Isä ol ensimmäinen kansakoulun käynyt Säkkijärvellä

Harjulan Ainon muistelot, osa 7


Mennäänpä sitten seuraavaan aiheeseen. Koulullahan oli kirjasto. Tuliko käytyy siellä lainaamassa kirjoja?
Siellä koululla ol sellainen kirjasto, jotta se ol vissiin tuon kokonen niinku tuo meiän kirjahylly, mut tuota siin ol ovet siit, jotta siinäkiin ol vielä kaapit täällä alapäässä ja siit kirjat. Se ei olt muuta miun mielestä miun muistin mukaan siihen aikaan muuta niinkun koululaisia varten satukirjoja ja sellasia, jotta jos kuka aikuinen siit halus niitä käyttää. En mie niin varma olt. Voihan siel siit vaikka joitain kirjoja ois olt muunlaisia, mut yleensä mie en nähnt siel enkä tient millonkaan niinku aikuisiin käymisiä, että ne ol niinku meitä koululaisia varten se kirjasto. Voihan siellä sit jottain vähäsen olla, mut ehän siihen sovikkaan niin pieneen. Tuollainen ihan vaan pien kirjahylly. Ei siel sen parempaa kirjastoa olt.

Ostettiinks teille kotiin kirjoja? Oliks teillä kotona kirjoja?

No kyl meill ol, mut tuota hyvin vähän meillä ol mittään sellast niinku satukirjaa ja sellasta.
Ne ol enemmän et tuota, ne ol mieluummin, et isällä ol kaikenlaist sellaista, se ol niinko työkirjaa. Se ol sen tapasta, ko meillä ol isällä, ku se ol kirvesmies, nikkar, suutar, räätäl, maalar, se ol kaik. Meil ol, sorvi meillä ol ja siihen aikaan, kun isä vielä käi niissä vieraissa rakennushommiissa, ni siihen aikaan ei olt valmiita ulkomaaliakkaa, kyl sisämaalia vissiin jonkunlaist ol, mut ulkomaalia ei olt valmista ensinkään. Se ol vaan maalijauho ja sit öljy, mut meil ol maalimylly. Isä tek sen. Meil ol maalimyllykii ja isä tek siit aina, mihin tarvi. Missä tarvi käyä niinkun ulkopuolta rakennuksia maalaamassa, lämpymiä sekä noita ulkorakennuksia. Isä tek kaikki ne maalit kotonna.

Minkälainen se maalimylly oli?
Jos mie nyt sanosin, että se ol tavallaan niinkun ennen vanhaan ol separaatti. Se veivistä kierrettiin ja siit siinnä ol sellanen isomp tää tämmönen se ylimäinen osa, mihin laitettiin ne öljyt ja ne jauhot ja siit sieltä tul siit sellanen, mites se tulkaan se sieltä. Miun mielestä, niinku se ois pitänt olla jonkuu semmosen jakkaran päällä, että se tul sit sieltä alta pois se. Ku sitä pyöritettiinn, ni sikäli se virtas sit sieltä valmiina se johonnii astiaan. Öljyt ja ne jauhot sekal siinä veivistä kierrettiin ja sit sikäli tul sit valmiina virtas sinne jonkunlaiseen maaliastiaan ....
Tietysthä siin jonkun täyty olla se mikä hämmens siinnä. Se ol ihan täyttä rautaa ite se mylly, niin painava, jotta ehän mie vissiin ikänään siihen puuttuntkaa lapsenna. Ol se niin painava.

No teil ei sit muut lukenu vapaa-aikana kirjoja kun teiän isä?
No mie nyt luvin minkä luvin sit aikoinaan sillon lapsena satukirjoja, mut aikaihmisenä miul ei olt aikaa lukia mittään. Se ol viis minuuttiakkii asiaa, enkä mie joutant ikänää makkaamaa kun viis tuntia yössä. Nyt se tahtoo männä sammaa rattaa viel nytkii, ku mie siihen totuin. Niin ja nyt joutasin lukemaannii, mut nyt kun miul ei oo silmiä, ni se on sit tällaist tää elämä.

Tuliks teille mitään sanomalehtiä?
Tul, no Karjala tul siihen aikaan ja tuota mie niinko muistan, et sit niille talloille tul niinko se ois olt Maakansa. Sit ko mie olin aikuinen sit jo, ni mie olin Koti-lehen asiamies. Mie kulin taloja pitkin ja käin ettimäs tilauksia.

Tuliks teille semmosia naisten lehtiä, niinko Nyyrikkiä ja muita?
Ei, kato kun miun äiti ol niin vanha ihminen, että ehän se pystynt mittää sellasia kirjoja sellasia lukemaankaa. Se kun ei olt käynt koulua. Se ol vaan muuten opetelt lukemaan. Mie en tiiä miten se ol oppint sit lukemaan. Isä ol ensimmäinen kansakoulun käynyt Säkkijärvellä koulumestar Nakarin kans käivät, kun ei Säkkijärvellä olt koulua, ne käivät Virolahen puolla Ylä-Urpalassa. Se ol kaksvuotinen.

Tuliks ne lehdet sinne samana päivänä, kun ne oli ilmestynyt, Karjalakin?
Luulisin. Se ajo kirkolta hevosella, ni kyl mie luulisin, jotta se ol, koska se tul vasta niinkun iltapäivällä se posti aina. Se ol Anttilassa niin kauan kun mie muistan. Ol se kuulemma sit Rytköllä, mut siit kun myö asuttiin Urpalassa, ni mie en siintä tiiä mittään. Se ol kuulemma sil aikaa, kun myö asuttiin siellä Väinön kotonna Virolahessa, ni se ol Rytköllä.

Ketkä teillä oli lähinaapurit siellä?
No Typöt ol siinä mielessä kaik lähin, että tuota Typöltä tultiin miua yhtenään hakemaan, ku siinä se emäntä se Emma sillon ni sairaloiset jalat, ni tuota sinne lapset tulit aamulla aikaseen hakemaan, et tuota nyt ei taas äiti kykene mihinkään, et tuota tulisit sie meille. Miun tarvi männä siit sinne tekemään kaikki, lypsämään ja tekemään aamuhuusholli, laittamaan ruoka ja tiskata separaatit ja kaikki ja sit mie läksin Anttoonin kans, isännän Anttoonin kans pellolle. Sit mie olin siel päivän peltotöissä ja illalla tultiin kottiin ja sit se ol taas se samat työt siellä ja sit miun pit lähtiä viel niien töien jälkeen enolle hakemaan ja ettimään sieltä ommaa lehmää ja tekemään siit vielä omat työt siit sillo illalla.

Niin paljon oli naapurien kanssa yhteistyötä, että jos tarvi, niin voi käydä apua hakemassa?
Niin enollahan mie yleensä kaiket päivät kesällä töissä olin, mut siit tällasia tapauksia kun sattu, ni tuota ehän mie sillo voint olla siit mänemätä.

No naapurista käytiin vissiin lainaamassa, jos sattu vaikka sokerit tai kahvi loppumaan?
Ei meillä käyty sellaisia. Jokainen ol omavarainen.

Jossain haastattelus on tullu esiin, että jos satunnaisesti sattu loppumaan, ni voi naapurista lainata?
No mie voisin melkein arvata ne paikat. Mie tunnen niin hyväst kylän ihmiset. Mut ei meiän puolla kyllää olt sellaist missään.

Joulupukki
No joulupukki ol, että mie käin Hellbergin lapsiilla siin naapurissa ja Typön lapsiilla. Se harmitti aina, että kun mie ensin käin saunassa ja sit pit laittaa pellavatappuroista tukka ja parta ja viiksit ja kaikki. Ja ol jo saunassa käynynnää. Se miua aina kyllöitti, etsit ol kaikki sen näköisessä tuhruskaissa.

Tunsivatko ne koskaan pukkia?
-Ei.
Sillon kun ol taas tuo Väinö ol pois sillo sota-aikanna sillon viimisenä jouluna, kun myö sit jou'uttiin kotonta pois, ni siit se Herra Iivar käi tällä Seijalla joulupukkinna, kun tuota ei olt Väinöä sit kotona ja myö oltiin vaan papan kans. Siit mie muistan sen kun Väinö ol jo aikoinaan tehnynnää siit kesän aikanna sellasen niinku nukkein reki tokkia varten, ni tuota sit se toi sen ja siit siin ol sillä tavaroita siinä kelkas siinä reessä. No ku se pukki tul, ja tää pelkäs niin mahottomast sitä pukkia ku se ol nii hyväst laitettu, ni tuota tää pelkäs sitä nii kovvaa. No se sano siit tälle, jotta no nyt täs ois siulle näit tavaroita ja tää reki ja se antel siit tälle niit tavaroita ja se sano, että no jos et sie siit tätä rekiä huolikkaa, ni mie vien tään pois, ni kylläpäs rohkeutta tul. Kyllä se tul kiireest hakemaa ja otti siint sevakosta kiinni ja ehän sitä kuka kelle anna.

Minkäslainen se oli jouluna se "pistetään suutaria silmään", oliks se joku leikki?
No ol. No se ol sellainen jotta, ku ennen vanhaan kotonna kaikki leivottiin. Se ol sellainen leipälapia, että niinkun työ nyt jokainen tiiättä, et se on tällainen aika leviä ja pitkä vars. Sit toinen ol sellanen lapia, että siinä ol yhtä pitkä vars ku siinä suuremmassakiin, mut siin ol tämmönen soikia kapia, semmonen kolmekymment senttiä pitkä suurinpiirtein ja viistoist senttiä leviä. Sillä otettiin ne kypsät leivät ja piirakat uunista. Sitä sanottiin, jot se on otinlapia. No se lapia otettiin ja sit otettiin sellainen halastu koivuhalko. Siit kumpikin käi kumaraan, siinä tarvi kaks ihmistä, molemmat käivät kumaraan sillä viisiin, jotta selät yhteen. Ja se halko laitettiin tuonne toisen etteen pystyyn, ja toinen pitel sit siintä otinlapian varresta kiinni taas, hänellä ol se otinlapia siit taas siellä eessään ja se ei nähnt se mittään, kun ol selät yhessä, ni se millä se otinlapia ol sen ois pitänt saaha siit tästä näin täält jalkoin välistä siit käi se vars tuonne kummannii jalkoin välistä tuolta, ni sen ois pitänt saaha sen otin lapian kans kaaettua se halko. Se tökki ja tökki, mut kun se toinen pitel siintä otinlapian nyt siintä päästä kiinni, mikä varjel sitä halkoa, ni kyl siin ol siit metel. Monta kertaa se kesti aika kauan, ennekun siihen sattu, ku se varjelija ol oikee hyvä. Se ol ihan aikuisiin joululeikki.

Muistuuks muita tällaisia leikkejä mieleen, oliks se panttileikki?
No sokkoa leikittiin. No ihmisiä saatto olla vaikka kuin paljon, missä vaik ois istuneet tuvassa. Siihenhän ottivat ossaa monta kertaa aikuisetkiin, vaikka kuka ois olt missä. Yhelle laitettiin jonkuulaine rätti silmiille ja sen pit siit löytää sieltä joku ihminen ja sit tunnistaa se ja jos se tunnisti sen, ni sit se vaihtu taas se sokko. Sitä ol joulun aikanna.

Meiän puolet, en mie tiiä olks sitäkää koko kylässä, ni vanhat ukot talven aikanna ni tuota kaiket pyhät iltapuolen ni ne käivät siinnä Herra Iivarilla ja siin ol niitä vanhoja ukkoja aika monta, ne pelasiit tominaa. Siit miun isä otti siintä mallin niihen, kun niil ol oikein ostetut sellaset posliiniset tominapalikat, ni tuota miun isä tek pahvista siit ne palikat ja se tek ihan samanlaiset, mut ne ol vaan pahvista ja sit maalas ne. Ne ol sellaiset, ne ol mustasta ja valkiasta. Valkiaan ol tehty mustasta sellaset pilkut ja päinvastoin siit taas. Se ol mukavaa se tominapeli. 

Se ol domino, sitä sanottiin et dominaa. Sit siin ol lätkä, mis ol samat merkit kahtapäätä. Se ol sellain soikia palikka, 5 cm pitkä. Sit siin ol viiru poikkiviiru siinä keskellä ja sit tuota siin ol sellasia ihan sellasia pieniä, kuin mie nyt sanosin pari millisiä, ni sellasia pilkkuja sit ol niissä posliinisissa, et se ol värillinen ja se ol oikein niinku reikä sellanen pikkarainen, mut miun isä tek vaan maalaamalla ne pilkut. Niit ol kuuteen ast. Sit ol sellanen lätkä, mikä pantiin poikittain aina siihen kun niitä laottiin pöyälle, et aina sama numero ol kohakkain, vaik ol eri väri, ni jos ol sama numero kohakkain ja sitte kellä oli lätkä, ni se pantii poikittain. Siinä lätkäs tarvi olla samat numerot kahtapäätä. Yleensä niis ol eri määrä pisteitä. Esimerkiks yks ja täällä päässä ol kaks. Kellä siit ol, että kuka jatkaaa, jos ol piste kaks, kellä oli sit siihen se kakkonen. Ei päässy vuoroon peilaamaan, jos ei ollu sopivia numeroita. Se hävis kenelle jäi enemmän korttii käteen. 

Kävikö ne siellä puolella korttia pelaamassa?
Ei meiän puolla ei pelannu korttia kukkaan. En mie tiiä nuoria miehiä, ehän siel oltkaan. Ehän
siel olt ko Typöllä. Ei siin nuoria miehiä olt.

Minkälaisia leikkejä lapsena leikitte sillon ennen kouluikää?
No se ot sellaista, että se ol se Martta miun kaverinna, kaiket päivät myö Ieikittiin. Ei yleensä Martta meillä niinkään käynt, mut mie mänin niinko joka aamu sinne Martalle ja tuota kaiket päivät myö siel leikittii. Talvella leikittii tuvassa, kesällä leikittii ulkonna ja aika paljon meil ol häitä.

Kukas tää Martta oli?
No se ol se Hyypiän Viljon, mikä meiän toiselta puolelta muutti toisellen puolten, Hyypiän Viljon vaimo. Martalla kun ei ollu yhtään miespuolist tokkaa. Miul ol yks. Miul ol se Ilanen Paavo, jotta sil ol tuota kuus naamaa. Sil ol kuus nennääkii.
Kittilää myö hypittiin.
Sit myö leikittiin parkivviillä. Se miust ol mukavaa. Ne ol tään kokosia kiviä, niinku nyt tää miun peukalon pää, mut ne pit olla oikein silleitä ja sorreita. Ne ol valikoituja kiviä. Miullakiin ne ol sellaises pienes kankaisessa pussissa. Ei niit saant hävittää. Niillä pelattiin silleen, jotta tänne nyt johonnii tänne maahan tai pöyälle tai mihin nyt hyvänsä leviteltiin näitä kiviä. Niitä pantiin joko ryhmä tai yks tai kuin monta halus panna. Siit heitettiin näin kivi ilmaan ja ne täyty sit tällä välillä, kun se kivi ol siellä ilmassa, täyty saaha kouraan. Ja tuota siit niitä ol silleen, että tuota kuin monta sai kukakiin sit siihen kouraan, ettei tippuneet siintä pois ja sillail kilpailtiin.
Se voitti, kuka sai kaikki kivet hyväst. Ja näinniin päin otettiin niitä ilmasta, kuka miten viksump oi ni tuota sielt ilmasta saaha se kivi ja tuota sillä välillä sit kaalia täält. Niitä parkiviä myö pelattiin.

Martta, kissa ja koira

Oliks teillä siellä ulkona jossain mäen sivussa tai metässä tai muualla oikein erikoisia leikkipaikkoja, missä useimmin kävitte leikkimässä'!
Ei, ei meillä ainakaan Martan kans olt. Martan kans myö oltiin, paitsi sitten, ku mie aloin jo lähestyä kymmentä vuotta, että siinä vissiin kaheksanvuotiaana ni sit kun mie joka päivä rupesin olemaan niihen enon poikiin kans, niihen Toivon, Laurin ja Arvon (Hyypiä) kans, ni kun meiän lehmä käi siellä enon karjassa, ni myö oltiin näin kevväistä aina, niiku myö käytiin niin pitkässä matkassa siel likkeellä Ala-Urpalaa käytettiin niitä entisellä se oli jätetty se ol aikoinaan viljelty se pelto siellä, mut tuota se ol jätetty siit lehmiille, ni myö mäntiin sinne aamulla kaik lehminee ja evväinee ja myö oltii siellä kaiken päivää. Illalla tultiin sit lehmiin kans pois. Siellä ne pojat urheili kaiket päivät. No ehän siellä nyt kuka jouten olt. Pitkähä se päivä ol. Ne urheilivat siellä ja tuota, no niinhän miekiin urheilin. Ja mie hyppäsin kolmiloikkaa siint jo nii hyväst, että se Toivo ol oikein piirissä, yhistyksessä ja tuota se ol miusta kolmatta vuotta vanhemp, minä voitin kolmiloikassa sen. Mie kun kerroin täällä yhelle lääkärille Keltakankaalla, ni se innostu niin mahottomast, että paljon sie hyppäsit. Mie sanoin, et mie nyt ennää muistan.

Missäs työ kävitte siellä Laihajärvellä uimassa?
No siellä, sen sie tiiät siellä Haapaniemen käressä.

Kuinkas vanhana opit uimaan?
Jottain viis kuushan se vissiin ol, ko myö alettiin siellä. Omineenhan myö opeteltiin, ei sitä kukkaan opettant. 

Tuliko käytyä monta kertaa päivässä?
Kylhä siel vissii tul käytyä sillon niin kaualle kun mie sitten aloin olla siellä niihen poikiin kans, ni tuota ehä mie sit ennää, ku mie olin päivät siellä, ni en mie sit ennään uimassa kerint käyä, kun tää järvi jäi tänne ihan toisaalle sinne miun kottiin päin. Miulla män päivät siellä siit. Mie olin taas muuten päivät siellä. Myö tallattiin häkkiä, ja äiti kun käi leikkaamassa, ni mie en olt kymmentäkkää vuotta vanha, kun mie jo olin äiti n kans kaiket päivät pellolla. Mie sioin sikäli, ku äiti leikkas.

Oliks siellä ketään vanhempia ihmisiä mukana, kun olitte uimassa?
Ei kettään, myö oltiin omineen. 

Eikä mittään vahinkoa käyny?
Eihä siel mittään. Ei myö mänty niin etäs. Siinähän myö ensin uitiin siinä verkkorannassa, mikä männöö siintä nyt siintä Einarilta ja Elinalta (Typpö) sinnen suoraa alas, ni tuota siihen järven rantaan, sanottiin, et se ol verkkoranta, ku siin ol sellanen hirrest tehty sellanen pien mökki, että siellä sai, kuka halus. No ehän siinä muut verkkoilla kalastanneetkaa ku myö kalastettii ja Typpöillä ol yks riimuverkko, mut se ol toisenlainen kun meiän. Nää ol isän kutomia. Näillä voi kalastaa mihin aikaan hyvänsä, mut tuota Typöl ol sellanen, et se ol niin tolkuttoman korkia ja en mie tiiä mitä se tarkotti. Se ol ostettu. Se ol riimuverkko, siin ol painotkiin ol jottain lyijyä vai mitä lie olleet siellä alareunassa. Ne ei olleet niinku meiän verkkoissa ol kivi sisästä ja tuohesta siinä se ympärys.

Oliks se Verkkoranta siinä Turanojan suulla?
Ei, kun se ol siinä justiin, sanotaan Vääräämäkkeen päin. Siinä nyt ol, ku se mettä Haapaniemen mettä loppu, sit tui Koson Jussin pelto ja sit tul Väärämäki. Meil ol oma ranta Haapaniemen ranta se Verkkoranta. Siin ol vappeet, missä verkot suorittiin ja kuivatettiin ja sit siin ol se mökki, ruis sai niit pittää.

Oliks teillä siellä sitte kelkkamäki tai suksimäki, missä suksilla kävitte laskemassa?
No ei oikeastaan myö, mie en muista, että mell ois suksmäkiä muualla olt ku tuota kouluaikanna laskettii siitä palokuurin luonta pellolta siihen alas Turanojalle (Oronoja). Siinä myö kouluaikanna laskettii aina kaikki välitunnit.

Oliks siihen aikaan, kun kansakoulua kävitte, kaikilla jo sukset? Oliko polkupyörä?
Ol, mut ne ol vaan sellaset lenkkisukset. Ei, ei (polkupyörää) kohtakaan. Myö 11-vuotiaina mäntiin kansakouluun. (Synt. 1906.) Sitä ennen ol käyty jo kuin monta vuotta kiertokoulua. Siit ol pikkulasten koulu. Se ol niinko alakoulu. Sitä piettii näät sitä kiertokoulua talloissa. Se ei olt koululla. Se ol syksypuollen ol toisessa päässä siellä Venäläisenmään puolla. Se ol niinku Matin Simolla (Hyypiä) joka vuosi ja sit se ol toisen puolen kyllää siellä meiän puolla.

(Laihajärven kylätoimikunta. Aino Harjulan 2. haastattelu Anjalankoskella 4.3.1996.

Valokuvat laihajärveläisten kotialbumeista).