Mie olin täyttänt just sillon sen 11-vuotta marraskuussa, kun sota sitten alko. Oltiihan myö vielä koulussakkii ensimmäisenä päivänä. Sitte myö kuitenkii tultii kesken päivän sieltä koulusta pois, ku pommikoneita alko lennellä. Siellähän myö sitte kotona oltii joulukiin vielä. Helmikuussa myö sit saatii se evakkoon lähtökäsky. Isähän meitä vei sit sinne, ku myö äitin kans lähettii - ku mie olin alaikänen. Äitin kans sinne evakkoteille.
Isä vei meitä sinne Hiekkaa päin - siitä Hiekankujaa - ja mie vielä aattelin siin sitte, että näinköhän myö ennää ikännää tullaa tänne takasii. Myö oltiin siellä maantien vieressä - Hiekassa. Oltiin Hovin Simon talossakkii monta yötä, vissiin kaksi - kolme yötä, vartuttiin sitä autokyytiä. Tulhan se sit viimenää. Se ol mahottoman täys - se auto. Ol tavaraa ja ihmistä. Meitä vietii sit Haminaan, mutta sieltä myö kuitenkii jouvuttii jatkamaa matkaa Taavettiin. Sie ol se rautatieasema. Se ol mahottoman täys ihmisiä - ku pistetty. Tavaraa ja kaikkea.
Sitte jossai vaiheessaha myö junnaakii sielt sitte ängettii vissii, koskas lähettii menemää. Sit ol - just niiko aamua ko se sit ol - ku Lahen ohi män, siellä rauniot sauhus - ol justii olt pommitukset siellä. Sithä myö mentii aina sinne Merikarvialle. Mie en muista kui monta päivää se reissu sitte kesti. Porista meitä vietii sitte jollain - linja-autolla tietysti - Merikarvialle. Siel oli sitte semmonen koulu, Ahlströmmin koulu. Kaikkiha siell ol mitä ikännäs ol - Ahlströmmiä.
Sitte mie en oikein muista niitä vuorokausia, oliko se sitte sama vuorokausi vai mitä, kun meitä tultiin hakemaa sitte yhteen taloon sinne. Niillä ko ol ne reet sellaisia kakkularekiä; ni renkipoika komens meitä aina välillä pois siitä reestä, että sai kiskottua reen tielle, ku se män tieltä pois. Siin ol noita - Satamasta tai mistä - siel ol ja sitte Pöngän Eeva ja lapset ja sit oltiin äiti ja mie.
Yhdelle oikotielle tultii sitte. Sitte ne - en mie muista niitä olko ne Satamasta tai sieltä - poikkesiit yhtee talloo ja myö poikettii yhtee mökkii siinä matkan varrella. Siel ol väki syömässä, emäntä lapsiin kanssa. Olhan niitä monta lasta ja ne ol kaljavelliä siit syömässä siellä. Pienimmälle sitte laitettiin sokeria, muihiin lautaselle ei laitettu sokeria. Myö siinä penkillä istuttiin vähä noron näkösenä vissii. Emäntä sit otti leivän sieltä niiku orresta ja lohko, sit meille tarjos. -No myö aikamme syötii. Kuka kalus kuinnii kauan ja sujahutti taskuu tai kassin myttyrää.
Se ol kyl hirmusen mukava ihminen se emäntä. Se rupeskii järjestää meille sit siinä kortteeria. Siin lähinaapurissa asu suntio ja siin ol semmonen tyhjä saunamökki sitte. Siin ol sauna siin samas rakennukses. Ja siinhä myö sit asuttii Pönkii kans. Myö sekä Pöngän Eeva ja tytöt; Ville ol sillo vielä siellä sotahommiissa. Siinähä myö sitte oltii.
 |
| Evakossa Luvialla. Vasemmalla joku paikallinen tyttö, Koso Raija, Sivin Eeva ja Koson Raimo. |
Mie oon nyt monta kertaa aatellu - perrää päi, ett mite ihmeen myö tarettii, mistä myö - mitä myö syötii ja millä keitettii, ku mittää ei ollu. Kyl sitä on pitänt ihminen vähäll tulla toimee.
Ja sit se ol vielä hupasaa, kun joka talon kaivo ol tyhjä. Meijänkii pit yöaikaan varastaa vettä sitte. Yhen talon kaivossa ois ollu vettä, mut siel ol haukkuva koira. Se huuti aina ku möriläinen, kun myö oltiin kaivolla. Ja kun ei olt astioitakaan. Meilläkii ol semmonen kiulu sitte, joku sellanen ämpärin tapane - sellain kiulumalline, että siin ol yks korva vaan - ja Pöngillä (Pönkiillä) oli joku kippone. Myö kaik ne sit yöaikaa varastettii vettä täys.
Silhää myö siit oltii se, kun rauha tul ja kyl meil hyvä siin ol sillees olla. Sit se ensimmäisen mökin emäntä järjesti siit, että myö sieltä hänen kotonta haettiin maitoakkii. Myö saatii niihen talon lapsiin sukset ja sitte myö niil hiihettii aina pellon yli ja haettiin maitoa puolikkaan pullolla sieltä sitte. Kyl myö siinä - siinä ol meil ihan kiva olla.
Sittehä myö niinkun Vapun päivän aikoihin sit siirryttiin Luvialle. Siel ol siit taas kyll hyvä olla. Sielläkii ol sillees, että meil ol Salmelan Helga, Sirkka ja Amalia ja Kosot siin samassa talossa. Hyö ol majotettu sitte sinne Heinilää ja meijät sit äitin kanssa vietiin sinne vähän pitemmälle - sinne yhteen mökkiin. Siel ol emäntä ja tyttö. No miehän en alkuunkaa hyväksynt, että myö tänne jäähää. Mie senkun mukin mummua, ett ”lähetää pois - lähetää pois”. Ne, emäntä ja se tyttö, houkuttel kaikel konstilla, että ”riisu nyt”. Mie en ees vaatteita päältä riisunnu. Niin myö tultii sieltäkii - kimpsunee ja kampsunee- äitin kans sinne Heinilää. Siel myö sitte oltii se vuos taas. Hyvä meitin siel ol taas olla.
No se ol taas Vapun päivän aikaa sitte - onks se sitte jo -41 - kun myö vuos kerran siell oltii - ni sit myö siirryttii tänne Artjärvelle. Täält ko ol sitte tää pika-asutustila niiku meillekkii määrätty. No sit myö tultii tänne ja asuttii tossa Laitosella sitte se kesä. Käytii tuolla omalla maalla sitte aina tekemässä mitä millonkii. Sittehä myö ostettii jo lehmäkii ja olha meil sit jo kakskii lehmää. Se vanha hevonen ol, mikä isällä ol ollu siellä Muurikkalassa, ku ne Lahjan kans olivat siellä. Hyö tul sieltä ja myö äitin kans tultii sieltä Länsi-Suomesta sitte. Sitten isä ja Lahja läksivät sinne Laihalle taas jo ennempää ja myö jäätiin äitin kans tänne sitte. Kaiveltii perunaa ja tehtii semmosia syystöitä.
Marraskuussa 1941 takaisin Laihajärvelle
Sitä mie en oikein muista, minkälainen tää tarina ol. Missä vaiheessa se äiti miusta eros? Mutta myö, mie ja ainakii tää Monnon Ieva mentii niiku linja-autolla Säkkijärven kirkolta. Myö oltii tultu – meitä ol sinne jotenkii tuotu - tuolta Luumäen kautta.
Mikä ihmeen kuljetus se sitte on ollu, sitä mie en muista. Mutta kun myö käytiin Hiekassa pois linja-autosta ja lähettiin Hiekan kujjaa tulemaan alas, niin ei olt hiiren hyppäämää jälkeä - ol justiin satannu lumen - ni kyl se ol jotenkii sellaista, ett ei ois oikein tietänt: onks tää totta vai mitä - viel tänne tullaan.
Siitä myö tultiin sitte aina Venäläisen määlle. Sen mie muistan, että koin ohi miel kävelin. Sinne myö tultiin sit, sinne Monnon mäelle Matt-setälle. No sitten myö aina Lapu-siskon kans toivottiin, että kun oisvat purkaneet sen uunin sieltä meiltä tuvasta. Se kun ol sellane kiviröykkiö ja vanhan ajan uuni. Kuis ollakaan, ni se olkii purettu. Tilalla ol sellaanen rautanen Kastor-uuni, vai mikä se lienee olt. Vissii myö se ensimmäinen yö kuitenkii oltiin siellä Monnon mäellä, siellä Mirjamin kotona. Kyllä myö siellä kotona muuten asusteltii ja oltiin, mut leipomassa käytiin siit aina siellä Monnon mäellä, ku ei meillä olt sitä leipäuunia sillon ensimmäisenä talvena vielä.
Oliko kylällä pation poltettuja rakennuksia?
Siin ol siinä Venäläisen mäellä Anttilan talo palannu jo varmaankin väliaikana niiltä, koska sinne ol tuotu sitte Alaurpalasta semmonen niinku tilalle. Siel ol ilmeisest olt niien se kolhoosin keittiö, ku siel ol kovast niitä myyrpatoja ja sellaisia. No hyvin pian ol palant. Sipon taikka se Hyypiähän sen nyt omisti. Olha meiltä palannu sauna ja riihirakennus. Kokolta ol riihirakennus palannu. Mut meijänkii ol pystyssä siit navetta. Kokon aitta ol pystys ja semmosta. En mie oikein tarkkaa muista justii - et mitä kaikkia- mut ei siel hirveesti ollu sillon palannu.
Missä kunnossa rakennukset olivat venäläisten jäljiltä?
Siel ol semmonen siivousjoukko jo käynny sillon heti, kun hyö ol vallattu. Siel ol käynny se siivousjoukko ennen ku sinne pääs ensinkää suomalaisia taikka nyt entisii asukkaita. Olhaan siellä vielä sit yhtä sun toista korjattavaa. Mutt sillon ku myökii tultii niin myöhää, ni ei siel ollu ennää niiku mittää. Olhan siellä Mirjamin - taikka Matt-setällä - ny sanotaan, ni siel ol ruokakomerossa olleet kanat. Siel ol vissii metritolkulla sitä kananpaskaa sitte. Semmosta jotakii, mut ne ol jo niin ku kaikki tyhjennetty pois. Siit ku ne venäläiset harrastiit sitä käymälää vähä joka paikassa - ni ne semmoset ol jo putsattu pois ennen kun sinne pääs ollenkaa suomalaiset.
Varoitettiinko teitä esim. miinoituksista, joita pioneerit olivat putsaamassa pois?
Oliko teitä varoitettu metsässä liikkumisesta?
No kylhän siellä vissiin sekkii vaara oli. Kyllähän siel täyty vähän varoa, kun siellä ol niitä niitten piikkilanka esteitä ja niis ol niitä aukkopaikkoja. Kyl niitä täyty varoa. En mie sitä muista, että varoteltiinko, mut kyl siellä täyty sillees mettiissä varovainen olla. Ei sitä yhtään… Mut en mie kyllä muista, että meijän kyläs olis kukaan miinaan menny. Ehkä ne ol jo pioneerit käyneet pois tarkastelemassa. Mutta kyllä niitä täyty varoa, niitä aukkopaikkoja siellä.
Ja sit se ol vielä hupasaa, kun joka talon kaivo ol tyhjä. Meijänkii pit yöaikaan varastaa vettä sitte. Yhen talon kaivossa ois ollu vettä, mut siel ol haukkuva koira. Se huuti aina ku möriläinen, kun myö oltiin kaivolla. Ja kun ei olt astioitakaan. Meilläkii ol semmonen kiulu sitte, joku sellanen ämpärin tapane - sellain kiulumalline, että siin ol yks korva vaan - ja Pöngillä (Pönkiillä) oli joku kippone. Myö kaik ne sit yöaikaa varastettii vettä täys.
Silhää myö siit oltii se, kun rauha tul ja kyl meil hyvä siin ol sillees olla. Sit se ensimmäisen mökin emäntä järjesti siit, että myö sieltä hänen kotonta haettiin maitoakkii. Myö saatii niihen talon lapsiin sukset ja sitte myö niil hiihettii aina pellon yli ja haettiin maitoa puolikkaan pullolla sieltä sitte. Kyl myö siinä - siinä ol meil ihan kiva olla.
 |
Evakkoreissulla Luvian Heinilässä. Oik ylhäältä: Salmela Sirkka, Turtia Eeva, Salmela Amalia ja Helga. Sirkan edessä Pönkä Viljo, Sivin Eevan äiti, Koso Eino ja hänen takana Salmela Anton. Vasemmalla paikallinen asukas. Keskellä alhaalla Kokko Eetu, Koso Hanna sylissään Raija ja vieressä Raimo. Kuva: Raimo K. albumista. |
Sittehä myö niinkun Vapun päivän aikoihin sit siirryttiin Luvialle. Siel ol siit taas kyll hyvä olla. Sielläkii ol sillees, että meil ol Salmelan Helga, Sirkka ja Amalia ja Kosot siin samassa talossa. Hyö ol majotettu sitte sinne Heinilää ja meijät sit äitin kanssa vietiin sinne vähän pitemmälle - sinne yhteen mökkiin. Siel ol emäntä ja tyttö. No miehän en alkuunkaa hyväksynt, että myö tänne jäähää. Mie senkun mukin mummua, ett ”lähetää pois - lähetää pois”. Ne, emäntä ja se tyttö, houkuttel kaikel konstilla, että ”riisu nyt”. Mie en ees vaatteita päältä riisunnu. Niin myö tultii sieltäkii - kimpsunee ja kampsunee- äitin kans sinne Heinilää. Siel myö sitte oltii se vuos taas. Hyvä meitin siel ol taas olla.
 |
| Salmelan sisarukset Sirkka ja Helga sekä Sivin Eeva oikealla. |
No se ol taas Vapun päivän aikaa sitte - onks se sitte jo -41 - kun myö vuos kerran siell oltii - ni sit myö siirryttii tänne Artjärvelle. Täält ko ol sitte tää pika-asutustila niiku meillekkii määrätty. No sit myö tultii tänne ja asuttii tossa Laitosella sitte se kesä. Käytii tuolla omalla maalla sitte aina tekemässä mitä millonkii. Sittehä myö ostettii jo lehmäkii ja olha meil sit jo kakskii lehmää. Se vanha hevonen ol, mikä isällä ol ollu siellä Muurikkalassa, ku ne Lahjan kans olivat siellä. Hyö tul sieltä ja myö äitin kans tultii sieltä Länsi-Suomesta sitte. Sitten isä ja Lahja läksivät sinne Laihalle taas jo ennempää ja myö jäätiin äitin kans tänne sitte. Kaiveltii perunaa ja tehtii semmosia syystöitä.
Marraskuussa 1941 takaisin Laihajärvelle
Sitä mie en oikein muista, minkälainen tää tarina ol. Missä vaiheessa se äiti miusta eros? Mutta myö, mie ja ainakii tää Monnon Ieva mentii niiku linja-autolla Säkkijärven kirkolta. Myö oltii tultu – meitä ol sinne jotenkii tuotu - tuolta Luumäen kautta.
Mikä ihmeen kuljetus se sitte on ollu, sitä mie en muista. Mutta kun myö käytiin Hiekassa pois linja-autosta ja lähettiin Hiekan kujjaa tulemaan alas, niin ei olt hiiren hyppäämää jälkeä - ol justiin satannu lumen - ni kyl se ol jotenkii sellaista, ett ei ois oikein tietänt: onks tää totta vai mitä - viel tänne tullaan.
Siitä myö tultiin sitte aina Venäläisen määlle. Sen mie muistan, että koin ohi miel kävelin. Sinne myö tultiin sit, sinne Monnon mäelle Matt-setälle. No sitten myö aina Lapu-siskon kans toivottiin, että kun oisvat purkaneet sen uunin sieltä meiltä tuvasta. Se kun ol sellane kiviröykkiö ja vanhan ajan uuni. Kuis ollakaan, ni se olkii purettu. Tilalla ol sellaanen rautanen Kastor-uuni, vai mikä se lienee olt. Vissii myö se ensimmäinen yö kuitenkii oltiin siellä Monnon mäellä, siellä Mirjamin kotona. Kyllä myö siellä kotona muuten asusteltii ja oltiin, mut leipomassa käytiin siit aina siellä Monnon mäellä, ku ei meillä olt sitä leipäuunia sillon ensimmäisenä talvena vielä.
Oliko kylällä pation poltettuja rakennuksia?
Siin ol siinä Venäläisen mäellä Anttilan talo palannu jo varmaankin väliaikana niiltä, koska sinne ol tuotu sitte Alaurpalasta semmonen niinku tilalle. Siel ol ilmeisest olt niien se kolhoosin keittiö, ku siel ol kovast niitä myyrpatoja ja sellaisia. No hyvin pian ol palant. Sipon taikka se Hyypiähän sen nyt omisti. Olha meiltä palannu sauna ja riihirakennus. Kokolta ol riihirakennus palannu. Mut meijänkii ol pystyssä siit navetta. Kokon aitta ol pystys ja semmosta. En mie oikein tarkkaa muista justii - et mitä kaikkia- mut ei siel hirveesti ollu sillon palannu.
 |
| Venäläisenmäki 1941 |
Siel ol semmonen siivousjoukko jo käynny sillon heti, kun hyö ol vallattu. Siel ol käynny se siivousjoukko ennen ku sinne pääs ensinkää suomalaisia taikka nyt entisii asukkaita. Olhaan siellä vielä sit yhtä sun toista korjattavaa. Mutt sillon ku myökii tultii niin myöhää, ni ei siel ollu ennää niiku mittää. Olhan siellä Mirjamin - taikka Matt-setällä - ny sanotaan, ni siel ol ruokakomerossa olleet kanat. Siel ol vissii metritolkulla sitä kananpaskaa sitte. Semmosta jotakii, mut ne ol jo niin ku kaikki tyhjennetty pois. Siit ku ne venäläiset harrastiit sitä käymälää vähä joka paikassa - ni ne semmoset ol jo putsattu pois ennen kun sinne pääs ollenkaa suomalaiset.
Varoitettiinko teitä esim. miinoituksista, joita pioneerit olivat putsaamassa pois?
Oliko teitä varoitettu metsässä liikkumisesta?
No kylhän siellä vissiin sekkii vaara oli. Kyllähän siel täyty vähän varoa, kun siellä ol niitä niitten piikkilanka esteitä ja niis ol niitä aukkopaikkoja. Kyl niitä täyty varoa. En mie sitä muista, että varoteltiinko, mut kyl siellä täyty sillees mettiissä varovainen olla. Ei sitä yhtään… Mut en mie kyllä muista, että meijän kyläs olis kukaan miinaan menny. Ehkä ne ol jo pioneerit käyneet pois tarkastelemassa. Mutta kyllä niitä täyty varoa, niitä aukkopaikkoja siellä.
(Laihajärven kylätoimikunta, Eevan haastattelu 07.12.1994 Artjärvellä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti