Kaisa Bycklingin (Hiekka) muistelot 1995 osa 2
Se ol siellä Virolaisen toisella puolella, Virolainen ku asu Lohjalla (Johannes Virolainen, Suomen pitkäaikaisin ministeri).
Mie käin siellä. Se ol niitä Pukin poikia (Lauri).
Sehän ol se kouluja käynyt poika (Toivo) sanomalehtimies. Mie Montoin kanssa mentiin.
Elli sano, et ”kyl se tuo on varmast”.
Mie sanoin, et ”kyl sie nyt varmast määt iha väärää tietä, et lähetäänpäs takasiin päin ja otetaanpas uus hotu”.
Mie sanoin, et ”tuolla mäellä se on”.
Se ol se Arvo (oli Lauri) niin hiljanen. Ei se tullu meiän kans syömään eikä juomaan. Emäntä laitto siellä ruokaa. Se ol sairaanhoitaja se niien tytär. Se tul sinne, oikein sellanen kiva sairaanhoitaja.
Olka sano, et lähetään nyt käymään, ku Arvo (Lauri) on pyytänt, ett tuokaa Kaisa mukana. Se ol ja mäellä, mut kyl meiän mäki oli korkiampi. Ol se ihmeellistä, ku Aune vei niitä maitoja alas, yhtenä aamuna ol meiän tienhaarassa miehiä ja tekivät siihen meille pysäkin tullen mennen ja rupesivatkin lohjalaiset käymään meiän pysäkillä.
Se ol ihme, kun yleensä sanottiin, että lohjalaiset on sellaisia jäykkiä, että ne ei ota vastaan, mut kyl meiän täytyy sanoa, et kyl meiät hyväst otettiin vastaan.
Agronomi (tarkoittaa Johannes Virolainen) tul meiän peltoja kyntämään niin kauan aikaa, kun ostettiin traktori meil. Ei ollu minkäänlaist sellaista, et ne ois ollu vastenmielisiä. Nyt aika lähellä, ku mie möin sitä tilaa, ni se Härmän isäntä, sen maista oli vissiin kaikista eniten, se sano mulle, et kuin suur tila teillä siellä Säkkijärvellä oli. Oliha sitä 40 ha maata, ku se ol 175 ja se Taavetin paikka.
Kenen maista sieltä Kolholasta?
Se ol sen, siellä ku ol se aateli Kolholassa, Forström. Se toi se Forströmin nimen sinne.
Se ol ruotsalainen ja äitin setän kans män naimisiin sen tytär. Ku äitin setä, se ei ollu muuta ku kansakoulua käynyt, mut se ol hirmu hyvä laskemaan, niin se insinööri se ite isäntä otti sen, ku se oli töissä, ni se lasketti kaikki ne pinta-alat, kun ne kiersivät aina.
Ni se tytär rakastu niin kovast siihen, ni se män sen kans naimisiin. Ne ku olivat sen tyttären isän kanssa siellä kiertämässä, ni äiti sano aina, että äiti ku oli sillo vielä kotona, ettei ollu naimisissa, niin se rouva tul aina hänen luokse itkien, et ”miks ihmeessä ne ei tule, ko miulla on niin ikävä sitä”.
 |
| Hiekan talonpääty kaupan puolelta. Laihajärvi, Säkkijärvi. Kuva: Malla T. |
Multa joku kysy, et kuka on tuonnu Kolholaan ne Forströmit, ku siel on melkein joka talossa Forströmmiä. Mie sanoin, etten tullu kysyneeks.
Kukas teillä sitä kauppaa piti, kun teillä oli maatalous?
Juu kauppa oli sekä maanviljelys. Irja oli kauppiaana. Se kävi kaupungissa Kotkassa ja tuota se rupes pitämään sitä kauppaa. Isä oli sitte, se hommas aina tavaraa. Kävi se Vennäilläkkii hakemassa, ku mänivät kauppiaat hakemaan tavaraa, ni se oli siellä mukana.
Kerran, ku se syksypimiällä haki Vilajoelta kauppatavaroita, ni siellä tuli sellainen mies vastaan maantien vieressä, mut isä löi hevosta selkään. Ni sitte Rikkolan Olka, muistat sie sitä? Se ol Urpalasta, se ol meillä palveluksessa 3 vuotta. Ni isä sano sille aina, et lähetääs Vilajoelta taas hakemaan tavaraa. Aja sie toisella hevosella, hään toisella. Hään ostaa rinkeliä ja sit syyää tullessa. Olka muisti sen aina. Sano, et isäs syötti rinkeleitä aina, ku mettätaival tul.
Isä osti roulingin siihen aikaan sen takia, ku siel rupes käymää sellaisia, että Raioinmäessäkkii yks mies ammuttii sinne ja se on hauattu Raioinmäkkee meiän kellarin taa.
Sitä ei ole enää sitä kellaria. Se on jäänt tien alle, ku se on oikaistu.
Montaks päivää se oli auki se kauppa? Mihin aikaan se aukaistiin?
Oli auki arkipäivinä ei koskaan sunnuntaina, niinku nykyiset kaupat.
Mitä teiän kaupassa myytiin muuta, ku sokeria, kangasta ja karamelliä?
Siel ol saappaita, siel ol hankoja ja siel ol yleensä kaikenlaista tavaraa, eikä vaan yksin ruokatavaraa. Kato ku ne Viipurista tilattiin. Isä kävi, ku sil ol siellä tuttu paikka, jossa se oli yötä aina, ku se mäni tilaamaan kauppaan tavaraa. Ne tuli Vilajoelle siellä laivassa ja se laiva tul aina niin myöhään, että se ol jo hämärää, ku sieltä annettiin niitä tavaroita ulos. Siltähä se sitte säikähti sitä miestä. Se kyl toi tavaraa, mut tuota ei sitä, mut sit ku se yritti hevosen suitsiin, se ties jo, et mitä se tarkoittaa, ku reissusällit siihen aikaan.
Mie muistan ku keittiössä syötiin iltasella aina. Mie söin tässä ja ko mie nostin päätä, ni ukko katsoo sissään. Siin ol raput justii siinä ikkunan kohalla, ni se ol männy rappuja pitkin sinne katon rajaan ja katto ja ku se huomas, et mie näin, ni se tul sitä vauhtia. Mie sanoin, et ”kuulkaa, siel on reissusälli ikkunan takana”. Se ol ainoa kerta ko meille sillä viisiin tehtiin.
Ne tul päivällä, pyys ruokaa. Kerran ne tuli sil viisii, et isältä kysyvät, et mitä hyö vois sit tehhä tään ruoan etteen. Isä sano saatte vaik noita havuja hakata. Isä läks vähän ajan päästä, se hakkuukirves ol tuossa. Ne ol nii eteviä.
Sillo ne ol mukavia ne venäläiset, jotka tulivat sinne niitä juoksuhautoja tekemään. Upseerit tulivat sisään. Siinä oli paha komento niillä. Niien ois pitänt niitä työmiehiä kohella vähän paremmin. Ne ei saaneet tulla sissään, ei minkäänlaista pyytämään, mut sit yks mies pyys leipäpalaa vaikka, et hän on niin nälkänen. Äiti sano, et mäne sinne takasin ja vie ne mukanas, et saat syyä. Äiti ku ol sellanen niin helläluontonen, ni se aina muisti, miten se kiitti se venäläinen mies sano hänel on niin nälkä, et hää ei jaksa tehä.
Kokolla ol ja niitä sotamiehiä, sillo ko Miina ol jo aikaihminen.
Oliks Laihajärvellä taisteluita?
Laisniemessä ne jonkuu isännän vetivät tällä viisiin. Ne kiireesti kävivät, kas kun ne ol lueteltuna. Isä oli siinä ja Matin Simo oli Laihalta sieltä puolelta. Niil ei ollu aikaa tulla sisään, ni ne ei voinu, mut tään ne sinne katoksiin. Se meni kärriin alle piiloon, ne vetivät miekalla suolet ulos. Joo ni se ol, vaikka me oltii lapsia, ni se jotenkii niin kävi.
Sit se Anni (Anna Koso "Martin Anni"). Mie täs muutama vuos sitte näin sitä Riitta Väkevää ja mie kysyin siltä, että mitä sukua ol toi Anni heille, ko se ol siellä hoiettavana. Ni se sano, et se on hänen äitin täti ja se Aino tään tytär pyys, että ei tarvis äitiä laittaa kunnalliskottiin, että ettäks työ ottas sitä hoiettavaks. Nii se Anni ol näillä niin kauan, et ne hautasivat sen sinne Lahnajärven hautausmaalle ja siel on kuulemma kivi nyt sit silläviisii, et ”Mamma Anna Koso”.
Se ol sellanen vähän omituinen, mut kyl se meillä kävi joka päivä. Sit millo se ei voint tulla, ni myö vietii sit maito sille. Se joka päivä ol.
Tää tytär sit mäni sinne Amerikkaan ja se arkkitehdin kanssa meni naimisiin. Kävi joka kesä sitä äitiä katsomassa. Kesän se vietti aina siellä. Isän kans pelasivat korttia.
Meil se kävi ja se Aino, mie muistan sen.
Raimo ja Lahja keskustelevat
Oliko Mitikan Miinan talon paikalla ennen talvisotaa asuintalo, missä oli kylän postipaikka?
- Ei ollu muuta, ku se Osuuskauppa sitten, mut ennen sitä Osuuskauppaa ol siinä Monnon pajan kohalla ja siinä sen kivijalka oli vielä nyt välillä. Aika hyvä kivijalka ja siin ol kuulemma entinen Osuuskauppa.
Hyypiän Maunolla on sellanen kuva, missä Pukin Aappo istuu neljäpyöräsissä kärriissä kaupan kohalla siinä.
Mie muistan, et Monnol on sellanen kuva siit ensimmäisest kaupast, mut se on purettu ja muutettu siihen nykyiselle paikalle.
Mitikan Miinan mökin kohdalla ei ollu taloa ennen?
- Ei ollu. Nyt sit siin ol se Tarakka sepän mökki siit vähän etteenpäin Hiekkaan päin, niinku siinä Kuuselan Laurin talon kohalla.
 |
| Mitikka Miina. Kuva albumista Monto Anna, Turtia M. |
Kaisan haastattelu jatkuu:
Onk se ollu välillä Vahvialassa? Tuli sieltä 1942.
Joo se oli Vahvialassa, Tervajoella. Se sota-aikana jäi leskeks, ni se ei mäntkää sit ennää Tervajoelle, ku se ol poltettu.
Sillä ol yksi poika, mut se ol kuolt syntyissään.
Sillä Pekolla ol lapsia. Pekon nuorin poika asu niien kans -Edvard, Eetuks sanovat. Se kaatu Vilajoella sillon talvisota ku loppu, viimeisenä päivänä. Se ei ollu naimisisa.
Ennenhän vanhempia piti puhuteltaessa teititellä. Teititeltiinkö teillä?
Ei. Äiti sano aina sillä viisiin, että opettaja ja Vilamaan Martti, ku mänivät naimisiin, ni sillo se tul kysymykseen vanhempien teititteleminen. Ni Vilamaan Martti sano, et ”kuka on lapselle läheisempi, ku oma äiti, et miksei sitä voi sinutella, ettei teititellä”. Se ol tavallaan sellainen ko kunnioitus vanhempia kohtaan, mut eihä sitä joka paikassa tehty.
Vaatiks ne koulussa, et vanhempia pit tervehtiä?
No se ol yks ongelma, ku myö mäntiin kouluun, niin miehet mänivät sillo aamulla mettään ja ne samat miehet tulivat takasiin metästä, niille pit sanoa päivää ja niiata. Se ol sanottava.
Mikkää ei harmittanut niin paljon ku mustalaisille, niillehä ei voint olla ”päivää” sanomatta. Sit kuul ain perästä, et ”ai, ku on kilttiä lapsia, nii kilttiä lapsia”.
Niil mustalaisil ol joku taika, et ne ei ottaneet kokonaista leipää.
Yleensä ne Venäläisen mäeltä ei pyytäneet, kun ne Anttilassa asu, ni ne ei niinku leipää käyneet kerjäämässä. Mut sit Pollen Matti ol se vanha mustalainen, joka käi aina, ni sit meiän äiti pyys aina häntä halkoja hakkaamaan. Kyl se jonkun verran hakkas aina sitte sen leivän kannikasta, mut tuota yleensä ne siellä kylässä päin käivät.
Minäkin muistan, ku meillä kävi mustalaisia, ku ne pyys leipää, ni äiti veti keskeltä halki, ni se samalle ihmiselle kelpas kaks puolikasta, mut ei se kokonainen. En tiiä, mikä taika niil ol, ei ne ottaneet kokonaista. Niinku syksyllä uutisen aikaan aina mielellään joku ois halunt antaakii sen kokonaisen leivän, mut ei.
Kirkolle, sinnehän ol koko pitäjä käsketty. Mie ja Kuuselan Aino ja Alatalon Eila Kuuselan hevosella käytiin Pollen Matin hautajaisissa. Osuuskauppaa vastapäätä olevassa talossa antovat kahvit sitte hautajaisväelle.
Ne ol komeat hautajaiset varmaan?
No en mie nyt tiiä poikkesko ne paljon, mut sit ne tarjottavat, se vissii ol niiko vähäse paremmat.
Sitteko ne jaettiin kaikki ne mustalaiset, ko ne oli Säkkijärven kirjoilla, joka pitäjään mihin säkkijärveläisiä ol sijoitettu, ni Artjärvelle tul 4. Mie en tiiä, et ketä ne ol, mut sanovat, et
4 tul, mut eihä niit nyt ennää siellä oo kettään. Niille piti se kotipaikka saaha.
(Laihajärven kylätoimikunta Kaisa Bycklingin haastattelu 26.11.1995 Virolahdella.) kv
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti