Naisen elämää Säkkijärvellä

Pirtistä vallan kamareihin – naisen tasa-arvo Suomessa

Anna-Maija Lämsä

Maatalousyhteiskunnan pitkien päivien ja raskaiden töiden maailmasta Suomen nainen on edennyt vallan kamareihin. Nainen kansanedustajana, johtajana ja ammattilaisena on tätä päivää. Suomen nainen on ollut presidenttinä ja pääministerinä. Vaikka Suomi pärjää tasa-arvossa erinomaisesti maailman mittakaavassa, tehtävää riittää edelleen myös meillä. Tasa-arvo on käynnissä oleva matka, ei saavutettu lopputulos. 

Tyttöjen koulutus ja demokratian synty ovat edistäneet tasa-arvoa 1800-luvulta lähtien Suomessa. Maatalousyhteiskunnassa, jollainen myös Säkkijärven Laihajärvi oli, naisen tasa-arvon eteneminen perustui äitiyden sekä ahkeran puolison ja emännän rooliin. 

Sain kesällä 2018 ainutlaatuisen ja hienon tilaisuuden haastatella Helvi Jarvaa (o.s. Ravi, 1914−2019). Tuolloin 103-vuotias Helvi kertoi innokkaasti ja monipuolisesti siitä, millaista oli olla talon miniänä Laihajärvellä. Helvi meni naimisiin 1937 laihajärveläisen Eino Jarvan kanssa. Eino, isosetäni, oli kotoisin Kujala-nimisestä talosta. Anoppi, Eeva Stiina Jarva oli Helviä 45 vuotta vanhempi. Sukupolvien välinen kuilu lienee ollut iso. Ikäero oli suuri. Helvi oli koulua käynyt nuori nainen, kun taas Eeva Stiinan koulukäynti vaikuttaa vähäiseltä. Anoppi oli tunnetusti merkittävässä valta-asemassa miniään nähden tuohon aikaan.

Kun valmistelin tätä blogia, soitin Helvin tyttärelle, isäni serkulle Arja Rökmanille. Hän kertoi hauskan tarinan seurakunnan järjestämästä Helvin 90-vuotispäivän juhlasta. Vuosi oli 2004. Juhlassa mukana ollut naispuolinen pappi tiedusteli Helviltä, mitä hän ajatteli siitä, että Helvin lapsuuden perheessä oli viisi tytärtä eikä poikia. Helvi oli hämmästynyt kysymyksestä koska ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että viisi tytärtä olisi ollut ongelma. Minulle Helvi kertoi haastattelussa isänsä olleen erittäin ylpeä tyttökatraastaan. Sen puoleen kaikki oli kunnossa, kertoi Helvi. 

Julkaisin artikkelin Helvin haastattelusta Säkkijärvi-lehdessä. Sain luvan lehden toimittajalta Paula Kiviluomalta, että juttu voidaan julkaista blogi-tekstinä kun lähde kerrotaan. 

Olen päivittänyt lehden jutun uusilla valokuvilla ja kuvateksteillä. Säkkijärvi-lehti maaliskuu 2019 (No: 3, sivu 1):

Naisen elämää Säkkijärvellä

Entisaikoina maaseudulla talon emäntä tai miniä nousi aamulla ensimmäisenä ja meni illalla nukkumaan viimeisenä. Päivän töiden lomassa hän tuskin ehti kovin paljon levähtää. Maaseudulla ei ollut mahdollisuutta joutilaisuuteen. Pyhäpäivänä oli vapaampaa.

Karjalainen suurperhe voimissaan

Entinen säkkijärveläinen Helvi Jarva (s. 1914) Ylämaalta kertoi kesällä 2018, että hänestä tuli miniä vuonna 1937 Kujalan taloon Säkkijärven Laihajärvellä. Talossa asuivat tuolloin Helvin lisäksi anoppi ja talon emäntä Eeva Stiina Jarva (1869–1944), Helvin mies Eino Jarva (1910–1972), Einon veli Antti Jarva (1906–1954) sekä renki ja naispalvelija eli piika.

Kujalan talo Laihajärvellä 1920-luvulla. Talo korotettiin kaksikerrokseksi 1930-luvulla. Kujala toimi kestikievarina
ja postitalona sijaiten Helsinki-Viipuri-maantien varrella. (Lähde: Säkkijärvi-kuvamuistoina 1998, sivu 173.)

Lähes näköetäisyydellä asui toisia Kujalan talon poikia perheineen. Muitakin sukulaisia viihtyi naapurissa. Elämänmuoto oli perinteisen karjalaisen perinteen mukainen. Siinä suurperhe ja suku ovat tärkeässä asemassa. Saman katon alla ja lähellä asuvat olivat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Talossa saattoi asua useita veljiä ja heidän perheitään. Myös naimattomat sisarukset ja muitakin sukulaisia yleensä kuului talouteen. Esimerkiksi Kujalan talon palvelijat, renki ja piika, olivat sukulaisten vielä naimattomia lapsia.

Jarvan perhe 1920 tai 1921. Keskellä emäntä Eeva Stiina Jarva. 

Hänen oikealla puolellaan Helvin puoliso Eino Jarva. Vasemmalla puolella Antti Jarva. 

Takarivissä oikealta lukien Taimi Jarva (o.s. Lindström) ja hänen puolisonsa August Jarva, 

Väinö Jarva, Hugo Jarva ja Vilho Jarva. (Lähde: Anna-Maija Lämsän kuva-arkisto.)  

Eeva Stiina Jarva oli ollut leskenä yli parikymmentä vuotta miniän tullessa taloon. Eeva Stiinan vuonna 1860 syntynyt aviomies Simo Juhonpoika Jarva oli kuollut jo 1915. Helvi Jarvan puoliso Eino oli vain 5-vuotias, kun isä kuoli. Helvi arveli, ettei pieni poika ymmärtänyt surra isän poismenoa. Yksi ajatus oli pojalla kuitenkin mielessä. Hän uskoi perivänsä isänsä rahakukkaron. Pojan toive jäi haaveeksi.

Anopin hallinnassa

Helvi Jarva sanoo tehneensä miniänä monenlaisia töitä. Tuohon aikaan ruuanlaitto, leipominen, lastenhoito, käsityöt, navettatyöt, siivous, peltotyöt ja pyykinpesu olivat tavanomaisia talonpoikaisnaisten askareita.

– Elämä oli sellaista siihen aikaan. Miniä oli anopin hallinnassa. Aamulla kuudelta minulla oli pyykinpesu. Talossa oli 10 lypsylehmää, jotka hoidin. Pellolla olin mukana kaikessa mahdollisessa työssä. Kujalassa oli kaksi työhevosta, mutta niiden hoito oli miesten valtakuntaa. Mieheni Eino hoiti hevoset. Antti oli räätäli.

Helvi ja Eino Jarvan hääkuva 1937. Eturivissä Helvin ystäviä ja oikealla Taimi Jarva.
Takarivissäoikealta lukien August Jarva, Antti Jarva, tuntematon, Arvi Jarva ja tuntematon.
(Lähde: Anna-Maija Lämsän kuva-arkisto.)

Maaseudulla oli perinteinen jako naisten ja miesten töihin. Naiset ahersivat kodin piirissä huolehtien ihmisistä ja karjasta. Miesten työt kohdistuivat talon sisätöiden ja karjanhoidon sijaan talon ulkopuolelle ja laajemmalle alueelle. Maatalousyhteiskunnan sitkeä ihanne oli, että mies on perheen pää, jonka vastuulla on perheen elätys ja raskaat työt. Äiti puolestaan huolehtii lapsista ja tekee sisätyöt. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lasten velvollisuus oli auttaa töiden tekemisessä. Myös vanhukset osallistuivat työntekoon.

Naisväen karjanhoitokurssit 1930-luvulla Kujalan talossa. Vasemmalla emäntä Eeva Stiina Jarva. 
(Lähde: Säkkijärvi-kuvamuistoina 1998, sivu 177.)

Työnjako ei ollut vain naisten ja miesten välinen. Myös naisten keskinäinen arvoasteikko vaikutti siihen. Anoppi oli miniää korkeammassa asemassa. Emäntä oli piikaa arvostetumpi. Emäntäpiika eli emännän tehtäviä hoitava piika oli tavallista piikaa paremmassa asemassa.

– Anoppini laittoi ruuan ja leipoi leivät. Minä puolestaan leivoin pullat. Siivoaminen oli minun vastuullani. Muistan kun olin kerran yksinäni siivoamassa. Uskalsin laittaa radion päälle. Sieltä tuli mukavaa tanssimusiikkia. Tavallisesti en koskenut radioon. Vain anoppi itse ja pojista Antti saivat käyttää sitä. Yhtäkkiä anoppi tuli sisälle. Hän käveli radion luo ja sulki sen sanomatta sanaakaan. Jatkoin siivousta hiljaisuuden vallitessa.

Toinenkin tapaus tulee mieleeni. Kerran miehet olivat pyydystäneet kaloja. Kalat tuotiin taloon. Anoppi oli lähtenyt kyläreissulle, joten minun piti selvitä kalojen laitosta. Taisin jännittää, koska en osannut suolausta. Pelastuksen teki Jarvan veljistä vanhin, Anton (1886–1939), joka asui lähistöllä ja taisi homman. Hän suolasi kalat puolestani.

Nuorena naimisiin

– Anoppi oli aika puhelias. Hän oli mielestäni aika konservatiivinen, hieman nuuka vanhankansan nainen. Lukea hän osasi mutta ei kirjoittaa. Hänen koulunkäynnistään ei ole tarkempaa tietoa. 

Perimätiedon mukaan Eeva Stiina Jarva (s. Ollikka) naitettiin 15-vuotiaana. Puolisoksi valikoitunut Simo Jarva oli Salajärveltä ja tuli kotivävyksi Laihajärvelle. Pariskunnan vanhin lapsi Anton syntyi Eeva Stiinan ollessa 17-vuotias. Lapsia syntyi yhdeksän, jotka kaikki olivat poikia. Kahdeksan eli aikuiseksi.

Tuohon aikaan nainen saattoi astua avioliittoon jo 15-vuotiaana. Eeva Stiinan varhaiseen avioitumisikään todennäköisesti vaikutti, että hänen isänsä Antti Simonpoika Ollikka (s. 1802) oli jo miltei 67-vuotias tytön syntyessä. Talo tarvitsi jatkajaa. Antti oli ollut aiemmin naimisissa, mutta vaimo kuoli 1850-luvulla. Hän avioitui toisen kerran 1867 Maria Mikontytär Koson (s. 1832) kanssa. Vaimo oli samalta kylältä ja miestään 30 vuotta nuorempi. On jopa mahdollista, että ennen avioliittoaan Maria Koso olisi saattanut toimia emäntäpiikana emännättömässä talossa. Pariskunta sai kolme tytärtä, joista ensimmäinen kuoli pian syntymän jälkeen. Toinen tytär oli Eeva Stiina, josta vanhimpana tyttärenä tuli Kujalan talon emäntä. Kolmas tyttäristä, Valpuri meni naimisiin Aleksanteri Forsströmin kanssa Säkkijärven Kolholan kylään.

Anopin apuna

Helvi, tuolloin vielä sukunimeltään Ravi, kävi kansakoulun 1920-luvulla. Hän oli hyvä oppilas. Päästötodistuksessa oli monta kymppiä. Hän olisi päässyt keskikouluun mutta matka Säkkijärven kirkonkylälle, jossa koulu oli, tuntui liian pitkältä. Viikot olisi pitänyt asua pois kotoa. Vaikka pojat kiusasivat jonkin verran koulussa, Helvi selvisi hienosti ja piti opiskelusta. Miehensä Einon hän tapasi tanssipaikalla, jossa Eino oli soittamassa orkesterissa. 

Kuten tapana tuohon aikaan oli, vanhukset hoidettiin kotona. Eeva Stiina Jarva kuoli jatkosodan loppuvaiheessa kun oltiin evakkoreissulla. Anoppi makasi viimeiset kuukaudet täysin petipotilaana. Miniä Helvi Jarva hoiti hänet kuolemaansa saakka.

Helvi Jarva lastensa Arjan ja Heikin kanssa kesällä 1946 Ylämaan Väkevälässä.
(Lähde: Anna-Maija Lämsän kuva-arkisto.) 

Kirjoittaja: Anna-Maija Lämsä (s. Jarva)
Eeva Stiina Jarva on Anna-Maija Lämsän isoisoäiti
annamaija.lamsa @ gmail.com

Haastattelu julkaistu Säkkijärvi-lehdessä 3/2019.

(Laihajärven kylätoimikunta)