Mikä se oli semmonen ko puollankanen sanottiin?

Kuuselan maakellari

Toivo Koson (Kuusela) muisteloita, osa 3

Mites teillä perunat säilytettiin? Minkälaisia nää kellarit oli perunan säilyttämistä varten?
Laihalla oli melkein joka talossa suuret kivikellarit, pitkiistä kivituukkiista ja sinne ne perunat ajettiin ja siellä oli käytävä keskellä ja kahenpuolen laarit, mihin ne perunat kaattiin sit. Siellä ne kyl säily.

Ne oli niinku maahan kaivettuja perunakuoppia?
Maahan oli tehty ja sitten monessa paikkaa, meilläkii oli Kuuselassa talon alla sellanen kellari. Nyt kun käytiin siellä kerta retkellä ni siellä oli joku. Taisto sano, et siel on joku peto. Mäni siihen kuusen juurel oikein polku, se oli kaapint siin, mikä lie olt.

Uudet vuokralaiset pitäneet perunoita siellä. Mites perunannosto tapahtu, oliks se talkootyötä sitte ko koneet tuli, vai oman väen kansko se nostettiin?
Ei, kyl se naapureitten kans yhteistoiminnas oli kaikki. Siel oli monen talon sakkia se ain oli semmoset juhlat oikein se puinti sekä se perunannosto.

Oliks nää maanviljelyskoneet ja vehkeet siel yhteisiä, vai oliko jokaisella omia koneita?
Ei meil ollu, meil ol tuota setän kans melkein niinku yhteiset koneet kaikki. Olhan niitä nyt kyntöaurat ja tuota jotakin pientä mut suuremmat ol yhteisiä.

No teillä pellavaakin varmaan viljeltiin, koska se pellava kylvettiin?
Pellava kylvettiin keväällä aikaisin ja syksyllä sit tuota nostettiin. Sillai lyhteittäin revittiin sieltä pellosta ja sit vietiin ne lyhteet sinne järveen ja pantiin kiviä päälle ja ne oli siellä parisen viikkoa liossa järvessä ja sit sieltä tuotiin ja saunassa tai sitte riihessä myö niitä pellavia aina kuivatettiin oikein kuivaks ja sitten oli sellaiset puuloukut, millä naiset niitä hakkas hienoks ja sit oli sellainen pienempi vehe lipsuks sanovat sitä ja sen kans sit niinku tekivät: hienosäätön ja siintä tehtiin sellaisia kääröjä, mitä sitten talvella naiset kehräsivät ja kutovat kankaita. Kaik kankaat kudottiin pellavast melkein itte.

Mikä se oli semmonen ko puollankanen sanottiin, oliks se pellavaa vai villaa vai mitä se oli?
Lampaanvillaa, lampaita oli joka talossa, se oli puhdasta lampaanvillaa. Lampaita oli niin paljon, et tuotiin aina kevääl, laskettiin pikkupoikan ollessaan vapaaks tuonne ja siel oli Mustallaojalla ol Lattajärvensuo, mikä käsitti monen kylän, Taikinan kylän ja sitte Salajärven ja Kolholan kylän. Se ol suur suo ja siellä ku mäni sinne meien lavan katolle kattomaan, ni siellä oli kyllä tuhansia lampaita ja niil ol jokasella nahkalaput kaulassa, mis oli nimi ja syksyllä sitte niitä lampaita sieltä kerättiin ja niitä sai hakia Salajärveltä ja Kolholasta ja milloin mistäkin sieltä Taikinan puolta. Ne ilmoitti aina sit sieltä kirjoittivat, et täällä on teiän lampaita.

Oliks tää sit lampaan villasta kudottua kangasta tää puollankanen?
Se ol lampaan villasta, naiset sen raassivat sellaisten raassien kans ja sitten tuota kehräsivät ja kutovat itte ja sit oli sellaset vanutusvankkurit sanovat, siel oli Toivarissa ja sellaset vankkurit, missä aina käytii vanuttamassa, sit kuumaa vettä ja sit rankkaa kantta siin veettii ja se ol sellanen pykäläinen, molemmat kantit sekä pohja. Siinä veettii sitä eestakasiin kahteen mieheen ja siinä sitä vanutettiin niin kauan. Siintä ois saant vaikka kuin paksua.

Siitä tuli niinko huopaa sitte?
Niin, se oli Rytkön Juoso teki niistä sitte, se oli räätäli, se teki niistä sitten vaatteet, sarkavaatteita, housuja ja puseroita ja sellaist se oli.

Mites talvella tehtiin sitte näitä mettätöitä?
Se oli kirves ja pokasaha ja justeeri. Kaik paksut puut pantiin justeerilla poikki ja kahteen mieheen ja hienommat pokasahalla ja halottiin sitten kirveellä haloiks.

Mites teillä polttopuut kasattiin, mihinkä aikaan vuodesta niitä tehtiin?
Se oli syksy, milloin kasattiin polttopuut metsässä kasoin ja talvella ajettiin sitten parireellä ja yhellä reellä ajettiin ne kotiin ja pinottiin ja sit kevättalvella pokasahalla sahattiin ja halottiin siinä kuivumaan.

Ne oli kesän ulkona?
Meil oli semmonen. Ne oli joillakii ulkona ja meil oli tuota sellanen halkoliiter siinä talon yläpuolella siin ei ollu seiniä. Siin ol halkopinoista vaan seinät ja sit sinne keskeen vaan viskottiin niitä. Ne kuivui siinä.


Myytiiks teillä sit puuta, tukkia halkoja semmosta?
No hyvin vähän sitä myytiin, mutta niistä lehtikoivuista tehtiin halkoja, mitkä ajettiin sinne Pöngän luo ja siinä kevättalvella sahattiin ja talvella sahattiin ja kevättalvella ajettiin Ala-Urpalaan. 

Nää lehtikoivut oli niitä, kun tehtiin lampaille lehtivihkoja ja mites sitte nää vihdat tai mikskä niitä siellä sanottiin, tehtiinkö ne samaan aikaan ja mihinkä aikaan kesästä se aina tehtiin?
Siinä juhannuksen tienoissa, silloin tehtiin lampaan ruoka sekä vihdat. Vihtoja oli joka talossa riuussa kuivumassa jossakin parvella,

Mikä koivu oli parasta vihta-ainetta?
Se oli rautiaiskoivuhan on paras.

Käytettiinkö teillä turvetta?
Turvetta meillä käytettiin, meil oli enstäin tuota, jos havumetsää, kuusimetsää hakattiin, ni kaik havut ajettiin pihalle ja siin hakattiin karjalle aluksiiks ne ja ne oksan ruotot, niistä tehtiin hellapuita ja tuota sitten tuli se suohomma Munasuoks sanottiin.

Se oli siellä Latjärven suon yläpuolla sellanen suuri suo. Siin oli kun katso suon reunasta taikka sieltä - sammallatoja siel ol niin paljon, et se oli kuin kaupunki. Siin oli justiin tällaiset haasiat ku sitä puuvartisel lapiol nostettiin ja pantiin siihen montun reunalle. Siinä ne kuivit jonkun öitä ja päiviä ja sitten pantiin ne seipäille ne turpeet ja kun ne seipäät kuivivat, jos ol hyvät ilmat, ne kuivi nopeasti, mut jos ol sateista, ne kesti kauemmin. Sitte ne ajettiin tuota niist seipäistä sammallatoihin. Ne oli sellaisia et niis ei olt seiniä, muuta ku sellaset haasiat ympär laton ja tuota se turpeist laottiin ne seinät. Toiset teki seiniäkkii. Kevättalvel ajettiin sit niitä kotiin niit turpeita parireen häkkiillä ja se jauhettiin sitten karjan aluksiks sikäli ko niitä tarvi. Se oli Monnon Iivarin tekemä sellane rulla, mitä mies pyöritti. Se ol ja kokolailla rankkaa touhua, jos ol kovia turpeita. Sit tätä käytettiin karjan aluksena. Meilläkii oli kolme sellaista latoa siellä. Olkikatot niis oli ja kyl siel ol joka talol.

Missä päin sitä kylää tää Munasuo oli?
Se oli tuota Latjärven suo, Lihavan takana siel. Kaupalta lähettiin, mäntiin Monnon pellon yli siint talvenaikaan ja sit ajettiin sen Lihavajärven pään poikki ja sit en se oli siinä Välsuon peltojen ja Lihavan välillä, siin oli sellanen suo. Siin oli Matin Laurin metsä, oli tällä kylästä kattoen vasemmalla puolla ja Kokon Eemelin mettä oli siellä oikealla puolla ja se oli Hämäläisen ja Kotolan tiloista se suo. Sitä en tiedä, et miten ne oli sen sit lunastanneet, mut siel ol joka talolla sellanen kimpale, oisko hehtaarin verran taikka toisilla voi olla enemmänkin.

Käytettiinkö siellä sit sellaista mutaa, ajettiinko sitä pellolle ja tarviko sitä siellä olla?
Kovilla mailla ajettiin paljon mutaa, sitä ajettiin tuota melkein karjanlantaa kerros ja sit taas mutakerros siihen sit taas karjanlantaa. Tehtiin korkeita karjanlantapattereita sinne pelolle ja keväällä sit ennen toukotöitä levitettiin. Sinikka sano tuossa, että hänkii ol siellä setällä käsineen levittämässä, ku se ol niin jäistä.
Se oli talven sitte muhimassa siellä patterissa ja sitte se oli hyvää levittää keväällä.
Se oli tuota talven, sitä syksyl alettiin heti ajamaan välillä kärriin kanssa ajettiin, ku talvella navettaan lantaa tuli, ajettiin niitä pohjia. Ajettiin mutaa, tuli lunta ja sit taas lantaa siihen. Se oli pellolle äärettömän tärkeä lääke, ei huolint paljon apulantaa.

Minkälaisia nää nelipyöräkärryt oli siellä?
Nelipyöräkärrit oli sellaisia, niis oli sellaiset reslat sanottiin ja sitte siin oli ne etupyörät oli, siin ol sellanen linkku. Etupyörät taipuvat siinä kurvin mukkaan ja sit jos haluttiin kaataa. puupyörät ja rautavanteet. Niit oli niitä pyörän tekijöitä joka puolla ja niitä Monnon Iivar kyllä tako niitä pyörien päälle niitä vanteita. Mie muistan kyl ihan tarkkaan.

No mites sitten sontaa ajettiin, ajettiinko niillä vai oliko niihin omat kärrit?

Nelipyöräkärriillä sulan maan aikana, sit oli talvisaikaan parireet tai yhessä reessä oli sellaset reslat sanottiin ja niillä ajettiin lanta ja sit se miesvoimasest käännettiin, mutta sit myö tietettiin loppuaikana sellainen, et sen voi kipata. Sellanen korkea reki ja siin oli sellanen lavetti ja siihen mätettiin hangon kans lantalasteja ja sit kipattiin sinne ja siellä tasattiin sitä.

Heinähäkit oli kärrien päällä. Siin oli sellanen kaks sellaista poikittain kärriä sellaset niinku kaksnelosesta tehtyä ja siin oli reiät kahen pään ja sit häkit oli sellaset taas vastaavat, ne oli vähän sellaset unkeelliset, et niissä oli se häkin se ei lähtent suoraan se pit olla sellanen juuresta, et se lähti vähän käyrään sinne ylöspäin ja sit siinä oli neljä ja toisilla viis sellaista varpaa ja päis oli tuota taas sellaset, et ne sai sellaset puut ja siihen oli länkit päissä, mitkä tuota sai panna yhteen, ettei ne levinneet.

Nää oli sit nää häkkilaidat, ne sai nostaa pois?
Ne sai nostaa pois ja parirekissä ne oli aika pitkät. Ne oli siina nelisen metriäkkii pitkiä häkkiä. Siinnä sai suuren kuorman ja sammalia. Sammaliakkii ko mie ajoin kahella hevosella, toine hevonen juoks jälestä. Vein lantakuorman sinne Välsuohon ja sit toin sammalkuorman poistullessaan ja Kokon Reiska oli, se Alatalon Reiska, se oli sellanen nappulapoika ni se joka aamu aikaseen tuli, et jok lähetään hevosiin kans johonkii.

Kuinka pitkiä ne heinänajomatkat oli talvella, kun oli aika kaukana niitä peltoja?
No Välsuosta oli jotain vajaa neljä kilometriä ja sitten tuota sieltä Mustaltaojalta oli melkein viis kilometriä. Kyl se palsta oli vähän yli viis kilometriä pitkä ja se pelto ol melkein siellä päässä ja se tie oli väärä, ni sinne tuli sitä matkaa enemmän, mut muut oli nää niittymaat, mitä oli siinä Hengolla, ni ne oli, ei ne olleet kuin siinä vajaan kilometrin päässä.

Oliks tää heinä niinku pääasiallinen rehu karjalle?
Heinä ja sitten kauran olki, ei ohran olki ei annettu paljon, mut kauran olki oli. Kaik enstäin annettiin niille jauhoja ja sitten niille heiniä ja sitten pantiin siihen pöyälle vielä niitä kauran olki. Jauhot annettiin ensimmäiseksi ja sitten annettiin se muu ruoka ja vettä. Vettä oli meillä enstäin alkuaan oli siellä Kuuselassakkii oli se puuputket sieltä kaivolta. Se oli syvä kaivo ja puuputket Monnon Iivarin kaivamia reikä siihen keskelle paksuun tukkiin ja sitte myöhemmin ja käsipumppu siellä päässä, millä pumpattiin ja siintä kävi taas sellainen ränni sinne pöyälle. Mut nyt meil ol ennen sotia oli kalvanoitut putket siellä, toisenlaiset pumput.

Oliks teillä kuinka iso karja?
No meil oli siinä, siihen navetan pöytään sopi kymmenen, se ol siinä kymmenen luokkaa ja sit ol tuota niitä pikkueläimiä viel oli siellä toisella puolla, missä oli ylhäällä oli kanat, kanahäkki ja alhaal oli tuota niitä mullikoita ja sikaporsaita. Meillä oli erikseen sellanen, mis oli lampaat ja sianporsaat. Sianporsaita meil oli aina.

Kuinka aikaseen teillä aamulla naisväki meni navettaan?
Kyl se viien, kuuen aikois oli aina. Sinne sitä piti vetää joka aamu ja tuota sen jälkeen vasta juotiin aamukahvit ja syötiin puurot. Ensimmäinen työ oli puhdistaa se, viskoa sieltä vieraat aineet pois ja sitte oli lypsy.

Ruokkiminen alko heti sen lypsyn jälkeen ja tuota kesäaikaan maito pitettiin lähteessä. Siinä oli lähde ja maitotonkat ja tuota ja talvisaikaanhan se jäähty muutenkii. Se oli käsilypsy siihen aikaan.

Ku maito oli jäähdytetty, mitenkäs se jatkokäsittely alko?
No se tuota alkuaanha mie olin ihan nuorena, niin tuota se Jaskoilla oli niitä maitokiuluja, missä se annettiin olla siel oli aitassa pitkät hyllyt ja niitä ol maitokiuluja ja se maito annettiin siinä hyytyä ja vähän jäähtyä ja kerma nousi pintaan. Sitte se kuorittiin se kerma pois siintä ja puukirnulla kirnuttiin, pystykirnulla ja toi vasikoilla annettiin sitte kurriks sanottiin sitä.

Käytettiinkö voi kokonaan kotona, vai menikö sitä myyntiin?
Voi tuota vietiin kauppaan ja sillä vaihettiin kahvia ja sokeria. Sellaist se oli sillo ihan alkujaan enneks sitä maitoa ruvettiin tuota markkinoimaan. Valiohan sitä alko sieltä hakea sieltä osuuskaupan saunan eteisestä. Sinnehän ne vei niitä maitotonkkia jokainen ja Valio auton kans sit kävi hakemassa niit sieltä pois.

Missä Valiolla oli meijeri lähinnä, veikö se Virojoelle päin ja Viipuriin päin?
Viipuriin päin se vei. Oisko Virojoella ollu siihen aikaan vielä, se oli vähän jälkeenpäin, kun vasta Virojoelle on tullut meijereitä.

Muistatko kuinka lehmien tuotot oli siihen aikaan? Kuinka paljon tuli vuorokaudessa maitoa yhdestä lehmästä keskimäärin?
Ei sitä tuota oikein, kyl se oli se sato hyvin pieni. Ei se ollu sellaista luokkaa ku nykyään. Se oli tuota, jos se oli kahteenkymmeneen litraan meni, ni se oli jo hyvä lehmä.

Montas kuukautta lehmä yleensä lypsi, eiks ne ollu ummessa osan vuotta? 

Monta kuukautta oli semmosta aikaa, että tuotosta tuli?
Pari kuukautta oli vuodessa melkein, että ne oli vain ruokaa pyytämässä, mut ei mitään antamassa.

No oliko lehmät kevätpoikivia vai syyspoikivia vai talvipoikivia?
Niit koitettiin järjestää aina, et sitä oli aina vähäsen tuottoa, että ne oli koitettiin aina jollain tavalla järjestää ja vaiheltiin välistä toisten kans ja niin poispäin.

Ostettiinko naapureilta lehmiä vai oliks ne kaikki kotikasvattamia?
Suurin osa oli kotikasvattamia. Niit oli aina tulos niitä uusia alkuja mutta joskus tehtiin niinkin, et niitä vaihettiin. Kellä oli tuota kevätpoikivia ja niin poispäin ni vaihettiin niitä. Hyö halus taas toisenlaisia.

Siellä sikaa kasvatettiin varmaan joka talossa Oliks sitte muita näitä nautaeläimiä, mitä lihaks laitettiin?
No lihaks teurastettiin joka syksy. Sitä oli aitassa sellaset lihatiinuks sanottiin sellasia suuria puisia asteita. Teurastettiin sika ja sit joku mullikka ja pari lammasta. Siin ol se vuoden lihatarvis sit, mikä varattiin ja pantiin paljon suolaa, ettei se kesällä mänt pahaks ja keväällä jotkut sit niitä vähän palvaili ja niin poispäin, jos oli vähän suolaa pantu.

No kuinkas isoks sika kasvatettiin, oliks siinä mitään määrää, laskettiinko se kuukausissa vai oliks painon mukaan ku kasvatettiin ennen kun teurastettiin?
Ne oli melkein sellaisia satakilosia. Sanottiin aina, että läski pitää olla pöytäveiten terän paksuista. Se oli vasta hyvää, sit ku ne kylmänä metsään lähti, ni kylmänä, raakana siellä vuoli puukon kanssa. Se oli poikaa.

No oliks siinä mitään perää, ku mie muistan, lapsena kuulin sitä, että niin kauan sikaa kasvatettiin, ku se alko istumaan, ni sitte se oli niinku valmis pistää penkkiin?
No niinhän ne sano sitäkiin, mut tuota en mie muista, et meil ois istuvii sikoja ollu, mut tuota.

Kukas teillä teurastukset teki?
Isä teki kaik teurastukset, mitä aina teurasti ja myötiin, ni siintä teurastettuja sianruhoja. Meil ol aina useampia sikoja yhtaikaa.

No mitä näitten lampaitten ja mullikoitten nahoista, ko teurastettiin ni sit tehtiin?
Niist tehtiin nahkaa, mistä tehtiin jalkineita. Lampaannahat parkkittiin, Kosensillalle vietiin sinne ja siellä parkittiin tuota ne kaik karvoineen, niist tehtiin vällyjä ja peitteitä. Mullikan nahat ja lehmän nahat tehtiin, paksut lehmän nahat tehtiin pohjanahkaa ja hienommat nahat tehtiin tuota taas mistä tehtiin jalkinein päälliset. Ite tehtiin kaik jalkineet.

Muistatko yhtään, että millä lailla tää parkitteminen tapahtu?
En mie sitä muista. Kyl monta kertaa mie vein sinne, mutta tuota pajun kuoria ne varas aina paljon ne parkitsijat. Ne liotti sen varmaan semmosessa aineessa, mis oli pajun kuoria.

Meil oli aina kymmenkunta kanaa, et saatiin ite kananmunat ja sitten tuota saatiin aina kaupasta vaihtaa tavaraa, ehä sillon rahaa tunnettu niin ko nykyään. Raha oli sillon lujissa.
Muistatko yhtään, et kuinka paljon esimerkiks maitolitrasta sai silloin ja kuinka paljon sai kananmunista kilo?
En muista sitä, en muista kyllä. Kananmunia aina vietiin sellanen pari kiloa, kolme kiloa. Tuotiin tavaroita sit taas kaupasta ja se erotus pantiin rahana.

Niinko vaihtokauppaa aika pitkälle? 

Se oli sitä.

No sitte ko nää aamuaskareet ol siellä navetassa tehty, niin kerroit tuossa äsken, et sitte syötiin ja sit lähettiin muihin hommiin ...

Laihajärven kylätoimikunta.
Toivo Koson haastattelu Utissa 2.11.1995.
Valokuvat laihajärveläisten kotialbumeista.