Enks mie vois käyä kotona
Toivo Koson (Kuusela) muisteloita, haastattelu vuodelta 1995, osa 1
 |
| Lottia Säkkijärven kirkolla 1930-luvulla |
Kosolla oli tiettävästi puumerkki ja sie kerroit, et semmonen oli jostain löytyny ihmeellisestä paikasta.
Puumerkkiä näin siellä kotipuolla jossakii Raioinmäässä, ku mäntii Laihalta Tolppalaan päin, ni siel oli iso koivu ja siin oli Koson puumerkki siinä Koivussa. Sen mie muistan aina, mut ei olt enää sitä koivua, ku mie nyt olen liikkunt sotan jälkeen siellä.
Onks siulla mitään tietoa, miten se oli sinne joutunut ja miten se oli tehty se puumerkki siihen puuhun?
Kyl se oli jollain tavalla niinko kaiverrettu jollain puukolla tai millä se oli. Oikein vahvast tehty siihen koivun pintaan, mut en jaksa enää muistaa, et piirtäsin minkälainen se oli.
Kun sota sytty ja jouduit armeijan palvelukseen, ni olitko vakinaisessa palveluksessa ennen sodan syttymistä ja missä päin?
Miul ol siinä kyllä merkitty talvisota siinä kirjeessä.
Mie olin tuota Karjalan Kaartissa asevelvollisuutta suorittamassa 1934 - 1935. Sain siellä sotilaskoulutuksen eläinlääkintäaliupseeri ja siel olin sairastallilla silloin vakinaisessa oloissa. Olin siel sairastallissa komentajan ratsun hoitajana ja sitten olin tuota samalla ratsuopettajana, et opetin poikia ratsastaan.
Oliks tää Viipurissa, missä olit palveluksessa?
Viipurissa Papulassa, Karjalan Kaartissa.
Oliks tää Viipurissa, missä olit palveluksessa?
Viipurissa Papulassa, Karjalan Kaartissa.
Karjalan Kaartin Keskuskasarmi ol erikseen siellä kaupungilla, mut se oli tyhjä.
Oliks samaan aikaan muita laihajärveläisiä armeijassa ko sinä ja samassa paikassa?
Hyppälästä ol, olik niitä kuus vai seittemän poikaa Hyppälän kylästä, mut ei tuota täältä päin ei olllut ketään meiän puolta.
Kuinkas kauan tää kesti tää alokasaika ja sit se koko palvelusaika?
Oliks samaan aikaan muita laihajärveläisiä armeijassa ko sinä ja samassa paikassa?
Hyppälästä ol, olik niitä kuus vai seittemän poikaa Hyppälän kylästä, mut ei tuota täältä päin ei olllut ketään meiän puolta.
Kuinkas kauan tää kesti tää alokasaika ja sit se koko palvelusaika?
Mites siellä nää lomat, pääskö sieltä kotia kuinka usein lomalle?
Kolme kuukautta oli tuota palvelus, tai aliupseerikoulu. Palvelusaika se oli 14 kuukautta.
Lomalle ei pääst, se oli 3 kuukautta oli enstäin se karanteeraika. Ei pääst yhtään kertaa kotia, mutta tuota, sit mie pääsin jonkun kerta käymään lomalla, vuorokauen lomalla. Kerta olin kahden vuorokauden lomalla, komentajan ratsunhoitajana ku olin, ni hän tuota anto mulle jonkun semmosen lahjoitusloman sen kaks vuorokautta, muut oli vaan vuorokauden lomia ja linja-autossa piti matkustaa ne välit. Sen 3 kuukauen jälkeen pääs iltalomille aina niinko kerta viikossa.
No oliks se kuinka rankkaa sillo siellä se koulutus siihen aikaan?
Kylhä se oli kovaa työtä. Aliupseerikoulussa sitä hiihdettiin kyllä Markovillan taistelukoulun väliä. Sitä hiihdettiin kyllä rankasti ja kerta sain hyökkyäkkii, kun tuota komppanian vääpeli näki, että mulla oli yks nappi auki, ni ympäri aliupseerikoulun piti kaks kertaa juosta. Muita virheitä ei mulla ollu siellä.
No sitte ko tää palvelusaika päätty, ni alkoks se sitte se sota kuinka nopeasti?
No siviilissä en ollu kauaa -35. Ku mie tulin sieltä armeijasta pois, ni ei siitä pitkää väliä jäänny ja välillä olin vielä reservissä 4 viikkoa.
Reservi tapahtu Satamanniemessä, Jokikyläs oltiin ja Satamanniemessä. Oli jo niinko harjoitusta tälle tykistöpuolelle, kun mie olin toisenlaisen koulutuksen saannut.
No, oliks siel sitte toisia laihajärveläisiä Satamassa, ku reservissä olit?
Se oli tuota Harjulan Väinö oli miun kans jossakii, oliks se Satamanniemessä vai, siellä se kai on ollu miun kans samassa porukassa ilman muuta. Ne oli suurin osa siellä niinko tuolta Kirkon ja Hyppälän puolta ne miehet.
Satamanniemessä mie olin tykinjohtajana ja sillon ku se sota sytty ni myö nähtiin ensimmäiset lentokoneet, mitkä tuli ja katottii jo että annetaak nakua, mut ei olt mitään komennusta tullu ni sit alko viskelemmää niitä ja siintä se sota alkoi.
Jossain aikaisemmassa haastattelussa on vilahtanu semmonen nimi Santaniemessä, siellä linnakkeel ois ollu sellanen kuin kaneettitykki. Mikä tällainen tykki on, minkälainen se on?
Kaneetti on kuustuumainen tykki. Se on tuota kiinteäst valettu sellaisee rautajalustaan ja se on sellaisessa betonibunkkerissa ja siin on se päällysosa auki, missä se piippu pääsee pyörimään. Sen johtajana mie olin Satamanniemessä niin kauan kuin tuota se oli syksyä, ku tuli Rauhala, se luutnantti ja sano, että ”sie jouut lähtemään sen tykkiporukan kans Koivistolle, Saarenpäähän”. Siellä mie jouuin tuota samanlaisen tykin johtajaks. Myö ammuttii alas sieltä (epäselvä kohta haastattelussa) kerta tuota myö joututtiin partioon, ku siin ol kaks porukkaa. Toinen oli partiossa ja toinen oli, ni tuota myö mäntiin jäällä, kun oltiin partiossa tuolla lähellä Viron rannikkoa, ni siel ol sellanen kalamiehen tupa, sellane pien mökki, lämmitys päällä. Myö mäntii sinne, se vartiomies meitä tuli vastaan siellä jäällä, ku ties, et nyt ne alkaat sieltä tulla ni mäntii sinne. Kämpän ovi avattiin auki, ni siellä istu yks naapurin mies ja pyssy oli siinä pistoolin vieressä pitkällään ja se nosti käät pystyyn ja myö tuota jouuttiin se vetämään, se ei suostunut kävelemää. Myö jouuttiin se kymmenkunta kilometrii vetämää tuota sieltä jäältä Koivistoille ja ja se hirtti ittensä.
Kolme kuukautta oli tuota palvelus, tai aliupseerikoulu. Palvelusaika se oli 14 kuukautta.
Lomalle ei pääst, se oli 3 kuukautta oli enstäin se karanteeraika. Ei pääst yhtään kertaa kotia, mutta tuota, sit mie pääsin jonkun kerta käymään lomalla, vuorokauen lomalla. Kerta olin kahden vuorokauden lomalla, komentajan ratsunhoitajana ku olin, ni hän tuota anto mulle jonkun semmosen lahjoitusloman sen kaks vuorokautta, muut oli vaan vuorokauden lomia ja linja-autossa piti matkustaa ne välit. Sen 3 kuukauen jälkeen pääs iltalomille aina niinko kerta viikossa.
No oliks se kuinka rankkaa sillo siellä se koulutus siihen aikaan?
Kylhä se oli kovaa työtä. Aliupseerikoulussa sitä hiihdettiin kyllä Markovillan taistelukoulun väliä. Sitä hiihdettiin kyllä rankasti ja kerta sain hyökkyäkkii, kun tuota komppanian vääpeli näki, että mulla oli yks nappi auki, ni ympäri aliupseerikoulun piti kaks kertaa juosta. Muita virheitä ei mulla ollu siellä.
No sitte ko tää palvelusaika päätty, ni alkoks se sitte se sota kuinka nopeasti?
No siviilissä en ollu kauaa -35. Ku mie tulin sieltä armeijasta pois, ni ei siitä pitkää väliä jäänny ja välillä olin vielä reservissä 4 viikkoa.
Reservi tapahtu Satamanniemessä, Jokikyläs oltiin ja Satamanniemessä. Oli jo niinko harjoitusta tälle tykistöpuolelle, kun mie olin toisenlaisen koulutuksen saannut.
No, oliks siel sitte toisia laihajärveläisiä Satamassa, ku reservissä olit?
Se oli tuota Harjulan Väinö oli miun kans jossakii, oliks se Satamanniemessä vai, siellä se kai on ollu miun kans samassa porukassa ilman muuta. Ne oli suurin osa siellä niinko tuolta Kirkon ja Hyppälän puolta ne miehet.
Satamanniemessä mie olin tykinjohtajana ja sillon ku se sota sytty ni myö nähtiin ensimmäiset lentokoneet, mitkä tuli ja katottii jo että annetaak nakua, mut ei olt mitään komennusta tullu ni sit alko viskelemmää niitä ja siintä se sota alkoi.
Jossain aikaisemmassa haastattelussa on vilahtanu semmonen nimi Santaniemessä, siellä linnakkeel ois ollu sellanen kuin kaneettitykki. Mikä tällainen tykki on, minkälainen se on?
Kaneetti on kuustuumainen tykki. Se on tuota kiinteäst valettu sellaisee rautajalustaan ja se on sellaisessa betonibunkkerissa ja siin on se päällysosa auki, missä se piippu pääsee pyörimään. Sen johtajana mie olin Satamanniemessä niin kauan kuin tuota se oli syksyä, ku tuli Rauhala, se luutnantti ja sano, että ”sie jouut lähtemään sen tykkiporukan kans Koivistolle, Saarenpäähän”. Siellä mie jouuin tuota samanlaisen tykin johtajaks. Myö ammuttii alas sieltä (epäselvä kohta haastattelussa) kerta tuota myö joututtiin partioon, ku siin ol kaks porukkaa. Toinen oli partiossa ja toinen oli, ni tuota myö mäntiin jäällä, kun oltiin partiossa tuolla lähellä Viron rannikkoa, ni siel ol sellanen kalamiehen tupa, sellane pien mökki, lämmitys päällä. Myö mäntii sinne, se vartiomies meitä tuli vastaan siellä jäällä, ku ties, et nyt ne alkaat sieltä tulla ni mäntii sinne. Kämpän ovi avattiin auki, ni siellä istu yks naapurin mies ja pyssy oli siinä pistoolin vieressä pitkällään ja se nosti käät pystyyn ja myö tuota jouuttiin se vetämään, se ei suostunut kävelemää. Myö jouuttiin se kymmenkunta kilometrii vetämää tuota sieltä jäältä Koivistoille ja ja se hirtti ittensä.
Työ otitte sen niinko vangiks. Minkälaista oli se elämä Satamanniemessä ja täällä Koivistolla ja minkälaista se muonapuoli oli siihen aikaan? Entä varusteet, oliko sillo kovia pakkasia?
Kyl se oli ihan tyytyttävää se muonapuoli, ei siitä en mie voi sitä moittia yhtään.
Meil ol sillo, Sinikka laitto sellaiset alusvaatteet mulle, mitkä ol tuulenpitävät, mitkä oli tuolla välissä, ne oli tuulenpitävät, ne oli kyllä hyvät, mut ne jäi kaik sillä pakoreissulla tuonne Suomen lahen jäällä.
No olitko sie sitte sen jälkeen, kun sieltä Saarenpäästä lähditte, ni olitko sitte missä sen jälkeen?
No sitten tuli tuota lähtö, tultiin tänne Kaukialaan maihin. Siellä saatiin nakuja siellä jäällä lentokoneista ja sit tultiin tänne Kaukialaan. Siellä illalla sano, päästiin yhteen talloon, illalla sano komentaja, että tuota Koso valitsee parhaat miehet ja jouutte Turkinsaareen. Ni sieltä Turkinsaaresta meiät laittoit Ravansaarelle tietustelupartioon. Siellä sit puuhattiin siellä naapurin kanssa.
Missäs päin muuten sitte laihajärveläiset yleensä sillo talvisodan aikaa palvelivat?
En yhtään tiedä, ku mie jouuin tuota, meil ei olt muuta ko yksi poika Jokimies Reino oli tuota ja se kaatu Saarenpäässä se kaatu. Muita en muista säkkijärveläisiä.
No minkäslaiselta se vastustaja sillo tuntu, oli iso maa vastassa?
Tuntuko ylivoimaiselta pitää sitä aisoissa?
No miehän meinasin joutua siintä ammuttavaks, kun tuota nyt jatkosotan aikana, ku mie olin tuolla, jouuin linnoitustöihin sillo sotien välillä ja siellä ei se komentaja laskent miua eroon. Sano et sie et lähe. Ko toiset miehet ol olleet kuukauen verta jo sisässä ja akat huusit siellä Saivikkailla, että nuor mies täällä hiippailee vaan vielä. Miehän läksin sieltä. Linnatsalo sano, se päällikkö, et ”sie et lähe mihinkään”. Mie sanoin, et ”huomen aamulla miua ei ole, et jos tarvis on, ni kysykää Haminan Sotilaspiiristä”. Mie mänin Haminan Sotilaspiiriin, ni sieltä laittavat sinne Kirkonmaahan.
Kyminlinnaan enstäin ja siel oli, tuota Kyminlinnassa oli vissiin, oliha niitä monta kymmentä poikaa meitä rivissä, niin tuli se eversti Engpaime (?) ja katto sitä, kulki sen rivin kaks kertaa eestakasii ja sano, et yks mies myö tarvitaan. Toiset lähtee pohjoiseen.
Ni tuota se kulki siinä ja sit sano, "mikäs teiän nimi on, sano miulle". Mie sanoin nimen ja mie olin sillo kersantti. Mie sanoin nimen ja sano tuota, työ huomenna ilmoittautte Kuutsalossa. No mie mänin Kuutsalloon, sieltä ne antot miulle 12 miestä, veivät moottoriveneellä meiät tuonne Luppiin, sellaseen luotoon. Naapurin mies ajo joka päivä monta kertaa ympär luoton ja myö oltiin siellä ku rotat. Ei myö tiietty, et mikä täst tulloo. Heil ei ollu mitään muuta ku soutuvene. Sellaisessa onkalossa ol siellä. Kolme mäntyä ol siinä kalliolla, vaan sellaista käkkärää. Siellä haavoittui yks mies.
Sitä mie en tiiä kuolk se vai ei, mut tuota. Se ei ampunt sinne saareen, eikä se vihant meitä, ku se vaan ajel siinä moottoriveneellä ja katto, et äijät on tuolla kalliolla. Myö koitettii olla siellä vähä niinko varjossa. Meit ol kielletty, ettei ampua. Sieltä mulle tuli komento sit. Komento tuli mulle, et jouut täältä pois, et tänne tulee yks toinen joukkueenjohtaja ja sie jouut takasiin Kyminlinnaan.
Mie mänin Kyminlinnaan. Siellä tuli yks komennus mulle sit Haminaan, että Haminaan perustaa sairastalli. Meil oli hevosvaihto siinä 300 oli kaik suurimpina päivinä. Sivilistä otettiin niitä ja armeijaan laitettiin. Sieltä rintamalta tuli haavoittuneita ja siellä mie jouuin kaikenlaisiin vaikeisiin tehtäviin, mie jouuin leikkaamaan eläimiä ja tekemään kaikenlaisia siirtoja, ku ei lääkäriä ollu.
Lääkäri kävi vaan jostain päin tuolta rintamalta ol komennettu aina. Se ol kuukauden pari ja sit ol taas väli, ettei olt. Sit tää Rusber oli siellä kerta kolme kuukautta, rintamalta tuli, ku hänen oli kotipaikka se Hamina.
Sie jouduit olemaan monessa paikassa sitte sillo talvisodan aikaan sekä nyt tään jatkosodan aikana?
Mie jouduin kiertämään ja näkemään suuria ruumiskasoja, sellaisia parimetrisiä korkeita ja pitkiä ruumiskasoja.
Ko sie olit siellä eläinlääkintä puolella, ni mites siellä muuten, hevosiahan siellä oli armeijalla paljon. Kuinka paljon niitä kaatui siellä tai jouduttiin lopettamaan tai muuten?
Ravansaarella ainakin män 24 hevosta samasta iskusta. Mie haavoituin seuraavana päivänä. Se talli oli siinä lähellä sitä kasemattia, pitkä talli ja kaik hevoset oli kuolleet. Mie olin siellä, tankit ajovat tuota ylitten, kun ne oli tuota sellaisia monttuja kaivettu siihen rantaan. Siinä ne ajoivat vaan tankin telat ja pökkäsivät vaan takkaa telaan, et nyt se äijä on loppu siellä. Mie olin sellaisessa monta kertaa. Sit mie tuota, mie olin siellä ruumishuoneella olin yhen yön. Siellä olin ruumiitten kanssa samassa paikas.
Kyminlinnaan enstäin ja siel oli, tuota Kyminlinnassa oli vissiin, oliha niitä monta kymmentä poikaa meitä rivissä, niin tuli se eversti Engpaime (?) ja katto sitä, kulki sen rivin kaks kertaa eestakasii ja sano, et yks mies myö tarvitaan. Toiset lähtee pohjoiseen.
Ni tuota se kulki siinä ja sit sano, "mikäs teiän nimi on, sano miulle". Mie sanoin nimen ja mie olin sillo kersantti. Mie sanoin nimen ja sano tuota, työ huomenna ilmoittautte Kuutsalossa. No mie mänin Kuutsalloon, sieltä ne antot miulle 12 miestä, veivät moottoriveneellä meiät tuonne Luppiin, sellaseen luotoon. Naapurin mies ajo joka päivä monta kertaa ympär luoton ja myö oltiin siellä ku rotat. Ei myö tiietty, et mikä täst tulloo. Heil ei ollu mitään muuta ku soutuvene. Sellaisessa onkalossa ol siellä. Kolme mäntyä ol siinä kalliolla, vaan sellaista käkkärää. Siellä haavoittui yks mies.
Sitä mie en tiiä kuolk se vai ei, mut tuota. Se ei ampunt sinne saareen, eikä se vihant meitä, ku se vaan ajel siinä moottoriveneellä ja katto, et äijät on tuolla kalliolla. Myö koitettii olla siellä vähä niinko varjossa. Meit ol kielletty, ettei ampua. Sieltä mulle tuli komento sit. Komento tuli mulle, et jouut täältä pois, et tänne tulee yks toinen joukkueenjohtaja ja sie jouut takasiin Kyminlinnaan.
Mie mänin Kyminlinnaan. Siellä tuli yks komennus mulle sit Haminaan, että Haminaan perustaa sairastalli. Meil oli hevosvaihto siinä 300 oli kaik suurimpina päivinä. Sivilistä otettiin niitä ja armeijaan laitettiin. Sieltä rintamalta tuli haavoittuneita ja siellä mie jouuin kaikenlaisiin vaikeisiin tehtäviin, mie jouuin leikkaamaan eläimiä ja tekemään kaikenlaisia siirtoja, ku ei lääkäriä ollu.
Lääkäri kävi vaan jostain päin tuolta rintamalta ol komennettu aina. Se ol kuukauden pari ja sit ol taas väli, ettei olt. Sit tää Rusber oli siellä kerta kolme kuukautta, rintamalta tuli, ku hänen oli kotipaikka se Hamina.
Sie jouduit olemaan monessa paikassa sitte sillo talvisodan aikaan sekä nyt tään jatkosodan aikana?
Mie jouduin kiertämään ja näkemään suuria ruumiskasoja, sellaisia parimetrisiä korkeita ja pitkiä ruumiskasoja.
Ko sie olit siellä eläinlääkintä puolella, ni mites siellä muuten, hevosiahan siellä oli armeijalla paljon. Kuinka paljon niitä kaatui siellä tai jouduttiin lopettamaan tai muuten?
Ravansaarella ainakin män 24 hevosta samasta iskusta. Mie haavoituin seuraavana päivänä. Se talli oli siinä lähellä sitä kasemattia, pitkä talli ja kaik hevoset oli kuolleet. Mie olin siellä, tankit ajovat tuota ylitten, kun ne oli tuota sellaisia monttuja kaivettu siihen rantaan. Siinä ne ajoivat vaan tankin telat ja pökkäsivät vaan takkaa telaan, et nyt se äijä on loppu siellä. Mie olin sellaisessa monta kertaa. Sit mie tuota, mie olin siellä ruumishuoneella olin yhen yön. Siellä olin ruumiitten kanssa samassa paikas.
Mie haavoituin siinä justiin seuraavana päivänä. Mie haavoituin sinne kasematin seinän vieressä. Aamulla tykistötulesta sain jotain painetta ja siihen muistini loppui.
Heräsin muutaman päivän kuluttua, Keski-Suomesta Säynätsalon sotilassairaalasta. Siellä mie olin monta viikkoa ja viimeiseltään, kun sieltä toivuin, ni sit ne laski miut sairaslomalle, mut ku mie en tient mihin mie lähen.
Jonkun viikon kuluttua aloin etsiä omaisia ja kun pääsin sairaslomalle matkustin Keravalle -tiesin, että Hilkka, Sinikan sisko, oli Keravalla Kytömaan Juliuksen luona. Sen mie tiesin. Mie mänin sinne. Hän ties taas, missä nää ol. Hän tiesi, että Sinikka on Merikarvian Köördilässä -sellaisessa syrjä merenrantakylässä. Sieltä muutettiin sitten sinne Merikarvian Alakylän kirkonkylään, Alakylään, missä Sinikka synnytti pojan. Hannes Lahen tytär oli kätilönä. Poika kuoli. Kannoin hänet Merikarvian hautausmaalle. Kirkkomaalle, Bycklingin kanssa samaan hautaan.
Heräsin muutaman päivän kuluttua, Keski-Suomesta Säynätsalon sotilassairaalasta. Siellä mie olin monta viikkoa ja viimeiseltään, kun sieltä toivuin, ni sit ne laski miut sairaslomalle, mut ku mie en tient mihin mie lähen.
Jonkun viikon kuluttua aloin etsiä omaisia ja kun pääsin sairaslomalle matkustin Keravalle -tiesin, että Hilkka, Sinikan sisko, oli Keravalla Kytömaan Juliuksen luona. Sen mie tiesin. Mie mänin sinne. Hän ties taas, missä nää ol. Hän tiesi, että Sinikka on Merikarvian Köördilässä -sellaisessa syrjä merenrantakylässä. Sieltä muutettiin sitten sinne Merikarvian Alakylän kirkonkylään, Alakylään, missä Sinikka synnytti pojan. Hannes Lahen tytär oli kätilönä. Poika kuoli. Kannoin hänet Merikarvian hautausmaalle. Kirkkomaalle, Bycklingin kanssa samaan hautaan.
Niin, se oli sillä välillä jo kotipaikka evakoitu Laihajärvellä, ko sinä olit sodassa?
Niin oli kaikki, en mie tient mitään. Kerta myö ajettiin yhen kapteenin kanssa yhen eläinlääkärin kans Vilajoella silloin sotien välillä. Ajettiin Vilajoella ja tuota mie sanoin, et enks mie sais käyä siellä meiän tienhaarassa siinä Hiekassa, et enks mie vois käyä kotona. Sano, et sinne ei oo lupa mennä. Mie sanoin, et ajetaan auto tuohon vähä matkaa, et siitä mie juoksen sitte. Ei mennä sinne mäelle. Mie juoksin sinne ja käin Kuuselassa. Siel oli noita lahnan ruotia pöyällä iso kasa. Ei siellä mitään muuta mie en nähnt ja auringon kukkaa oli siellä paljon siellä pelolla. Sieltä mie pääsin onnellisesti pois.
No teil oli sitte kuitenkii siellä rakennukset pystyssä, kun sota loppu?
Oli ne oli talvisotan jälkeen ne oli pystyssä, mut nythän ne ei oo. Onhan meillä tuolla jossakii kuva, yks kuva meil on vissiin siintä pihalta.
Kuvat: laihajärveläisten kotialbumeista
Kommentit