 |
| Eeva isän ja äidin kanssa Kolholassa Petterssonin pihalla. Kuva: Malla |
Toinen lähtö Laihajärveltä 1944 oli noin viikkoa ennen juhannusta ja mentiin Miehikkälään.
Sieltä lähti osa takaisin ja sinä olit niiden mukana.
Sieltä lähti osa takaisin ja sinä olit niiden mukana.
Te, jotka menitte takaisin Laihajärvelle sellaiselle työkomennukselle, mitä siellä teitte?
Meitä nyt ainakin, meijän porukat läks sinne, mut en mie oikein muista; ei siellä joka talossa ollut ihmisiä. Siellä ol joitakii, ku myökii nyt mentii sitte sinne. Lehmät kävelivät lopsuttelivat ja myö hevosella sitte. Lehmät ol kyl nii viisaita, että ei niitä huolint ennää loppumatkalla paimentaa. Ne kyllä osas kääntyä kotiportista sitte jo pihalle – taikka tarhaan.
Myöhän oltii niin ku semmosella työkomennuksella. Kai myö heinääkii tehtii, koskas myö heinäaikaa siel sit oltii. Syksyl sit tavallisii syksyn töitä ihan. Kai siellä sitä sit käytii niiku naapurinkii pellolla, kun ei joka talossa olt niit omia ihmisiä kotona.
Sitten siellä oli vielä muitakin työvelvollisia; niitä oli majoitettu Osuuskaupan rakennukseen. Ne kävi töissä Tolppalassa ja Suurpäälässä päin. Mie ku en usko, että ne siellä meiän kylässä käi töissä. Sellasesta miul ei oo minkäälaista mielikuvvaa. Siinä ne niin ku kortteerasvat Osuuskaupalla. Siellä ei olt ennää mittää Osuuskaupan myyntitavaraa. Ne ol jo sieltä häipyneet vähin erin. Myökii sieltä saatiin vielä muistoks semmoset vaasit, kukkavaasit. Ne saksalaiset sotilaat ol tuoneet sinne sotasairaalaan kaks vaasia ja myö sit - mie en muista kuka miun kans oli se toinen - mut myö sieltä sotasairaalasta sitten otettiin ne muistoks, kun saksalaiset ol lähteneet sieltä sitte jo pois. Kaikki ne ol siivonneet, sen rakennuksen. Huoneis ei ollu mittää, ett ois niin ku huomannu, ett siel sotasairaala ois ollukkaa.
Minkälainen oli sitten viimeinen lähtö?
Mie en siitä kyl paljon sen enempää muista. Mie en kyll muista yhtää mittää.
Uusilla kotiseutumatkoilla Laihajärvellä
No kylhä mie oon siellä nyt käynt joka vuos niin monta kertaa, ku sinne nyt on päästy - taikka monena kesänä. 1989 käytiin sillon ihan niin kun ensimmäisen kerran. Yritettiinhän myö kyll sillon sinne jo kesällä, tehtiin semmonen linja-autoretki. Mut sehän meiltä sit tyssäs, kun myö ei päästy sitte uutta siltaa etemmäks kylille. Se puomihan meijät siinä sitte kääns takasin. Sitte vähän syksymmällä - lokakuussa - myö tehtiin uus yritys. Niinhän sitte päästiinkin kaikkiin kommelluksiin mukkaan - perrään - sinne kotikylälle kuitenkin.
Miltä tuntui käynti kotikylällä?
No kylhän siitä, ku alettiin Hiekan kuijaa männä alaspäi, ni kyl se tuntu. Se ol niin ku puolta lyhkäsempi se Hiekan kuja, ku ennen. Myllynmäki ol vissiin matalemp ja ehkä se olkii vähä mataloitettu. Sitte ku tultii Venäläisen mäen kohalle ni tuntu, että ei ne matkatkaa oo ennää nii pitkiä ku ennen - ku niitä kävellen kulki koulutielläkii. Oisko sen takia tuntunt, ku ei olt rakennuksia eikä miltään. Siitähän myö sit ohi kuitenkii ajettii sinne pitemmälle kylälle. Koko kylä tuntu paljon pienemmältä kuin ennen. Voihan se olla siinäkii, että kaikki on - niinkun Lammin ranta ol - pehikoitunut. Siel ol suuret puut, oikiastaan ei Lammiakaan näkynny - ku yhestä ainoasta paikasta. Sitte kaikki pensaat ja tommoset on niiku laajentunneet sinne kylille päi. Onha se tietyst jotenkii muutenkii niiku matkat ois lyhenneet - kylämiljöö muuttunu - ku ei oo taloja missää. Se ol sellasta autiota ja synkiää. Ei oikein niiku tajunnukkaan, ett onks tässä joskus talo ollu. Sillonkii ku siel nyt mentii ja vaellettiin vähän kiireellä, ei siin olt paljo aikaa miettiä. Kiirettä meillä ol - yritettiin sit jokahisen kotona käyvä – raunioilla, ketä meit siel ol mukana. Ku jo alko olla syksyiltaa, ni sit ne ol meitä patistanneet, että pitäs käyvä vielä Viipurissa. Sen puolee myö sit kiirehittii sieltä kotikylältä pois. Myö jouvuttii käymää siellä Viipurissa, vissii jotakii paperia näyttämässä. Sitte vasta lähettii tulemaa kotia päin.
Kyll meil ol sit hilpiätä sill kotimatkalla, ol mukava reissu. Sit ku aattel, että sinne vielä joskus PÄÄSI! Ko sellast ei voinu niiku jossain vaiheessa ajatellakkaan, että sinne pääsis menemää. Ei siinä niiku sen matkan aikana paljon kerinnyt sitä ajattelemaan - niitä tunteita mitä siellä ... Illalla ku sitte tänne kotia, vasta sängyssä rupes aatteleen; voiko se olla mahollista, että siellä on vielä päästy käymään.
1944 häät Laihalla
Ne häät ol siinä meijän naapurissa Venäläisen määllä. Sillon talvella ol Anttilan Ainin ja Koson Urhon häät. Olhan siellä vielä Hyypiän Meerin ja Sihvolan mikäs se nyt olikaan - häät, mut ne ol siellä toisella puolla kyllää - en niistä paljon muista. Kyll myö siellä tanssimassa käytiin niitäkin häitä. Mutta tässä Venäläisen määllä ol sitten nää Anttilan Ainin häät. Ne häät jäivät sieltä mieleen, ku myö oltiin Elma-serkun kans siellä vähän niiku emännöimässä. Siihe aikaa ku sitä nyt oli sitä rokkaa aina, ni se ol se hääruoka. Muurupaassa sitä rokkaa ol sit keitetty. Myökii sit viimenää syötii rokkaa ja sit myö lähettii Lyijyselle tanssimaa häitä.
Talkootanssit
Matt-setän Mirjamilla olivat siinnä rukkiin leikkootalkoot. Se ol varmaan sillon 1944, ku siel ol jo niitä sotilaita sitte. Se ol sitä työvevollisuusaikaa. Meil ol sit tietyst tanssit illalla siinä sitte talkoiden päälle. Kivelän Jussin gramafooni se sillonkii vissii soitti, ei kai siellä muuta musiikkia ollu.
Ne sotilaspojat olivat Länsi-Suomesta ja ne männä hipsuttel sitä foxia vaa ilman mittää. Myö oltii opittu, että steppivoksia männää. Myö lähettii sit Lyijysen Sirkan kans tyttöparissa tanssimaa. Sit yks ja toine tyttöpari läks. Sit loppujen lopuks sotapojat läks keskennää tanssimaa. Myö tanssittii siit pojat poikaparissa ja tytöt tyttöparissa sitte loppuu se homma. Sellaaset muistot ol.
Koulunkäynnistä Laihajärvellä
Mie sen ensimmäisen ja toisen luokan kerkesin käymään siellä Laihan koulussa. Se kolmannen luokan vaihe ol sit se sotatalvi vaihe. Sit täällä Luvian kirkonkylän kansakoulussa mie käin sen neljännen luokan niinku melkein kokonaan. Myö muutettiin sillon Vapun päivän aikaan sitte sieltä tänne Artjärvelle, mutta mie sain sieltä Luvialta kuitenkii jo päästötodistuksen. En mie ennää täällä käyny sitä vähhää aikaa, mitä ois olt.
Laihajärvellä oli opettajana Alma Vilamaa. Koko alakoulu oli sellainen supistettu koulu. Alakoulua käytiin syksyllä kaks viikkoa ja keväällä kaks viikkoa. Sitten oli tää varsinainen kansakoulu. Ne oli kaikki sen Vilamaan hommia. Oron määllähän se ol se vanha koulu. Se ol vielä ennen sottaa, ku miekii käin.
Illanistujaisissa
Siellähän myö aina millon missäkii. Jos nyt saisin sanoa, ett etupäässä niinkun meillä Sivillä. Myö oltiin aina niit semmosia piirileikkiäkkii ja tämmösiä seuraleikkiä. Laulettii paljon niistä asevelikirjoista sitten. Niinku semmost porukkalaulua. Aina sit jotakii täyty keksiä nuorten keskuuteekii.
Pikku-Lotat / Maatalouskerho
Kyl mie olin pikku-Lottiissakkii jotenkii mukana. En mie nyt kovin paljon olt, mut että jonkuu verran. Sitte maatalous - taikka nyt nii 4 - maatalouskerhohaa se siihen aikaa ol. Kerhossa oltii ja tehtii vähän retkiäkkii sillon vähän ennen talvisottaa. Käytiin täällä Harjun maamieskoulussa ja Langinkoskella ja sit semmost. Sen mie muistan, ett se ol ennen sottaa se. En mie oikein muuta muista.
Semmonen kasvimaa ol. Ennen talvisottaa myö viljeltii tota sikuria. Sit niitä pestii. Ne pilkottii pieneks ja kuivattii sitte. Sit ne myytiin. Sitä mie oon nyt monta kertaa ajatellu, että varmaan se Osuuskauppa ne täyty ottaa vastaan, koskas ne myytiin ja niistä tui jonkuulaist rahhaa. Meijän äiti kun ol oikein kova säästämmää, ni se vei aina joka markan sitte pankkiin - mitä mie olin tienannu. Siel ne on olleet korkoa kasvamassa.
Meitä nyt ainakin, meijän porukat läks sinne, mut en mie oikein muista; ei siellä joka talossa ollut ihmisiä. Siellä ol joitakii, ku myökii nyt mentii sitte sinne. Lehmät kävelivät lopsuttelivat ja myö hevosella sitte. Lehmät ol kyl nii viisaita, että ei niitä huolint ennää loppumatkalla paimentaa. Ne kyllä osas kääntyä kotiportista sitte jo pihalle – taikka tarhaan.
 |
TYÖMÄÄRÄYS vuodelta 1941 "xx Ilmoitetaan täten, että Teidät on määrätty Säkkijärvelle viljankorjuu y.m. maataloustöihin ja on Teidän saavuttava, mikäli mahdollista Luumäen asemalle .. /.. 1941. Mukaan on otettava työhevosia ja lypsylehmiä, jos kenellä on sekä saatavissa olevat maatalouskoneet ja työkalut, kuten niittokoneet, hevosharavat, viikatteet, sirpit, aurat, äkeet, kirveet, sahat, sepän työkalut, tahkot, y.m. tarpeelliset ajo- ja kuljetusvälineet. Myöskin on otettava mukaan vähintään kahden viikon ruoka, ruokailuvälineet, vuodevaatteet ja valtion ostokortit sekä rokotus- ja henkilöllisyystodistus. Oheiset siirtoväen palaamistalupa ja omaisuuden kuljetustodistus on ennen lähtöä esitettävä paikkakuntanne huoltojohtajalle. Loviisan ympäristössä olevat, joilla on hevosia ja lehmiä ja jotka haluavat tulla maanteitse, voivat tulla Virolahden kautta ja esittää paperit Virolahden kunnantoimistossa rajaviranomaisille. Säkkijärvellä 2. päivänä lokakuuta 1941. Esikunnan puolesta, xx Väestönsiirtojohtaja" |
Siel ol sillon saksalaisia majotettuna joka talossa. Niil ol ne neljäpyöräset vankkurit ja neljä hevosta niitä sitten veti. Joka talossa ol sit yks aitta jätetty tyhjäks, ku myökii sinne kotpiirii iltapäivällä mentii, ni sit sinne yhteen aittaan mentiin sisälle. Joka paikassa - niiku tuvassa ja siel - ol sotilaat majotettuja, ne ol saksalaisia ne sotilaat. No sitte käi vielä silleen hupasast, ku äiti ol jo siellä aitassa siit istumassa ja mie mänin perästä päin. Yks saksalainen sotilas ei vissii tienny siit sitä ensinkää, ett äiti on jo siellä. Se aukas ovia sitte ja rupes miulle puhumaan siinä jotakiin, mut ku se näki, että äitikii ol siellä - ni sillo se paino oven hiljaa kiinni.
 |
| Sivin tupa 1941. Kuva: Malla |
Myöhän oltii niin ku semmosella työkomennuksella. Kai myö heinääkii tehtii, koskas myö heinäaikaa siel sit oltii. Syksyl sit tavallisii syksyn töitä ihan. Kai siellä sitä sit käytii niiku naapurinkii pellolla, kun ei joka talossa olt niit omia ihmisiä kotona.
Oltiin ihan sinne rauhan tuloon saakka. Siel ol hirmusen satteinen se syksy. Puimakonneet ja vehkeet ol sit sielä uuven maantien suussa. Ne ol niin ku meijän maalla, siinä Hermannin navetan takana - ku se ol ihan rajalla se navetta siinnä. Siellä puitiin sitte koko sen puolen kylän viljoja ja vettä sato. En tiiä sit, mut mie muistasin, että ne viljat vietii sit niin ku kuorma-autolla tänne Haminan puolee, johkun laivaruumaan - että mihin ne sielt sitte joutu. Sithä myökii vasta pois lähettii, ku rauha tul. Siin ol siinä Hyypiän semmosen uuven rakennuksen pääs semmonen koppi, siel ol sotamiehiillä semmonen viestiasema. Sieltä myökii sit saatii kuulla, että rauha tul.
Mitä saksalaiset sotamiehet tekivät Laihalla?
No ei ne sillon siellä enää olleet, ku myö sinne mentii. Ku myö mentiin sinne päivällä, ni ne sit yön aikaan läksivät pois. Ei myö siellä sen kauvempaa oltu niitten kans yhtaikaa. Mut sitte siellä Salmelan uuvessa rakennuksessa niil ol sit sotasairaala. Se ol siellä sit jonkun aikaa jälkeepäi. Siel ol sit niitä haavottunneita sotilaita. Ne toi sieltä Viipurin puolesta niitä sitte. Siellä ol lääkäriä. Ne ol siinä sit jonkuu aikaa vielä.
Mitä saksalaiset sotamiehet tekivät Laihalla?
No ei ne sillon siellä enää olleet, ku myö sinne mentii. Ku myö mentiin sinne päivällä, ni ne sit yön aikaan läksivät pois. Ei myö siellä sen kauvempaa oltu niitten kans yhtaikaa. Mut sitte siellä Salmelan uuvessa rakennuksessa niil ol sit sotasairaala. Se ol siellä sit jonkun aikaa jälkeepäi. Siel ol sit niitä haavottunneita sotilaita. Ne toi sieltä Viipurin puolesta niitä sitte. Siellä ol lääkäriä. Ne ol siinä sit jonkuu aikaa vielä.
 |
| Laihajärven Osuuskauppa vuonna 1943. Kuva: Malla |
Sitten siellä oli vielä muitakin työvelvollisia; niitä oli majoitettu Osuuskaupan rakennukseen. Ne kävi töissä Tolppalassa ja Suurpäälässä päin. Mie ku en usko, että ne siellä meiän kylässä käi töissä. Sellasesta miul ei oo minkäälaista mielikuvvaa. Siinä ne niin ku kortteerasvat Osuuskaupalla. Siellä ei olt ennää mittää Osuuskaupan myyntitavaraa. Ne ol jo sieltä häipyneet vähin erin. Myökii sieltä saatiin vielä muistoks semmoset vaasit, kukkavaasit. Ne saksalaiset sotilaat ol tuoneet sinne sotasairaalaan kaks vaasia ja myö sit - mie en muista kuka miun kans oli se toinen - mut myö sieltä sotasairaalasta sitten otettiin ne muistoks, kun saksalaiset ol lähteneet sieltä sitte jo pois. Kaikki ne ol siivonneet, sen rakennuksen. Huoneis ei ollu mittää, ett ois niin ku huomannu, ett siel sotasairaala ois ollukkaa.
Minkälainen oli sitten viimeinen lähtö?
Mie en siitä kyl paljon sen enempää muista. Mie en kyll muista yhtää mittää.
Uusilla kotiseutumatkoilla Laihajärvellä
No kylhä mie oon siellä nyt käynt joka vuos niin monta kertaa, ku sinne nyt on päästy - taikka monena kesänä. 1989 käytiin sillon ihan niin kun ensimmäisen kerran. Yritettiinhän myö kyll sillon sinne jo kesällä, tehtiin semmonen linja-autoretki. Mut sehän meiltä sit tyssäs, kun myö ei päästy sitte uutta siltaa etemmäks kylille. Se puomihan meijät siinä sitte kääns takasin. Sitte vähän syksymmällä - lokakuussa - myö tehtiin uus yritys. Niinhän sitte päästiinkin kaikkiin kommelluksiin mukkaan - perrään - sinne kotikylälle kuitenkin.
Miltä tuntui käynti kotikylällä?
No kylhän siitä, ku alettiin Hiekan kuijaa männä alaspäi, ni kyl se tuntu. Se ol niin ku puolta lyhkäsempi se Hiekan kuja, ku ennen. Myllynmäki ol vissiin matalemp ja ehkä se olkii vähä mataloitettu. Sitte ku tultii Venäläisen mäen kohalle ni tuntu, että ei ne matkatkaa oo ennää nii pitkiä ku ennen - ku niitä kävellen kulki koulutielläkii. Oisko sen takia tuntunt, ku ei olt rakennuksia eikä miltään. Siitähän myö sit ohi kuitenkii ajettii sinne pitemmälle kylälle. Koko kylä tuntu paljon pienemmältä kuin ennen. Voihan se olla siinäkii, että kaikki on - niinkun Lammin ranta ol - pehikoitunut. Siel ol suuret puut, oikiastaan ei Lammiakaan näkynny - ku yhestä ainoasta paikasta. Sitte kaikki pensaat ja tommoset on niiku laajentunneet sinne kylille päi. Onha se tietyst jotenkii muutenkii niiku matkat ois lyhenneet - kylämiljöö muuttunu - ku ei oo taloja missää. Se ol sellasta autiota ja synkiää. Ei oikein niiku tajunnukkaan, ett onks tässä joskus talo ollu. Sillonkii ku siel nyt mentii ja vaellettiin vähän kiireellä, ei siin olt paljo aikaa miettiä. Kiirettä meillä ol - yritettiin sit jokahisen kotona käyvä – raunioilla, ketä meit siel ol mukana. Ku jo alko olla syksyiltaa, ni sit ne ol meitä patistanneet, että pitäs käyvä vielä Viipurissa. Sen puolee myö sit kiirehittii sieltä kotikylältä pois. Myö jouvuttii käymää siellä Viipurissa, vissii jotakii paperia näyttämässä. Sitte vasta lähettii tulemaa kotia päin.
 |
| Hiekasta Laihajärven kylälle päin. Kuva: Mervi T. |
Kyll meil ol sit hilpiätä sill kotimatkalla, ol mukava reissu. Sit ku aattel, että sinne vielä joskus PÄÄSI! Ko sellast ei voinu niiku jossain vaiheessa ajatellakkaan, että sinne pääsis menemää. Ei siinä niiku sen matkan aikana paljon kerinnyt sitä ajattelemaan - niitä tunteita mitä siellä ... Illalla ku sitte tänne kotia, vasta sängyssä rupes aatteleen; voiko se olla mahollista, että siellä on vielä päästy käymään.
1944 häät Laihalla
Ne häät ol siinä meijän naapurissa Venäläisen määllä. Sillon talvella ol Anttilan Ainin ja Koson Urhon häät. Olhan siellä vielä Hyypiän Meerin ja Sihvolan mikäs se nyt olikaan - häät, mut ne ol siellä toisella puolla kyllää - en niistä paljon muista. Kyll myö siellä tanssimassa käytiin niitäkin häitä. Mutta tässä Venäläisen määllä ol sitten nää Anttilan Ainin häät. Ne häät jäivät sieltä mieleen, ku myö oltiin Elma-serkun kans siellä vähän niiku emännöimässä. Siihe aikaa ku sitä nyt oli sitä rokkaa aina, ni se ol se hääruoka. Muurupaassa sitä rokkaa ol sit keitetty. Myökii sit viimenää syötii rokkaa ja sit myö lähettii Lyijyselle tanssimaa häitä.
Kuka soitti häissä, kun kerran tanssit oli?
Ei kai siel muuta olt, ku joku gramafooni jos lie ollukkii. Kivelän Jussillahan se ol gramafooni siihen aikaan. En mie muista et siel ois olt muuta soittajaa.
 |
| Koso Urho ja Aini häät Laihajärvellä helmikuussa 1944. Kuva tyttäreltä. |
Talkootanssit
Matt-setän Mirjamilla olivat siinnä rukkiin leikkootalkoot. Se ol varmaan sillon 1944, ku siel ol jo niitä sotilaita sitte. Se ol sitä työvevollisuusaikaa. Meil ol sit tietyst tanssit illalla siinä sitte talkoiden päälle. Kivelän Jussin gramafooni se sillonkii vissii soitti, ei kai siellä muuta musiikkia ollu.
Ne sotilaspojat olivat Länsi-Suomesta ja ne männä hipsuttel sitä foxia vaa ilman mittää. Myö oltii opittu, että steppivoksia männää. Myö lähettii sit Lyijysen Sirkan kans tyttöparissa tanssimaa. Sit yks ja toine tyttöpari läks. Sit loppujen lopuks sotapojat läks keskennää tanssimaa. Myö tanssittii siit pojat poikaparissa ja tytöt tyttöparissa sitte loppuu se homma. Sellaaset muistot ol.
Koulunkäynnistä Laihajärvellä
Mie sen ensimmäisen ja toisen luokan kerkesin käymään siellä Laihan koulussa. Se kolmannen luokan vaihe ol sit se sotatalvi vaihe. Sit täällä Luvian kirkonkylän kansakoulussa mie käin sen neljännen luokan niinku melkein kokonaan. Myö muutettiin sillon Vapun päivän aikaan sitte sieltä tänne Artjärvelle, mutta mie sain sieltä Luvialta kuitenkii jo päästötodistuksen. En mie ennää täällä käyny sitä vähhää aikaa, mitä ois olt.
Laihajärvellä oli opettajana Alma Vilamaa. Koko alakoulu oli sellainen supistettu koulu. Alakoulua käytiin syksyllä kaks viikkoa ja keväällä kaks viikkoa. Sitten oli tää varsinainen kansakoulu. Ne oli kaikki sen Vilamaan hommia. Oron määllähän se ol se vanha koulu. Se ol vielä ennen sottaa, ku miekii käin.
 |
| Eevan koulukuva. Kuva: Malla |
Keittokurssit
Siel ol sille sillan väliaikanna - oiskohan se olt 1943 talvella - Paavoilla ol keittokurssit. Miekii olin siellä. Semmosia nuoriahan myö oltiin. Meit ol siellä monta nuorta; Raili ja Elma ja mie ja sitten monta muutakii sieltä meijän puoltakii kyllää.
Siel ol sille sillan väliaikanna - oiskohan se olt 1943 talvella - Paavoilla ol keittokurssit. Miekii olin siellä. Semmosia nuoriahan myö oltiin. Meit ol siellä monta nuorta; Raili ja Elma ja mie ja sitten monta muutakii sieltä meijän puoltakii kyllää.
Siellä sit tehtii kaikenlaist sotapoikiille. Leivottiin pakettia varten sit noita korppuja. Koitettii tehä kaikenlaista ruokaa, mitä ikänäs sieniistä ja marjoista ja ruisjauhoista - eihä sil siihe aikaa paljon olt niitä aineita, mut aina siel jotakii keksittii sitte. Tosiaan tehtiin semmosia pikku pullasia. Niitä sitte halkastii ja kuivattii korpuks. Niit lähetettii sit rintamalle kaikkiille meijän kylän miehiille - ketä nyt ol sitte sotimassa siellä. Sinne lähetettii sit. Sitä kun mie en nyt muista, kuka oli meitä opettamassa. Eiköhän siellä ollu joku konsulentti tai semmoinen. Mie en sitä kyl nyt muista niin tarkkaan.
Illanistujaisissa
Siellähän myö aina millon missäkii. Jos nyt saisin sanoa, ett etupäässä niinkun meillä Sivillä. Myö oltiin aina niit semmosia piirileikkiäkkii ja tämmösiä seuraleikkiä. Laulettii paljon niistä asevelikirjoista sitten. Niinku semmost porukkalaulua. Aina sit jotakii täyty keksiä nuorten keskuuteekii.
Pikku-Lotat / Maatalouskerho
Kyl mie olin pikku-Lottiissakkii jotenkii mukana. En mie nyt kovin paljon olt, mut että jonkuu verran. Sitte maatalous - taikka nyt nii 4 - maatalouskerhohaa se siihen aikaa ol. Kerhossa oltii ja tehtii vähän retkiäkkii sillon vähän ennen talvisottaa. Käytiin täällä Harjun maamieskoulussa ja Langinkoskella ja sit semmost. Sen mie muistan, ett se ol ennen sottaa se. En mie oikein muuta muista.
Semmonen kasvimaa ol. Ennen talvisottaa myö viljeltii tota sikuria. Sit niitä pestii. Ne pilkottii pieneks ja kuivattii sitte. Sit ne myytiin. Sitä mie oon nyt monta kertaa ajatellu, että varmaan se Osuuskauppa ne täyty ottaa vastaan, koskas ne myytiin ja niistä tui jonkuulaist rahhaa. Meijän äiti kun ol oikein kova säästämmää, ni se vei aina joka markan sitte pankkiin - mitä mie olin tienannu. Siel ne on olleet korkoa kasvamassa.
(Laihajärven kylätoimikunta. Eevan haastattelu 07.12.1994 Artjärvellä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti