Laitettiinko uusiin kenkiin tai saappaisiin niitä narinoita?

Harjulan Ainon muistelot, osa 5

Sitten mentäis terveydenhoitoasioihin.
Oliko kylällä kansanparantajia äkillisiin tapauksiin avuksi?
Kosolan Valpur, Kosolan Selman äiti. Se ol jonkuunlainen hieroja. Sit meillä ol hyvä ystävä, kun lähettiin Laisinkyllään päin mänemään, ni ensimmäinen talo siinä Laisiinkylässä ol Uustalo nimeltää. Se ol se Uustalon Vilpiina, se ol sellanen parantaja et tuota se kutitti ja tek sellaista, että en mie muita siit muista.

Oliko muita kun kuppareita ja hierojia. Antoivatko samat ihmiset ohjeita lääkkeisiin?
En muista. Hyö vaan parans omalla tavallaan.

Muistuuko mieleen, että oliko Laihajärvellä oloaikana mitään isompia kulkutauteja? Keuhkotautia, tulirokkoa ja hinkuyskää tai jotain semmoista.

Kyl siellä keuhkotautia ol siihen aikaan aika paljon. Hyypiän Taavetilta kuol Hilja. 

Siit se Hyypiän, se Harjulan joku tyttöistä se ol, mie en muista nimiä ennää.

Miten näitä hoidettiin? Oliko sairaaloita vai oliko kotihoidossa?
Kotihoidossa ja näiltähän Venäläisiltä kuol ja nuoriin veli Anton. Anton on niinkun miun ikänen.
Muistaaksein jos ei Antonkin mänt siihen sammaan sairauteen.

Missä käytiin hampaita hoitamassa?
Meillä ainakii on hampaita pakottant jo kun makasin heijassa, niin sillon alko pakkottaa niitä maitohampaita. Niitä hierottiin vaan leukaperiä ja niihen laitettiin pumpulin kans kaikenlaista ruusuntippaa ja kaikkia. Ei niistä yleensä sillon lääkärissä käyty.

Kun lapsella oli korvasärkyä, miten sitä hoidettiin?
Sitä mie en tiiä yhtään, miul ei olt korviissa mittään vikkaa.

Muistuuko nyt mieleen vielä koulunkäynnistä, etenkin tästä kiertokoulusta. 

Miten siellä opiskeltiin?
Ensin alotettiin kirjaimista. Siit alotettiin tavuttain ja siit yhteen lukemaan. Mie en muista opittiinko kiertokoulussa oikeen siit sujuvast lukemaan. Mut se miun mieles on et myö käytiin Hyypiän Simolla, niin sanotussa Matin Simolla. Niil ol se tupa sellainen, et se ol vuoritettu sellaisella panelilla puolvälliin, niinkun usiast on, ja sit siinä se lista yläreunassa. Ja niil ol sen listan päällä kuvia koko seinällinen "Seitsemästä veljeksestä". Sen mie muistan siit kiertokoulusta, muuta en muista mittää.

Kun kiertokoulu loppui, missä kansakoulua käytiin?
Se käytiin siinnä, mikä nyt ol se Laihan koulu, minkä kivijalallakkii nyt käyää siel käyessä.

Muistuuko mieleen, kuka oli opettajana siellä kiertokoulussa?
En muista yhtään, nainen se joka tapauksessa ol. En muista.

Kävitkö kansakoulun jälkeen opiskelemassa muualla?
Mie en käynt muuta kun kansakoulun. Oikiastaan opettaja tahto, että mie menisin jatkamaan yhteiskouluun, kun mie oli sen vuuen priimus. Kun se ol kirkolla saakka ja sinne ois pitänt mennä ihan olemaan ni miun vanhat vanhemmat ei oikeen laskeneet miua sinne. Sen puoleen miulta jäi se oppikoulu käymätä. Kylhän miul siint niin hyvä todistus on, et vaan yks kaheksan, muut on yheksää ja kymppiä

Minkälaisia muistoja on rippikouluajalta?
Se ol kaks viikkoa syksyllä ja kaks viikoa kevväillä. Myö oltiin siit siellä Typön Roopella, kun se ol niinko sukulainen, kortteeria Typön Saimi ja sit Rainion Saimi. Jotkut tytöt ol, ku kysyttiin jotakii, ni ne ol luntanneet, kattoneet kirjasta. Myö penkittäin istuttiin, saman kylän tytöt samalla penkillä. 

Siellä jossain penkillä siit ol tytöt luntanneet, ni siellä koko penkkirivi siitten ja viereinenkii penkki joutuvat kottiin ja sait tulla alkamaa siit seuraavanna vuonna. Salajärven tytöt joutuvat menemään ihan turhan tähen, niis ei olt mittään vikkaa.

Ripille päästiin sitten juhannuksena?
Ei se olt juhannuksena. Se ol muistaaksein helatorstai, jos en mie ihan väärin muista. Samaten kun miut vihittiin.

Kerrotko raittiuspoliisista, joka kylällä oli. Miten se valittiin? Kuka valitsi? Kuka se oli ja mitä teki?
No sitä mie en tiiä, kuka sen oli valint. Tietyst sen joku kyläkokous oli valint. Sen tehtävä ol ottaa varkain selkoa kaikkiista sellaisiista tilaisuuksista, joissa arveltiin, että käytetään väkijuomia. Jos siellä ol, niinku sanotaan häiriköitä. Se ol sitä varten se raittiuspoliisi. Se ol meien naapur Koson Antti.

Kenelle hän ilmoitti, jos häiriköintiä tapahtui? 

No siintä miul ei oo tietoa. 

Kun siellä oli kylän vanhin niin mitä hän teki kylänluvussa? Kyselikö siellä pappi kylän vanhimmalta? 

Kun en mie muista kylänlukusista yhtään, että mie oisin ollut siellä aikuisiin mukana.

Kyselikö pappi kylänvanhimmalta, miten kylä oli sen vuoden elänyt? Ja oliko papilla tarkastuskäynti kylässä?
Niin kai se vissiin tarkotus ol ja niinkai se tehtiinniin siellä mut miul ei oo minkäänlaista muistikuvvaa siitä.

Kävikö kylällä mustalaisia ja asuiko kylällä mustalaisia? Muistuuko nimiä?
Juu, Hagertin Elli ol ainakii toinen. Tyttöjä siitten toinen samanikänen tyttö, mut hänen nimiään mie en muista. Ne käivät siellä Laihalla. Mie en muista, että käivätkö ne muuta kun alakoulua pari luokkaa. En muista, että käitkö ne enempää. Siintä mie ne tytöt muistan kun mie ompelin niile hammeet. En mie muuten muistas näihen koulussa käymistäkkään, mut se tul siinnä esillen.

Elli Hagert oli tämä kuuluisa mustalaisten kuningatar?
Pitäs olla, mut en mie varma ole siintä, olko se seuraavas polves, mut se on sitä sammaa Hagertin sukua.

Asuivatko he Laihajärvellä?
Toinen asu siinnä Ollikan Simolla siinnä keskikylässä ja toinen asu siellä Anttilan Antonilla.

Teitkö hameita heille mustalaisten mallin mukaan?
Ei ne ihan olleet sellaiset näillä pieniillä tyttöillä vielä, mut ol niissä jo mustalaistyyliä.

Muistuuko mieleen kulkukauppiaita? Kävikö niitä usein kylällä? 

Nappi- rihkama- ja hailikauppiaita.
No hailikauppiaita käi. Niihen nimiä mie en ossaa sanoa. Ne käivät Ristsatamasta, meren rannalta. Ja myö toivottiin aina että kun ne toivat niitä hailin silakoita niin toisivat norssia. Myö tykättiin norssista ja mie tykkään niistä vieläkii.

Siit ol sellaine rihkamakauppias Laisniemen kylästä, Monnon Antti, sellanen pikkunen vanha pappa. Monnon Antilla ol käskärryt. Sitten ol Laisiinkylästä toinen, joka kulki hevosella. Sillä ol pakottain kangasta ja valmista tavaraa: huivia, esliinoja ja sellasia. Ja tää ol Vainion Matti kotosin Laisniemen kylästä.

Kävikö pullakauppiaat kylänlukujen aikana?
Juu. Sieltähän joka kerran aina kun kylänluvuista kottiin tultiin, tuotiin kottiin tuliaisiksi Viipurin rinkeliä. Niitä käi kaupalla Säkkijärven kirkolta Mustonen. Ja hyviä olivat.

Muistuuko nimeltä ketään kiertävää suutaria?
Simo Mutru ol ainakiin. Hänen ainoa poika hävis sotatantereella. Suutari korjasi paljon vanhaa, 

Suutarin pikeä, vasara ja kantalappu. Rajalan kotimuseo, kuva Mervi T.

Mutta tehtiinkö uuttakin?
Kyllä tehtiin uutta. Kyl suutarit siihen aikaan tekivät aina uutta.

Laitettiinko uusiin kenkiin tai saappaisiin niitä narinoita, niinkun jossain olen kuullut, että sellainen piti olla?
Kyl niitä vissiin laitettiin ja kyl mie tiiän senkii, miten mistä se laitettiin. Kun nahka on yleensä toiselta puolelta karkiaa ja toiselta puolelta liukasta. Siihen laitettiin kaks niitä liukkaita vastakkain, sillon ne narisivat.

Miten kylän räätälöintityö hoidettiin?
Meien naapurissa ol likimmäinen naapur. Hän ol vielä sellanen mie en tiiä mikä vika hänen kasvoissaan ol, mut hän on meien Hellberg. Hän asu perreineen siinä meien naapurissa. Hän ol omanna aikannaan nuoresta alkaen vissiinnii teht miesten pukuja. Tek sillonnii siinnä miun muistain miun isälle puvun vielä, vaikka hän ol aika huono kuntonen. Hyö ol sellasia köyhiä ihmisiä, heil ei olt kun yks huone, neljä kertaa neljä. Kaks lasta ja isäntä ja emäntä. Heien tyttö ol niin sairaalloinen, et hän ei pääst kävelemmää muuta kun kainalokepeillä. Niin kaunis laps, kun olla ja osas ja muutennii niin teräväjärkinen. Siit tää sama laps kuol sillon kun ne vielä asu siinä meien naapurissa. Hän ol muistaaksein kuus vai seittämän vuotta vanha. Siit myö naapurin Typön Saimin kans puettiin siit hänen arkkuun.

Harjulan Ainon silitysraudat. Kuva: Mervi T.

Kerroit että teit ompelutöitä kylän alueella?
Miul ol aika paljon omassa kylässä oisko puolen kylän verran, mut siit miul ol asiakkaita Salomiehikkälästä, Ylä-Urpalassa, Kolholassa, Laisniemessä ja Muurikkalassa. Miul ol niin laaja asiakaspiiri.

Minkälaista ompelutyötä teit?
Yleensä leninkejä ja siit morsiamille kapioita ja morsiusleninkiä. Melkein joka paikassa piti käyä läksiäisiissä morsian pukemassa.

Mitä naisen leninki siihen aikaan maksoi kankaineen ja töineen?
Mie en muista sitä kangasta, mut tuota kolmesta markasta tekopalkkaa mie läksin. En mie tiiä, mistä ne ihmiset sen saivat päähään et mie tien niin vähästä kankaasta. Mie olin monta kertaa sellaisessa ihmeessä, että miulta män montakin tuntia pientäkin asiaa ratkoissa, kun se kangas ei tahtont riittää.

Mistä sait opin tähän ompelijan työhön?
Kävin Viipurissa kolme kuukautta opissa. Mie olin kylässä meren rannalla serkulla, ja mie luvin lehestä, että Viipurissa yksityisompelija ottaa tyttöjä ompeluoppiin. Yöllä ol siit satant niin kauhiast lunta, ja mie läksin sieltä tulemaan jalkasiin kottiin. Siel ol 40 km ainakin. Maantiekin ol kun siivellä pyyhästy. Se ol niin luminen, ja mie kävelin sieltä kottiin. Siinnä Hiekassa osuuskaupan, vai olkosse sen toisen kaupan luonna yks Laisiinkylän isäntä ol hevosella tulossa kottiin päin. Se kysy miulta, jotta mistä sie oot tulossa? Mie ku selitin, se otti miut rekkeen ja se toi miut kottiin. Ja miul ol niin verisiillä kuuliilla jalat monta päivää, jot en saant mittään jalkaan. Ja mie olin niin väsynytkiin. Mie kirjotin kotonna kirjeen, ja sain vastauksen, jotta pääsen sinne. Kuntun Martti meien naapurissa ol sellainen parisniekka, Sellainen voiparisniekka, mikä vei voita Viipuriin myötäväks. Se osti sieltä kylältä ja vei Viipuriin. Mie hänen rekikyyissä Suomenlahtia pitkin sit (nauha päättyy) ... 

(Laihajärven kylätoimikunta. Aino Harjulan haastattelu 23.2.1995).