ja raha ol sillo tiukassa, ni sitä istuttiin. Sitä oltiin naapurissa tai sitte kotonna se määrätty aika, ennenkun tul niin pimiä, et laitettiin se tuikku ja sit samalla ne sai siinnä sit huilata, kun ne naisetkii kehräs siinnä ja muuta, ni saivat oikasta sil aikaa selkää. Sitä säästettiin niinko sitä valoa siinnä, koska siel ol ja ne öljylamput, et siel ei ollu ku Kärkelään tuli sähkö ennen sotia ja sitte muistaakseen Vuorelan Laurille. Näis muissa ei ollu sähköö, öljylamppu. 

Mites sitte sillon jatkosodan aikana, oliko teillä sillon sähkö siellä? 
Ei Lamminniemes ei ollu sit vissiin, ei siel ollu ko näissä taloissa, eikä nekään sit sen jälkeen, ei ne sit laittanu. Nää ol niinku sellasii pienempii paikkoja, et niil ei sit periaattees ollu varaa. 

(Laihajärven kylätoimikunta. 

Valkosen Eevan (Porkka) ja Kokon Tuovin haastattelu Salo-Miehikkälässä 20.3.1996.

Valokuvat laihajärveläisten albumeista).