Riukujen päälle mätettiin heinät

Mikko ja Pekka Koson muistelot, osa 3:

Käytettiinkö teillä turvetta kuivikkeena ja muistatko, mistä sitä nostettiin?
Turvetta käytettiin silleen lehmien takana olevassa kourussa ja sitä nostettiin Munasuolta. Meillä oli Hyypiän Laurilta vuokrattu sieltä sellainen määräala, oisko olt neljänneshehtaari tai mitä sitä ol, en muista.

Mites se turpeen nosto sitte kävi? Mihin aikaan vuodesta sitä nostettiin ja millä tavalla?
Kyllähän se kevätkesä tais olla, ku sitä nostettiin ja lapiolla. 

Turve/suolapio. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Se ol hyvä turvesuo, siintä sai kaks ja oisko saant kolme turvetta päällekkäin. 

Sit se kuivattiin siellä ensin jonkun aikaa siinä maan pinnassa ja sit laitettiin seipäisiin. Sit ku ne siin kuivuivat tonne syksykessään, heinäajan jälkeen se muistaakseen tapahtu. Siit se kannettiin, siellä ol lato siellä suolla ja sitte kannettiin sinne ja talvella ajettiin kotiin.

Mites se hienonnettiin: käsin vai oliko jotain koneita?
No seppä oli tehny sellaisen sammalmyllyn ja veivistä pyöritettiin sitä ja se repi sammaleet sitte palasiks.

Missä tää Munasuo oli? Oliks siellä kyläläisillä niitä palstoja useammalla?
Kyllähän siellä oli jollain, mut en sitä muista kenellä siellä oli.
Mites mie nyt osaisin tuon selvittää sit, missä se oli.

Kylän Viipurin puoleisesta reunasta lähti tie oikeaan ja siellä se oli. 

En osaa matkaakaan nyt sanoa, mikä matka ois maantiestä ollu.

Sit olisin kysellyt näistä koneista. Minkälaisia muita työkoneita teillä oli? 

Oliko puimakone oma vai käytettiinkö sitä kylällä kiertävää konetta?
Kyl puimakone ol oma. Oli alkuun, alko käsikierrosta ja sillä puimista en ole nähny. 

Ja sit ol hevoskierto. Siinä olen ollu mukana hevosta ajamassa ja siitä se sitte sähkömoottorilla käyväks koneeks tuli ja sellainenha se olisit, niin kauan kun sitä konetta tarvittiin.

Kuvailisitko vähän tätä hevoskiertoa, minkälainen se oli?
Mites mä osaisin tota kuvata. Oliko se nyt kivessä vai betonissa pystyssä sellainen rautakehikko. Siin ol keskellä rautanen tanko pystyssä ja sitte alapäästä ne olivat hyvin lähellä siinä sitä keskitankoa ne pystyyn nousevat. Päässä siellä yläällä oli sitte semmonen hammasratas. Siitä lähti sitte sinne koneeseen rautanen tanko ja sen toisessa kierron puoleisessa päässä oli pien hammasratas, mitä se kierti ja toinen pää män jotenkin sinne puimakoneeseen.

Kun olit ajomiehenä, niin istuitko siinä jossain vai kävelitkö ja tarviko sen hevosen kulkea kuinka kovaa?
Siintä ol sellanen puomi sieltä kiertovehkeestä sitten, hevonen laitettunnaa astuvan aisoilta ja sitte suupielestä kiertoon päin, että se pysy oikealla ratalla siinä. Ja kyl siihen ol laitettu mulle sit pien istuin, ettei siinä tarvinnu perässä kävellä. 

Hevoskierto (Kotiseutumuseo Huovilanpuisto, Kärkölä). Kuvaaja: Mervi T.

Mitenkä heinä niitettiin, oliko teillä niittokone? Miten heinä kuivattiin?
Minkälaisia haasiat olivat?
Oli niittokone, sillähän se niitettiin, mitä nyt saranpäät tarvi aukasta viikatteella.

Kuivattiin haasioilla pääasiassa, siihen se pantiin niin tuoreena, mut sit sotien välillä seipäille. Sitä tarvi sillo jonkin verran kuivattaa maallakin, ennekun kun voi laittaa.

Haasiassa ol semmonen tolppa, mihin ol laitettunnaa tappia. Kaks sellaista tolppaa ja riut tappien päälle. Olkha niissä nyt viis tolppaa vai mitä niitä ol. Riukujen päälle mätettiin heinät.

Oliko muita heinän kuivaustapoja kun nää haasiat?
Pekka: Olihan niitä käryksiä nimeltään. Se oli lähinnä kun heinäseiväs, siinä oli kiintiät tapit, sellaset pitkät ja tappien päälle pantiin heinät, eikä niinku seipääseen pistetään sinne seipääseen, mutta näihin pantiin tappien päälle heinät ja yks mälli sitte sinne päälle tuli niinku hatuks.

Oliko teillä haravakone?
Kyllä kai käsiharavoita oli, mut sit loppupuolella ol jo hevosvetonen haravakone.

Miten vilja niitettiin?
Mikko: Sehän leikattiin aikaisemmin sirpillä, mut sit se tuli viikatehommaks ja kyllähän siinä taiettiin vähän käyttää niittokonetta

Miten se kuivattin pellolla?
No ainakin sillo, kun se sirpillä leikattiin ja vielä kun viikatteella niitettiin, niin ruis laitettiin kuhilaille ja kaura niinku kevätvilja se pantiin sit jo seipäille.

Minkälaisia ruiskuhilaat olivat? Mitenkä hattu laitettiin kuhilaan päälle? 

Oliko siinä määrätty suunta mihin hatun piti olla?
Mikko: En muista, mutta tuota kun se taitettiin kaks lyhettä päällekkäin ni pitiköhän se sit olla lyhteen tyvi kotia päin, vai miten se ol. En mä sitä muista.

Tehtiinkö teillä lampaille kerppuja? Missä niitä tehtiin ja minkälaisia ne olivat?
Ei ne kerppuja olleet, ne oli lehtvihkoja. Koivuja kaadettiin ja niistä oksien latvapuolia taiteltiin sellaseks, oliks ne nyt metrimittaisia, mitä ne nyt suunnilleen oli ja ne ol vähän niiku lyhteitä.

Tehtiinkö samaanaikaan vihtoja talveks? 

Mitä koivuja nää olivat? Oliko rauduskoivuja, vai mistä ne tehtiin?
Kyllä se tapahtu kans sillo. Sehän oli juhannuksen jälkeen vissii enneku heinätyöt alko.

Ei siinä taittu olla kovin tarkkoja, et kylhä siihen molemmat kävi, mut ei siihen kovin tarkkoja oltu, et ne ois pitäny olla just rauduskoivuja.

Mitä niille koivuille tehtiin sitte, kun lehdet otettu pois?
No nehä jäi sillon sinne mettään, mut sit ne syksyllä karsittiin paremmin ja katkottiin ja eiköhän ne männeet sinne aikaisemmin mainittuun halkohommaan nekin.

Kiskottiinko sieltä tuohta roppeita varten?
No ei. Jos nyt rove kaks, mut ei siellä mitenkään sen suuremmin sitä hommaa tehty.

Missä päin teiän metät olivat, missä näitä kerppuja käytiin tekemässä?
No, ku se palsta alko kylästä ja jatku Suurpäälän rajaan, ni sieltähän ne milloin mistäkin. 

Siellä nyt ol koivumettää useammassa kohtaa. 

Sieltähän niitä sit tehtiin Suuniitystä ja Pitkistäsiltoista.

Missä päin kävitte marjassa ja sienessä, olitko mukana?
Kylhän siellä vähän mukana tul oltua, mut eiköhän se äitin hommaa paremmin ollu. Haapaniemeltä aika paljon mustikkaa löyty ja sit piti männä jo vähän sinne mettään mistä puolukat löyty.

Oliko teillä puutarhamarjoja?
Oli jokunen pensas, mut aika vähäsen. Ne tais tulla syötyä syksyn mittaan pensaista, mitä niissä oli.

Oliko omenapuita?
No ei niitäkään ollu. Niitä nyt ol istutettu, ne ol melko pieniä vielä poislähteissä paitsi yks ol vanha puu ja se saatto antaa omenia joskus aika paljonkin.

Teillä oli lypsykarjaa. Mitenkä maito käsiteltiin?
No sehän separoitiin välittömästi lypsyn jälkeen ja se kurri tais männä pääasiassa vasikoille. Kermasta sitte kirnusivat voita. 

Oliks käsinkierrettävä kirnu vai olko pystykirnu?
Kyl se ol sellanen metallinen veivistä pyöritettävä kirnu ainakin. No ol siinä puinenkii, mut sekin ol veivistä väännettävä, mut sit myöhemmin ni kyl se metallinen oli. 

Separaattori. Rajalan kotimuseo. Kuva: Mervi T.

Jäähdytettiinkö maitoa yön yli ja nostettiinko sitä varten jäitä?
Kyllähän sitä vähän yritettiin jäitäkin nostaa, mutta joku vei ne, ettei niistä meille paljon jääny. Eihän sitä tarvinu paljon maitona säilyttää, kun se heti lämpösenä laskettiin separaatin läpi.

Kerrotko sitten päreiden teosta?
No sehän ol sellanen pärehöylä. Mitä se pärepölkky ois ollu, oliks se nelisenkymmmentä senttiä pitkä vai mitä, mistä niitä minkä mittaseks ne mettästä kaaettu puu sahattiin ja sitte pärehöylällä. Höylä siellä oli, Matti Hyypiällä oli pärehöylä ja siellähän ne meiän päreet tais pääasiassa tulla höylättyä.

Pärehöylä (Kuva näytöksestä vuodelta 2012 Nastolassa). Kuva: Mervi T.

Mistä teillä vesi karjalle ja asuinrakennukseen saatiin?
Pumppu oli millä pumpattiin kaivosta karjalle, mutta sisään piti kantaa. Oli ensin puuputket, mut muistan kun muutettiin, muuttivat sitten metalliputkiksi.

Kyl se tais olla Monnon Iivari, häl ol semmoset vehkeet, millä niitä puuputkia tehtiin.

Oliko teillä valovirta sekä voimavirta?
Kylhä se oli, koska kerran puimakonemoottori tarvitsi voimavirtaa, ni kylhän se oli voimavirta.

Käytettiinkö muuta konetta sähköllä kuin puimakonetta?

Ei, ei ollu mitään muuta.

(Laihajärven kylätoimikunta. Mikon ja Pekan haastattelu Vehkalahdella 27.3.1995.)