torstai 21. maaliskuuta 2024

Siulla tuntu männä yönnä olleen yskää, kylvötettäämpäs se pois

 

Kuva Kärkölän kotiseutumuseon saunasta, Mervi T.

KUMMIN KANS SAUNAS

Pojat oliit tulleet jo pois saunasta, kun avvaan tuvan ovia, on kummi pappailemassa, ett mihi se tyttö lieraht ku pitäs lähtiä saunaan. Ehän mie mihinkään hävint, pistäin vaan isän kans läävässä, kun haattiin maitoa maitokammariin separoitavaks. 

No, takki päälle vaan, puhtaat vaatteet toiseen kainaloon ja käs kummin kätteen. 

Kummi ottaa lyhyn toiseen kätteen ja niin ollaan valmiit lähtemään. 

"Tuo sit puhtaat vaatteet tullessas'', sannoo kummi setälle, "kun tulet perästä saunaan". 

Syksytalven ilta on pimiä ja kylätiellä reen jälki tuntuu liukkaalle. 
Kummi varottaa: "Älä vaan rupia lillimään tai kemahettaan kumpkiin kanttui". 

Kovan ovi vonkasoo ilkiäst, kun ulkona on pakkasta, sisällä kostian lämmintä. Lyhty jätetään kovan naulaan ja avataan saunan ovi. Sieltä tulloo vastaan lämmin löyhe, ikkunan sermi heilahtaa ja saunalampun liekki kumartaa ihan vaakasuoraan perälle päin. 

Kummikii kumartaa vähäsen sissää tullessaan ja sannoo

"Terve löyly, terve lämmin. Kassoppas, miten lekkoo" ja kummi kiertää lampun syväntä alaspäin. 

Laitellaan pesuvesiä, riisutaan ja kömmitään lauteille. Puinen lattia tuntuu mukavan lämpimälle paljaissa jaloissa, mut lauteet ovat kuumat - niitä valellaan veellä ennen ku istutaan. Kesellä lauteita on pesuastia - se on matala, kaks korvanen kimpiistä tehty saunalahankka, sen eessä on saippuakopsa - sen on isä punont puihiin juurista. Saippuaa on kaks pallaa, toinen ostettu ja toinen kummin keittämä - "Suomen saippuaa", sano kummi. Sillä mie aina oon oman tukan pest ja niin on olt kiiltävä, eikä oo pirsmaakaan tult. 

 

Heitetään löylyä. Ensin vähän ripaten, sitt aina enemmän ja enemmän, kunnes hiki valluu virtannaan. Löylykappa on puinen, sen on setä teht. Sitä ei oo maalattu, mutt kuitenkiin se on ihan sininen, se on sellasesta puusta tehty. Löylykappaa ei saant sotkia saippuaveellä, vaan sen pit olla aina puhas, jotta siintä voi juua kylmää vettä, jos janotti. 

On pesun vuoro. Kummi saippuoip ja pessöö päästä varpaisiin saakka - huuhellaan ja kummi sannoo: "No nyt on puhas kun sipul"

"Otetaanpas lähtölöylyt" ja kummi ottaa hautumassa olleen uuven vihan. Käyttää sitä kiukaalla ja sannoo: "Siulla tuntu männä yönnä olleen yskää, kylvötettäämpäs se pois".

Niin siinä siit on käytävä kummin polviin päälle poikittain ja vihta alkaa ropsaa. Ensin jatkapohjiissa, siitä aina ylemmäks ja ylemmäks kohti harteita siirtyy vihta ja ropsutellessa kummi lukkoo tahilleen: 

 

"Ripo, ripo, silt, silt, 

piikaa peräkkääks, 

poikaa hartiakkaaks: 

Ripo, ripo, silt, silt, 

mäne yskä Ukkolaan, 

anna ukkoin rykiä,

koukkuleukoin kakoa, 

räkärintoin räisytellä. 

Pysy kotona konnan poika, 

älä pyri kyllään, 

syö russaa ruumenta, 

peuhaa pellon olkiissa, 

ripo, ripo, silt, silt." 


Kun tuntuu, jottei tätä mikkään kitisemättä kestä, sannoo kummi: 

"Nyt riittää - lapikoijaampas vettä päälle". 

Ei sitä vettäkään saant ihan rompkast mättää, kummi sano, jotta sauna lahhoo jos liikaa vettä lossailoo. 

Kovan ovi ol jo äsken vonkunt, ku setä on tult sinne. Kummi tulloo kottaa jäähyttelemää, jotta jaksaa pestä issesään ja kylpöä yhessä setän kans. Setä saatteloo miut kuistiin ast ja lähtöö takasiin saunaan. Millon isä on miua varttumassa saunasta, sillon pois männessä kassellaan taivaalle ja essitään sieltä Otava ja Pohjantähti. 

(Laihajärven kylätoimikunta. Mirjam Mäkelän muistelot).


"Saippua- ja kynttiläteollisuutemme" uutiseen pääset klikkaamalla tästä:

Ei kommentteja: