Ettäk työ nää, ku emäntä on noin väsynyt ...

Sivin Lahjan muisteloita

Kerrotko Lahja kylän kuppareista, oliko useampia?
Mie en tiiä, se Kosolan Miina kuppasko se, mut hieromashan se käi. Miul ei oo jäänt mieleen ne kupparit, mitä nyt miun isoäiti (Mari Tommiska) ol nyt aikanaan kupant. Sit se Vilpiina-täti (Monto) teki niit ruusunkääreitä ja sit sellaisia. Ja sit se Mari-mummo iski suonta. Ja sit kun ol sellainen mies siellä kuin tuota Raja-aho Heikki, Raja-aho Sohvin mies. Sitte tuota, sen särki hammasta niin kovast, ni se Mari-mummo sit iski suonta sit, että se mänkii jostain vähän vikkaan, et se rupes vuotamaan ja se ol Vaasasta se Raja-aho Heikki kotosiin, niin se ol sanont, et ”Vaasan veri ei vapise, mut nyt tää alko vapista”.

Monnon suvun naisia, Monto Walbor (os Kokko), Monto Hilja (Nikunen), Monto Mari (os Tommiska), Monto Marjaana (Virsu)

Miten suonta iskettiin?
En mie tiiä. Miul on isketty Päijät Hämeen Keskussairaalassa, täs on vielä kädessä arvet, ku otettiin sitä hyytymiskoetta. Se ol vähä samantapaista kuin kuppaus. Kuppauksessa tehtiin sarven alle monta reikää, mut suoneniskemisessä vain yksi reikä. Kuppaus suoritettiin kuumassa saunassa. Työvälineinä oli sarvia, lehmän tai mitä elukan sarvia ne nyt olivat, minkä kansa se sit imettiin siihen. Partaveitti se ol semmonen vanhanaikainen, minkä kans ne tekivät niit reikiä.

Kerroppa ruusunkääreistä. Mihin tarkoitukseen niitä käytettiin?
Jos ol paise, tai ajos tai sellainen, mikä sen ruusun aiheutti, ni sit siihen sitten tehtiin sellaiset kääreet. Ko ei tult laitettua mieleen. Siihen laitettiin tervanarusta karvaa ja sitte tuohesta, koivusta sitä valkoista, mitä kaikkea siihen laitettiin oikeen. Sitte Vilpiina-tätillä ol siellä sillan alla sellainen tököttipullo ja siel ol ja jotakin. Se ol aika kiva ja siin ol pien korva. Se ol sellaist tököttiä. Sitä mie en tiiä, mihin sitä tököttiä laitettiin. Se laitettiin siihen kipiän päälle, se tervanarusta ja tuohesta tehty ja sit kääre päälle. Sitä sanottiin ruusunkääreeks.

Mites sitte nyrjähdykset hoidettiin?
Eiks se pirtu olt ja tenu. Tentta ol se, mikä ol se kääre, mut jos ol pirtua saatavana, ni sit se. Ei suinkaa se sen kummempaa olt.

Eiks lyijyvettä käytetty turvotukseen ja boorivettä silmään. Käytettiinkö valeriantippoja ja ruusuntippoja?

Ruusuntipat ja punaset ruusuntipat ja syömmen vahvistustipat ne otettiin kaik samasta pullosta. Se ol samaa ainetta kaikki.

Kamferitippapullo

Mut eiks punasia ruusuntippoja ollu ja sit oli erikseen kamferitippoja?
Oli niin, kamferitipat ol valkiaa ja punanen ruusuntippa ol punasta. Mie ko olin siel tulirokkosairaalassa, meil ei annettu mittää lääkettä muuta ku joka päivä veen sekkaan kamfertipat, vaik ol kuinka kova kuume tai mitä, ei mittää muuta.


Mie muistan, olikohan ne niit rantapuolisii, siel ol sellasii pienii paikkoja, niil ei ollu mittää, ne kävivät ain morsiammet kerruussa. Niil annettii sit morsiammelle villoja tai pellavia, kuka mitäkii sit anto, enimmäkseen se ol varmaan villoja. Äiti sano, et tuota morsiammen piti kävellä aina jälessä ja kaason eellä päin ja Jokkylän morsiammet ku olivat kerruussa, ni sitte niille tul sitte tuolla Suurpäälän ja Jokkylän välillä sitte asiaa mettään ja sen verran ol morsian sit mänt kaason eelle, että kaaso huomas, et morsiammel ol hame nurin päin ja ol koko päivän kävelt sit hame nurin päin.

Annettiinko näille rahaa?
Annettiin myös rahaakin, mut se ol enimmäkseen se tavara, niinku villat ja pellava sitte ol, miksei jos ol kuka varakas, ni anto vaikka valmista rihmaakin.

Sit tuota ol vanha emäntä Virolahesta. Ku morsiammet ol kerruussa, ni sit vanha emäntä kysy, et ”kenen on morsian”.

Kaaso sano, et ”Sorrin morsian”.

"No sorja on morsian" sano vanha emäntä ja kysy taas."Kenes tää on morsian?"

Kaaso sano, "Sorrin morsian".

”No sorja on morsian”, ol emäntä sanont, eikä saant selvää, et kenen morsian.

Mites kaaaso ja morsian esittivät, ku tulivat taloon?
En mie niit sanoja tiiä, mut kaasohan se esitti sen asian. Eihän morsian virkkant mittää, sehän ol kaaso, joka hoitel kaikki asiat ja johan ne nyt arvasivat talonväki.

Mitäs sulhanen teki sillä aikaa, ko morsian valmisteli kapioita?
Jos ol sulhanen puualan ymmärtävä mies, se teki sit sänkyä, piironkia ja muuta, jos ei niitä kaupasta ostettu. Taikka sitte tietti muualla sitte. Sänky kuulu sulhaselle ja muutkiin huonekalut, mut sit piironki kuulu morsiammelle. Piirongin vei morsian aina ite ja rukin.

Koskas se sit morsian kävi rukin paikkaa talossa kattamassa?
Eiks se ollu sillon sit, kun ne kihloihin menivät, vai oliks se vast sit kuulutuksien jälkeen, en mie muista.

Oron talo

Mites ko niistä huoneista tul puhetta, ni olkos siel, mäntiinkö tuvasta vai oliks se porstuakammarist? Mentiiks tuvasta molempiin kammariin, vai olks se toinen porstuakammar?
Täs ol tää Toisiin talo, mikä ol meiän vieressä ja mistä Monnon Matti muutti sinne mään alle, ni siin ol silviisii, et kun ol se porstupa sellanen pimiä. Siit män tuonne toiseen kammariin ovi ja sit män tähän kammariin ovi ja sitte ol vielä se yksi kammari, porstuvakammariks sanottii sitä sit. Siit män tuppaa sit ovi ja sellasia ol aika monta meiän kylässä.

Orollahan ol silviisii, et siitä ulkoeteisestä, kuistista kun meni, ni siinä oli kaks ovea. Toinen meni tuppaan suoraan ja toinen meni siihen, sitä sanottiin välkammariks, missä oli separaatti. Välkammarist meni ovi suoraan, niin siinä oli sellanen pieni kammari. Sit pihan puolella oli eskammari ja siellä perällä, kulmassa peräkammari. Niin siel ol tehtynä jo se, niinko maitokammariks se välikammari. Lyijysellä ol silviisii ja.

Mikä se sulanti on?
Sulanti ol sit sellanen, ku oli siin kuistis sit harjakatto tai läppäkatto, ni siinä ol se ovi täs toiselta puolella, ni siinä ol sit toisella puolella se sulanti, ulkokuisti. Se oli ruokakomero, kylmätila kuistin vieressä.

Mitä ruokaa siellä säilytettiin?
Tää ol niin ko sellainen käteisvarasto, leipää ja sen sellaista, enimmät ruoka-aineet säilytettiin aitassa. Meil ol siellä separaatti ja kirnu. Se ol niin iso.

Monnolla ol sellainen molemmis taloissa ja Kuuselas oli, mut sitä ei sanottu ennää sulanniks.

Kerroppa Monnon Mirjamin kanssa muuramessa käynnistä.
Se ol v. -44 se muuramessa käynti, ku meiän rupes tekemään miel Mirjamin kans muuramia ja Suurenlähteen ympäril ol aina muuramia ja ol silloinkii, mut sinne ei saant lähtee yksinään ja myö pyyettiin sit Anttilan Einoa sit kaveriks, et on yks mies sit mukana. Ja sitte tuota tuo Kivelän (Venäläisen) Väinö tul justii lomalle ja sit myö sanottii sille, et lähe siekii meiän kans. Jalkasiinhan myö tietyst mäntii, eihä Eino osant aijaakaan. Ni meil ol sen verran sit sotamiehist niinko apua, et sil ol linkkuveitsi taskussa, ei muuta. Mut ei myö nähty siel mörköjä. Saatii myö muutamia, oikeen isoja löttäjä siel ol sit. Siellä lähteen ympäril ol sellaista rahkasammalta. Mut ei myö uskallettu männä sinne, missä ennen aina kasvo.

Missä se paikka olikaan?
Tää ol Suurenlähteen ympärillä, justiin Enkelin kelkan alapuolella, Lihavan kuppeessa. Lihavan päässä ois olt muuramia

Kerro nyt niistä punakaartilaisista tietoja, mitä olet varmaan kuulut äidiltäsi.
Meil ei siitä kyl paljon kerrottu eikä keskusteltu. Mut äiti on puhunut, et ne vaativat hevosia taloista. Mie en tiiä missä isännät on ollu. Meiän isäkii, onk se ollu jossain piilossa, sit ei koskaan sanottu. Mut meil ol Kuntun livar Kolholast paimenpoikana tai sellaisena talvellakkii, ni se ol hevosella kyyissä niitä punasia ja monesta paikasta alaikäiset ol laitettu ja isännät oli sitte piilossa, ettei ne näyttäyneet ensinkään. Meiän kylä ol aika rauhallinen kyl siinä mielessä, siel ei olt mittää erikoista, eikä tapahtunut mittää sotia enempää ku mittää muutakaan yhteenottoa niien punasiin ja vaikein välillä.

No siel ol vissiin jonkin verran molempiin kuuluvaa porukkaa niin punasiin ku valkosiinkiin?
Kyl siel vissiin ol, mut ei siellä mittää vissii sellasii kiihkosia olt suinkaa. Ei miul jäänt minkäänlaist mieleen, et ois sellasii olt innokkaita ja nehän sitte, jotka olivat, eihä ne siel sit kettää sellaist, joka ois punakaartis olt sanont, et sallaist kannatti. Ei se mitenkään ku sota loppu ni joutunt tekemisiin niihen. Sitähän ne sitä Martin (Koso) Annin Marttia sanovat, et sitä mie en tiiä, et oliks se punanen vai valkia, mikä se ol ja kuka sen tappo sinne sit mettään.

Sit tuota Hiekan Kaisa kerto sitä, että ko heil ol sit paljo niitä punasia heiän tuvassa ja äiti keitti kahvia niille kaiken päivää ja ne vaativat, että kahvia. No sit tul yks vanha mies ja sano, et "ettäk työ nää, ku emäntä on noin väsynyt, että tuota antakaa sen nyt huilata, ko teit on nuorempiakkii, ni keittäkää kahvit”. 

Ni sitte joku nuor mies rupes keittämää kahvia ja sitte keittivät. Ne sotamiehet lähtivät sieltä sitte pois ja Kaisa sano, et hyö olivat sellasia pieniä tyttöjä, toisillakymmenillä sit, ni tuota heitä nauratti, ku ne mänivät, marssivat siellä tiellä, ni yks mies sano, et ”kyl työ nyt nauratta, mut ku myö tullaa takasii, ni että työ naura sitte”, mut ei ne sit ennää takasii tulleet.

Hiekan olivat sit olleen, Matin (Hyypiän) Simo ja Hiekan (Bycklingin) Jussi olivat jossakin mettälaossa sit karussa ja Huuko (Byckling) ja sit joku renki, mikä niil ol sitte Hiekassa, ni ne olivat vieneet tuonne Virolahteen päin punasia kyyissä ja tuota se renki ol sanont, et nyt ko nää hevoset on niin väsyneitä, jos myö lähetään kottiin, ni myö jouutaan kerrassa uuestaan lähtemään, hevoset ei kerkiä syyä. Ne mänit jonnekiin mettälaolle ja syöttivät hevoset siellä ja sit läksivät kottiin, ni sitten ne olivat ne punaset lähtenynnää sieltä sit Hiekasta pois ja sen jälkeen ei oo kuult ennää.

Niitä kuitenkiin Laihajärvellä liikku, niin punasia kuin valkosiakkii, mut sotimisia ja yhteenottoja siel ei tapahtunut?
Kulki, se ol niinko läpikulkupaikka sen maantien takia vissiin. Ei nii sotimisia eikä tappamisia, muuta ku Laisinkyläs se Kivelän Mooses, mut sekkii ol kuulemma tarkotettu joku muu, väärä mies, mikä tuota ja sit se Taneli se Kivelän Väinön ja niien Matin isä, ni sitä ne kuulemma ettivät kovast, mut se ol silläviisii piilossa, et ko ol sellain korkeaperäinen sänky kaammarissa, ni se ol sen sängyn ja seinän välissä, ei se ei näkynt tänne. Se säästy silviisii.

Ketkä ne niitä ettivät, olik ne punasia vai?
Ne ettivät niitä siellä. Sellasia, jotka eivät lähteneet niien punasiin joukkoon ja sit kannattivat tietystkii niitä valkeita siit. Sellasia siit ettivät.

Kumpaa puolta oli Laihajärvellä enemmistö punasia vai valkosia?
En mie tiiä sitä. Rauhallisia ihmisiä ainakii ne olivat, koskei ne kummallekkaa puolelle männeet, eikä olt mittään sellaista.

Oliko nää punaset sieltä Miehikkälästä, Virolahdelta vai jostain täältä muualta?
No ne oli jostain muualta. En mie tiiä, sanoko se Kaisa, tieskö se sitä, että mistä ne olivat, jostain tuolta kauempaa, ei ne olleet paikkakunnnan ihmisii ensinkään.

Eiköhän ne ollu ympär Suomea varmaan?
Kerääntykö ne sinne, ku sinne Viipuriin päinhän ne olivat lähteneet siit sillon. Ei siel tosiaan, niinko meilläkään, ni ei kerrottu siitä, et se meikäläisen mieleen ois jo jääneet sit jotkut tuollaiset erikoiset.

Joku on kertonut, et ne ois vieneet jossain talossa viljaa piiloon, onks sinulla tietoa siitä?
Kyllähän ne vissiin veivät isännät sitte niihin mettälattoin ja jos ei olt paikkakunnan ihmisiä, ni ei ne vieraat osanneet ettiä niistä niittylattoista ja niist sellaisista. Sillan piilottivat niit syömätavaroita sit.

Kun ne tuli taloon, ni vaatiko ne täyttä ylöspitoa, ruokaa vai mitä?
En mie sitä tiiä. Hevosiahan ne käivät meiän kylässä sit hakemassa. Kertovat, et Matin (Hyypiän) Hanna ei antant sit hevosta, se laitto Lyijyselle sit, et sieltä hevonen, ni Alina (Lyijynen) aukas tallin oven auki ja siel ol sellanen nuor varsa ja ku se nosti jalat pystyyn ni mies sano, antaa olla, ei hyö huoli. Muut hevost ol viety ja se nuor hevonen, joka ei olt valjais olt koskaan, ni se ol siel tallissa sitte ja se ol villi, ni ei huolineet sit sitä.

Ne oli varmaan menossa Viipuriin päin ja ne tarvitsi kyytiä, ne otti pakolla ne hevoset?
Mut sithä ne vissiin, kun ne sieltä Viipurista läksivät niinko karkuun päin, ni sithä ne taas vaati niitä kyytmiehiä viemään.

(Laihajärven kylätoimikunta. Lahjan haastattelu Artjärvellä 21.2.1996)